lauantai 28. helmikuuta 2009
Minun Sulhaseni
Mutta oli sillä kyllä sellaisiakin ilmeitä, jotka mua meinas välillä hieman ärsyttää, mutta mä olin päättänyt, että en anna minkään pilata meidän lemmenhetkiä. Näin jälkikäteen ajatellen ehkä olis pitänyt niistä mainita, ettei vaan jäänyt sellainen kuva, että mä alistuisin kaikkeen. Katsokaa nyt tätäkin - tällaisen ilmeen Sulo heitti kehiin, kun oli kietonut mamin tassunsa ympärille. Ei mitään väliä mamin mielestä, vaikka silmälasit oli sotkussa pussailusta ja puskemisesta. Vähempikin olis riittänyt kertomaan, että taas on yksi nainen valloitettu. Ja tämä sitten, tää oli meidän ekan kerran jälkeen. Sulka tuli hattuun, vai mitä yrititkään viestiä? Mutta joo, kolleilla on kollien ominaisuudet, niistä ei mihinkään päästä. Ja sitten seuraavaksi kerraksi alustavasti lupaan massukuvia!
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Todistusaineistoa - ei alaikäisille
Meidän vauva/t saa alkunsa tässä. Ihan oikeasti, tätä mieltä mä olen. Mä en meinaan huvin vuoksi ja urheilun kannalta pakita vesikippoon peppuineni, niin kuin tässä vähän niin kuin pääsi lopulta käymään. Tulipa peräpesu sitten siihen samaan syssyyn. Mutta vaikka se onkin niin kivaa ja sitä tahtoo vaan lisää, niin kyllä se vaan kipeääkin tekee. Mihin kaikkeen sitä oikeasti onkaan valmis? No, Sulon refleksit kyllä toimi, se täytyy myöntää. Mami naureskeli, että olemmekos me kehitelleet jotain uutta kisutanssia, kun liikeradat meni kuulemma aina niin samalla tavalla. No on silläkin jutut, ei voi muuta sanoa. Ikään kuin siinä mitään liikeratoja ehtisi miettimään. Tästä kuvasta pyydän kiinnittämään huomioita minun vasempaan korvaani. Tehkääs perässä ja vaikka sitten ilman sulhasta, jo luulette sen olevan sillä tavalla helpompaa. Sulo tiesi vanhasta kokemuksesta kuiskasi mulle, että oikealla eli tällä hetkellä tuon tempun tekemällä tulee oikein erityisen hyväkäytöksisiä ja tottelevaisia lapsia ja mitä sitä ei emo tekisi jälkikasvunsa eteen. Onneksi se onnistui, muuten saattaisi vähän pelottaa, mi(t)kä riiviö/t siellä mahassa kasvaakaan. Se muuten täytyy myös todeta, että päättäväinen sulhaseni oli - kuten oheinen kuva osoittaa. Tuosta otteesta ei meinaan ihan helpolla irti päästy, jos vaikka olis halunnut. No eipä sillä, en mä siitä irti olis halunnutkaan... Ja kuten kunnon sulhasen tulee, niin kyllä se Sulo osasi sitten paikata haavojakin ja nuoli kyllä oikein hellästi sen jälkeen, kun olin "hienovaraisesti" ilmaissut, että se muuten sattui, kun puolet mun niskasta oli matkalla sun vatsalaukkuun..
lauantai 21. helmikuuta 2009
Viettelysten alku- ja loppuhetket
Kaikki kävi itse asiassa hyvin nopeasti. Silloin Lahden näyttelyssä olin huomaavinani jotain sutinan poikasta ja kieroja suunnitelmia, mutta en jaksanut sitten asiaan sen kummemmin puuttua. Maanantaina sitten noi lähti ihan normaalisti töihin. Päivällä ovi kuitenkin aukesi ja menin tietty pahaa aavistamattomana katsomaan, että kumpikos sieltä tuli. Joo-o, kiitti vaan Ritva-täti tosi onnistuneesta ylläristä. Ei muuta kuin koppaan ja verikokeisiin. Onneksi kaikki meni hyvin ja nopeasti ohi ja olin kotona oikeastaan ennen kuin huomasinkaan. Vähän hämäsi se, että Säde vältti tän. No eipä hätiä mitiä, illalla Ritva-täti ilmestyi uudelleen ja sitten oli Säteen vuoro. Njäh-njäh, ajattelin, pitäähän tuonkin kokea pistos. Tyytyväisenä lämmittelin korissa ja välillä heitin kutsuhuutoja. Ja taas aukesi ovi - ajattelin tietenkin, että Säde tuli takaisin. Mutta miten väärin sitä voikaan ajatella. Sieltähän tuli ne lauantaiset sutinan osapuolet ja koppa, jossa oli kolli (komea ja erityisen hyvä käytöksinen sellainen, se oli pakko heti todeta...).
Mitäs siitä sitten seurasi? Yllätys - yllätys: mökötys teemalla poissa silmistä - poissa mielestä. Mähän en todellakaan ole mikään helppo nakki ja mua ei noin vaan yllätetä ns. housut kintuissa ilman seuraamuksia. Tämä siksi, että mä en oikeasti ehtinyt kaunistautumaan ollenkaan, kun tämä tuli niin puskasta. Ei noikaan paljoa ajattele meidän tunteita, mitä jos koko juttu olis mennyt pieleen sen vuoksi, että Sulo oliskin kääntynyt ovella pois nähdessään mut kaksi karvaa hieman väärässä asennossa?
Nooh... taidatte tuntea minut jo aika hyvin. Mä nyt vaan olen vähän hitaasti lämpiävää sorttia, mutta kun lämpiän, niin sitten jäähtymistä ei meinaa tapahtua ollenkaan. Onneksi tälläkin kertaa tulin järkiini ja pikku hiljaa mua alkoi oikeasti ja tosissaan kiinnostaa Sulo, joka herrasmiesmäisesti odotteli minua aina sopivan välimatkan päässä ja kertoi tasaisin väliajoin, kuinka kaunis ja houkutteleva minä olenkaan. Eihän siinä voi kuin antaa lopulta periksi... Kävin ensin vähän kiehnäämässä Sulon koppaa. Sitten heitin kehiin nämä loistavat lattiakosketukset: Ja tähän väliin itse asiassa kuuluis niitä vonkauskuvia, jotka olivat siinä Kun hätä on suurin -päivityksessä. Ja voitte kuvitella, kun oikein vonkaa, niin siinä ohi mennen "saattaa" pudota saunanlauteeltakin pois... huom. saattaa... Ja juu'u - toimi! Kuulemma ei jälkikasvu jäänyt ainakaan yrittämisestä ja tekemisestä kiinni. Uuaa - mähän ihan punastun, kun muistelen meidän suoritusta. Tästä ehkä maistiaisia myös teille vähän myöhemmin sarjassamme "ei alaikäisille" -päivityksiä. Lisäksi omistan yhden jutun kokonaan Sulo-Sulhaselleni - paljon lämpimiä ajatuksia ja kiitos, saa tulla pesemään selkää jatkossakin.
Mites sitten loppuvaiheessa? Niinhän siinä käy, että sitä mun viilenemistä on sitten oikeasti turha odottaa heti... Katsokaa nyt tätäkin, olenko jotenkin torjuvan näköinen vai mitä? Toisaalta Sulo osoitti taasen viisautensa, sillä kaikki oli jo hoidettu kotiin ja nyt minun oli aika jo ruveta keskittymään voimien keräämiseen ja lepäämiseen. Liikahan on aina liikaa, sitä noi mulle yritti selittää, kun hieman närkästyin myös siitä, kun Sulo lähti pois kesken kaiken kivan. Eipä sillä, ei se Sulokaan ihan vapaaehtoisesti pois lähtenyt - kyllä meillä sen verran hyvin synkkasi.
Ja mitä Säteelle siis tapahtui? Tenava vietti luksusaikaa Ritva-tädin täysihoidossa ja Paroni-enon kainalossa. Mä en kyllä valita tippaakaan - päin vastoin - ja hyvä vaan, että lapsukaisellani oli kaikki hyvin minun lemmenpäivien aikana. Säteellähän oli myös juoksu päällä ja se olis voinut pahemman kerran häseltämisellään häiritä meitä Sulon kanssa.
Ja tärkein viimeisenä, isosti kiitos kaikille myös onnitteluista!
torstai 19. helmikuuta 2009
Onnellista odotusta
Meillä on siis meneillään onnellinen odotus ja pidetään peukkuja, että kaikki sujuu hyvin. Seuraamme tietenkin hyvin tiiviisti masun kasvamista täällä blogissa. Jos kaikki sujuu hyvin, on perjantaina 3. huhtikuu odotettavissa, että meille syntyy pieni/ä kissanpentu/ja! Aika jännää, eikö olekin? Tässä ihan ekaksi pieni kuvamaistiainen meistä Sulon kanssa. Ja vaikka tämä nyt ei näyttäkään niin hellältä, niin silti meillä oli hyvin romanttinen hääyö(t). Palataan sen tunnelmiin taas myöhemmin. Nyt minä menen taas nukkumaan, tämä odotus kun on niin kovin raskasta puuhaa, että ihan vähän väliä väsyttää!
Ja juu, ei se Säde tätä hommaa todellakaan loppuun saakka hoitanut, älkää huolestuko =). Kyllä se Sulo oli se, joka sen lopullisen avun toi. Hihii! Meidän mami vaan vähäsen huijasi teitä, kun laittoi noi vonkauskuvat tuohon edelliseen juttuun - oikeasti ne oli kyllä mun vonkausasentoja Sulon suuntaan.
maanantai 16. helmikuuta 2009
Kun hätä on suurin...
Ja kun ei mistään tunnu tulevan apua, niin pitää ottaa jo äärimmäisiä keinoja käyttöön. Mopinvarsi, et sä millään vois vähän auttaa mua mun hädässä? Mä en paljoa pyydä, mä tässä ihan sua halaten anelen. Mutta onneksi, kun se hätä on kaikista suurin, onneksi pika-apukin on nykyään kuitenkin lähellä. Ja ei se auttaminen ainakaan yrittämisestä ja ilmeistä kiinni jää! Isukki tosin ei ollut kovin innostunut siitä, että hesarin lukeminen muodostui vähän hankalaksi.
Mutta vaikka kuinka se tenava yrittää ja yrittää, niin ei siitä oikein mitään meinaa tulla ja mulla käy aika pitkäksi.. Sinällään pakko on todeta, että noi sai hyvät naurut hokatessaan, että noin pitkäjännitteisesti Säde ei ole ikinä mihinkään muuhun jaksanut keskittyä. Tässä tenava olis viihtynyt vaikka kuinka kauan! Outo tyyppi... olemme enemmän ja enemmän vakuuttuneita siitä, että ne elämän ekat viikot Sisu-identiteetillä tekivät sen, että Säteessä on hitunen sitä Sisua edelleenkin. Suosittelen lämpimästi kaikille sisarille tällaistä omaa pientä kotiapua...
lauantai 14. helmikuuta 2009
Poseerausta - osa 2 ja mallia tytär
Tätä vikaa kuvaa hetken harkitsimme, että olisko pitänyt säästää ensi jouluksi ja tehdä vastine kaikille lapsista otetuille joulukorttikuville? Jotenkin tunnelmaltaan hyvin jouluinen kuva - vain tonttuhattu puuttuu.
Ja niin - OIKEIN HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE LUKIJOILLEMME!tiistai 10. helmikuuta 2009
Kissakuvahaaste "Keskipiste"
maanantai 9. helmikuuta 2009
Poseerausta - osa 1 ja mallia emo
torstai 5. helmikuuta 2009
Perheen päiväunet
maanantai 2. helmikuuta 2009
Näyttelykuvia
Viittasin myös siihen, että näyttelypäivä meni itse asiassa aika rennosti. Tässä todisteet siitä. Aloitetaan vaikka Säteestä: Säde on nyt viime kerroilla hokannut, että tyynystä on muuksikin kuin vain tyynyksi - sehän toimii oikein näppärästi myös peittona ja umpipesänä. Voitte arvata, että moni ohikulkija kiinnitti tähän liikkuvaan tyynyyn huomioita.
Seuraavaksi on vuorossa Siirin ja Saagan rentous-näyte. Sitä häiritsi vain valokuvaaja-mami, joka ikävästi salamallaan aiheutti noi tosi tyhmän näköiset silmät. Ihan syystäkin kaunotarkaksikon katse on noin syyttävä. Niin, ja pitäähän suurimmasta menestyjästä Saagasta vielä ihan oma kuvakin laittaa näytille: Lopuksi sitten minä, en minäkään turhia stressannut siitä päivästä, vaan vetäisin oikein kunnon vähintäänkin seitsemän tunnin päikkärit!