Viivi (o.s. Redcheetah's Pouta)

Lisää ihanuuksia

2012-01-26T10:37:00.005+02:00

Ritva-täti kävi moikkaamassa lapsenlapseni eli Mintun jälkikasvua Lappeenrannassa. Siellähän Minttu pyöräytti juuri palvelijansa synnytykselle asettamia toiveita noudattaen neljä punaista vaavia, kolme tyttöä ja yhden pojan. Minttu onkin osoittautunut ihan superemoksi, joten onnea vaan Minttu, kohta sulta loppuu ihan totaalisesti aika ja tassut, kun neljä lähtee viipottamaan eri suuntiin ja tahtotilana sulla taatusti olisi pitää vauvat tassukosketusetäisyydellä. Oi niitä aikoja, vähempienkin kanssa...

Tässä maistiaisina Ritva-tädiltä kuvia vaaveista. Meidän mami vaan jatkaa huokailua, hänellä on ilmeisesti "pienimuotoinen" kissavaavikuume... kuulemma hänkin on suunnitellut menevänsä vaaveja paikan päälle katsomaanm, joten Minttu - pidä varasi, ettei mami nappaa sun aarteita "vahingossa" kameralaukussa mukaansa...

Bileet!

2012-01-23T06:09:00.000+02:00

Niin se aika vaan kuluu... neljä vuotta on siitä, kun minä pyöräytin ensimmäiset lapseni tähän maailmaan. Voi sitä ihmetystä, niin minulla kuin mamillakin. Osa teistä varmasti muistaakin, että maailmaan tuli ensin mukamas kaksi poikaa ja yksi tyttö. Lopulta niitä oli tyttötrio, niin sitä voi erehtyä hännän alle katsoessa. Hih, vähän noloa, mutta olihan se lopulta aika hauskaa. Kun vauvelini olivat neljän päivän ikäisiä, oli ensivaikutelma Säpsykäisestäni tällainen:

"Toisena tullut, varsinainen sisupussi ja vauhtiveikko, Redcheetah's Sisu. Heti ensi töikseen maailmaan tultua lähti kohti pesän seinää välittämättä siitä, että istukka tuli siellä perässä pienenä painona. Menee juuri sille nisälle, mille haluaa, keinoja kaihtamatta. Ja jos ei yläkautta saa sisarusta irti nisästä, niin sitten voidaan kokeilla alakautta tai sivusta jyräten. Päämäärä on tärkein, ei se matka sinne. Ja juu, tää on se tuhatjalkainen energiapakkaus, joka mun kylkeä monotti. Tästä ei ole epäilystäkään. Kasvukäyrä ollut ensimmäisinä päivinä ihan omilla urilla sisaruksiin verrattuna."

Niin, jos ei tuohon sukupuolilipsahdukseen kiinnitetä huomiota, niin aika hyvin sitä jo neljän päivän ikäisenä on lapsensa luonteen tunnistanut. Tuollainenhan Säde on vieläkin, päämäärä on tärkein ja tuhatjalkainen energiapakkaus, kyllä vaan. Voimaa on ja vauhtia, vaikka muille jakaa.

Mutta hei, haluamme palvelijoiden kanssa toivottaa hurjasti onnea Siirille, Saagalle ja Säteelle - minun ihanalle tyttöväritriolle! Olkoon juhlapäivänne täynnä hemmottelua ja erityisesti meillä myös täynnä katkiksia ja Cosman kuivattuja lihapaloja... joista siis minäkin pääsen osalliseksi.

Supersöpöysvaroitus!!!

2012-01-18T06:17:00.000+02:00

Nyt kaikki pentukuumeilevat tai muuten vaan helposti "järkyttyvät" - olkaa varovaisia, nyt tulee supersöpöyttä tuutin täydeltä.

Niin, tuossa vuodenvaihteen molemmin puolin on sukuun tullut paljon uusia tulokkaita, mikä on tehnyt meidät kaikki hyvin iloisiksi! Minusta on siis tullut kolminkertainen isomummo... se kuullostaa vähän ei-nyt-niin-kovin-nuorekkaalta, muta menköön... Siirin Minttu-tyttö pyöräytti Lappeenrannassa punaisen pentueen ja sitten Saagan Leevi ja Luukas pojat saivat suvulle jatkoa eli heistä tuli niin miehiä kuin isiäkin. Huh - onpas syksy siis ollut täynnä suuria rakkauden hetkiä. Nyt siten suunnalla jos toisellakin ihastellaan pikkuisten kasvua. Erittäin paljon onnitteluja kaikille asianosaisille isomummolta ja koko meidän porukalta.

Meidän mami kävi Ritva-tädin kanssa katsomassa Luukaksen jälkikasvua Proxima-kissalassa, jossa ylpeänä äitinä on kaunis ja viehkeä sekä selvästi superrento Lootus-mamma. Ja sitten se syy siihen varoitukseen - näitä katsoessa ei voi muuta sanoa kuin että meidän mamikin tahtoo noita.... ja heti! Me Säpsyn kanssa taidetaan olla jo liian vanhoja tähän touhuun... Kuvissa siis on kolme ihanuutta - kaksi tyttöä ja yksi poika, ihan ei mami pysynyt perässä, miten he kuviin asettuvatkaan, mutta äh - onko sillä väliä, nyt nautitaan pikkuisista karvapalloista! Ja viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, kuvaterveiset myös minun rakkaalta Viola-tyttäreltäni, jonka sydämeen tuntuu mahtuvan rakkautta enemmän kuin kukaan voi ymmärtää! Pieni sininen kehruukone on elämässään kokenut vastoinkäymisiä enemmän kuin useampi kissa yhteensä ansaitsisi ja Viola ei niitä todellakaan ole edes ansainnut pienessäkään mittakaavassa. Viola on Lootuksen paras ystävä ja osallistuu pentusten hoitoon todella hienosti. Kovasti lämpöisiä tassutusterkkuja Violalle meiltä!

Kaksi ääripäätä

2012-01-15T13:20:00.000+02:00

Olkoot tämä vaikka sellainen välipostaus, kun ei mitään tärkeämpää tai painavampaa sanottavaakaan ollut. Säpsy on meidän päivänsäde, se lienee tullut teille kaikille selväksi, mutta kaikista toki löytyy se musta pilvenreunakin. Hän on myös se meidän touhutyttö. Tyttö, jolle sattuu ja tapahtuu. Nämä kaksi kuvaa ovat jotenkin niin kaksi ääripäätä.

Eikös olekin kumma juttu, että meidän lievästi aktiiviselle ja uteliaalle ja ehtiväiselle tytölle sattuu ja tapahtuu? Tuo pullo, johon hän nojaa, liikkuu aika liukkaasti parketilla ja törmää suhteellisen helposti naapuripullon/kukkaruukkuun. Ja eikös olekin kumma, kun tuo korimallinen lamppu on eräänkin kerran ollut vaarassa, kun ERÄS meillä on loikkaamassa sinne sisälle. Puhuttamakaan tässä yhteydessä siitä vaarasta, johon se ERÄS sinne loikatessaan joutuisi. Ja verhon omainaisuuksia hyppyalustana tai vauhdinottopaikkana tuskin tarvii edes mainostaa... Ja sitten sen touhukkaan päivänsäteen pimeämpi puoli.. Meidän Säde voi näyttää näinkin pahalta sille päälle sattuessaan: Miten lie onnistuttukin tyttö noin pahasti saamaan suuttumaan? Vai sattuiko vaan kamera laukemaan sillä kriittisellä hetkellä, kun tyttö avasi suunsan? Veikkaan itse jälkimmäistä...

Loma loppui - arki alkoi..

2012-01-06T15:01:00.001+02:00

... ja paluu arkeen on meillä kaikilla ollut ihan yhtä tylsää. Sehän kertoo vaan siitä, että loma oli kaikilla enemmän kuin onnistunut. Noi ovat suu vaahdossa kertoneet ties mistä kokemuksista ja kuvien perusteella on niillä kai ihan kivaakin ollut. Mutta ei taatusti niin kivaa kuin meillä mummolassa!!!

Ei voi muuta todeta kuin että mummola on maailman paras paikka. Siellä palvelu vaan pelaa. Kuulemma mamin mielestä jopa liiankin hyvin ja uhkasi viedä meidät seuraavalla kerralla kissahotelliin loman ajaksi, jottei meitä hemmotella näin pilalle. Pah, kunhan kateellisena huuliansa heiluttelee ja uhkailee, ei se kuitenkaan meitä sinne kissahotelliin raaskisi jättää. Olemmekin nyt kotona käyneet pienoista henkien taistoa mamin kanssa, kun mami on vahvasti sitä mieltä, että ruokapaikka on se vanha ja sitä ei vaihdeta. Me taas ollaan Säpsyn kanssa TOTUTTU lomalla siihen, että ruokakuppi voi oikeasti vaihtaa paikkaa, esim. leivinuunin päälle, tai alle, tai kirjahyllyyn. Ei sitä voi tietää, missä se ruoka parhaalle maistuu, eikö totta? Ja toinen juttu on sitten se, että mummolla oli aina antaa useampi vaihtoehto meille ruuaksi kuin mamilla - kuluttikohan se mami kaikki rahat siellä omalla lomallaan, kun tarjoaa meille vain yhtä ruokalajia kerrallaan?

Mummolan leivinuunista olette varmasti kuulleet jo kyllästymiseen asti, mutta se on vaan niin ihana. Voitte varmasti kuvitella sitä Säteenkin onnea, kun tyttö makaa lämpimän uunin päällä selällään tassut taivasta kohti lämmintä piippua vasten nojaten.. Ei ole meidän kotitakasta siihen, ei lähimainkaan.

Mutta niin se on, että vaikka kuinka jo haaveillaan seuraavasta mummolan lomasta, niin arkeenkin pitää tottua ja eihän meidän arjessa ole oikeasti muuta vikaa kuin se, että noi ovat niin paljon enemmän poissa kotoa kuin mummo ja pappa. Mutta näillä mennään - syvä huokaus.... noin niin kuin muodon vuoksi.

Hei, kaikille kavereille myös erittäin hyvää alkanutta vuotta! Meidän sihteeri lupasi käydä lukemassa teidän kuulumisia ja kertoa ne sitten meille heti miten, kun saa arkirutiinit taas rullaamaan jollakin säädyllisellä tavalla. Nyt on kuulemma pientä ruuhkan purkamista siellä sun täällä, älkää kysykö, ei voi ymmärtää... Mutta siis tämä pikapäivityksenä, että hengissä ollaan!

Joulunaikaa

2011-12-09T19:23:00.000+02:00

Me olemme mummolassa ja nautimme... Ruokatarjoilu taattu, leivinuunin lämmitystakuu päivittäin, seuravarmuus käytännössä aina, rapsuttajia löytyy. Ei voi valittaa ei, eikä me valitetakaan. Meidän omat palvelijat aikovat huidella taas jossakin lähes toisella puolella maapalloa joulun ja mitä kuuntelimme heidän suunnitelmiaan, niin juu ei kiitos sinne, mummola on paljon parempi paikka.

Olemme aikaisemminkin läjäyttäneet joulutervehdyksen myötä kasan kuvia. Niin teemme nytkin. Nämä kuvat ovat osoitus lämpöisestä syksystä ja terassihetkistä. Tosin mami oli julma ja laittoi oven kiinni, jotta voi rauhassa sitten kuvata meitä. Mutta hei, nyt ei jaksa siitäkään kiukutella. Joululoman ratoksi voitte vaikka yrittää tunnistaa, kumpi meistä on aina missäkin kuvassa, jos se on tuottanut haasteita.

Eli siis - kaikille blogitutuille ja muillekin OIKEIN TUNNELMALLISTA JA ENNEN KAIKKEA RENTOUTTAVAA JOULUAIKAA! Muistakaa, että se oikea tunnelma tulee ihan muualta kuin kaiken maailman hössöttämisestä ja vilkkuvaloista. Ensi vuonna sitten taas joululomakuulumisten kera. PS. Tosiasiassa tämä kuvapläjäys on meidän mamia varten, joka voi sitten lomamatkalta käsin ikävän yllättäessä (vähintään kerran tunnissa) katsoa meidän kuvia...

Kahden kerroksen väkeä

2011-12-06T18:58:00.000+02:00

Tosin nyt on arvojärjestys keikahtanut ihan päälaelleen. Laitetaan se katkisaterian syyksi, kun en jaksanut kivuta ylimmälle lauteelle, vaan jäin sulattelemaan tähän alemmalle. Että tuo sauna on vaan loistava keksintö! Välillä ei vaan millään malttais odottaa sitä, että noi saavat sieltä pahimman terän saunottua pois. Anteeks vaan, mutta sauna on nyt meidän, voisitko ystävällisesti jättää rauhaan

Tassut

2011-12-02T08:16:00.000+02:00

Mami on joskus todennut, että kissan tassuja jaksaa katsella kyllä vaikka kuinka paljon. Niissä olisi siis jotain hyvin hellyttävää ja luoksensa vetävää. Samoin hän tykkää katsella, kun me pesemme tassujamme. Minä olen yleensä hyvin hellä pesijä, Säde sen sijaan kiskoo varpaiden ja kynsien välistä pois oikein hampaiden kera ylimääräistä (mamin mielestä kuviteltua) tavaraa. Osin tähän mamin mieltymykseen vaikuttaa varmasti myös se, että me molemmat tykätään ihan hirveästi, jos meidän tassuja ja anturoita hierotaan hellästi. Lisäksi minä myös kehrään silloin, kun mun kynsiä leikataan. Ehkä nämä kaikki assosioi mamin mieleen mukavia hetkiä hänen katsellessaan tassuja.

Tassut siis ansaitsevat mamin mielestä yhden postauksen. Ensin vähän tyylinäytettä, siitä, kuinka mä putsaan takatassun varpaat. Tasapuolisuuden vuoksi näyte myös vastaavasta toimenpiteestä etutassun suhteen. Tassukasa on mamin mielestä ihan superhellyttävää katseltavaa. Hänen kuulemma tekisi mieli hipellellä kaikkia tassuja yhtaikaa. Parempi hieman pitääkin omsta tassuista kiinni, jottei mami niitä vallan omi itselleen... ;-) No, jottei jää mamista ihan hassu kuva tassufanina, niin kyllä hänen mielestään meissä kauneinta on kuitenkin kasvot, vaikkei ne edes aina niin iloisia ilmeeltään olekaan. Ja sitten mamille tuli mieleen, kuinka ihana meidän nenu onkaan ja meidän silmät ja meidän massu...

Meidän isukki

2011-11-29T08:04:00.000+02:00

Kenellekään ei varmastikaan ole jäänyt epäselväksi aikaisemminkaan, kuinka ihana meidän isukki meidän mielestä on. Hän osaa juuri ne otteet, joita pikkukissa nimeltä Viivi ei voi mitenkään vastustaa. Tästä johtuen mä myös usein mamin mielestä suorastaan palvon isukkia niin ilmeillä kuin eleillänikin. No, näin varmasti on...

Huomaatko isukki, mä jumaloin sua, olet maailman kaikkeuden paras palvelija! Ja huomaahan kaikki muutkin, että isukki on mun - vain MUN! Kuules isukki, äläpäs tuijota sitä telkkua, mulla olis sulle vähän asiaa. Noin, nyt on paljon parempi, nyt saat minun jakamattoman huomioni (vai kuinka päin se menikään). Ja vielä lähemmäksi, kiitos! Noin, pusu leuanpäähän ihan kuin minä tykkään pusuista nenänpäähän. Ja kuin pisteenä i:n päälle, vähän hierontaa vielä pusun perään. Säteessäkin heräsi lopulta pieni mustispeikko kesken oman vilttinsä polkemisen. Mahtoi tytölle tulla mieleen, että jos ei hänkin muista riittävän usein osoittaa rakkauttaan, niin jääköhän hän vaille herkkutikun.. Olisit vaan pysynyt siellä vielä tovin, mulla on isukin kanssa vielä suukottelut kesken. Kun tuo mamikin on lupautunut pysymään tuolla kameran takana, niin isukki olis ollut ihan kokonaan mun.. No, annetaan nyt Säteellekin näytön vuoro. Hänellä on vähän erilainen lähestymistapa hellyyden osoitukseen. Säde ei ole ikinä ollut mikään sylikissa, mutta sen sijaan puskukissa on! Kun Sädettä taputtaa pepusta, alkaa armoton otsalohkon hinkkaaminen.
Tässä vaiheessa iski sitten mamiinkin jo mustis, isukilla on syli täynnä misuja ja hän vaan täällä kameran takana joutuu olemaan. Ei muuta kuin kamera sivuun ja samaan kasaan karvatassujen kanssa.

Mamin aputyttö

2011-11-25T07:06:00.001+02:00

Meidän rodun edustajia on monesti kuvattu kaikessa touhussa mukana oleviksi. No, pitäähän se paikkansa. Olemme kovia osallistumaan ja antamaan oman panoksemme asioiden eteenpäin viemiseksi. Ihan aina palvelijat eivät vain käyttäisi kuulemma samoja sanoja kuvaamaan meidän osallistumista. Oman panoksen antamista saatetaan muuttaa myös muotoon "estaa palvelijaa tekemästä työtänsä". Auttamisesta voidaan käyttää myös termiä "hidastaminen" jne. Kiittämättömiksi noita palvelijoita voisi kyllä sanoa, eikö totta?

No, oli miten oli. Minä ja myös Säpsykin tykätään auttaa noita niin töissä kuin huvissakin. Mami on viime aikoina ollut poikkeuksellisen paljon koneella kotoa käsin ja ihan aina se ei ole ollut blogin päivittämistä tms. kuten näistä kuvista tarkkanäköisimmät saattavatkin sen päätellä ja eri toten siitä, että ei tämä meidän blogi nyt niin hirveän tiuhaan tahtiin ole tänä syksynä päivittynyt.

Siis asiaan (olenpas minä kova jaarittelemaan tänään), kyllä varmasti työntekokin luistaa paremmin, kun on tällainen teamplayer mukana tsemppaamassa - eikö teidänkin mielestänne? Kyllä se ajatus siitä alkaa luistamaan, kun vähän aikaa oikein mietit ja siinä samalla voit tietenkin myös vähän rapsutella minua.. Ai, tökkii enemmänkin. Kyllä mä voin tulla sulle korvaankin kuiskuttelemaan viisaita sanoja ja ideoita. Kato nyt, heti alkoi savu nousemaan korvista, minullakin. Onpas siellä kutiava paikka, et millään viitsis keskeyttää työntekoa ja keskittyä ihan oikeasti rapsuttelemaan minua. Kyllä se työasia odottaa... niinhän se mami sanoo, että ei ne sieltä minnekään katoa. Ai onkos sillä takarivin Säde-tytöllä jotain valittamista? Mitäs valtasit mun paikan takan edestä, kyllä mä vaihtoehtoislämmittäjän löydän (vaikkei mamille sitä tarviikaan kertoa, että on vain vaihtoehtoislämmittäjän roolissa...) Että toi mun emo aina osaa kääntää kaiken niin päin, että mä jään ikään kuin kakkoseksi. Ja mä kun luulin olevani oikeinkin ovela, kun ehdin valtaamaan emon paikan ensin. No, taitaa tuo emo kyllä vain teeskennellä mukamas voittajaa... Ei, nyt ei pahoja ajatuksia, nyt mä keskityn tästä nauttimiseen. Ja niin jäi työt tekemättä ja blogijuttu kirjoittamatta, sanoo sihteeri, joka huomasi jälleen kerran tulleensa kiedottua pikkutassujen ympärille..

Ruokakaappi

2011-11-21T07:09:00.000+02:00

Taannoin eräässä vastakommentissa tuli viitattua meidän rutiineihin ruokailun suhteen tai siis täsmällisemmin ruuan pyytämisen suhteen. Oli mainintaa merkitsevistä katseista, söpöilystä jne. Mami lupasi yrittää kertoa asian myös kuvien välityksellä. Tässä eräänä viikonloppuna siihen tarjoituikin aika hyvä tilaisuus, joten menkööt tämän kerran ihan kuvien kera, vaikkei ne kaikki niin kamalan kauniita olekaan (varoitus: verta voi vähän näkyä... mutta ei suolenpätkiä kuitenkaan...).

Kaikki alkoi tästä. Meidän pappa antoi noille teeren paistia varten ja isukki sitten sitä huuhteli ennen sen jatkotyöstämistä. Sanotaan mitä sanotaan, mutta a) se oli iljettävän näköistä ja b) se haisi kammottavalle. Riista-väristämme huolimatta emme taida olla mitään riistansyöjiä. Toki se meitä kiinnosti ja nälkähän siitä potentiaalisesta ruokamahdollisuudesta tuli, mutta ei kiitos tuota. Joten, ei muuta kuin tuumasta toimeen. Jos toinen katsoo ja toinen niska kipeänä nöyristelee, niin saataisko vähän ruokaa? Ai ei auta vai? No, mites olis pienet mökötykset ja murjotukset? Ei toiminut sekään... entä ihan rehellisesti vihainen ja HYVIN merkitsevä sellainen katse? Säde, olisko sunkin vuoro kantaa kortes kekoon - kyllä se ruoka kuitenkin sulle maistuu, välillä liiankin hyvin...??? Ihan hyvä keimailu ja hellyysnapin painamisyritys. Mutta sorry vaan, ei tippunut mitään, joten ei auta. Apuaa... täällä nääntyy nälkään kaksi viatonta luontokappaletta!! Välihuomautuksena sanottakaan, että tässä vaiheessa sen teeren sydän ilmestyi pilkottuna meidän eteen. Kiitti vaan ihan hirveesti, se olikin tosi herkullista... juu, ei todellakaan! Meistä kumpikaan ei todellakaan suostunut edes maistamaan sitä. Syökää itse moskanne, tuumasimme vain. Niinpä, siellä sitä ruokaa olis. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. ps. huomasittehan joka kodin huoneentaulun?
ps2. jottei jää väärä kuva, niin kyllä me lopulta sitä ruokaa saatiin, mutta kyllä sen asian eteen tehtiin töitäkin!

Sinnikäs huiska

2011-11-17T08:07:00.000+02:00

Pomppukone-Säde esitteli viimeksi oman lempihuiskansa. Minun lempileluni on ollut kautta aikain se tietty villieläinkuvioinen pitkä lelu, jonka sulat ovat karisseet jo monta kertaa matkan varrella. Meillä on niitä itse asiassa kaksi, mutta vain se eka on mulle ykkönen. Kakkoseen on pakko tyytyä, jos Säde on ehtinyt ekan napata.

No, meillä säilytetään naruleluja turvallisuussyistä laatikossa, joka avataan sitten aina vain silloin, kun joku palvelijoista on kotona. Kieltämättä, pari kertaa ollaan niiden narujen kanssa sotkeuduttu sillain, että ehkä tuo on ihan hyvä varotoimenpide.

Siis, laatikossa. Sieltä on sitten niitä leluja tosi kiva kaivaa ja kiskoa ulos. Oikeasti, se on aikas kivaa ja välillä vähän haastavaakin, kun ne jumittaa laatikon reunaan. Aika usein käy sitten niin, että siinä laatikosta poistuessa se naru kietoutuu mitä erilaisimmilla tavoilla mun ympärille. Yleisin on peppu/häntäosasto. Se on itse asiassa vielä aikamoinen takiainen sille päälle sattuessaan. Ei auttanut edes hyppy sohvan päälle. Kolinan säästelemän se vaan perässä tulee. Jos pientä niskalenkkiä eli pientä irtautumisyritystä. Olipas näppärää, nyt se roikkuu sekä hännässä että niskassa. Vähän vauhtia kehiin ja nurkan taakse. Siis, ei ole todellista, vieläkö se roikkuu perässä!!! Pieni loikka ilmaan ja jippii - mä pelastuin hännässä roikkuvalta hirviölelulta! Huh, olipa urakka, jotta nyt sitten pääsee keskittymään olennaiseen eli lelu suuhun, maukumista kehiin ja menoksi! Mielellään vielä lelu sitten lopuksi sängyn alle piiloon, josta se on hyvä yön pimeinä tunteina kaivaa esille ja alkaa leikki kera kilisevän kulkusen. Tämä tosin onnistuu harmillisen harvoin, kun noi haukkana keräävät iltaisin lelut talteen. Kuulemma pari kertaa yöllä kilinään heränneenä on opettanut...

Ja ihan vaan mami sitten kiusallaankin näyttää, miten Säde selviytyy asiasta. Kas, laitetaan ensin huiska Säteen ympärillen näin. Alle kymmenesosan sekuntti ja näin, huiska jää lattialle ja Säde juoksee vapaana omiin leikkeihinsä. Ja mitä tekee mami, nauraa hihittelee katketakseen, kuinka erilaisia me ollaankaan. Kiitti vaan mami ihan kamalasti, nyt kaikki pitää mua jotenkin kömpelönä, tyhmänä ja hitaana.

Pomppukone

2011-11-13T14:36:00.006+02:00

Tarviiko näitä kuvia enempää selittää... muuta kuin se, että juu, ovat vähän epätarkkoja ja "sinne päin", mutta kun ei pysy perässä niin ei oikeasti pysy. Säde rakastaa siis höyhenhuiskaansa ja se saa aikaan tytössä huimia ilmalentoja, tässä vain murto-osan näytteitä niistä. Välillä on vaarassa niitä katti, leikittäjä, kuvaaja, kuin x-määrä tavaroitakin... minusta nyt puhumattakaan...

Joten Täti Monikan sanoja lainaten: On meillä hauska Säpsy, Tuo Säde tyttönen Kun Säde hyppää korkealle, On näky komea. Kas näin hyppää Säpsy Ja Säpsy hyppää näin, Ja näin hyppää Säpsy, Ja Säpsy hyppää näin.

Parit poseeraukset

2011-11-11T07:04:00.000+02:00

Emme ole pitkään aikaan laittaneetkaan tänne mitään poseerauskuvia. Johtuisko siitä, että erityisesti minä en edes tykkää poseerata kameralla ja kenties vielä enemmän siitä, että ei tuo mami ole pahemmin heilunut edes kameran kanssa... No, mami tunsi suuren piston sydämessään ja on nyt sitten heilunut koko viikon kameran kanssa, joten uuttakin materiaalia on viimeinkin tulossa, mutta tähän hätään arkistoista löytyi kuitenkin muutama aika kiva, tosin jo vähän vanhentunut kuva. Mutta kyllä me edelleen näiltä olennoilta näytetään, vaikkei kuvat ihan tältä päivältä olekaan. Tältä vuodelta kuitenkin.

Me kaikki tykätään tästä mun poseerauskuvasta tosi paljon. Tätä kuvaa kun puolestaan katsoo nopeasti, niin voisi kuvitella vastaavaksi heijastuskuvaksi kuin äskeisenkin, eikö totta? Vaikkei sitä ikkunaa siis välissä olekaan. Säde puolestaan loisti kilpaa auringonsäteiden kanssa ulkoilleessaan.
Ensi kerralla sitten hieman tuoreempaa materiaalia. Nyt kaikille oikein ihanaista ja rentouttavaa viikonloppua!

Vakiintuneet - vai pinttyneet - tavat?

2011-11-08T07:13:00.000+02:00

Jokaisessa kisukodissa on varmastikin niin palvelijoilla kuin kisuillakin vakiintuneita tapoja, jotka aina toteutuvat sen yhden ja saman kaavan kautta. Eikö totta? Meillä mami tässä iltana eräänä naureskeli meille, että onhan se totta, että totutulta polulta ei sovi poiketa, ettei vaan tule liian isoja ylläreitä. Ja mihinkäs hän tällä viittasi?

No, kerrotaan nyt sitten. Me tykätään Säpsyn kanssa mennä iltaisin heti hellimään ja moikkamaan isukkia ja mamia sänkyyn, kun he ovat sinne asettuneet. Ja aamuisin me tykätään tehdä sama myös heti, kun he heräävät. Tosin aamuisin me yleensä ollaan jo valmiiksi siellä heidän kanssaan nukkumassa. Mutta siis jos ei olla.

Meidän reittimme menee AINA näin ja tästä ei oikeasti ole ollut poikkeuksia:
- Minä: hyppään isukin puoleisesta reunasta sänkyä suoraan isukin tyynylle ja menen isukin pään ja sängyn päädyn välistä mamin rinnan päälle seisomaan ja poljen pari kertaa. Sen jälkeen käännyn ja poljen mamia vähän aikaa massusta ja sitten taas käännyt ympäri ja jatkan nenu mamin nenussa kiinni polkemista.
- Säpsy: hyppää aina isukin jalkopäästä sängylle ja kävelee isukin polvien päältä isukin ja mamin väliin ja suuntaan mamin oikeaan kainaloon. Kaatuu kyljelleen ja aloittaa mamin oikean rinnan/kyljen polkemisen ja katsoo palvoen minua.

Heti, kun minä olen polkenut tarpeeksi, hyppään mamin puoleisesta reunasta lattialle ja samoin, Säde hyppää heti mamin massun kautta vauhtia ottaen perässä. Näin me tehdään, sängyssä on varmasti jo urat näillä poluilla.

Näihin pohdintoihin ja julkistuksiin Säde voisi tuumata näiden kuvien perusteella, että entäs sitten? Onko vakiintuineissa tavoissa jotain pahaa? Säteen mielestä asia on selvästikin itsestään selvyyttä ja eipä tyttö jaksa sitä sen enempää pohtia, vaan vaipuu unten maille nauttien lämpötyynystä.

Koristeita joka lähtöön

2011-11-04T07:00:00.000+02:00

Tässä viimeisten kuukausien aikana on tullut esille varsin selvästi se, että meidän mami tykkää meillä aina vaihdella sisustusta, välillä isommassa ja välillä pienemmässä mittakaavassa. Välillä siis muuttuu värimaailma, mutta välillä hän tyytyy siihen, että muutama purkki tai purnukka vaihtaa paikkaa. Me autamme tietenkin tässäkin hommassa mamia. Katsokaas, me kun olemme sellaisia liikkuvia sisustuselementtejä ja näin mami ei ikinä pääse kyllästymään, kun me vaihdamme niin usein paikkaa. Emmekö olekin kilttejä ja huomaavaisia?

Historian siipien havinaa

2011-10-28T07:16:00.002+03:00

Mami on monesti harmitellut sitä, että hänen lapsuudestaan on kovin vähän valokuvia ja oikein erityisen vähän on kuvia hänen silloisista karvatassuistaan. Meidän mami on ehta maalaistyttö ja toki maatilalle hiirivahdit kuuluvat. Mamin eka kissa on ollut Janne-niminen poikakisu, josta ei itse asiassa ole yhtään kuvaa. Janne oli hyvin uskollinen palvelija ja kulki mamin mukana marjametsät ja kaikki.

Kissa isolla K:lla oli kuitenkin Miru. Miru oli pentuna "vahingossa" kiivennyt mamin koulureppuun naapurista ja ihan "vahingossa" muutti mamin luokse. Ensin saunaan, sitten navettaan. Miru oli pieni ja pippurinen, ihan kuin minäkin! Eli olen selvästi juuri se oikeanlainen kisuli meidän mamille. Tässä on Mirusta ja mamista kuva (Kiitos Helmille avusta kuvien käsittelyssä). Miru pisti komennukseen niin vasikat, lehmät kuin papan Huli-koirankin. Miru kävi ensin tarkistamassa Hulin ruokakupin ja otti mitä halusi, sitten vasta Huli söi. Miru otti Hulin unipaikalta juuri haluamansa nurkan ja Huli asettautui sitten jäljelle jäävään koloon. Jos Miru halusi, Miru nukkui Hulin kainalossa. Mutta annas olla, kun Huli lähti metsäreissulle, sitten se mukamas oli ärhennellyt ulkona Mirulle. Mukamas siis. Papan harmiksi Miru tykkäsi kantaa kotiin myös niin pupunpoikasia kuin oraviakin... Juu, ei kiva, varsinkin kun pappa oli se perheen metsästäjä, mutta minkäs Miru pedonvaistoilleen voi. Vasikatkin tottuivat onneksi pian pieneen vikkelään kisuliin, joka saattoi tulla viereen nukkumaan tai kantaa ovat pentunsa heinähäkkiin turvaan. Siinä oli vasikolla ihmettelemistä, että mistäs he nyt syö, kunnes mami pelasti niin kisulit kuin vasikatkin pinteestä. Kesäisin Miru kävi myös ojentamassa lehmiä pellolla, jos alkoivat liikaa kurkottelemaan mukamas vihreämpää ruohoa aidan alta liian pitkältä. Miru oli myös kaikkinensa kulmakunnan kuningatar, ihan kuin minäkin! Hän oli hyvin tarkka myös sulhasistaan ja eräänkin kerran sulhasia oli jonossa asti esittelemässä itseään Mirulle. Tosin varsin viriili Miru myös oli, sen verran jälkikasvua pääsi tulemaan. Jälkikasvusta on myös äärimmäisen vähän kuvia, tässä ihan muutama. Mirulla oli tapana heittäytyä selälleen rapsuteltavaksi, ihan kuin minullakin eli meillä on ollut hyvinkin paljon yhteneväisyyksiä. Lisäksi Miru totteli nimeään vain ja ainoastaan mamin kutsumana. Miru eli pitkän ja ilmeisen onnellisen elämän ja muutti pilven reunalle 17 vuoden iässä, käymättä kertaakaan eläinlääkärissä ja olematta kertaakaan sairas. Mami käy säännöllisesti mummolassa ollessamme Mirun haudalla ja Mirulla on ikuisesti suuri paikka mamin sydämessä. Ehkä minussa elää myös pieni Miru!

Kotona taas

2011-10-21T07:12:00.003+03:00

Olemme kotiutuneet! Vaikka vähän mieltä piti osoittaakin, niin silti kotiin oli kiva tulla ja tiiviisti piti mamin kainalossa jo eka yö nukkua, ettei vaan kuvittele, että ei haluttais kotona olla. Välillä pitää siis vähän pehmetä... Mutta hei, oli meillä ihan huisin kivaa hoidossakin, isosti kiitos Raija-tädille! Hän on niin kovin huomaavainen (mamilla olisi paljon opittavaa). Hän esim. luovutti sänkynsä ihan kokonaan meidän käyttöömme... No ehkei hän kuitenkaan lattialla meidän takia nukkunut, mutta kiltti hän oli. Lisäksi hän mm. asettautui sillein sopivasti seisomaan, että Säpsykkä pääsi hyppäämään keittiön yläkaapin päältä hänen päänsä kautta keittiön pöydälle. Tosi ystävällistä! Se, miten se Säpsy sinne yläkaapin päälle oli mennyt, on sitten ihan eri asia. Seuraava loma meillä on sitten tiedossa jouluna ja silloin mennään mummolaan, kuten taisi kerran jo ollakin puhetta.

Mami ja isukki olivat kuulemma olleet tällaisissa maisemissa ja mami tahtois sinne jo heti takaisin. Mä en kyllä yhtään ole niin varma, haluaisinko mä tuonne, mutta meidän mami onkin vähän outo. Ensi kerralla sitten näytteitä arkistojen aarteista, aina 1980-luvulta saakka!

Rauhoittumista

2011-10-11T14:29:00.004+03:00

Kova on sutina ollut päällä ja se ei siitä tunnu rauhoittuvan. Ja mistä päätellen? Siitä, että meille on ilmestynyt matkalaukut käytävälle. Eipä sillä, meille on luvattu oikein superkiva hoitopaikka matkan ajaksi.

Mutta vähän sentään rauhoituttiin viikonloppuna ja otettiin mamin kanssa yhteispäikkärit. Kännykamera joo, mutta oikeaa ei mami hennonnut lähteä kaivamaan... Täytyy sanoa, että meillä kaikilla oli oikein mukavaa! Mami sai ennen päikkäreitä myös massuhieronnan kaupan päälle. Ennen lomalle lähtöä haluamme vielä lähettää tätäkin kautta lämpimät ajatukset ja voimahalit Naukulan Mammalle - suuri suru on nyt luonanne, voimia!

Tmi Viivin hierontapalvelu

2011-10-06T08:13:00.003+03:00

Meillä (=palvelijoilla) on ollut vähän kaikennäköistä kiirettä ja sutinaa siellä sun täällä. Eivät oikein ehdi tännekään mitään kirjoitella. Mutta meillä Säpsyn kanssa kyllä on kaikki ennallaan, ei mitään merkittävää huononemista kuitenkaan palvelutasossa, mikä sinällään merkittäköön heidän kunniakseen. Se, mikä harmittaa, ettei meille ole ehditty kertoa edes meidän blogikamujen kuulumisia. Lupasivat yrittää parantaa tapansa...

Mutta hei, osoituksena siitä, että kaikesta huolimatta me kyllä huolletaan ja hoidetaan meidän palvelijoita ihan niin paljon kuin vain he ehtivät huoltoa vastaanottamaan... Saisiko olla hierontatunti kera lämmityksen tarjoiltuna kautta Tmi Viivin hierontapalvelun? Kuvatkin ovat nykyään näitä surkeita kännykuvia...

Tunnustus

2011-09-29T08:02:00.003+03:00

Saimme tunnustuksen Helmiltä! Kiitos Helmi, olemme kovin otettuja!!!

Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Aloitetaan kertomalla kahdeksan todellakin satunnaista asiaa meistä niin, että neljä ekaa menee Säpsylle ja neljä vikaa minulle.
1. Syön roskia (vaikka ei mua pidetä edes nälässä, mutta kun se on kivaa)
2. Tykkään siitä, kun minua taputetaan pepun päältä.
3. Minun korvistani lähtee hurja räpsytys-ääni, kun heilutan päätäni eli korvani ovat kaiketi aika isot ja notkeatkin.
4. En koskaan peitä pissaani (noloa ehkä, mutta kun on niin kiire seuraavaan touhuun).

5. Kellahdan palvelijan sylissä aina yllättäen selälleni ja olen ollut ilmeisen onneakas, kun toistaiseksi joka kerta minut on saatu kiinni ja en ole pudonnut sylistä pois.
6. Suutun kamalasti, jos valjaat laitetaan uloslähtiessä ensin Säpsylle ja vasta sitten minulle.
7. Minulla on noiden mielestä hassu tapa nuolla papan sormia sen jälkeen, kun pappa on käynyt tupakalla.
8. Osaan avata ovia.

Me jaamme tunnustuksen eteenpäin siten, että se menee yhteensä 8 kisukaverille. Palvelijat saavat sitten päättää, miten toteuttavat tunnustuksen.
1 - 3: Lulu, Lea ja Lotta
4 - 6: Pilvi, Morris ja Santtu
7 - 8: Miss Marple ja Columbo

Lisäksi bonuksena Ritva-täti voisi kertoa Redcheetah's kissalasta kahdeksan satunnaista asiaa!

Aamuhetki kullan kallis

2011-09-28T13:11:00.003+03:00

Meillä on isukin kanssa aina aamuisin tehdään yhdessä kivaa -hetki. Me nimittäin luetaan sanomalehti aina yhdessä! Säpsyn ja mun mielestä kyse on yhdessä tekemisestä, mutta isukki on välillä eri mieltä, eikö olekin erikoista? Mitä pahaa tässä voisi olla? Eikä silläkään väliä, onko lehti pöydällä, lattialla tai tuolilla, me menemme aina isukin kanssa sitä hyvin tarkkaan lukemaan. Ja jos isukki yrittää lukea sitä ns. ilmassa eli käsissä, menemme sitten isukin ja lehden väliin syliin lukemaan sitä ja heiluttelemme tassulla lehteä. Meille tämä yhteinen aamuhetki on oikeasti tosi tärkeä juttu!

Erilainen lähestymistapa

2011-09-21T14:18:00.006+03:00

Siinä missä Säpsykkä menee ns. tuulta päin vaarojen uhatessa, otan minä tällaisena harkitsevaisempana tapauksena erilaisen lähestymiskulman asiaan. Peppu piiloon vaan, sillä ongelmat välttää, eikö? Nojoo, enhän mä mikään nössö ole! Ja kyllä se poispelottava laserkatse onnistuu täältäkin, nih! Täältä on hyvä tehdä yllätyshyökkäyksiä, toisin kuin kajarin päältä! Ja sitä paitsi, täällä on lämminkin!

Vastaisku vierailijalle

2011-09-15T07:19:00.003+03:00

Säde ilmeisestikin otti vierailija-haukan tosisssaan ja alkoi harjoittelemaan uskottavia "vihollisasentoja". Kyllähän tämä kaukaa katsoen voisi vaikka haukasta tai erityisesti pöllöstäkin mennä. Mami sitä paitsi kutsuu Sädettä muutenkin pöllöpääksi, kun sen pää kiertää niin hyvin ympäri... eihän Sädettä muuten pöllöpääksi kutsuttaisi... ;-). Ja tätä laserkatsetta nyt säikähtäisi se kettukin, vai mitä mieltä olette?

Vierailija

2011-09-09T09:56:00.003+03:00

Olemme monen kisukaverin blogeista saaneet viime viikkoina lukea vierailijoista, jotka ovat tehneet tosi läheistäkin tuttavuutta kisukavereidemme reviirille. Näin meilläkin ja lisäksi se kesäinen citykettu oli meillä käymässä. Mutta se, miksi mami on erityisen tarkkana meidän ulkoilun suhteen ollut, on taas ilmoittanut olemassaolostaan. Tässäpä siis syytä sille, miksi jäimme häkkiolennoiksi, kun mami ei pystynyt koko aikaa olemaan meidän lähistöllä pihalla. Inha koukkunokkahan yritti hyökkäillä jokunen vuosi sitten meidän kimppuun ihan enemmänkin, mutta on nyt pitänyt vähän enemmän etäisyyttä, kunnes siis nyt. Toki tuo kuvassa oleva otus ei ole se suurin vaara, mutta kuten sanotaan: mitä isot edellä, sitä pienet perässä... Katsokaas kun naapuripellolla tämän nokkaeläimen "isoserkku" veti antaumuksella pulupaistia massuunsa, niin siinä vaiheessa mamilla nousi taas niskakarvat pystyyn. Puluhan ei lopun perin ole kovin paljoa ainakaan meikäläistä pienempi... Eli kaiken kaikkiaan mamilla on varmasti ihan hyvä tarkoitus, vaikka se ei aina tunnukaan siltä.

Häkkiolennot

2011-09-06T08:47:00.000+03:00

Kyllä on tosi reilua nauttia pihalla ja touhuta mukamas omia juttuja, kun meidät jätetään tänne häkin toiselle puolelle. Syystäkin mami tunsi piston sydämessään nähdessään meidän ilmeet tässä kuvassa. Ihan turhaa tekosyiden keksintää se, että oli mukamas sellaisia touhuja, että ei joutanut meidän kanssa olemaan saatikka vahtimaan, ettei haukka/kettu tms. luontokappale tule liian lähelle meitä. Pah, huonoa palvelua se vaan on, kun ei osaa priorisoida meidän tarpeita edelle.

Siis ihan varmasti nytkin menetimme ainaskin kymmenen herkkuöttiäistä. Mäkin näen niitä kerralla jo vaikka kuinka monta...

Näytelmiä

2011-08-29T07:33:00.004+03:00

Lauantaina oli vuorossa näytelmiä... No itse näytelmistä ei mitään ihmeellistä kerrottavaa, serti toki tuli, mutta haluaisin nostaa kolme asiaa sieltä esille ja mami kuulemma vielä yhden lisää.
1) Tuomari sanoi minua hemmotelluksi primadonnaksi, jolla on tuhma katse. So? Entä sitten? Se olen minä ja siksi olenkin niin ihana, eikö totta? Onko tässä jotain pahaa?
2) Äiti-tytär -erikoisluokan tuomaria kehoittaisin menemään pikaisesti silmälääkäriin. Hän oli sitä mieltä, että minä mukamas olisin kauniimpi kuin kaikista kaunein eli emoni Geri. Hah, tätä nyt ei kukaan usko ja ei ollut edes aprillipäivä. Näin omahyväinen edes minä en ole, että tämän ns. ostaisin todesta.
3) Tutustuimme Naukulan Mammaan ja se oli todella kivaa! Anteeksi vaan, että olin hieman huonolla tuulella juuri silloin, mutta olin vähän närkästynyt siitä, että tuomarin mielestä en edes osannut pitää suutani kiinni sillä hetkellä, kun minua arvostellaan. Ohjeissa lukee, että kissan esittelijä saa puhua vain kysyttäessä, kissan osalta ei liene mitään ohjeistusta??? Naukulan Mamma oli kyllä kiva tyyppi, samaa mieltä mamin kanssa.

Ja mitä mami haluaa lisätä tähän, niin siitä olen samaa mieltä eli mamin mielestä superkivaa oli myös nähdä mun lapsenlapset eli Saagan Linnea ja Säpsyn Kuje-Inka. Mitä kaunottaria... oih!

Unipaikkoja

2011-08-26T08:59:00.000+03:00

Ja jatkoksi sitten puolestaan Säteen unille mäkin voisin esitellä parit unipaikat tai unikuvat. Kesäloma tuo aina uusia tuulia tullessaan ja tällä kertaa ne minun osaltani tulivat unipaikkojen muodossa. En ole aikaisemmin pahemmin perustanut vaatekaapeista muuta kuin hätätilassa (kun mut on jätetty sinne oven taakse, mukamas epähuomiossa.... no, se on oma asiansa). Nyt kesällä kun talossamme oli viilennys kissanihon mielestä ihan liian kovalla ja noilla oli ihan liian ohuet peitot, piti öisin keksiä myös vaihtoehtoisia ratkaisuja. Isukin urheiluvaatehyllystä sai pienellä kuopsutuksella ja vaatteiden uudelleen asettamisella oikein oivan unipaikan. Tänne ei viilennys yltänyt ja lämpöä riitti vaatteiden muodossa. Oikein kiva, ihan kuin olisi teltassa ollut. Toinen sitten mulla harvemmin käytössä ollut on tämä terassilla olevan kiipeilypuun pesäkolo. Silloin S-vauvojen kanssa vietimme siellä aikaa, mutta sitten se on vähän jäänyt. Tänne minut puolestaan kesällä ajoi edellisen unipaikan vastakohta eli liiallinen auringonpaiste. Yritä nyt terassilla suorassa auringonpaisteessa nukkua, kun silmäthän tässä häikäistyy. Pää piiloon vaan ja ei auringonsäteet häikäise, mutta sen sijaan ne lämmittävät ihanasti seinän läpi.

Jatkoa sisustamiselle

2011-08-22T12:32:00.000+03:00

Kun tuohon sisustamisen makuun päästiin äskeisessä, niin jatketaan sillä. Meillä on tosiaankin laitettu tuulemaan ja yläkerta on saanut ihan uutta ilmettä. Samalla siis se meidän lasiterassi koki kuulemma ensimmäisen muodonmuutoksensa (viittaisi siihen, että tämä saa jatkoa, mutta ei meille kukaan mitään kerro etukäteen....).

Tässä terassin ekassa muutoksessa tosiaan vanhat kalusteet katosivat ja uutta tuli tilalle. Tässä oiva esimerkki siitä, että jos jättää palvelijoiden hommat liian vähälle vahtimiselle (ts. työnjohto pääsi Säteeltä pettämään pahoin), niin kärsiähän siitä saa. Mami laittoi tyynyt ja pesän ihan liian lähelle toisiaan ymmärtämättä, että juuri siinä kohtaa on Säteen unipaikka. Mutta kuten on ennenkin todettu, tyttöseni on oikein sopeutuvainen kotioloissa ja ei anna pikkupintanaarmujen tai muiden sellaisten ulkoisten seikkojen häiritä. Kuulemma vähän niskassa oli jomotellut, mutta äkkiäkös niistäkin jomotuksista päästään eroon parilla kunnon venytyksellä.

Tarinan opetus: olkaa tarkkana, kun palvelijat alkavat touhuamaan, ettei pääse virheitä tulemaan!

Dilemma

2011-08-19T07:44:00.003+03:00

Elämä on suuria valintoja täynnä. Välillä valinnat ovat kamalan haastavia. Ensin näyttää, että ei noi palvelijat ymmärrä, sitten ne toteuttaa meidän haaveet ja sitten tuleekin lisää liikkuvia osia ja taas ollaan haastavan valinnan edessä. Vakavaa? Kyllä, kun katsoo pikkukissan näkökulmasta ja on kyse päiväunienottopaikasta. Mutta onneksi kuitenkaan ei ole kysymys ns. elämästä ja kuolemasta... Ja mistä siis onkaan kysymys?

No, meillä on ollut yläkerrassa sellaiset tosi kivat nojatuolit, joissa me Säpsykäisen kanssa otetaan hyvin usein päikkäreitä. Olemme salaa haaveilleet, että josko nämä saisi tuonne lasiterassille, niin jo vain olisi täydellinen olotila päikkäreille. Kas kummaa, joskus kun oikein toivoo, niin toive toteutuu. Eräänä kauniina lauantaina mami alkoi "riehumaan" ja vanhat terassikalusteet "ulkoistettiin" ulkoterassille ja da-daa, yläkerran nojatuolit ilmeistyivät niiden tilalle. Vähänkö me oltiin onnellisia ja niin ylpeitä mamista, joka ymmärsi meidän toiveet. Ja kyllä uni maistui!

Mistäs se dilemma sitten? No siitä tietenkin, että nyt näiden nojatuolien tilalle yläkertaan ilmestyi toiset tuolit ja täytyy sanoa, että oikein ovat kissan vartalolle sopivat, oikeat laiskanlinnat. Nyt sitten on sama ongelma edessä, miksi nämä eivät ole lasiterassilla? Yritin hienovaraisesti mamia katsoa sillä silmällä, mutta hän hokasi heti ja tuli tiukka vastaus, nämä uudet ovat ylhäällä ja piste. Höh. Nyt on kamalan vaikea valita, mennäkö vanhalle nojatuolille terassille vai olla uudella yläkerrassa. Elämä on suuria valintoja täynnä.

Uunin tarvetta

2011-08-16T07:56:00.000+03:00

Olimme joku aika sitten käymässä mummolassa, edellisestä visiitistä ehtikin jo kulua ihan liian kauan. Toki ne matkat ovat ihan pepusta, sen suhteen ei mitään uutta. Mutta muuten, kyllä mummolassa vaan on mukavaa. Tällä kertaa mummon ja papan uuni tuli tosi tarpeeseen, sillä se vääjäämättä lähestyvä syksy antoi ensimakua, koko viikonlopun satoi ja oli välillä varsin kylmääkin. Näin ollen ulkoilut jäi vähiin, samoin ulkoilukuvat. Mua se jatkuva sisällä olo harmitti tosi paljon, mutta Säpsykkää ei niinkään, hän on se meidän uunikissa! Ja arvatkaas mitä, meille alustavasti luvattiin taas piiiiiiiiiiiiitkä joululoma mummolassa! Se ei meitä haittaa ollenkaan!

Sisko ja sen veli

2011-08-11T13:38:00.000+03:00

Jatkona tuohon vasemman posken tassutukseen voisi kai sitten näyttää nämä kuvat. Jos meillä Pilvi-siskon kanssa on samoja tapoja, niin taitaa meistä Paroni-veljeni kanssa löytyä aika paljon samoja piirteitäkin, vai mitä mieltä olette?

Poski on POP

2011-08-08T10:05:00.000+03:00

Mutta vain vasen poski. Siskoseni Pilvikin sen tietää ja kertoikin teille taannoin tässä postauksessa, jossa aiheena oli 25 asiaa minusta. Poimintana sieltä kohta 9: Ihmisten vasemmat posket soveltuvat tassuttamiseen paljon paremmin kuin oikea. Oikeat posket ovat ihan "PLÄÄH". Tämän täytyy olla jossain tieteellisestikin todistettu.

Näin on, meidän laaja empiirinen tutkimus tukee tätä tieteellistä testausta. Oikea poski ei vaan toimi, näin se on. Ehkä ne ovat väärän mallisia tai jotain, mutta vasen se olla pitää.

Että näin..

2011-08-04T08:00:00.001+03:00

Nojoo, ettei nyt jää sellainen kuva, että isukin ja mamin paikat olisivat vaihtuneet meidän mielissä, niin pakko palauttaa kaikki maanpinnalle - erityisesti mami. Vaikka kesälomalla meillä olikin tosi kivaa ja palvelukin toimi ainakin ajoittain ihan jees, niin kyllä sinne ne mustat hetketkin mahtuivat. Muistatte kaikki varmasti sen mun mieltymyksen käydä lannoittamassa mamin kukkapenkkejä (auttamistarkoituksessa, tietenkin). Mutta kun ei se mami tajua tätä mun tarkoitusta, vaan hänen mielestään niiden harjoitus- ja varsinaisten kuoppien kaivaminen on jotenkin haitallista kasvustolle.

Niinpä niin, tässä sitä ollaan, flexi yltää tällein näppärästi just reunalle, että yllän hitusen kuopsuttaa, mutta muuta en sitten ylläkään tehdä. Vitsi, toi meidän mami oli superreilu... tässä sitten istun ja ihmettelen, minne voisi kuopan tehdä ja taisipa ajatuksen vilahtaa siihenkin suuntaan, miten mami saa tuntea nahoissaan tämän kierouden huipentuman! Oliskos sisällä sopivan isoa kukkaruukkua.... poistuu takavasemmalle pohtimaan jatkosuunnitelmaa.

PS. Blogeissa on ilmennyt jonkin verran ongelmia kommentoida google-tilin kautta. Sekä meidän blogin kommentoijilla että itsellämme kommentoidessa muiden blogeja. Heittää sitten aloitussivulle vaan. Anonyyminä antaa kommentoida. Mielenkiintoista tässä on myös se, että toisella koneella kommentointi google-tilin kautta onnistuu ja toisen koneen kautta ei. Onko kenelläkään vinkkiä, mistä tämä johtuu?

Isukki, minkä teit

2011-08-01T14:43:00.006+03:00

Me ollaan oltu vähän näreissään meidän isukille. Isukki kun on aina ollut se meidän palvelijoista, joka on ollut meidän puolella ja ymmärtää hemmottelunkin päälle. Mami on sellainen tiukkis. Meidän odotukset olivat loman loppuajalle korkealla, kun mami lähti töihin ja me jäimme isukin kanssa kotiin. Ja mitä isukki tekikään - pakkasi meidän kuljetusboxiin ja vei piikkitädille!!!!! Voitte varmaan kuvitella sen järkytyksen. Mökötimmekin oikein kunnolla isukille loppuviikosta. Kovasti isukki yritti väittää, että koko juttu oli mamin idea, mutta me vielä vähän sulatellaan tätä selitystä...

Eikä siinä kaikki, vaan heti la-aamusta uudestaan boxiin ja jo siinä pieni kylmänväre meni läpi selkärangan, että taasko piikkejä! No, tällä kertaa kävimme parin päivän keikalla Tampereella ja me saimme lomailla hotellissa. Hotelli oli varannut meille ihan oman varavuoteenkin ja kassi ruokaakin oli sängyn päällä. Tosin kassin sisältö oli tarkoitettu niille haukkuville otuksille, joten siitä ei meille iloa ollut, mutta hauska oli huomata, että nelijalkaiset huomioidaan noinkin hienosti!

Hotellikeikalla mami huomasi lisäksi saumansa tulleen ja nosteli kummasti osakkeitaan tuon isukin tempauksen jälkeen. Kas näin minulle tarjoillaan katkispäivällinen vuoteeseen mamin toimesta =) Kieltämättä mamin osakkeet vähän nousivat, vaikka kai se on tosiasia, että taisi todellakin olla vain vähän esittämistä irtopisteiden kalastelun muodossa.

ps. juu, ei mua laiteta tyynyn alle syömään, ihan olin itse sinne kaivautunut...

Kesä on kiva

2011-07-29T08:04:00.000+03:00

Niin, ei kai siitä muuta mieltä voi olla? Juu, välillä oli aikas lämmintä, mutta kyllä se kummasti vilvoitti, kun heitti ajatukset sinne talven hyytäviin ilmoihin. Me olimme hyvin paljon ihan kotosalla ja se onkin meistä yleensä ihan parasta, kun saa pötkötellä rauhassa terassilla, nauttia oman pihan öttiäissadosta ja ottaa nokoset siellä, missä milloinkin huvittaa. Kamalan jänniä hetkiäkin meillä on ollut, kun niiden vieterisäärien lisäksi meidän pihassa on tehnyt tutkimusmatkoja myös kettu ja siili! Siili oli ihan jees tuttavuus, mutta se kettu oli aika viekkaan näköinen, vähän sitä piti varoen tutkia ikkunoiden läpi. Noi heittikin ilmaan, että joko sieltä karhu seuraavaksi meidän pihalle tulla tupsahtaa.. No, ehkei sentään. Palvelijoiden kesälomassa on kyllä sekin puoli, että kun he ovat niin paljon kotona, niin välistä ei mekään ehditä päivätorkkuja ottamaan. Onneksi noi olivat poissa pari kertaa sen verran kauan, että saimme univelat nukuttua pois ja sitten taas jaksoi. Kaikkinensa tuota kesälomaa voisi viettää aina kauemminkin, siitä olemme palvelijoiden kanssa harvinaisen samaa mieltä!

Kamera meillä oli netin lisäksi vähän jäähyllä loman aikana, olimme siis todellakin lomalla. Kerran pari kuitenkin kamera oli tarttunut mukaan ja tässä ehkä sellaisia hyvin kuvaavia kuvia perushellepäivästä sen jälkeen, kun aurinkoannos alkoi jo olla täynnä. Silloin tämä pensas vetää puoleensa kuin magneetti!

Oho, kumpikos meistä noin on kasvanut kesän aikana? Ehkei sitten kumpikaan, vaan kummallakin oli oma porras ja pensaskatos. Tää on niin kuin meidän ikioma pergola! Tosin, välillä kyllä olimme ihan samallakin tasanteella vaihtamassa kuulumisia. Sen edustalla on oiva paikka vähän oikaista tassuja ja pitää pieni tuumaustauko siitä, mitä seuraavaksi tekisi. Vaihtoehtoja on toki monia: mennä takaisin puskan suojaan, mennä suoraan aurinkoon, käydä vähän heinämaistiaisia ottamassa, napata öttiäinen jne. Huh, ihan siinä tuli hiki pohtiessa. Ja heti kun sopiva öttiäinen ilmestyi näköpiiriin, Säpsykkä oli tikkana pystyssä ja ei se öttiäinen montaa kertaa päässyt livahtamaan... Turkin huoltoakaan ei tietty sopinut unohtaa, pihakivetys sopii siihen varsin hienosti. Välistä saimme oikein hemmottelua, kun noi tuli ulos harjaamaan meitä, vähänkö se tuntuu ihanalle! Vähän vielä tähän sitten perusposeerausta, ilmeet toki eivät ihan passikuvatasoa, mutta hei, toi häiriköi meitä kesken loman, vaikka lupasi meille kamerarauhankin! Kissakamumme, mikä oli teidän kesänne kohokohta?

Vielä on...

2011-07-27T14:16:00.002+03:00

... lomaa jäljellä. Nimittäin isukin kanssa! Mami joutui jo palaamaan arkisen aherruksen pariin, mutta me vielä tovi nautitaan isukin kanssa kesäpäivistä ja muutenkin rennosta olemisesta. Muistattehan tekin ottaa kaiken ilon irti kesäpäivistä niin kauan kuin niitä vielä riittää? Kesälomakuulumisia tarkemmin vielä myöhemmin.

Niin, kesälomapähkinään palatakseni, se on vaikea. Mutta tuon meidän katosvirityksen oikealla puolella suht ylhäällä näkyy pienen pieni vaaleanpunainen täplä, siinä on Säteen valjaista niskakohtaa näkyvillä :-)

Kesälomapähkinä purtavaksi

2011-07-05T09:00:00.000+03:00

Meidän perhe alkaa pikku hiljaa vetäytyä kesälaitumille ja se tarkoittaa myös sitä, että tietokoneesta pyritään pysymään pidempiä aikoja jopa erossakin! Voi siis olla, että kuulumisia tulee harvakseltaan tai sitten vasta loman jälkeen. Haluammekin toivottaa kaikille lukijoille oikein mukavaa heinäkuuta ja nauttikaa kesästä, mutta muistakaa myös helteen sattuessa huolehtia nesteestä ja menkää välillä varjoon!

Ohessa lukijoille pieni kesälomapähkinä purtavaksi. Etsi kuvasta Säde, tyttö oikeasti on kuvassa, mutta aika hyvin piiloutuneena :-). Vinkkinä sen verran, että todennäköisesti on juuri siinä, missä ekana kuvittelet Säteen näkeväsi. Lisäksi vielä kesän kunniaksi kooste kesäkukkakuvia meidän pihasta. Paremmallakin kameralla olisi voinut ne ottaa, mutta kun se kännykkä oli hollilla...

Viivin luontokuvat

2011-07-02T08:00:00.000+03:00

Lopuksi vielä mun lähikuvia. Tähän loppuu nyt meidän juhannusviikonlopun esittelykuvat, paljon niitä olikin, mutta kyllä oli syytäkin. Ensi kerralla sitten uudet kujeet.

Oikean posken esittely:

Etuprofiinin esittely:

Vasemman posken esittely:

Sivuprofiilin esittely:

Kyllä mä tän fleksinvetokisan vielä voitan, mami ei kuitenkaan kauaa jaksa vastustaa.

Rantaseisoja tai jotain :-)

Kyllä tällä katseella nyt yhden kotkan pois karkottaa, vai mitä mieltä olette?

Kumpi kiiltääkään enemmän, turkkini vai meri?

Säteen luontokuvat

2011-07-01T11:13:00.000+03:00

Katajaisen maaston valtaaja. Lintubongari - tältä katseelta ei mikään kyllä jää huomaamatta. Ihan kuin olis kasvattanut hetkessä talviturkin, sen verran paksulta näyttää... se on se merituuli, joka taisi pörhistelyn aiheuttaa. Laiturikatti, aina valmiina veneilyyn. Rantakalliopuuma.... Rantapöllö... Istumanäyte. Saaristolaisheinä maistui makealle! Siihen tuli ihan pakkomielle! Sen verran kovaa oli myös, että sillä sai näppärästi hampaidenvälit putsattua. Joko riittäis - saanko nyt mennä tutkimaan, minne se perhonen katosi?

Elementti vesi

2011-06-30T13:35:00.000+03:00

Jos merellisessä ympäristössä ollaan, niin tokihan yksi postaus pitää pyhittää sille vedelle! Johan meiltä muuten uskottavuus lähtisi, kun kuitenkin mainostimme sitä mereneläviin tutustumista.

Mamin mielestä meidän vauhti kohti merta oli jopa sitä luokkaa, että olis luullut meitä kalastajakissoiksi. Ei mitään kunnioitusta kuulemma. Ihan ei nyt ymmärretty, miksi sitä olis näin rannalta käsin pitänyt niin kunnioittaa, ettei olis voinut ihan vedenrajaan mennä? Hassu mami, mutta sitähän se on, aina epäilee meidän rohkeutta. Eihän Säde voinut vastustaa kiusausta, vaan pakko oli mennä maistamaan vettä (kuten myös minä, jos nyt ihan rehellisiä ollaan...) Sanottaisko, että varsin veikeä sivumaku tässä vedessä... jotenkin näin taisi Säde todeta meriveden mausta. Huomatkaa varsin kalliokiven muotoinen laskeutumisasentoni. Tänne kielekkeelle on pakko päästä tutustumaan tarkemmin tuohon vesielämään. Majakka ja perävaunu, niinhän se menee, sinnehän se Säpsykkäkin ilmeistyi. Meillä meinas kyllä mennä silmät ihan sekaisin, kun pikkufisuja pongailimme ja yritimme nähdä niitä auringonheijastusten välistä. Rankkaa - eikö totta? Siis tuonne mä en ehkä kuitenkaan halua ja tuota vettä en nyt kuitenkaan maista... eihän ole pakko, eihän? Seuraavat kaksi postausta sitten keskittyvät meidän poseerauskuviin, niitäkin sieltä mukaan tuli!

Loikoilee, haaveilee ja katsoo lähes kameraan

2011-06-29T10:30:00.000+03:00

Taisimme luvata myös todisteita siitä, kuinka juhannuksena lämmittelimme rantakallioilla ja tässähän niitä. Olen aina pitänyt siitä, että pyöriskelen esim. asfaltilla, katukivetyksellä tai ihan vaan sora-/savimontussa. Mutta kyllä siihen listaan hyvin voi lisätä myös rantakalliolla kieriskelyn. Alusta oli sekä sopivan kova irtokarvojen hinkkaamiseen että sopivan tasainen, jottei se sitten sattunut. Lisäksi se oli täydellisen lämmin! Ja puhdas! Ensin näyte yläkalliolta ja sitten rantakalliolta. Ja mitähän tässä mahdoinkaan tehdä, yritinkö kielellä hivuttaa valjaat pois päältä vai leikkiä sammakkoa ja napata lennosta perhosen? Ehkä kuitenkin näytin kieltä sille kotkalle, joka turhaan sai edes hetken haaveilla makoisasta rotupaistista. Meidän mamin HAUKANkatse pongasi sen heti ja me olimme turvassa. Tämä oli itse asiassa varsin harvinainen asento tämän viikonlopun ulkoiluille. Ei sitä näin matalana ja paikallaan malttanut kyllä paljoa olla. Itse asiassa, tämä taisikin olla vain siirtymäasento kalliolla lämmittelystä kohti uusia kohteita. Toki hetkelliseen haaveiluun nämä kurkistelupaikat olivat myös mitä loistavimpia. Tässä kohtaa taisi ajatukset karata jonnekin ison öttiäisen ja pikku tipusen välimaastoon. Vai oliko se kuitenkin fisu? Ja mamin mieleksi, katsoin mä kameraankin, ainakin melkein. Pidän itse tästä kuvasta sen vuoksi, että siinä minun villeys ja luonnon kauneus jotenkin sopivasti yhdistyvät ;-).

Juhannuksen perusolettamat

2011-06-28T14:31:00.005+03:00

Juhannukseen kuuluu tiettyjä perusolettamuksia, ainakin tästä eteenpäin, sen verran kivaa meillä oli juhannuksena mamin ja isukin ystävien mökillä saaristomerellä. Tässä listattuna niistä tiettyjä ilman mitään sen kummempaa järjestystä.

Suomen lippu ja suomalainen luontomaisema :Laituri olla pitää, jos kerta rannassa ollaan. Ja vene. Ja laiturin alla linnunpesä. Ja epäreilu mami, joka ei laskenut meitä tutkimaan pesää tuon lähempää. Rantakallio, jonka aurinko on lämmittänyt ihanan lämpöisäksi siitäkin näkökulmasta, että siihen pysähtyi yksi jos toinen öttiäinen uhmaamaan kohtaloansa. Meri, pieni laineenliplatus, lempeä kesätuuli, tipusia ja muuta mukavaa tutkittavaa: Kyllä siinä Sädekin malttaa hetkeksi pysähtyä ja ihastella juhannusta parhaimmillaan (vai hämääntyikö kuitenkin lipun lepattavasta äänestä...?) Suomifilmimaisema. Tästä erityisesti mami oli vaikuttunut... Nooh, kukapa ei olisi. Niis siis se vene, tuolla me siis huristelimme puolisen tuntia suuntaansa. Olihan se vähän jännittävää, mutta eiköhän meistä ihan meri-/vesikelpoisia kissoja tulisi, jos tällaisesta herkusta pääsisi useamminkin nauttimaan. Sitä paitsi, autossa tulee paljon helpommin huono olo. Vikaksi, tätä ei nyt ihan perusolettamana tarviis pitää... merikotka. Tän takia mami vahti meidän ulkoilua silmä kovana ja ilman tuota olis kuulemma saatu olla vieläkin enemmän ulkona ja jopa edes vähän omissa oloissamme (tosin valjaissa edelleenkin). Kiitti vaan sulle kotka. Ja koska olosuhteet olivat vähintäänkin ihanteelliset, niin näitä juhannusviikonlopun postauksia nyt sitten tulee useita... ja tuutin täydeltä meidän kuvia. Tässä nämä perusolettamat näin alkuun kuitenkin.

Ikkunaprinsessajuhannusko?

2011-06-27T08:33:00.002+03:00

No ei TOD.! Kuten nykyään ruukataan sanoa... Nämä pari maistiaiskuvaa kyllä antavat sen kuvan, että aikamoista ikkunaprinsessailua taisi juhannus olla. Niin ja ei kai tämäkään hirveästi lievennä tunnelmaa prinsessakohtelusta... Meillä oli huisin hieno juhannus, johon sisältyi kamalasti kaikkea jännittävää kuten elämämme ensimmäiset merimatkat veneellä (isoja laivoja ei lasketa) ja kotka... Niin ja sitten siihen sisältyi mahtavia aurinkokylpyjä rantakalliolla, saaristolaisheinän maistelua, ihan uusia öttiäisiä ja tutustuminen mereneläviin, pinnalta käsin onneksi. Mutta nyt vielä vähän makustelemme kokemaamme ja palaamme juhannustunnelmiin myöhemmin tällä viikolla. Nyt tarvii myös vähän nukkua, sen verran jäi kyllä univelkaa, kun ei siellä malttanut nukkua riittävästi!

Jatketaan koriteemalla

2011-06-23T07:35:00.001+03:00

Korit on kivoja, ainakin meidän mielestä. Eikä vain nuo kodinhoitohuoneen korit, vaan lehtikorit, takan edustan lämmittelykorit, koristekorit jne. Viime talvena noi vähän laittoi meidän kaikkien yhteistä makuuhuonetta uusiksi ja silloin vanhat yöpöydät saivat lähteä ja ne muuttuivat hyllyversioiksi. Meidän mami taitaa olla vähän korihöperö, sillä korithan siihenkin ilmestyi. Hieman aluksi ihmettelimme, että kannelliset korit, kiitti vaan sulle. Mutta eipä hätää, kyllä niitäkin voi hyödyntää, kun on riittävän sirorakenteinen. Säde ei tähän pystykään!!! Näiden hieman unisten ja utuisten kuvien myötä toivotamme kaikille oikein hyvää ja kesäistä juhannusta. Vaikka sääennusteet lupailevat kaikkea muuta kuin kesäistä ilmaa, niin otetaan silti rauhallisesti ja rennosti juhlapyhät!

Kori pepun koon mukaan

2011-06-17T07:53:00.000+03:00

Olemme joskus ennenkin kertoneet, kuinka me autamme mamia silityspuuhissa. Erityisesti minä olen hyvinkin tiukka laadunvalvoja ja huonosti silitetty vaate (= ei riittävän lämmin) saa kokea yleensä tassun voiman ja löytää itsensä joko mytystä tai sitten lattialta. Siitä mami tietää sitten silittää sen uudestaan ja paremmin.

No, tässä iltana eräänä päätimme asettua taas tarkkailupuuhiin ja niinhän se on, että pienelle pepulle pieni kori ja iso(mma)lle pepulle iso kori!

Näytelmiä taas

2011-06-12T20:34:00.001+03:00

Ja todella helteisessä ilmapiirissä. Aamupäivä vielä meni, mutta sitten alkoi olla sellainen olotila, että juuri ja juuri jaksoi silmää raottaa... Niin siis, mut raahattiin taas näyttelyyn ja minultahan ei tietenkään mitään kysytty. Tällä kertaa suunnattiin Hyvinkäälle ja tuomarina meillä oli ihan uusia tuttavuuksia. Kuvia ei valitettavasti ole, vaikka tällä kertaa olisi todellakin ollut syytä pitää kamera mukana...

Aloitetaan kuitenkin minusta. Sain sertini ja tp-valinnassa olin toinen. Tämä on aika normaalia kauraa, mutta se mikä oli jokseenkin pöyristyttävää, niin tuomaritäti kirjoitti arvosteluseteliin, että olen ihastuttava VANHA lady!!!! Voitteko kuvitella! Minäkö vanha???????????????????????? Minähän olen parhaassa iässä. Sen verran siitä närkästyin, että pudotin x-määrän karvoja siihen tuomarille ihmeteltävästi ja aika näppärästi mami sai tästä nuhteet, kun ei ollut kunnolla harjannut minua. Jo alkoi harja heilumaan sen jälkeen. Mä olen vieläkin jokseenkin herne nenässä tästä kommentista. Muuten hän kyllä minua kehui todella paljon ja hyvää hän kai tuollakin tarkoitti, mutta että vanha...

No, se siitä. Kivaa näyttelypäivässä oli se, että siellä oli mukana niin Saaga kuin Saagan kaksi vauvaa, Siirin tyttö ja Lootus poikansa kanssa eli paljon tuttuja. Sokerina pohjalla sitten se tärkein, minun lapsenlapseni Saagan tytär Linnea otti ja pesi kaikki muut kategorian pikkupennut eli oli koko näyttelyn paras! Ihan mielettömän hieno suoritus pieneltä ihastuttavalta prinsessalta elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä. Linnean iskä oli sanonut, että takaisin ei ole tulemista ilman pokaalia ja tyttöhän otti käskystä onkeensa ja pokaalin vei mennessään. Hurjan paljon onnea vielä Linnealle, palvelijoille ja tukijoukoille, aivan mahtava päivän päätös!

Kesäkissa!

2011-06-10T10:32:00.005+03:00

Kun tuossa viimeisessä päivityksessä Säpsy jäi niin vähälle, niin nyt sitten Säpsyä oikein tuutin täydeltä. Kamerana valitettavasti oli mukana vain kännykkä, joten ei ihan ole priimaa laadultaan, mutta fiilis se on, joka ratkaisee.

Otsikon mukaisesti - kesäkissa viimeistä karvaa myöten! Minä tykkään enemmän loikoilla vähän varjoisimmissa paikoissa, mutta Säde on toista maata ja ei kun suoraan aurinkoon ja aah, antaa paistaa vaan tuutin täydeltä. Aina toki pitää olla myös valppaana, kun meillä on niitä röyhkeitä västejä, jotka tekee sellaisia inhoja yllärihyökkäyksiä. Eipä sillä, Säteen yllärihyökkäykset takaisin ja siis suoraan maasta ylöspäin loikaten ovat aiheuttaneet varmasti eräänkin ylimääräisen sydämenlyönnin myös västeille. Kauhun tasapaino vallitsee vielä ja siksipä Säpsy onkin monesti varsin terhakkaassa päivystysasennossa. Mutta toki pitää myös keskittyä tutkimaan, mitä maanrajassa ja ruohonjuurilla tapahtuu. Sekä ehkä vähän maistella myös ruohotarjontaa. Säde on muuten pari kertaa osoittanut varsin taidokkaita oksusuorituksia. Meinaan sillä sitä, että neitokainen on vetänyt heinää ulkona, mennyt sisälle syömään esim. possua ja hetki ruokailun jälkeen oksun myötä tuli vain heinä pois! Tarkka tyttö, vain ylimääräiset pois, jottei vaan herkut mene hukkaan! Tehkääs perässä, ja tämä ei ole ollut edes ainutkertainen tapahtuma!

Ja matka jatkui loikoilun jälkeen kohti uusia seikkailuja. No johan on viidakko, toteaa tyttö mamin kasvihuoneesta. Tosin katosta pongattiin heti kivan näköisiä öttiäisiä ja mitäs siitä seurasi, no pakkoperuutus ja ei-sana. Se siitä ilosta sitten.... se olis varmasti maistunut makealle, kun on saanut tomaattien yms. kukista kaikkea herkkua massuunsa.. Voiko kesäkissatyttö muuta toivoa, kuin tällaisia upeita kesäilmoja, paljon öttiäisi ja ah, niin herkullista heinää?? No, ehkä vähän hellyyttä ja kunnon ruokaa myös.

Ihanan kesäistä ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Muistakaa juoda paljon vettä, ettei tule heikotus.

Kiitos lomasta!

2011-06-07T19:38:00.000+03:00

Kotona ollaan taas! Ensi alkuun isoooooooosti kiitos Raijalle meidän lomahoidosta! Noi huiteli taas pitkin maailmaa, mutta onneksi ne kuitenkin meille aina loistohoidon järjestävät. Olimme siis samassa paikassa kuin vuosi sitten, kun saimme varsinaista lämpöhoitoa auringon ja lämmön muodosta. Eikä huonosti mennyt nytkään, vaikka toki pientä vetoa oli lattianrajassa havaittavissa, kun välillä piti mennä peiton päälle lämmittelemään. No, ei suinkaan. Hellettä pukkasi ja parveke oli yhtä ihana kuin vuosi sittenkin. Jos osaan kotona kerjätä huomiota ja palvelua, niin kyllä se hoituu kylässäkin. Näin kävi, kun mun mielestä hoitotäti oli surffaillut liikaa netissä ja ei ollut keskittynyt meidän viihdyttämiseen. Surffaapa nyt, nih! Ja vaikka kuvien mukaan näyttäisi, että minähän siellä vain olen ollut, niin kyllä, kyllä se Säpsykkäkin oli. Ei vaan aina ehtinyt jäädä kuviin asti, kun kuvaaja on ollut niin kovin hidas :-). Niin, mitä muuta kaikkea kivaa teimmekään, no sitä emme tietty tänne kerro, koska sitten mamikin saa tietää, että ollaan oikeasti lomailtu ja herkuteltu, niin noikin ovat kuitenkin tehneet.

Kiitos vielä kerran Raija - ethän saanut meistä vielä tarpeeksesi, vaikka ehkä vähän sisustusta muutimmekin?

Eihän meidän Säde

2011-06-01T06:08:00.000+03:00

Palaamme vielä pääsiäiseen, kun mami aina niin hehkuttaa Säteen kiltteyttä.... Mummo oli laittanut pääsiäisen kunniaksi kaikenlaisia pupusia ja tipusia koristeeksi. Noi vakuuttelivat kovasti, että ei ne meitä kiinnosta… Ei ainakaan meidän Sädettä.

Hmm – ihan tyhmän näköinen, en mä tuosta tykkäis kuitenkaan. Mutta jos ihan vähän vaan tutustuisi lähemmin… Hmm, tämähän saattaisi jopa lentää hyvin, jos tassulla vähän heilauttaisi… Ja niin katosi tipuset ja pupuset parempaan talteen kera pienimuotoisten mummon nuhteiden. Mutta haloo, kuka nyt tuollaisia voisikaan vastustaa??? Mä keräsin kuitenkin pisteet kotiin, kun en ollut vielä ehtinyt niitä tutkia tarkemmin. Näin ollen jäi sellainen käsitys, että Viivi on kiltti ja antaa mummon koristeiden olla rauhassa, mutta Säde ei anna ja ansaitsee nuhteet. Voitto kotiin siis, aina ei kannata hötkyillä.

Näiden pääsiäiskuvien myötä oikein mukavaa helaviikonloppua kaikille! Meidän kamoja on pakattu siihen malliin, että ns. pitkäksi viikonlopuksi on tiedossa jotain erikoisohjelmaa. Ja päätellen siitä, miten myös noiden laukkuja on pakattu, voimme me Säteen kanssa oikeasti saada lomaa myös meidän palvelijoista. Mutta missä - sitä meille ei tietenkään ole vielä kerrottu!

Keskimäärin kaikki hyvin

2011-05-30T07:46:00.006+03:00

Näin kai voi sanoa, kun en osannut päättää, oliko saunassa liian kuuma vai kylppärissä liian kylmä. Asetuin siis sutjakkaana neitona näppärästi oven alle puoliväliin. Keskimäärin lämpötila oli oikein hyvä tämän jälkeen.

Inkalle ONNEA!!!! (sis. supersöpöysvaroitus)

2011-05-27T06:00:00.002+03:00

Vuosi sitten meillä iloittiin suuresti ja sitten seuraavana päivänä surettiin suuresti. Säteen oma kulta Inka näki päivänvalon yhdessä enkeliveljensä kanssa. Seuraavana päivänä elämä tuntui äärimmäisen epäreilulta ja siltä se toki tuntuu vieläkin. Mutta onneksi Inka on tuonut meille iloa vähintäänkin kaksinverroin! Enkeliveljen muistolle lähetämme hellät terveiset, mutta keskitymme kuitenkin Inkan 1 - vuotisjuhlapäivään! Vaikkakin Inka tottelee nykyään Kuje-nimeä, niin hänen palvelusväkensä toivottavasti ei loukkaannu, vaikka tässä vielä käytämmekin nimeä Inka.

Oman emon ja mummon sekä heidän palvelusväen yhteinen onnentoivotus:
"En pannut lahjaa pakettiin.
Kas asia on niin:
ei onnea voi kääriä
niin valtavia määriä."
ONNEA INKA!!!!
Inka: vaadi erityispalvelua erityisesti tänä päivänä - nyt on sinun juhlapäiväsi!

Ohessa vielä kuvakavalkadi niistä muistoista Inkan syntymäkodin ajoilta, jotka meitä niin kovin lämmittävät!

Pikku-Inka ja pilvenreunalle lentäneen veljen pieni korvikelelu. Lelu, joka säilyi Inkan rakkaimpana leluna koko meillä olo ajan. Välillä unohtuen, mutta sitten taas unenhetkellä kainalosta löytyen. Sydämensulattaja-Inka: kuka voi vastustaa pientä ja suloista tuhisijaa, joka tulee ottamaan päiväunet vasten mahaasi? Niinpä, Inka ja veli. Tarviiko muuta sanoa?Vauhti-Inka: vaikka ei koolla oltukaan vielä pilattu, niin eihän se vauhtia ole ennenkään estänyt. Veikeä-Inka: tätä tenavaa katsoessa unohtui huolet ja murheet. Tilalle tuli hymy ja hyväntuulisuus. Poseeraaja-Inka: emonsa jalanjälkiä seuraten, kameraan tykättiin katsoa ainakin silloin, kun ei muuta mielenkiintoisempaa ollut näköpiirissä. Nautiskelija-Inka: ei pienen pennun suurempaa autuutta kuin mamman maitobaari. Tirkistelijä-Inka: ei suihkua ilman pikkusilmien katsetta, joko suoraan ovelta tai sitten ovenraosta! Remontti-Inka: niinpä... rakennustelineet ovat ihan sopiva leikkikalu parin kuukauden ikäiselle kissanpennulle. Ai miksi ei muka olisi? Vintiö-Inka: aina pieni kuje (mistäs se nykyinen kutsumanimi tuleekaan....) silmänkulmassa. Ritva-tädin laukku on oikein oiva väijy- ja unipaikka, kunhan turhakkeet sieltä ensin kaivetaan pois. Kenguru-Inka: niinpä, tarviiko selittää... Jooga-Inka: mainosainesta yhdelle jos toiselle joogasalille. Kaunis-Inka: ei omena kauas puusta pudonnut, kaunis on! Mutta ennen kaikkea ja ylitse kaikkien muiden muistojen: Säteen silmäterä-Inka!!!

Ollaanko me oltu tuhmia?

2011-05-23T13:11:00.000+03:00

Kun kerta ulkoruokintaan ollaan jouduttu? No ei suinkaan, onneksi palvelu pelaa uloskin. Elikkäs viihdyimme niin kauan ulkona, että mami arvasi meillä jo olevan nälän, kun itsekin alkoi ulkona syömään. On meillä kyllä kiva mami, kun sille päälle sattuu.

Mihinkä minä multapäästä pääsisin?

2011-05-20T13:30:00.000+03:00

Moni teistä varmasti muistaa tämän mun multapää-postauksen parin vuoden takaa. Joo, se ei ollut niitä tähtihetkiä noin niin kuin kauneusmielessä, mutta mihinkäs sitä omista tavoistaan pääsisi. Joten ihan vaan muistinvirkistykseksi, kyllä se toimii vieläkin. Ihan ei samanlainen keko ole tuossa pään päällä, kun tuuli nappas enimmät pois, mutta eipä mami jaksanut tälläkään kertaa mulle vihainen olla, vaikka kukkapenkkiin aikamoisen kolon olinkin ehtinyt kaivaa. Naureskeli vaan, että on siinä mulla näyttelykissa... No, itse en ole tuota näyttelykissan roolia edes valinnut...

Kesäisen rennon "poseerauksen" myötä oikein ihanan kesäistä viikonloppua kaikille!

Suuri kiitos!

2011-05-18T07:10:00.004+03:00

Eilen noi oli tietty töissä pidempään ja meitä jännitti ihan kamalasti, mitä se posti tuo tullessaan. Kun noi viimein saapuivat kotiin, emme oikein malttaneet edes katsoa, mikä postinjoukosta kuului meille. Ja arvatkaa mitä, se oli se kaikista isoin juttu ja se todella oli iso! Kuten mami jo Naukulan mammalle kiitteli, niin siinähän oli monta voittoa, eikä suinkaan yksi. Eikä mieluisampia olisi voinut arpajaisvoitot olla - joten vielä kerran, isosti kiitos!

Vähänkö mua kiinnosti nää tuoksut, selvästi oli katkiksia syöty, kuten lehtiön kannen omakohtainen kuvitus kertoo. Ei ole teillä likat huonosti asiat, ei. Ja tuo herkkupussi mua vasta kiinnostaakin, miksi se ei aukea jo? Siis, nää kaikkihan on mun, koska mun nimissä siihen arpajaisiin osallistuttiin, eikö totta Naukulan likat?Hmph, mami nuhteli mua itsekkyydestä ja kehui Sädettä, kun toinen niin kärsivällisesti odotti omaa vuoroaan. Juupa juu, kiersi kuin kissa kuumaa puuroa ja häiritsi mun keskittymistä uusien ihanuuksien tutustumiseen. Ei siis auttanut, kun luopua osasta, mutta kyllä mä vähän mulkoilen mamin suuntaan, nää oikeasti oli kaikki mulle.Jääkö epäselväksi, kuka omi lelut? NÄMÄ ON MUN ja pysykääkin kaukana, Säde kertoi asian harvinaisen selväsanaisesti.Ja mitä tenava niillä teki... Ensin pientä halittelua:Perään pientä pusuttelua. Ja kyllä siinä ihan täysi pesukin hiirulaisille tuli. Vähän taisivat saada myös potkutusta. Säde rakastaa tällaisia leluja, jotka saa näppärästi tassujen väliin, joita voi pestä ja ja joilla voi riehua. Kuin pisteenä i:n päälle oli ne herkkunapit. Sädehän rakastaa sellaisia herkkutikkuja, joita minä en voi sietää. Mutta arvatkaas mitä - meidän näköjään LÄHES kaikki ruokainen Säde ei tykännytkään näistä napeista, vaan minä oikeasti saan ne KAIKKI!!! Ne oli ihan taivaallisen hyviä... Mami oli sitä paitsi ihan liian hidas kaivamaan niitä pussista, joten otin ns. lusikan omaan käteen ja iskin kiinni. Namskis! Lisää tällaisia arpajaisia ja arpajaispalkintoja - kiitos!

Lotto vetämään ja heti

2011-05-15T17:09:00.002+03:00

Siis tämä ei ole tottakaan! Meidän oli hetki pakko jopa epäillä virallisen valvojan hereilläoloa, mutta ei, nyt tätä ei pilaa mikään epäilyksen peikkokaan. Me nimittäin ollaan voitettu arpajaispalkinto!!! Naukulan kerhon arpajaisten toinen palkinto osui siis meidän kohdalle, ihan mielettömän kivaa ja jännittävää, mitä ihmettä se posti meille tuokaan tullessaan. Kiitos paljon Naukulan kerholle hauskasta arpajaispostauksesta ja jo etukäteen palkinnosta. Siihen palaamme vielä :-)

Niin, taustaksi sen verran, että meidän mamilla on ollut aina ihan älyttömän huono arpaonni. Ainoa voitto ennen tätä on se, kun mummo aikanaan oli innostunut tekemään mamille kahdet samanlaiset kintaat ja toiset oli sitten viety arpajaispalkinnoksi. No, arvaatte varmasti, kuinka kävi... Juu, mami voitti omat kintaansa takaisin ja siinäpä se sitten onkin ollut. Nyt äkkiä lottoa tekemään, josko tästä vaikka putki aukeaisi?

Julkkis jo pienestä pitäen....

2011-05-12T12:58:00.000+03:00

.... vaikkakin vähän jälkikäteen.

Kissan Terveys 4-2011 -lehdessä oli kerrassaan mainio juttu aiheesta "Synnyttävä kissa tarvitsee reilusti ruokaa ja vitamiineja". Tästä löytyy linkki itse juttuun.

Juttuhan sinällään on äärimmäisen hyvä ja tärkeä, mutta mä en vaan voi sille mitään, että mun silmät jäävät kiinni jutustakin löytyvään tähän kuvaan. Siis, kyllä. Siinä olen MINÄ - VIIVI - veljieni Paronin ja Pontuksen kanssa ruokailemassa. Vähänkö mä olin otettu, kun Ritva-täti oli valinnut meistä kuvan tuonne. Mähän oon ihan oikea julkkis, kun olen ollut jo ties kuinka monessa lehdessä! Koskahan tuo Seiska alkaa päivystää meidän nurkilla...?

No, eipä siinä mitään. Liian hienohan se oliskin ollut, jos olisin saanut jäädä ns. paistattelemaan tähän julkisuuden tuomaan hyvänolon valokeilaan. Eikö vaan tuo sihteerini ruvennut tästäkin vääntämään pilkkaa ja tässä tulos meidän keskustelusta. Kaikki alkoi siis tuosta lehden kuvasta ja jatkui, kun mami sai Ritva-tädiltä muitakin mun lapsuusaikaisia kuvia. Auttakaa nyt mua ton mamin kanssa, sillähän on ihan väärä kuva minusta, eikö olekin? Onhan?

Mami: Tuohon edelliseen kuvaan viitaten, koskas viimeksi olet syönyt noin kiltisti ja mukisematta?

Viivi: No, koskas itse olet tehnyt YHTÄ HYVÄÄ pataa kuin Ritva-täti teki? Juu, pataa olet kyllä tehnyt, mutta se ei ole yhtään niin maukasta. Kyllä mä tuota Ritva-tädin pataa söisin...

Mami: Ja entäs tämä sitten, milloin olet viimeksi nukkunut Säde kainalossasi? Viivi: No, milloin viimeksi Säde on ollut niin kauan aikaa paikallaan, että ehtisin sen kaapata kainalooni? Saatikka sitten saisin sen pysymään siinä...

Mami: No entäs tämä sitten, olet ollut pienenä tyttönä niin kova poseeraamaan ja oikein päätäsi kallistat! Miksi sitten nykyään kuvissa on joko närkästynyt naama tai sitten takapuoli? Viivi: Siis ei ole totta, ainako kaikki on minun syytäni. Olen pääsääntöisesti aina hyvinkin kuvausvalmiudessa, mutta kun et itse ole kameran kanssa silloin valmiina. Syytön mä siihen olen, että olet väärässä paikassa ja väärään aikaan.

Joten antakaa mun kaikki kestää, aina mä muka olen väärässä! Mutta ihan yhtä usein onnistun kyllä osoittamaan, että mami se tässä on väärässä! Lopuksi vielä aikas suloinen kuva minusta kaikkien sisarusteni kera! . Tästä tulikin mieleeni, että Pilvi-siskoseni - mitä sinulle kuuluu?

Petoja

2011-05-09T06:06:00.001+03:00

Niin, muistanette varmaankin tämän viime kesäisen postauksen, jossa kerroin mun lintusaalistuksista ja papan riekosta. Tästä oppineena pappa onkin sen jälkeen piilottanut omat otuksensa aina meidän saapuessa, jottei houkutus kasva liian suureksi. Eipä mitään, siinähän piilottaa, tai ainakin yrittää…

Mummolassa on sellainen kaappi, joka on aika löyhästi kiinni ja jos sieltä tulee jotain kiinnostavaa tuoksua, niin se on varsin helppo nakki avata. Ja jos sieltä tulee tällaisen pedon tuoksua (= toim. huom. onpa tosi kiinnostava pölyn tuoksu….??) , niin eipä aikaakaan, kun Säpsykäinen on jo tutkimusmatkallaan. Aika petohan sieltä löytyikin. Olis voinut luulla, että Säde alkaa murista ja kiristellä hampaitaan, mutta mitä vielä. Meidän yltiökiltti tyttö kuvitteli saaneensa uuden poikaystävän ja voi sitä lempeä ja kiehnäystä, mitä täytetty näätä saikaan osakseen. Itse asiassa lopulta siinä kävi jo niin, että tuttavuus meni niin tarkalle tasolle, että nyt jännityksellä odotamme, koska pappa huomaa, että tämäkin otus on saanut hieman liiankin läheistä käsittelyä meiltä… Säteen suusta sitten niitä karvatuppoja löytyi ja mami yritti niitä salaa viedä roskiin.. Mutta hyshys, ei kerrota papalle, eihän?

Minä sen sijaan en tuollaiselle hempeilyn tasolle alentuisi. Minähän olen oikea peto. Vai mitä mieltä olette tästä lumipuuma kuvasta? Mamin mielestä mä jopa näytän siinä uskottavasti isolta ja pelottavalta. Ja enkö muka sitä ole? Tässä lisää osoitusta pedon asennoista – vaviskaa kaikki kesän öttiäiset ja herkkupalat, minä olen asemissa!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

2011-05-05T06:09:00.000+03:00

Näinhän se on. Ihmeellisiä asioita on niin kotonakin kuin erityisesti mummolassa. Mummolassa tietenkin osittain myös sen vuoksi, että siellä käydään ulkoilemassa niin paljon harvemmin. Tässä kuvasarja teemalla ”ihmetys”.

Kukas sä olet – ja mistäs sä siihen tupsahdit? Ikinä ennen en ole sinua nähnyt – kai…
Siis mitä, ihanko oikeasti meinaat seurata mua joka paikkaan, on se nyt kumma, kun ei hetken rauhaa. Siis mitä, mikä ihmeen piikki mun jalkaan tarttui, en mä ole mikään piikkien kuljetusteline. Jaa, täällä kuusen alla on joku käynyt, tätä täytyy käydä ihmettelemässä vielä tarkemmin. No totisesti, täällä on käynyt se sama huonokäytöksinen herra, joka oli kesällä käynyt lurauttamassa härskin kirjeen juuri sinne mun pisupaikalle. Annas olla viimeinen kerta, kun tulet meidän mummolaan häiritsemään. Ja täälläkin, täälläkin on jotain tosi jännää ja pörisevää. Juu niin oli ja katti lähti nopeasti, kun tokkurainen mehiläinen alkoi tehdä liian läheistä tuttavuutta…

Ja yhden sortin ihmetys oli tämäkin – kovin oli köyhää, rapsakkaa ja mautonta vielä tuolla ruohotarjontaosastolla.

Lepoa mummolan malliin

2011-05-01T15:11:00.001+03:00

Lupasimme edellisellä kerralla näyttää, kuinka oikeaoppisesti mummolassa nautitaan levosta ja lämmöstä. Talvisin se lämmitetty uuni on tietty ihan ykkönen, vaikka kyllä se Säde nytkin siitä näytti tykkäävän. Mutta onneksi ei koko ajan tarvinnut uuninpankkoon turvautua, kun tuli sitä kaikista parasta energiaa eli aurinkoenergiaakin tuutin täydeltä.

Ennen kunnon unia tietenkin pitäisi saada kunnon massurapsutukset. Se toive ei jääne tässä epäselväksi vai mitä mieltä olette?Toive toteutui, niin isukki kuin pappakin kävivät mua rapsuttamassa. Kiitokseksi siitä luovutin tuolin papalle, jotta hän sai rauhassa ja hyvässä asennossa lukea lehtensä ja siirryinkin siis auringonottoalustalleni.Siinä pötkötellessä ei kuvauksetkaan pahemmin häirinneet. Olo oli jokseenkin täydellisen raukea ja lepäävä.Kun univaranto alkoi olla täynnä, siirryin pikku hiljaa kunnolla heräilemään alemmalle tasanteelle, ei tässäkään ihan hassummat oltavat olleet.Säde sammui kuin saunalyhty jo lattiatasolle, ei paljoa jaksanut uuninpankolle pomppia, vaan jäi tuhisemaan siihen papan jalkojen juureen. Noi nauroivat vähän Säteelle, koska vaikka tyttö oli kuinka sikeässä unessa tahansa, niin auringon siirtyessä ikään kuin magneetin vetämänä myös Säde liikkui aivan huomaamattomasti juuri sinne, missä aurinko parhaiten häntä lämmitti.

Seuraavalla kerralla ihmetelläänkin sitten maailman menoa mummolan pihamaalta.

Mummolan tarinaa

2011-04-29T14:13:00.000+03:00

Pääsiäisenä mummolassa oli siis todellakin ihan huisin kivaa. Sitä on vaikea kuvailla, kuinka kolmeen päivään ehtii mahtuakin niin paljon mukavaa touhuamista, mutta myös lepohetkiä. Noi ikuistivat meidän touhuja tällä kertaa niin, että saattekin nyt ihan moniosaisen jatkokertomuksen pääsiäisestä mummolassa. Mistähän me aloittaisimme tässä ensimmäisessä postauksessa.

Jos vaikka lumesta. Lunta tosiaankin oli mummolassa vielä aika paljon, mutta eihän se meitä juurikaan haitannut, kun oli sitä aurinkoakin. Tai no, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä se ainakin mua haittasi aluksi, sillä eihän juuri uuden arvonimen saaneen arvolle sovi tassutella märässä. Tästä syystä siis Säde aloittakoon. Tyttö ei paljoa ujostellut, vaan iski suoraan kiinni hankeen ja ei kun menoksi. Tovi siinä meni, kunnes tyttö huomasi, että jäyks, täähän on märkää… ja harvinaisen kylmää…Mutta periksi ei anneta, vaan eteenpäin kuin mummo lumessa. Matka siis jatkui, mutta pian alkoi tytöllekin jo tulla ns. äitiä ikävä, kun hampaat alkoivat lyödä loukkua kylmästä.Ja vanhoja lausahduksia jatkaen, reippahasti käypi askeleet jne.Ei hätää, mummolan iso kivi oli varastoinut aurinkoa ja lämpöä jo siinä mittakaavassa, että siinä kelpasi varpaita lämmitellä ja Säde kertoili minulle tuntemuksiaan hankikävelystä.Sen verran tenavani onnistui nostamaan munkin mielenkiintoa, että pakkohan sitä oli sitten seuraavana päivänä koittaa.Tuoksut olivat kerrassaan mielenkiintoiset, mutta siihen se mielenkiinto sitten jäikin.Sitä paitsi, ne ikävät havunneulaset kutittivat tassuja siihen malliin, että huoltohommiinhan sitä heti jouduttiin.Kyllä me lopulta molemmat oltiin sitä mieltä, että aurinko ja sula/kuiva/lämmin maa on paljon kivempi juttu kuin tuo valkoinen ja inhan märkä ja kylmä valkoinen lumi. Samaa mieltä siis kerrankin palvelijoiden kanssa. Tästä syystä sitten seuraavalla kerrolla näytetään, kuinka rankan ja aktiivisen ulkoilmakeikan jälkeen mummolassa ruukataan rentoutua ja nauttia nokosista.

Kunniaa ja mainetta

2011-04-27T06:50:00.000+03:00

Heti alkuun isoniso kiitos kaikille synttärionnitteluista! Sain juhlapäivän kunniaksi olla ulkona niin kauan kuin halusin ja täytyy sanoa, että kolmen tunnin ulkoilun jälkeen alkoi olla jo sen verran nälkä, että oli pakko luovuttaa! Kyllä unikin maistui. Mutta asiaan.

Pääsiäinen toi meille mainetta ja kunniaa oikein kolminkertaisesti! Sekä Naukulan poppoo, Sirpan ja Kollon sakki että Paavo ja Harmi antoivat meille tämän tunnustuksen. Olemme hämillämme.... olemmeko me näin kauniita?
Ohjeethan ovat nämä: "You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!"

Tämä onkin siinä mielessä haasteellinen toteutettava, kun meillä on niin paljon kuvia jo täällä julkaistuna. Kaivelimmekin vähän erilaisia kuvia tuolta meidän nuoruusvuosilta ja tässäpä kolme aika erilaista.

Minä - Viivi ja elämäni ensimmäinen näyttelykeikka Porvoossa syksyllä 2006. Tuomari piti minua hyvin lupaavana pentuna. Olin silloin kahden maan kauneimman abyn keskellä häkkirivistössä: toisella puolella emoni Geri - se kaikista kaunein ja toisella puolella Cher - abypiireissä hyvin tunnettu ja tyrmäävän kaunis lady! Siitä se näyttelyura sitten alkoi, tosin ihan samoihin saavutuksiin en ole näiden häkkinaapureiden kanssa päässyt, eikä se mikään ihme olekaan. Tämä on sitten niitä minun rakkaita lapsuusmuistoja. Tosin tässä olin ekaa joulua viettämässä Ritva-tädin luona eli olin jo muuttanut lapsuuskodistani pois. Vähän vastaava kuva on ollut aikaisemminkin täällä, kun nukumme Paroni-veljeni kanssa peput vastakkain. Nämä hetket ovat vaan niin ihania, että niistä kelpaa julkaista toisenkin kuvan. Ja sitten tietenkin kuva myös Säde-säpsykäisestä - totta kai. Tämä on Säteen niitä ekan kesän ulkoilukeikkoja, kun tytöllä tuntui vain taivas olevan kattona ja maailma avoimena edessä. Sen jälkeen olisi voinut toivoa, että se taivas olisi ollut vähän alemmalla ja tytöltä olisi edes vähän rämäpäisyyttä ja vauhtia otettua pois... Me heitämme haasteella Lulua, Leaa ja Lottaa eli kolme haastetta yhdellä heitolla! Siitä taloudesta kun ei sitä kaunetta todellakaan puutu!

It's PARTY time

2011-04-26T06:56:00.001+03:00

Meillä oli ihan huippupääsiäinen. Mummolassa oli niin kivaa, että ei tosikaan ja myös viimeiset kaksi päivää kotona oli tosi ihanaa - eikä vähiten kiitos tuolle kesäiselle ilmalle. Me saimme pääsiäisen aikaan myös triplana blogitunnustuksen, josta olemme hyvin otettuja. Tähän palaamme pian, samoin tarkemmin pääsiäisen touhuihin.

Tämä päivä on kuitenkin juhlapäivä ja kukas sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse eli kyllä kiitos, minua saa onnitella viiden vuoden iästäni! Seuraavan kortin siivittämänä toivotan itse hurjasti onnea ja lämpöisiä tassutuksia juhlapäivän johdosta sisaruksilleni Pilville, Paronille ja Pontukselle!

Näytelmiä ja poseerausta

2011-04-20T08:02:00.000+03:00

Lauantaina mun sihteeri ja Ritva-täti tekivät taas perinteisen yllärinsä... johan siitä edellisestä olikin epäilyttävän pitkä aika. Eli ei muuta kuin katti boxiin ja tien päälle. Paroni-veljeni lähti kyytiin ja siinä sitten automatkalla jurnutin hänelle tästä karmeasta kohtalosta. Suuntana siis Turku ja hotelli - joka oli tosi tylsä mun mielestä. Siinä vaiheessa jo arvasinkin, mitä tuleman piti eli näyttelyhän se sunnuntaina oli ohjelmassa. Ja vielä oikein tuplasti, kun oli tuomarioppilaskin sattunut meidän kohdalla, joten koko homma vietiin läpi kahteen kertaan. Mamin yllätykseksi (luottamus kohdillaan...) käyttäydyin aika rauhallisesti (kohtaloon alistuneena poikkeuksellisesti) ja lisäksi minut valittiin tuomarin parhaaksi, mikä myös yllätti mammin (koskahan on viimeksi katsonut, kuinka kaunis olenkaan??). Paneelissa sitten korat vei isoimman määrän ääniä, liekö äänellään hämännyt tuomarit.. Nooh, hyvä näin. Niin ja ettei vaan liian pienet juhlat olisi olleet, niin sekä minä että Paroni-veljeni valmistuimme Premiereiksi. Olen siis nyt virallisesti GIC/PR Redcheetah's Pouta. Lisäksi erityisesti mamin mielestä oli näyttelyssä ihanaa se, että siellä myös Kuje (eli Säteen silmäterä Inka) teki ensiesiintymisen missikisoihin ja kyllä sen missin kelpaa esiintyäkin - jo oli tytöstä kasvanut kaunis nuori neiti (jonka eka juoksukin alkoi näyttelyn jälkeen!). Eikä ollut muuten vaikea tunnistaa, mistä emopuusta oli omena pudonnut! Kovasti tyttö sai kehuja ja sen verran eka esiintyminen kuitenkin jännitti, että tuomarin parhaan valinnassa tuomari ei uskaltanut Kujetta valita, kun tyttö oli jo sen verran täpinöissään siihen astisista tapahtumista. Mutta lupaava ura tytölle tulossa! Lisäksi meidän seurana oli Columbo eli velipuoleni Tarmo ja Sahrami eli lapsenlapseni (Kaapo, nykyinen Kujeen kaveri). Näyttelykuvat ovat varsin vähissä, joten tällä kertaa näin sanallisesti.

Viime aikoina on täällä normaaliarjen puolella hassuteltu ja kiusattu siihen malliin, että johan te vallan villin kuvan meistä saatte. Kyllä me välillä maltamme poseeratakin, kun sille päälle vaan satumme.

Ensin malli minä - Viivi: Ja perässä tietenkin malli Säde: Mutta koska se hassuttelu ja kiusoittelu kuvaavat ehkä enemmän meidän touhuja, niin seuraavalla kerralla sitten palaamme taas arjen askareihin, joihin sisältyy ehkä ainakin pienessä mittakaavassa tuota kiusoittelua (ainakin palvelijan mielestä).

Näissä tunnelmissa toivotamme kaikille oikein hyvää ja lämpöistä pääsiäisen aikaa! Me saimme kuulla ilouutisen eli lähdemme mummolaan! Automatka tietty erottaa meidät mummon ja papan luksushoidosta, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, mitä on tulossa.

Kiusa....

2011-04-14T18:00:00.000+03:00

... se on pienikin kiusa. Sen verran kekseliäitä mekin olemme, että aina se pieni kiusanhenki siellä takaraivossa muistuttaa olemassa olostaan ja tilaisuuden tullen vie voiton siitä tylsästä terveestä järjestä. Kuka muka pystyisi vastustamaan kiipeilypuun pesän reunan yli roikkuvaa häntää? Tuskin kukaan sitä pystyy vastustamaan, en edes minä, kuten ehkä muistatte tämän vanhan postauksen. Taisi tästä jäädä Säteelle vähän ns. hampaanrakoon...

Toisaalta tämäkin tilanne on aika herkullinen. Toinen on ylätasanteella jo pitkät tovit haaveillut kesästä ja seurannut pihalla juoksevien rusakoiden ja lentävien tipusten touhuja. Siinä sitten pikku hiljaa alkaa uni tulla silmään. Noh, ei muuta kuin salamaloikka juuri uneenvaipuvan emon kimppuun ja da-daa - hippaleikki on taattu ja siinä leikissä yllättäjä määrää suunnan ja yllätetty vauhdin! Varmuuden vuoksi vielä todiste toistekin päin, voi sieltä ylhäältäkin tehdä yllärihyppyjä ja siitä vasta juoksu syntyykin.. voin kertoa ihan kokemuksesta. Johan se elämä vallan tylsää oliskin, jos ei pientä jännitystä ja kiusaa leikin muodossa toistemme päänmenoksi keksittäisi, eikö totta?

Kissakassi vai kassikissa

2011-04-10T12:01:00.000+03:00

Vai ehkä sittenkin kassialma? No, kassialmaksi meillä kutsutaan vain palvelijoita, mutta mietitääs hetki tuota kissakassi vs. kassikissa -asetelmaa. Voitte sitten itse kukin miettiä, kumpia teiltä löytyy.

No ensinnäkin, näitä tilanteita teiltä kaikilta varmasti löytyy. On se sitten kameralaukku, tietsikkalaukku, riittävän iso käsilaukku, reppu, matkalaukku jne, niin eikös sieltä yleensä kissa löydy (meillä jopa jäi kerran hetkeksi suljettuun matkalaukkuun, kun joku S-kirjaimella alkava oli kaivanut itsensä vaatteiden alle...). Mutta näistä mitään en ehkä kuitenkaan sanoisi kissakassiksi, ennemminkin tilanne kuvastaa kassikissa-asetelmaa. Mutta mitäs tästä tuumaatte? Onko kyse kuitenkin kissakassista vai viimeisimmästä Marimekon muotivillityksestä? Osta unikkokassi ja saat kissan kaupan päälle! No, tuosta jälkimmäisestä en sano mitään, mutta muotivillitykseen tästä selvästi olisi ainesta. Katsokaa vaikka, kuinka kassissa oleva kissa sointuukaan kantajansa takin sävyihin! Kun taas tästä voisi kommentoida myös sen suuntaista, että juu, ei, tämä kiipeilypuun taso on jo varattu, olisitko palvelija ystävällinen ja nostaisit kassia vähän korkeammalle, jottei minun tarvitse kiivetä, kiitos. Hei, siis mä pyysin, että nostat - ilman vauhdinottoa - nyt tulee huono olo ja vatsanpohjasta ottaa, kun toi alkoi vauhtia heijaamalla ottaa. Ihanko meinaa mut heittää tuonne ylätasanteelle. Noniin, ymmärsihän se. Eli tässä kohtaa voisin sanoa, että kissakassi puoltaa kyllä paikkansa siinä mielessä, että tällä tavoin erilaisiin näköaloihin voi tutusta hieman eri perspektiivistä ja aika helpostikin. Palvelija, vasemmalle. Palvelija, pysähdy. Palvelija, vie ruokakupille jne. Jostain syytä noi ei oikeen tarttuneet tähän kissakassiajatteluun palvelunlaadun parantamisen näkökulmasta. Lopputulos? No taisi tulla aikalailla tasapeli eli tilanteesta riippuen on kyseessä joko kissakassi tai kassikissa.

PS. ihan liian monta kissa ja kassi sanaa samassa postauksessa, myönnetään, mutta emme voineet välttää kiusausta :-)

Saagan lapsukaiset

2011-04-06T06:44:00.000+03:00

Jos pienet ja punaiset ja noin 11 viikkoa vanhat suloisuudet aiheuttavat liikaa sydämentykytystä, niin siinä tapauksessa SÖPÖYSVAROITUS on paikallaan. Mami kävi Ritva-tädin kanssa katsomassa vauhtiveijareita eli Saagan aarteita. Siellä oltiin jo koko päivä riehuttu, joten meno ei ihan sitä pahinta mahdollista kuulemma ollut, mutta toisaalta, kuten kuvista näkyy, noi saivat kolme tenavaa pysymään edes hetkittäin samalla kiipeilypuun tasanteellakin. Kiitos kuulemma kuuluu loistavalle kuvausapulaiselle, joka onnistui tekemään pikkukisujen katseenvangitsevia akrobaattisia heilahduksia ja muitakin temppuja. Ja kai se pieni kunnia kuuluu myös palvelusväelle, varsin kiitettävästi on lapsukaiset kasvatettu tottelemaan... :-).

Tällä kertaa itse juttuun nostetaankin näitä yhteisposeerauksia enemmänkin. Löytyy niin tenavakolmikkoa, kuin koko perhettäkin sekä poseerauksia Siiri-tädin kanssa. Palvelusväki sitten korjaa, jos nimet menee edelleen väärin, mutta olisko tässä järjestys Linnea - Luukas - Leevi? Kuten arvata saattaa, niin jossain vaiheessa se keskittyminen herpaantuu ja veljen korva alkaakin kiinnostaa muita temppujentekijöitä enemmän. Mutta se on normaalia ja enemmän pitäisi huolestua, jos näin ei kävisi! Luukashan oli kietonut meidän mamin tassunsa ympärille jo moneen kertaan ja ei nämä privaatit poseeraukset ja keikistelyt yhtään sitä solmua aukaisseet... kyllä poika osaa hurmaustaidot jo pienestä pitäen - tainnut periä taitoja isältään! Veljesrakkautta! Sisar-hento-valkoisen eli Linnean tyylinäyte pesuhommista löytyy lisäksi tuolta kuvagalleriasta. Siinä on Saaga-emon hoitogeenit menneet suoraan emolta tyttärelle. Siiri-täti on ollut oiva apu lasten hoidossa ja tädillä on niin pitkä pinna, vaikka kuinka tenavat roikkuvat hännässä kiinni. Hienosti hoisi myös vahtihommia, mutta sehän menikin jo vanhasta tottumuksesta. Saaga-emokin ehti pienelle levähdystauolle, kun pikkuiset sammuivat kuin saunalyhdyt ruuan jälkeen. Tosin kuulemma emolla oli muutkin kuin tenavat mielessä, enemmän taisi ajatus karata Kasper-isän suuntaan... Laajempi kuvasetti lukijoiden ihasteltavaksi löytyy täältä. Mukaan on lapsukaisten lisäksi päässeet itseoikeutetusti myös Saaga-emo sekä Siiri-täti.

Paljon onnea!

2011-04-04T06:00:00.000+03:00

Tänään on Viljan ja Violan juhlapäivä! Haluamme toivottaa meidän ihanalle kaksikolle hurjasti onnea ja ihanaista juhlapäivää! Palvelijat huomioivat sitten juhlapäivän todella huolellisesti päivän palvelutasossa! Tämä seuraava ehkä onkin suunnattu enemmän suoraan palvelijoille!

Nämä kissat suloiset yllätyksen tuovat. Sinä olet se ystävä, jolle ne sen suovat!

Uusi lelu

2011-03-28T08:02:00.006+03:00

Tässä iltana eräänä isukki kantoi meidän eteiseen kaksi hurjan isoa ja jännittävää laatikkoa. Siinä oli innostuksessa pidättelemistä, kun noi päättivät ensin syödä ja sitten alkoi vasta tapahtua. Laatikot auki ja sieltä tuli putkea ja tasoa jos jonkinlaista. Kovasti yritimme apuna selvittää, mitä niistä osista olisi tarkoitus lopulta tulla, mutta jostain syystä meidän apua ei kaivattu ihan joka käänteessä. No, joka tapauksessa tiukasti valvoimme työn edistymistä ja sitä, ettei missän vaiheessa hutiloitu. Yksi pieni työtapaturmakin meinas tulla, kun Säde oli putken sisällä ja mami otti sen aika railaakkaasti ilmaan... Onneksi Säteellä on tiukka keskivartalon hallinta ja hän tuli tyylipuhtaasti maahan. Mamille tietty nuhteita huolimattomasta työskentelystä. Pienen ähellyksen ja puuhastelun jälkeen kuitenkin lopputulemasta ei voinut erehtyä!

Saammeko esitellä - meillä on uusi ja uljas kiipeilypuu!!! Pari päivää se haki paikkaansa ja ei sille mitään voinut, vanha paikka oli paras ja entinen kiipeilypuu odottaa terassikelien avautumista kunnolla. Kiirehän meillä oli uuteen kiipeilypuuhun tutustumaan ja sieltä löytyikin monta kivaa juttua ja voi niitä pihan tsuumailupaikkoja, ulottuvuudet ovat nyt ihan eri tasolla kuin vanhassa - ihan mielettömän kivaa!!! Unipaikkojakin löytyy melkein jokaiselle asennolle. Hmm - täältähän yltää melkein tuota verhoakin suoristamaan, mamin mielestä siinä ei vaan ole mitään suoristettavaa, mutta tarviihan tänne vähän meidänkin sisustustassun jälkiä saada.Puussa on myös aikas kiva syöksytunneli, josta Säde näyttääkin tässä mallia eli pää reippaasti piiloon vaan ja peppu perästä!: Humps vaan ja terve, täällä ollaan: Myös alhaalta ylöspäin siitä on kiva syöksyä, tosin ylätasanteella oleva voi saada pienimuotoisen säikähdyskohtauksen, kun kaveri ilmestyy kirjaimellisesti tyhjästä siihen viereen. Hauskaa se kuitenkin on.

Kiitos isukki ja mami, tämä oli tosi kiva uusi lelu!

KMMMM

2011-03-23T07:18:00.001+02:00

Naukulan likat haastoivat meidät tosiaankin kuka, mitä, missä, millä, milloin -haasteeseen.

Kuka:
Äiti ja tytär eli Viivi ja Säde (Redcheetah's Pouta ja Säde), kuningatar ja alamainen, pirttihirmu ja pyryharakka. Itseoikeutettujen tähtien lisäksi palvelusväli eli maailman ihanin isukki ja sihteeri-mami (välistä hieman laiska ja hidas oppivainen, muuten ihan jees mami).Mitä:
Kuulumisia kahden abyn arjesta, juhlasta, haaveista, toiveista ja ihan vaan pienistä nautinnon hetkistä. Välistä tarinaa myös siitä, kuinka vaikeaa kunnollista palvelusväkeä on saada, kun noi ovat niin hitaita oppimaan. Lisäksi myös jälkikasvun tai suvun pienten tassujen tepsuttelua ja muita lähipiirin kuulumisia. Kissamaista tarinaa kuitenkin, tavalla tai toisella.Missä:
Talvella takan vieressä, keväällä terassilla, kesällä pihalla kärpäsiä jahdatessa ja syksyllä kesästä haaveillen, lomaillessa mielellään mummolassa.
Millä:
Pilkkeellä silmäkulmassa, suurella rakkaudella omaan tyttäreen/emoon sekä omiin palvelijoihin, vaikka asia ehkä hieman sarkastisesti välillä esille tuleekin. Lisäksi tavoiteena tuoda esille kissakaveruuden ja -rakkauden suurta sanomaa. Kissakaveruuden ja -rakkauden, joka kohdistuu niin omaan tyttäreen/emoon kuin omiin ihmisiinkin.Milloin:
Nykyään pääasiassa viikonloppuisin ja siis kerran viikossa, mutta jos jotain erityisen kivaa tapahtuu, niin miksi ei vähän useamminkin.Me jatkamme haasteketjua haastamalla Pilvi-siskoni Wilma-tyttären apujoukkoineen haasteeseen mukaan!

Joku oli petturi!

2011-03-20T17:10:00.003+02:00

Ihan selvästi joku ei tassuttanut auringon puolesta riittävästi, kun lauantainahan tuli lunta taivaan täydeltä - ja kevät muka, pah! Mä olen ihan varma, että mami taisi kiukutella mulle, kun en tullut yöksi sen viereen ja hän varmasti manasi tämän sateen tänne. Tosin silmät kirkkaana yrittää vakuutella, että inhoaa muka lunta enemmän kuin kukaan meistä. Ärh.

No, onneksi sentään tänään tuli pieniä rippeitä auringosta ja pääsimme päikkäreille terassille. Mami sai tällä kertaa anteeksi, mutta silmä kovana seuraan kyllä sen touhuja, ettei vaan ala taas tanssimaan niitä lumisadetanssejaan. Naukulan likat haastoivat meidät KMMMM- eli kuka, mitä, missä, millä, milloin -haasteeseen, siihen paneudumme seuraavassa päivityksessä.

Me ollaan vihaisia

2011-03-18T07:16:00.000+02:00

Ai miksi? No siksi, että aurinko paistaa aina silloin, kun noi ovat poissa kotoa. Ja kun noi ovat kotona, niin aurinko on pilvien takana. Tämähän johtaa siihen, että terassikausi on kovin vähäistä, kun ei se terassinovin meidän omin voimin aukea ja kun aurinko on piilossa, niin sehän on vieläkin kuin napajäätikkö. Tämä ei ole reilua!!!!! Kaikki tassut pystyyn, että nyt viikonloppuna edes vähän aikaa paistaisi aurinko ja että noi olis vielä silloin kotonakin!

Lomailua

2011-03-09T10:29:00.003+02:00

Meillä kaikilla oli pieni miniloma, mutta nyt on taas palattu arkeen. Noi olivat käymässä jossain, jossa kuulemma oli ollut kauhean kivaa ja kaunistakin. Mutta mepä päästiinkin Ritva-tädin täysihoitoon! Ja samalla tietty päästiin vaihtamaan kuulumisia sukulaisten kanssa. Mehän emme olleetkaan tavanneet Kasper-herraa aikaisemmin ihan livenä muutoin kuin näyttelyssä ja nyt siis saimme tehdä tuttavuutta tähän ikiliikkujaan. Noh, poitsu yritti ottaa minut jonkinsortin viihdykkeeksi, mutta siinähän yritti, näytin kyllä hyvin nopeasti kaapin paikan eli sen, että olen täällä täysihoidossa lomailemassa, en viihdyttämässä Kasperia. Nih, uskoi onneksi suhteellisen helpolla!

Sädekin oli lomalla niin innoissaan, ettei hän oikein tiennyt, ollako tassut ylöspäin vai alaspäin. Mami tosin totesi kuvan saatuaan, että ihan näyttää normaalilta ja katti tuntuu lomapaikassa viihtyvän... Ja entäs minä sitten - vähänkö Ritva-tädin pisteet nousi mun silmissä, hän oli ihan varta vasten (jepjep) mua varten laittanut digiboxin esille ja kyllä minä nautin siitä! Jopa niin, että unelmoin vielä kotonakin siitä... Kuvan ylväs asentoni kertonee, kuka hallitsi digiboxia???

Iso kiitos Ritva-tädille hyvästä hoidosta! Vaikka kyllä täällä kotonakin on ihan kivaa...

Toivoa on sittenkin

2011-03-01T18:51:00.000+02:00

Sunnuntain mahtava auringonpaiste ja lämpö antoivat toivoa sen suhteen, että tämä talvi oikeasti voi joskus ehkä loppuakin! Meilläkin käynnistettiin terassikausi ja siitäkös riemu repesi. Ihan ensimmäisenä tämä kuva osoittanee sen, että talviunilta voi pikku hiljaa alkaa heräillä ja vuorossa on jotain ihan muuta kuin kylmää ja pimeää. Ja näiden meidän molempien tyylinäytteiden osalta tuskin voitte olla arvaamatta, mitä mieltä olemme auringonpaisteesta... aurinkolasit vain puuttuvat! Voi tätä autuutta! Meistä kahdesta ei pitkään aikaan olekaan otettu ns. poseerauskuvia ja nyt auringon ja keväisen päivän kunniaksi sallimme ton heilua kameran kanssa ja ohessa otteita meistä. Lisää tätä!

Söpöysvaroitus

2011-02-26T07:00:00.001+02:00

Tästä eteenpäin ei kannata jatkaa, jos ei halua nähdä jotain supersöpöä... Meidän palvelija kävi Ritva-tädin kanssa katsomassa Saagan viisiviikkoisia lapsukaisia ja arvannette, mistä meillä ollaan puhuttu sen jälkeen ja eipä noiden kuvien perusteella voi paljoa eri mieltä ollakaan, Saagalla on aivan ihastuttavat lapsoset kasvamassa ja lapset ovat saaneet jo nimetkin! Mutta toisaalta on myös sanottava, että näin samannäköisia pentuja ei olekaan..

Saaga-emo on ihan oikeutetusti kovin ylpeän näköinen pentujaan esitellessä:
Poika 1 - se isompi ja rauhallisempi eli Redcheetah's Leevi: Tyttö - se pentueen prinsessa eli Redcheetah's Linnea: Poika 2 - se pienempi pojista ja vekkulimpi eli Redcheetah's Luukas: Eikä kuvista toki Siiri-tätiä sovi unohtaa, hän osallistuu kovasti jo lapsosten hoitoon, kokemuksen syvällä rintaäänellä höystettynä. Näiden pikkujalkojen tepsuttelua, antennihäntien viipotusta ja pikkuvekkuileiden touhuja voisi katsella loputtomiin, ne ovat nyt niin mainiossa iässä! Täältä löytyy setti kuvia, joissa on kolme eri pentua. Ja jos ei ole, niin kissojen palvelija a) huijasi kuvaajia tai b) oli ihan yhtä sekaisin kuin kuvaajatkin.... Lukuohjeena sen verran, että ihan ekassa kuvassa on Luukas (kuva jostain syystä hyppäsi ensimmäiseksi..?), sitten alkaa Leevin yksittäiskuvat, narunvetokisan, pisuhetkien ja ruokailun jälkeen on Linnean poseerausvuoro ja kun Luukas taas ilmestyy palvelijan kämmenelle, on Luukaksen vuoro olla linssiludena.

Sisko ja sen veli

2011-02-24T09:20:00.002+02:00

No, ihan täsmällisesti ei noin, mutta ainaskin melkein. Meidän Säteen silmäterä eli Inka, nykyinen Kuje, on saanut ns. pikkuveljen! Jotenkin palaset vaan loksahtavat kohdilleen, kun oikein niin toivoo! Muistanette pienen karhunpoikasen eli Viljan Kaapo-pojan. Niinhän siinä kävi, että Kujeen palvelija meni Kaapoa katsomaan ja tulos oli se, että jokunen aika sitten Kaapo muutti Kujeen seuraksi. Samalla Kaapon kutsumanimi muuttui Sahramiksi. Voinemme todeta, että vauhtia ei siitä taloudesta tule puuttumaan, kun serkukset pistävät parastaan.

Ihan ei Kuje purematta niellyt tietenkään sitä, että hänen valtaistuinta horjutettiin, mutta eipä aikaakaan, kun positiiviset puolet veivät voiton negatiivisista ja nyt siellä on parivaljakko, jolta ei mielikuvitusta puutu.. Olemme hyvin iloisia siitä, että Kaapokin pysyi ns. suvussa ja tutussa porukassa! Turku alkaa muuten olla aika tehokkaasti kansoitettu Redcheetah's kissoilla.

Ohessa muutamia kuvia serkuksista. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan tarinoita kaikista kepposista ja ylläreistä, mitä parivaljakko touhutessaan saakaan aikaiseksi.

1 + 1 = kaksi kärpästä yhdellä iskulla

2011-02-18T08:00:00.000+02:00

Ihan pakko on vielä hetkeksi palata tuohon meidän lämpötyynyyn. Niin, siis todellakin, meidän lämpötyyny, noi teki vähän kauppoja Ritva-tädin kanssa ja nyt se on ihan meidän ikioma. No, mami loukkasi selkäänsä ja ensihoitona hän omi sitten MEIDÄN lämpötyynymme. Olishan se pitänyt arvata, että tyhmästi teki, kun kylmällä sitä olis pitänyt hoitaa, eikä lämpimällä. Kyllä me Säteen kanssa yritettiin sitä katseillamme hänelle viestittää, mutta eihän se meitä koskaan todesta ota. Seuraavana päivänä vasta uskoi, kun lääkäri oli ojentanut asiassa.

Tällä kertaa kuitenkin mami oli yhdessä kohtaa hyvinkin oppivainen ja kekseliäs. Tässä esimerkki, kuinka lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja niin olimme sekä mami että minä tyytyväisiä.

Saagan söpöläiset

2011-02-13T19:25:00.006+02:00

Tekevälle sattuu, sitä sanotaan, niin myös ammattilaisille. Osa teistä varmaankin muistaa, kuinka S-pentueeseen tulikin yllättäen tyttöenergiaa, vaikka aluperin kissanristiäisissä tuli nimiksi Sisu, Simba ja Saaga. Lopputulema olikin neitimäinen Säde, Siiri ja Saaga. Muistinvirkistykseksi linkki taannoiseen postaukseen tässä. Niin, että miksi vanhoja aletaan yhtäkkiä muistelemaan. No katsokaas siksi, kun Saagalla ei olekaan kahta tyttöä ja yksi poika, vaan päinvastoin, siellä onkin kaksi poikaa ja yksi tyttö. Hih, sattuu sitä lääkärillekin virheitä, mutta todistettavasti kahden peräpäästä löytyy nyt enemmän "tavaraa"...

Noi kävivät tänään katsomassa Saagan reilun kolmen viikon ikäisiä ihanuuksia ja onhan ne aika suloisia, ei voi muuta sanoa. Mutta myös hämmästyttävän samannäköisiä, ainakin kuvissa. Kovasti mami vakuutteli, että kyllä hän paikan päällä ne erotti paremmin, mutta nyt ei kuulemma ala edes yrittämään arvata, kuka on missäkin. Pieni aavistus on, mutta ei aio julkisesti niitäkään kertoa, väärin menee kuitenkin (mahtoiko tulla edes kolme eri yksilöä....).
Vauhdissa löytyy eroja jo näin lyhyenkin tapaamisen perusteella ja kuten näkyy, niin myös aikamoisia velikultia ovat ja kaikki raot pitää tietenkin tutkia. Ja kyllä, vaikka kovasti aletaan tutustua muuhun maailmaan, niin kyllä se emon lämpö ja läheisyys on sitä parasta vielä. Koko setti löytyy täältä. Mutta on ne vaan niin syötävän suloisia, että ei mitään rajaa!!!

Viikonlopun teema

2011-02-11T07:46:00.004+02:00

Teema olkoon yllättäen "otetaan rennosti"! Lämmön metsästyksessä onkin tullut niin väsy, että nyt on syytä levätä, ihan koko porukan voimin. Näytämme tässä mallia siitä, kuinka kaksi palvelijaa ja yksi kissa mahtuu hyvin pieneen tilaan. Ja tilaa olis vielä useammallekin kissalle. Ja ymmärtänette, että johtuen hieman hankalasta asennosta, on kuva otettu kännykällä ja on hieman sumea. Eihän toki hyvää symbioosia kannata rikkoa vain sen vuoksi, että lähdettäisiin parempaa kameraa hakemaan.

Kadonneen lämmön metsästys, the end

2011-02-04T07:39:00.003+02:00

Ja mitä sitten tapahtui? Itse asiassa hyvinkin paljon ja tunteet kuohuivat hyvin moneen suuntaan sekä meillä että meidän palvelijoilla. Aloitetaan tästä kuvasta - eikös olekin reilua?Digiboxihärvelikasa siis muutti hyllylle, jonne me emme enää mahdu. Voitte varmasti kuvitella sen epäuskon ja tyrmistyksen, kun tämä iski tajuntaamme. Että noi voi olla ilkeitä! Oikeita pikkukissan kiduttajia! Osoitin hyvin rankasti mieltäni niin kuopsuttamalla verhoja kuin mököttämällä siinä, missä se lämpötyyny OLI ollut edellisenä päivänä.Mutta pienten kehityskeskustelujen jälkeen me Säteen kanssa tajusimme, että itse asiassa meillä on maailman parhaat palvelijat, jotka todella huolehtivat meistä ja meidän hyvinvoinnista. Ja mikä sai kelkkamme kääntymään? Noh... katsokaas kun... tässä eräänä päivänä multa oli tullut pieni (kaikki on suhteellista) karvapallo-oksu kesken lämmittelyn ja se oli mennyt sitten sinne laitteiden sisään. Noi sai meidät tajuamaan, että jos se olisi ollut jotain muuta olomuotoa kuin karvaa, niin tilanne olisi voinut olla erittäin vaarallinen. Noilla oli oikeasti suuri hätä ja huono omatunto, että olivat saattaneet meidät vaaraan. Eihän siinä voinut olla noille vihainen, eihän? Ja kun vielä kaupanpäälle lämpötyyny ilmestyi kehiin, hellyimme noille niin, että mahduimme samalle tyynylle. Se oli itse asiassa aika kivaa, kun tuli lämpöä niin alhaalta (lämpötyyny), sivusta (Säde) kuin ylhäältäkin (noiden lämpimät katseet). Näiden hempeilykuvien siivittämänä haluamme toivottaa kaikille oikein hellyttävää ja lämmintä viikonloppua!

PS. Älkää menkö sähkölaitteiden päälle, jos on oksuvaara...

Kadonneen lämmön metsästys, osa 3

2011-01-28T07:00:00.000+02:00

Pienen tauon jälkeen jatkamme neliosaista tarinaamme... ja nyt on Säteen vuoro.

Jippiaijee!!!!!!!!!! Emolle tuli vessahätä!!!! Ikinä ennen en ole näin iloinen ollut emon hiekkistarpeesta. Mä sain tän tyynyn viimeinkin. Ja kyllä, kyllä mä ymmärrän, miksi emo niin tiukasti tässä oli. Mäpä en tästä lähdekään ihan heti, onneksi kävin hiekkiksellä juuri ennen kuin noi tulivat kotiin. Vaikka mua sanotaan säheltäjäksi, niin nyt mä voin rauhoittua kaikkien sähellysteni edestäkin. Oijoi, kun mua alkoikin väsyttämään... joo, kyllä tämä kelpaa päiväunien ottopaikaksi. Olenhan mä varmasti vallannut tyynyn ihan kokonaan? Että pitikin sitä kissanmaitoa mennä litkimään Säteenkin kupilta, tämän siitä sai. Voi himputin himputin vessahätä, siinä meni mun pehmeä ja lämmin unipaikka ja täällä taas saa asetella peppua neliskulmaisten hökötysten päälle. Noikin vahtivat silmät niin kovana, ettei tohdi Sädettä mennä poiskaan ajamaan, sanomista siitä tulee kuitenkin. No johan oli hyvät päikkärit... ai emo, sä olet siellä laatikon päällä, eihän sun selkä vaan tule kipeäksi siinä? Ja mitäs sitten tapahtuikaan? Siitä sitten ensi kerralla.

Saagan onnea

2011-01-24T07:13:00.003+02:00

Ihan tarkkasilmäisimmät ja ennen kaikkea supermuistisimmat saattoivat tuosta eilisestä synttäripostauksesta kiinnittää huomiota siihen, että kaikki S-pennut olisivat tehneet minusta jo mummon. Säteen silmäterän eli Inkan varmasti muistatte, samoin kenties Siirin Mintun ja Miljan. Mutta entä Saagan vauvat? Niinpä, Saaga onkin ihan tuore emo! Saagalla ja Kasperilla oli tuossa viime vuoden puolella kuumat treffit ja treffien tulos on nähtävissä tässä. Kertakaikkisen söpöjä kolme kappaletta punaisia vauvoja näki viime keskiviikkona ensimmäistä kertaa päivänvalon ja kuten kuvasta näette, niin tällä kertaa tarvittiin vähän lääkäriä ja lääkärin veistä avuksi. Mutta kaikki meni silläkin tapaa kiitos valppaan palvelusvähen onneksi hyvin, mitä nyt Saaga vähän hämmästyi nukutuksesta herättyään, että mitä ihmeen kääröjä tuohon on ilmestynyt. Vähemmästäkin sitä nyt hämmästyisi.. Mutta ensi järkytyksestä toivuttua ovat vauvat lähteneet hyvälle kasvunuralle ja Saagasta on kehkeytynyt hieno emo, mikä ei nyt meille ollut missään määrin yllätys. Niin itsevarman ylpeästi oli aarteitaan mamille ja Ritva-tädille esitellyt. Nimiä pienokaisilla ei vielä ole, mutta otetaan kuitenkin pikaesittely siltikin. Tässä pentu "poika", jolla on selvästi kiire nähdä ja kokea maailmaa, johan hänellä oli sunnuntaina silmät hitusen raollaan! Tässä puolestaan "tyttö 1" eli sisaruksiaan hieman vaaleampi, mutta kooltaan tällä hetkellä keskimmäinen tenava: Ja tässä sitten "tyttö 2" eli siskoaan hieman tummempi painos. Mami oli kovasti yllättynyt, kuinka kovaa vauhtia pikkuiset olivat pesässä jo viilettäneet neljän päivän ikäisenä. Taitaa se aika niin kullata kuin unohtaakin muistoja.. Mutta elkeet ovat kuin kellä tahansa tenavalla – mulle maitoa ekana ja muut ehtii sitten mun jälkeen... Lämpimät onnittelut siis Saagalle, pikkuisille ja huoltojoukoille. Ja tietenkin, myös Siiri-tädille!!! Vähän enemmän kuvia ensivierailulta löytyy täältä.

Juhlan aika

2011-01-23T07:00:00.002+02:00

Taas on vuosi kulunut ja on meidän Siirin, Säteen ja Saagan syntymäpäivä, on siis aika toivottaa hurjasti onnea S-pentusille, kolmivuotiaille jo! Ja kaikkien osalta olen siis jo mummokin ;-)... Me keskitymme Säteen kanssa nauttimaan juhla-ateriasta ja te voitte katsoa yhden synttärisankarin hellyttävää tapaa helliä kaikkia pehmusteita, niin taljaa kuin vilttejäkin. On se vaan niin lutunen tyttö!

Juu, otetaan vinkkejä vastaan, kuinka nämä saa sovitettua blogileveyteen... Karvalapset: iso kiitos, taisimme onnistua... :-)

Kadonnen lämmön metsästys, osa 2

2011-01-18T16:08:00.000+02:00

No niin. Ei nuo meidän palvelijat ihan kehityskelvottomia kuitenkaan ole, vaikka aika usein siltä kyllä tuntuu. Mulkoilut ja marinat on otettu edes puolitosissaan. He kävivät viikonloppuna hakemassa muonavarastomme täydennystä Ritva-tädiltä ja samalla meille ilmeistyi lampaantalja. Noh, talja varmasti olisi muuten ollut oikeinkin kiva tuttavuus (ja oli siis nytkin, tästä myöhemmin lisää todisteita), mutta talja jäi auttamatta tyynyliinan varjoon. Niinpä, tyynyliinan, joka ensin herätti kummastusta ja ihmetystä, että mitä kummaa noi nyt tällä kertaa ovat keksineet vai onko niiltä kadonnut loppukin kekseliäisyys. Kun oli sukulaiskissojen terkut tyynyliinan välityksellä luettu, niin alkoi vähitellen valjeta myös tyynyliinan oikea tarkoitus. Ritva-täti on aivan loistava, hän oli antanut meille testaukseen lämpötyynyn! Jo löysi digiboxikin voittajansa (ja noi oli ihan riemuissaan) ja juu, noi lupasivat olla varovaisia, sillä ohjeessahan lukee, että ei lemmikkien käyttöön.. mutta mehän ei olla lemmikkejä, vaan perheenjäseniä. Ensituntuma on oikein hyvä. Säteeltä alkoikin jo pian hännänpää vipattamaan siihen malliin, että jokos olis hänen vuoronsa kokeilla. Siis ihan oikeesti, ette te viitsis antaa emolle jotain esim. herkkuja, jotta mäkin pääsisin kokeilemaan, mikä emon liimaa noin tiiviisti tantereeseen kiinni. Siis ei, ei se emo tuosta meinaa mihinkään näköjään liikkua, parempi on tehdä tuttavuutta lampaantaljan kanssa. Pehmustetaso on ihan jees. Mutta en mä kyllä ihan vielä antaudu taljan vietäväksi, mä haluun testata tuon tyynyn ensin! Joten terveiset vaan Columbon, Marplen ja Kaapon tädille ja serkuille, samaan autuuteen on saatu ensituntuma!!!

Tunnisteet

2011-01-16T16:05:00.001+02:00

Lukijoiden toiveena tuli esille, että lisäisimme tunnisteet näkyville. Tämä toive toteutettu, mutta varautukaa siihen, että tunnisteiden käyttö ei ole ollut ihan loogista aikojen alusta... yritämme parantaa tapamme.

Kadonneen lämmön metsästys, osa 1

2011-01-16T15:52:00.002+02:00

No niin, paluu arkeen ja normipalvelutasoon on siis alkanut, kirjaimellisesti. Ja jatkuu siitä, mihin viime vuonna jäi eli kadonneen lämmön metsästykseen. Se digiboxi, jonka päältä kauhean väännön jälkeen saatiin se puuhökötys lähtemään, niin täällähän se vaan odotti meitä loman jälkeen, ihan yhtä pienenä kuin ennen lomaakin. Noi ei siis ottaneet opiksi tai huomioineet meidän pyyntöjä. Ota tässä nyt sitten lähimainkaan yhtä ihanan lämpöisiä päiväunia kuin mummolassa. Päätinkin ottaa järeämmät aseet käyttöön. Säde, tänne ja heti ja katso kameraan niin surkean anovasti kuin ikinä osaat. Nojoo, ihan hyvä yritys, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan, kaikki jatkuu kuten ennenkin. Ja mitä sitten tapahtui. No noi päättikin yllättäen roudata isomman digiboxin alakertaan ja meillä oli bileet käynnistymässä. Mutta vain käynnistymässä, siihen se wlan-purkki ilmestyi keskelle. On tää tosi näppärää hakea asento tästä laitekasan päältä. Kärsivällisyys koetuksella... Ja mitä osassa 2 tapahtuu? Ritva-täti riensi välillisesti apuun, hän sentään ymmärtää pikkukissojen tarpeiden päälle. Mutta siitä sitten ensi kerralla!

Paluu arkeen...

2011-01-09T15:53:00.002+02:00

... on rankka, sehän on yksi elämän perustotuuksia. Huh-huh, kuinka ihmeessä tästä jaksaa taas rutinoitua?

Meillä kaikilla oli aivan loistava loma. Noilla oli kuulemma ollut superkivaa maailman toisella puolella, mutta väsyneitä nekin ovat olleet, lomailu on rankkaa. Mutta meilläpä vasta upea neljän viikon loma olikin mummolassa! Ihan superiso kiitos mummolle ja papalle siitä täysihoidosta, mitä saimme. Täällä kotona on niin tylsää, kun eivät noi ole ollenkaan niin paljon kotona palvelemassa kuin mummo ja pappa. Kylmäkin täällä on, kun ei ole sellaista kunnon leivinuunia, jonka pappa lämmitti joka päivä ja ruokaakin tulee paljon harvemmin kuin mummolassa, eikä se edes maistu niin hyvälle. Olimme suhteellisen järkyttyneitä, kun meidät laitettiin kuljetusboxiin ja autoon, eka tunti meni ihan mykkänä järkytyksestä ja yleensä emme todellakaan ole mykkänä autossa... Mummolla ja papallakin on ollut vähän sopeutumisvaikeuksia olemaan ilman meidän seuraa. Voi kun pian päästäisiin taas mummolaan. Oli meillä toki ihan vähän ikävä noitakin, mutta ihan vähän vain, etteivät liikaa rentoudu...

Mutta näillä sanoilla uusi vuosi on avattu - toivottavasti teillä kaikilla on ollut kiva jouluaika ja olette saaneet syödä paljon herkkuja! Nyt sitten kohti uutta vuotta, kunhän tästä arkeen paluusta on ensin toivuttu.

Jouluiloa kaikille!

2010-12-12T09:00:00.000+02:00

Ensimmäiseksi kiitämme kaikkia kommenteista, kehuista/kannustuksesta ja kehitysehdotuksista edellisessä postauksessa. Sihteeri on nyt hyvällä tuulella ja on sitoutunut jatkamaan pestissään ensi vuonnakin - joten meidän tarina jatkuu, ehkä vähän harvemmalla päivitystahdilla. Tai sekin riippuu siitä, kuinka paljon kaikkea kivaa puuhaa me keksitäänkään! Myös kehitysehdotusten toteutukseen palataan ensi vuonna.

20.000 kävijä tuli täyteen ja meni saman tien ylikin. Valitettavasti hän ei ainakaan vielä ole ilmoittautunut palkintoaan vastaanottamaan. Laskurin asetuksissahan meillä on 'unique hits only', joten sitäkin suuremmalla syyllä olis ollut kiva tietää tämän merkkipaalun täyttäjä.

Mutta nyt on aika laittaa tälle vuodelle piste ja samalla toivotamme kaikille erittäin rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa! Muistakaa nauttia hyvästä ruuasta ja ansaituista lepohetkistä ennen uuden vuoden haasteita ja kujeita.

Me saamme tänä vuonna viettää piiiiiitkän ja luksusjoululoman mummolassa! Keskitymme mummolassa nauttimaan siitä lämmöstä ja loistopalvelusta, mitä meille on luvattu antaa ja tähän lupaukseen ei ole tarvinnut ikinä pettyä! Meillä on toki myös tosi tärkeitä tehtäviä kuitenkin joululoman ajaksi, joten ihan emme voi vain laiskotella. Ensimmäisenä meidän pitää tietenkin huolehtia siitä, että mummon kipeä jalka pysyy riittävän lämpimänä. Ja ihan yhtä tärkää on huolehtia siitä, että papan pää pysyy lämpimänä ja hyvässä asennossa, kun hän keskittyy päivän lehden lukemiseen. Eikä tietenkään voi unohtaa myös sitä, että mummon ja papan sänky pitää olla aina lämmin ja kyllä, me molemmat olemme kuvassa, minä vain olen syvälämmittämässä papan tyynyä peiton alla. Ja kun on lomasta ja joulusta kyse, niin toki me lämmitämme myös toinen toisiamme... Näitä maisemia me siis katselemme tulevina viikkoina makuuhuoneen ikkunasta, voitte vaan kuvitella, kuinka paljon tipusia ja oravia noissa puissa on, kun pappa pitää hyvää huolta myös niiden ruuan saannista.

20.000

2010-12-04T06:00:00.001+02:00

Tiistaina 28. elokuuta vuonna 2007 sai minun blogini nähdä päivänvalon! Sitä oli pitkään harkittu ja viimein se toteutui. Tuosta on siis kulunut jo melkein 3,5 vuotta. Paljon on matkaan mahtunut niin iloa kuin suruakin, mutta onneksi kuitenkin enemmän iloa. Pariinkin otteeseen on mielessä käynyt lopettaminen tai ainakin pieni vuorotteluvapaa, kun välistä on tuntunut siltä, että ei kai meidän touhuista kukaan enää jaksa olla kiinnostunut. Mutta aina on tullut joku kimmoke jatkaa, milloin se on ollut uuden vierailijan ilmestyminen kehiin tai sitten toiselta bloggaajalta saatu tunnustus. Yleensä se on kuitenkin ollut joku meidän oman elämän tapahtuma, joka on ollut ihan pakko jakaa teidän kanssanne! Nyt on kasassa noin 360 postausta! Vierailijalaskuri ei ole ollut mukana alusta lähtien, mutta siitäkin huolimatta alkaa 20.000 vierailijan upea saavutus olla jo lähellä.

Suuren merkkipaalun johdosta haluamme muistaa yllätyspalkinnolla häntä, joka on juuri se 20.000 vierailija blogissamme. Yllätyspalkinto riippuu sitten siitä, onko kävijä karvainen ystävämme vai hänen palvelijansa =). Mutta sinä/te, joiden kohdalla vieraililaskuri pyörähtää tähän 20.000 suureen rajaa, niin sanothan hep kommentissa, niin palaan asiaan!

Parasta tässä on ollut ennen kaikkea uudet tuttavuudet ja teidän ihanat kommenttinne, niitä on aina yhtä ilo lukea. Haluaisimmekin nyt palautetta teiltä lukijamme sen suhteen:
a) mikä on ollut parasta blogissamme tai mikä on ollut mieleenpainuvin postaus?
b) mistä haluaisit kuulla jatkossa enemmän tai mihin suuntaan haluat blogimme kehittyvän?
c) vai onko tarina tässä ja on aika lopettaa?

Kiitos vielä kaikille lukijoillemme!

terv. Viivi, Säde ja palvelijat

Kerman karvapallerot

2010-12-03T06:00:00.000+02:00

Ja kolmanneksi mami ja isukki sitten lähtivät yhdessä isukin työkaverin kotiin, jossa Kerma-mamma oli pyöräyttänyt vajaa 2 viikkoa sitten neljän karvapallon pesueen. Kerma-emo sai mamilta hurjasti kehuja, oli ollut niin luottavainen emo ja ei turhia hötkyillyt, vaikka vieraita oli paikalla. Mutta kuitenkin hän on hoitanut vauvojansa suurella hellyydellä ja tunnollisuudella, kuten näistä kuvista näkyy. Vauvelit alkoivat juuri availla silmiään, joten kuvat on otettu luonnollisesti ilman salamaa ja näin ollen ovat valitettavasti hieman epätarkkoja. Sitten tietenkin vielä jokaisen värisuoran edustajan tarkempi esittely. Minä olen musta tyttö (joka oli kuulemma vienyt mamin sydämen....): Minä olen valkoharmaa poika: Ja minä olen beige poika: Ja minä puolestani olen perinyt emoltani laikut ja sukupuolen:

Inka-vintiö

2010-12-02T11:53:00.006+02:00

Noniin, matka jatkui karhunpojan luota Inkaa moikkamaan. Mamia oli kovasti jännittänyt, mahtaako Inka muistaa vielä häntä. Vastaanotto oli ainakin ollut vähintäänkin ikimuistoinen.. Mami on vähän sitä mieltä, mahtoiko Inkalla jäädä pentuajalta jotain hampaankoloon, kun oli hieman (?) rajuhkosti käynyt mamia tervehtimässä. Ritva-tätiä tenava oli nuollut, mutta mami sai kokea kynnet ja hampaat. Vai oliko kyse vain siitä, että Inka totesi, että hei, tuo on helppo nakki puruleluna vai oliko se ikävän purkautumista? No oli mitä oli, niin Inkalla on asiat enemmän kuin hyvin ja sitä paitsi saipa mami vähäksi aikaa muiston Inkasta. Hänestä on kasvanut niin upeaturkkinen ja kaunis nuori neiti, että ihan oli mamin sydän pakahtunut ylpeydestä. Saappaatkin häneltä löytyy, mitä noissa näyttelyissä niin usein peräänkuulutetaan. Kaikesta huomasi myös sen, että Inkan ja Saara-palvelijan välille oli jo muodostunut hyvin kiinteä ja lämmin suhde. Ja jostain syytä emme ole yllättyneitä siitä, että Inka oli laittanut omassa ihmismummolassaan jo pari kastraattikollia ojennukseen... mistähän lie perinyt... öhöm.

Tässä vielä valittuja kuvia kyläreissulta. Silmät tarkkana ja tiukasti keskittyen hän seuraa, koska mamin varvas liikahtaa... ja sitten hän takakautta pääsee sitä maistamaan... Ja näin nätisti neiti poseeraa oman palvelijansa sylissä (niin ja btw, hiukset ovat aika kivat lelut...) Ihan kuin meillä olis ennenkin nähty kuvia, joissa katti pötköttää kassin päällä (tai sisällä vaanimassa hyväuskoista ohikulkijaa...) Jostain kumman syystä kuulemma matot ja liinat muuttavat aika usein paikkaa tai ainakin asentoa. Onpa tosi erikoinen juttu, ei meillä vaan koskaan... Mutta kyllähän Säteen tenavassa asuu myös se pieni poseeraaja, eihän muuten olis kyse Säteen jälkikasvusta! Ja tietenkin siellä asuu myös se pienisuuri peto, joka raatelee uuden lelunsa jättäen jälkeensä vain ympäriinsä lentänyttä nukkaa (mami on vieläkin pahoillaan, että osti niin sotkuisan lelun..).
Ja tietty siellä asuu myös se pieni kujeilija ja ilveilijä. Kaikki nämä edellä mainitut osoittavat sen, että kyllä Inka on vaan ihana ja niin mahtava pakkaus, jolla on niin kivaa ja hyvä olla uudessa omassa kodissaan!

Lisää Inkan kuvia löytyy puolestaan täältä.

Ja hieman myöhemmin hajamielinen sihteeri lisää, että Inka muuten tottelee nykyään paremmin nimeä Kuje - voisiko nimi enempää kantajaansa kuvatakaan???

Kaapo the karhunpoikanen

2010-12-01T06:00:00.000+02:00

Aloitetaanpa mamin kyläilyputken purkaminen aikajärjestyksessä. Mami suuntasi siis lauantaina yhdessä Ritva-tädin kanssa kohti Turkua moikkaamaan ensin sekä Columboa että Marplea sekä tietty Marplen pientä söpöläistä eli Kaapoa, joka erehdyttävästi muistuttaa pientä karhunpoikasta eli onko Kasper-isukki vaihtunut matkalla??? No tuskinpa. Kaapo-poika olikin juuri sopivasti täyttänyt yhden kuukauden maagisen iän ja oli niin isoa poikaa ettei mitään rajaa. Oli jo kuulemma uhitellut Columbo-enollekin takatassuilla seisten. No, Columbo oli hieman tassulla koskettanut ja niin oli uhoajaipana kanveesissa.Mutta aloitetaan kuvakavalkadin purkaminen järjestyksessä.

Ensimmäisenä itseoikeutetusti ylpeä Columbo-eno, joka olikin varsinainen kiiltokuvapoika ja selvästi malliainesta, ainakin mitä tulee näihin jatkuviin poseerauksiin kameran edessä. Ja Marple-emon asennosta ei voine erehtyä eli Ritva-tädin mukanaan tuomat Kasper-sulhon tuoksut saivat aikaan Marplessa sellaisen kurnutuksen, että eipä paremmasta väliä. Ja kuten huomaatte, eno on todellakin ottanut hienosti oman roolinsa ja hoivaa itseään kymmenen kertaa pienempää pikkuista hyvin hellästi. Tosin tuskin varmasti malttaa odottaa, että saa Kaaposta kunnon painikaverin. Ja sitten keskitytään Kaapoon. Kaapo oli varsin utelias ja reipas, eikä turhia kainostellut vieraiden suhteen. Sohvanvaltauskin oli jo suoritettu eli enää on maailma edessä valloitettavana. Eikös se järjestys näin mene eli ensin on se sohva ja sitten kaikki muut samalla viivalla??? Ja ihan on ehtä abypentu, joka tykkää heti pienestä pitäen vähän ottaa painimatseja emon kanssa. Juu, myös saalistusvietti on enemmän kuin kohdillaan. Ja vaikka tämä nyt näyttää tässä kaikkea muuta kuin hellyydeltä, niin sovitaan niin, että myös se hellä puoli löytyy jo näin varhain Kaaposta! Tietty myös poseerauspuoli, kait se nyt enostansa jo opin on imenyt ja muistaa, että hurmuri pääsee tässä maailmassa pitkälle. Eikä tietty sovi unohtaa sopivan viatonta ilmettä - minäkö muka pahanteossa? En ikinä, ei kai kukaan voisi sellaista tällaisestä söpöläisestä koskaan edes uskoa? Lisää Kaapon & co kuvia löytyy täältä! Ensi kerralla onkin sitten vuorossa Inka-vintiö.

Kiitos teille lukijani

2010-11-28T17:34:00.003+02:00

Ei sitä muuta voi kuin kiitollisena olla siitä, kuinka ihania lukijoita meillä on ja kuinka vakuuttavasti he osaavatkaan meidän puolesta vedota! Tonttu jos toinenkin on varmasti kommenttinne kuullut, sillä puukissahäkkyrä on muuttanut ja tämä laitekasa on minun, siis ihan oikeasti minun! Nyt minä ehkä jaksan uskoa siihen, että ehkä mä saatan saada vaikka vähän isommankin lämmittävän laitteen ihan ikiomaksi. Tuhannet kiitokset siis teille lukijamme! Ja kun minä olen vallannut tämän laitekasan, niin Säpsykäinen näppäränä tyttönä tietenkin löytää omat lämpöpaikat, vaikka sitten isukin treenikassin alta. Isukki oli meinaan jättänyt reppunsa juuri siihen, missä lattia on kaikista lämpimin. Mikäs siinä sitten, kun on lämmikettä myös päällä päin! Sitten varoituksen sananen tulevasta, jos kärsitte pentukuumeesta... Mami on nimittäin juossut koko viikonlopun ties missä ja tiedossa on kuvia puoli vuotiaasta Inkasta, yhden kuukauden ikäisestä Kaaposta ja vajaan kahden viikon ikäisistä Kerman karvapalloista. Mutta näistä sitten seuraavilla kerroilla, tämä söpöysvaroitus vain etukäteen.

Huteja

2010-11-26T07:04:00.005+02:00

Aina ei onnistu, niinhän se on. Ei, vaikka on kuinka täydellisen kauniita malleja. Vai mitä sanotte näiste hutilaukauksista?

Elegantti pitkä kaula, niinhän se kuuluu olla. Mutta löytyykö sitä kaulaa ollenkaan?
Joo, onhan siinä kuvassa kaksi kissaa, jotka melkein katsovat kameraan päin ja jotka melkein ovat nätisti ja valotasapainokin on melkein kohdillaan.Niin, kissa mahtui siis melkein kuvaan, vai oliko tarkoitus sittenkin kuvat vain häntää?Oota nyt vähän, että ehdin pyyhkiä huulipunat pois etuhampaista ja ruuanmurut suupielistä. Et sitten voinut kuitenkaan odottaa?Ja muuten nyt se kamera pois ja heti. Ai että tästäkin oli pakko se kuva ottaa?Kyllä meillä on naisellinen nainen, joka jatkuvasti on kieli ulkona.Ai hyväntuulinen ja sädehtiväinen vai?Ja tämäkö sitten oli parempi?Valaistunut kissa terassilla, mahtoiko tähdenlento osua kohdalle?Onhan se turkki niskasta ja selästä ihan hyvännäköinen, sehän onkin se pääasia koko kissakuvauksessa. Aina yhtä hyväntuulinen ja silmät aina yhtä hienosti auki.

Rakas joulupukki...

2010-11-19T07:00:00.000+02:00

... minä en pyydä paljoa, mutta voisitko toteuttaa nämä toiveeni:

1) Minä pyydän ihan oikeasti oman digiboxin, jonka päälle minä pienenä kissana mahdun ihan kunnolla ja ilman muita härpäkkeitä.
2) Minä pyydän mamilta ymmärrystä sen suhteen, että koristekissat eivät tarvitse laitteen lämpöä yhtä paljon kuin minä.
3) Minä pyydän mamilta ymmärrystä sen suhteen, että antaa minun nauttia rauhassa edes niistä pienistäkin lämmönrippeistä, mitä minulle suodaan tästä nykyisestä digiboxista.
4) Minä pyydän isukilta hieman malttia näihin laitepinoihin, tämä ylempi laite ei ole yhtään niin hyvin muotoiltu kuin alempi ja toisekseen, minun selkäni ja niskani kipeytyvät tässä asennossa.
5) Minä pyydän heiltä molemmilta ymmärrystä sen suhteen, että minä en mahdu kunnolla nukkumaan ihan joka rakoon.
Onko liikaa pyydetty? Yksi ainoa tavara ja enemmänkin ymmärrystä palvelijoille?

Suvun musta kissa?

2010-11-15T20:06:00.002+02:00

Uupss... Kun tää juttu on unohtunut julkaista...

Eli otsikkoon viitaten tästä etiäpäin...

No ei nyt ihan. Mutta mummolan matkalla noi kävivät sukuloimassa ja mami tuli sieltä taas huokaillen pois. Syykin selvisi hetken päästä, kun hän näytti näitä kuvia. Pyh, sanon minä. Mutta mamin mielestä tämä reilun 4 kk ikäinen poitsuliini oli aivan superlutuinen ja ihana. No rennolta tyyppi vaikuttaa, se minunkin on myönnettävä. Oli kuulemma niin kehrännyt ja nauttinut mamin rapsutuksista sekä tassuhieronnasta. Reklamaatiota kehiin, mä en ole saanut kunnon tassuhierontaa ainakaan kahteen päivään!

Ps. Iskiköhän muhun mustis alitajuisesti, kun unohtui julkaisu...

Yksinkertaisesti kaunis

2010-11-14T14:43:00.002+02:00

Luolaleijonan kanssa saimme todeta Inkan kuulumisia kertovassa postauksessa, että maailma on niin kovin pieni. Hän oli siis tavannut Inka-ihanaisen ja Luolaleijonan luvalla julkaisemme oheisen hänen ottamansa kuvan - kertakaikkisen upea kuva niin kaunista nuoresta neidistä! Tuhannet kiitokset tästä upeasta kuvasta!

Syksyisen viikonlopun ohjeistus

2010-11-12T07:18:00.003+02:00

On taas ilmeisestikin tulossa varsin harmaa ja syksyisen pimeä viikonloppu. No mutta eihän me sen toki anneta häiritä. Perinteisten harmaudesta selviämisohjeiden eli takkatuli ja hyvä ruoka lisäksi haluamme painottaa päiväunien merkitystä. Mitä harmaampaa, sitä useammat päiväunet. Ja mitä kylmempää/tuulisempaa, sitä olennaisempaa on tietenkin päiväunipaikkojen valitseminen. Oheisten kuvien myötä haluamme jakaa hyvät opit teillekin - suosittelemme lämpimästä ja toivotamme myös erittäin lämpöistä ja rentouttavaa viikonloppua!

Herkkuhetki!

2010-11-08T07:19:00.003+02:00

"Kaksi pientä peppua istui näin, keittiönpöydän päällä vierekkäin. Koska katkaravut olivat hyviä niin, pyysivät he lisää yhden annoksen!"" Kyllä katkikset aina extrasovun ja -sijan antavat, ei siitä mihinkään pääse. Vaikka kyllä me aika sopuisia ollaan ilman niitäkin!

Aitoa Inkaa - sitä itseään

2010-11-03T13:59:00.004+02:00

Saimme ihania kuulumisia Inkan uudesta kodista. Neidillä on kaikki enemmän kuin hyvin, vaikka olikin käynyt tutustumassa mm. vessanpönttöön, mutta ehkäpä neiti oppii siitä, että ihan joka rakoon ja koloon ei nenäänsä kannata tunkea (muistan kyllä vieläkin sen, kun itselleni tapahtui samainen vahinko....ärrinmurrin). Saimme myös kuvia ja näiden perusteella voi todeta, että Inka on ihan itsensä - viimeistä elettä ja ilmettä myöten. Ja toisaalta nämäkin kolme kuvaa osoittavat jo senkin, että ihan tuikitylsästä ja yksitoikkoisesta tenavasta ei todellakaan ole kyse.

Ensimmäisenä - Inka osallistuu. Tokihan päivän lehdet pitää lukea yhdessä oman rakkaan palvelijan kanssa, jotta osaa sitten myös kommentoida asioita. Ja ennen kaikkea pitäähän meidän huolehtia, etteivät palvelijat lue mitään sopimantonta ja tästä syytä lehden päällä olevan paikan valinta tehdään hyvin tarkkaan ja valitusti - vain ja ainoastaan palvelijan mielenrauhaa ajatellen.Toisena - Inka söpöilee. Siis tämä siivilä-kuva on niin ihana jatko taannoisille lippis- ja lierihattukuville. Palvelijalla on vaan nyt jo vähän kiire hommata suurempi siivilä, ettei toisen lempiunipaikka vallan käy liian pieneksi..Kolmanneksi - tarviiko selittää? Pikku puuma touhuaa ja hauskuttaa, riehuu ja tekee kepposia. Pikku puuman tassut näyttävätkin jo varsin ison puuman tassuilta! Vai oliko tässäkin kyse vain siitä palvelijan mielenrauhan varmistamisesta ja ajatusten pois siirtämisestä ei-toivotuilta nettisivuilta? Tässä ainakin taisi onnistua.... :-)