perjantai 28. lokakuuta 2011

Historian siipien havinaa

Mami on monesti harmitellut sitä, että hänen lapsuudestaan on kovin vähän valokuvia ja oikein erityisen vähän on kuvia hänen silloisista karvatassuistaan. Meidän mami on ehta maalaistyttö ja toki maatilalle hiirivahdit kuuluvat. Mamin eka kissa on ollut Janne-niminen poikakisu, josta ei itse asiassa ole yhtään kuvaa. Janne oli hyvin uskollinen palvelija ja kulki mamin mukana marjametsät ja kaikki.

Kissa isolla K:lla oli kuitenkin Miru. Miru oli pentuna "vahingossa" kiivennyt mamin koulureppuun naapurista ja ihan "vahingossa" muutti mamin luokse. Ensin saunaan, sitten navettaan. Miru oli pieni ja pippurinen, ihan kuin minäkin! Eli olen selvästi juuri se oikeanlainen kisuli meidän mamille. Tässä on Mirusta ja mamista kuva (Kiitos Helmille avusta kuvien käsittelyssä). Miru pisti komennukseen niin vasikat, lehmät kuin papan Huli-koirankin. Miru kävi ensin tarkistamassa Hulin ruokakupin ja otti mitä halusi, sitten vasta Huli söi. Miru otti Hulin unipaikalta juuri haluamansa nurkan ja Huli asettautui sitten jäljelle jäävään koloon. Jos Miru halusi, Miru nukkui Hulin kainalossa. Mutta annas olla, kun Huli lähti metsäreissulle, sitten se mukamas oli ärhennellyt ulkona Mirulle. Mukamas siis. Papan harmiksi Miru tykkäsi kantaa kotiin myös niin pupunpoikasia kuin oraviakin... Juu, ei kiva, varsinkin kun pappa oli se perheen metsästäjä, mutta minkäs Miru pedonvaistoilleen voi. Vasikatkin tottuivat onneksi pian pieneen vikkelään kisuliin, joka saattoi tulla viereen nukkumaan tai kantaa ovat pentunsa heinähäkkiin turvaan. Siinä oli vasikolla ihmettelemistä, että mistäs he nyt syö, kunnes mami pelasti niin kisulit kuin vasikatkin pinteestä. Kesäisin Miru kävi myös ojentamassa lehmiä pellolla, jos alkoivat liikaa kurkottelemaan mukamas vihreämpää ruohoa aidan alta liian pitkältä. Miru oli myös kaikkinensa kulmakunnan kuningatar, ihan kuin minäkin! Hän oli hyvin tarkka myös sulhasistaan ja eräänkin kerran sulhasia oli jonossa asti esittelemässä itseään Mirulle. Tosin varsin viriili Miru myös oli, sen verran jälkikasvua pääsi tulemaan. Jälkikasvusta on myös äärimmäisen vähän kuvia, tässä ihan muutama. Mirulla oli tapana heittäytyä selälleen rapsuteltavaksi, ihan kuin minullakin eli meillä on ollut hyvinkin paljon yhteneväisyyksiä. Lisäksi Miru totteli nimeään vain ja ainoastaan mamin kutsumana. Miru eli pitkän ja ilmeisen onnellisen elämän ja muutti pilven reunalle 17 vuoden iässä, käymättä kertaakaan eläinlääkärissä ja olematta kertaakaan sairas. Mami käy säännöllisesti mummolassa ollessamme Mirun haudalla ja Mirulla on ikuisesti suuri paikka mamin sydämessä. Ehkä minussa elää myös pieni Miru!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Kotona taas

Olemme kotiutuneet! Vaikka vähän mieltä piti osoittaakin, niin silti kotiin oli kiva tulla ja tiiviisti piti mamin kainalossa jo eka yö nukkua, ettei vaan kuvittele, että ei haluttais kotona olla. Välillä pitää siis vähän pehmetä... Mutta hei, oli meillä ihan huisin kivaa hoidossakin, isosti kiitos Raija-tädille! Hän on niin kovin huomaavainen (mamilla olisi paljon opittavaa). Hän esim. luovutti sänkynsä ihan kokonaan meidän käyttöömme... No ehkei hän kuitenkaan lattialla meidän takia nukkunut, mutta kiltti hän oli. Lisäksi hän mm. asettautui sillein sopivasti seisomaan, että Säpsykkä pääsi hyppäämään keittiön yläkaapin päältä hänen päänsä kautta keittiön pöydälle. Tosi ystävällistä! Se, miten se Säpsy sinne yläkaapin päälle oli mennyt, on sitten ihan eri asia. Seuraava loma meillä on sitten tiedossa jouluna ja silloin mennään mummolaan, kuten taisi kerran jo ollakin puhetta.

Mami ja isukki olivat kuulemma olleet tällaisissa maisemissa ja mami tahtois sinne jo heti takaisin. Mä en kyllä yhtään ole niin varma, haluaisinko mä tuonne, mutta meidän mami onkin vähän outo. Ensi kerralla sitten näytteitä arkistojen aarteista, aina 1980-luvulta saakka!

tiistai 11. lokakuuta 2011

Rauhoittumista

Kova on sutina ollut päällä ja se ei siitä tunnu rauhoittuvan. Ja mistä päätellen? Siitä, että meille on ilmestynyt matkalaukut käytävälle. Eipä sillä, meille on luvattu oikein superkiva hoitopaikka matkan ajaksi.

Mutta vähän sentään rauhoituttiin viikonloppuna ja otettiin mamin kanssa yhteispäikkärit. Kännykamera joo, mutta oikeaa ei mami hennonnut lähteä kaivamaan... Täytyy sanoa, että meillä kaikilla oli oikein mukavaa! Mami sai ennen päikkäreitä myös massuhieronnan kaupan päälle. Ennen lomalle lähtöä haluamme vielä lähettää tätäkin kautta lämpimät ajatukset ja voimahalit Naukulan Mammalle - suuri suru on nyt luonanne, voimia!

torstai 6. lokakuuta 2011

Tmi Viivin hierontapalvelu

Meillä (=palvelijoilla) on ollut vähän kaikennäköistä kiirettä ja sutinaa siellä sun täällä. Eivät oikein ehdi tännekään mitään kirjoitella. Mutta meillä Säpsyn kanssa kyllä on kaikki ennallaan, ei mitään merkittävää huononemista kuitenkaan palvelutasossa, mikä sinällään merkittäköön heidän kunniakseen. Se, mikä harmittaa, ettei meille ole ehditty kertoa edes meidän blogikamujen kuulumisia. Lupasivat yrittää parantaa tapansa...

Mutta hei, osoituksena siitä, että kaikesta huolimatta me kyllä huolletaan ja hoidetaan meidän palvelijoita ihan niin paljon kuin vain he ehtivät huoltoa vastaanottamaan... Saisiko olla hierontatunti kera lämmityksen tarjoiltuna kautta Tmi Viivin hierontapalvelun? Kuvatkin ovat nykyään näitä surkeita kännykuvia...