Prinsessa vai malli vai kaunotar?

Miksi ihmeessä tuo vai-sana tuolla otsikossa keikkuu?? Tähän postaukseen käy vastaukseksi, että ihan kaikkia noita eli niin prinsessa, malli kuin kaunotarkin! Kerrassaan prinsessamallikaunotar yhdessä paketissa nimeltään Linnea!

Mami kävi moikkamaassa ja kuvaamassa lapsenlastani eli Saagan Linnea-tytärtä hänen täyttäessään yhden vuoden. Ei epäilystäkään, kenen tyttö on kyseessä: Saagan hienot piirteet ovat periytyneet upeasti niin rakenteeseen, ilmeisiin kuin turkkiinkin. Mutta häivähdyksen kuulemma minun katsettanikin mami oli Linnean silmissä näkevinään - ainakin silloin, kun Linnea palvoen katsoi omaa palvelijaansa :-). Yhtä kaikki, mami todella ihastui näkemäänsä!

Linnealla kaikkinensa on hieno koti ja upeat palvelijat. Kaikesta näki, että "hieman" oli periytynyt myös tätä meidän suvun taitoa kietoa palvelijat tassunsa ympärille... köhköh, siinähän ei mitään pahaa tietenkään ole. Myös vauhtia tytöstä löytyy ja pienen alkujännityksen jälkeen sieltä kuoriutui varsinainen linssilude, joka jaksoi poseerata enemmän kuin kuvaajan kunto kesti kyykistellä.

Tässäpä siis satoa kuvauksesta - kissakauneutta tuutin täydeltä.

Näytelmiä taas

Ja todella helteisessä ilmapiirissä. Aamupäivä vielä meni, mutta sitten alkoi olla sellainen olotila, että juuri ja juuri jaksoi silmää raottaa... Niin siis, mut raahattiin taas näyttelyyn ja minultahan ei tietenkään mitään kysytty. Tällä kertaa suunnattiin Hyvinkäälle ja tuomarina meillä oli ihan uusia tuttavuuksia. Kuvia ei valitettavasti ole, vaikka tällä kertaa olisi todellakin ollut syytä pitää kamera mukana...

Aloitetaan kuitenkin minusta. Sain sertini ja tp-valinnassa olin toinen. Tämä on aika normaalia kauraa, mutta se mikä oli jokseenkin pöyristyttävää, niin tuomaritäti kirjoitti arvosteluseteliin, että olen ihastuttava VANHA lady!!!! Voitteko kuvitella! Minäkö vanha???????????????????????? Minähän olen parhaassa iässä. Sen verran siitä närkästyin, että pudotin x-määrän karvoja siihen tuomarille ihmeteltävästi ja aika näppärästi mami sai tästä nuhteet, kun ei ollut kunnolla harjannut minua. Jo alkoi harja heilumaan sen jälkeen. Mä olen vieläkin jokseenkin herne nenässä tästä kommentista. Muuten hän kyllä minua kehui todella paljon ja hyvää hän kai tuollakin tarkoitti, mutta että vanha...

No, se siitä. Kivaa näyttelypäivässä oli se, että siellä oli mukana niin Saaga kuin Saagan kaksi vauvaa, Siirin tyttö ja Lootus poikansa kanssa eli paljon tuttuja. Sokerina pohjalla sitten se tärkein, minun lapsenlapseni Saagan tytär Linnea otti ja pesi kaikki muut kategorian pikkupennut eli oli koko näyttelyn paras! Ihan mielettömän hieno suoritus pieneltä ihastuttavalta prinsessalta elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä. Linnean iskä oli sanonut, että takaisin ei ole tulemista ilman pokaalia ja tyttöhän otti käskystä onkeensa ja pokaalin vei mennessään. Hurjan paljon onnea vielä Linnealle, palvelijoille ja tukijoukoille, aivan mahtava päivän päätös!

Saagan lapsukaiset

Jos pienet ja punaiset ja noin 11 viikkoa vanhat suloisuudet aiheuttavat liikaa sydämentykytystä, niin siinä tapauksessa SÖPÖYSVAROITUS on paikallaan. Mami kävi Ritva-tädin kanssa katsomassa vauhtiveijareita eli Saagan aarteita. Siellä oltiin jo koko päivä riehuttu, joten meno ei ihan sitä pahinta mahdollista kuulemma ollut, mutta toisaalta, kuten kuvista näkyy, noi saivat kolme tenavaa pysymään edes hetkittäin samalla kiipeilypuun tasanteellakin. Kiitos kuulemma kuuluu loistavalle kuvausapulaiselle, joka onnistui tekemään pikkukisujen katseenvangitsevia akrobaattisia heilahduksia ja muitakin temppuja. Ja kai se pieni kunnia kuuluu myös palvelusväelle, varsin kiitettävästi on lapsukaiset kasvatettu tottelemaan... :-).

Tällä kertaa itse juttuun nostetaankin näitä yhteisposeerauksia enemmänkin. Löytyy niin tenavakolmikkoa, kuin koko perhettäkin sekä poseerauksia Siiri-tädin kanssa. Palvelusväki sitten korjaa, jos nimet menee edelleen väärin, mutta olisko tässä järjestys Linnea - Luukas - Leevi? Kuten arvata saattaa, niin jossain vaiheessa se keskittyminen herpaantuu ja veljen korva alkaakin kiinnostaa muita temppujentekijöitä enemmän. Mutta se on normaalia ja enemmän pitäisi huolestua, jos näin ei kävisi! Luukashan oli kietonut meidän mamin tassunsa ympärille jo moneen kertaan ja ei nämä privaatit poseeraukset ja keikistelyt yhtään sitä solmua aukaisseet... kyllä poika osaa hurmaustaidot jo pienestä pitäen - tainnut periä taitoja isältään! Veljesrakkautta! Sisar-hento-valkoisen eli Linnean tyylinäyte pesuhommista löytyy lisäksi tuolta kuvagalleriasta. Siinä on Saaga-emon hoitogeenit menneet suoraan emolta tyttärelle. Siiri-täti on ollut oiva apu lasten hoidossa ja tädillä on niin pitkä pinna, vaikka kuinka tenavat roikkuvat hännässä kiinni. Hienosti hoisi myös vahtihommia, mutta sehän menikin jo vanhasta tottumuksesta. Saaga-emokin ehti pienelle levähdystauolle, kun pikkuiset sammuivat kuin saunalyhdyt ruuan jälkeen. Tosin kuulemma emolla oli muutkin kuin tenavat mielessä, enemmän taisi ajatus karata Kasper-isän suuntaan... Laajempi kuvasetti lukijoiden ihasteltavaksi löytyy täältä. Mukaan on lapsukaisten lisäksi päässeet itseoikeutetusti myös Saaga-emo sekä Siiri-täti.

Söpöysvaroitus

Tästä eteenpäin ei kannata jatkaa, jos ei halua nähdä jotain supersöpöä... Meidän palvelija kävi Ritva-tädin kanssa katsomassa Saagan viisiviikkoisia lapsukaisia ja arvannette, mistä meillä ollaan puhuttu sen jälkeen ja eipä noiden kuvien perusteella voi paljoa eri mieltä ollakaan, Saagalla on aivan ihastuttavat lapsoset kasvamassa ja lapset ovat saaneet jo nimetkin! Mutta toisaalta on myös sanottava, että näin samannäköisia pentuja ei olekaan..

Saaga-emo on ihan oikeutetusti kovin ylpeän näköinen pentujaan esitellessä:
Poika 1 - se isompi ja rauhallisempi eli Redcheetah's Leevi: Tyttö - se pentueen prinsessa eli Redcheetah's Linnea: Poika 2 - se pienempi pojista ja vekkulimpi eli Redcheetah's Luukas: Eikä kuvista toki Siiri-tätiä sovi unohtaa, hän osallistuu kovasti jo lapsosten hoitoon, kokemuksen syvällä rintaäänellä höystettynä. Näiden pikkujalkojen tepsuttelua, antennihäntien viipotusta ja pikkuvekkuileiden touhuja voisi katsella loputtomiin, ne ovat nyt niin mainiossa iässä! Täältä löytyy setti kuvia, joissa on kolme eri pentua. Ja jos ei ole, niin kissojen palvelija a) huijasi kuvaajia tai b) oli ihan yhtä sekaisin kuin kuvaajatkin.... Lukuohjeena sen verran, että ihan ekassa kuvassa on Luukas (kuva jostain syystä hyppäsi ensimmäiseksi..?), sitten alkaa Leevin yksittäiskuvat, narunvetokisan, pisuhetkien ja ruokailun jälkeen on Linnean poseerausvuoro ja kun Luukas taas ilmestyy palvelijan kämmenelle, on Luukaksen vuoro olla linssiludena.

Saagan söpöläiset

Tekevälle sattuu, sitä sanotaan, niin myös ammattilaisille. Osa teistä varmaankin muistaa, kuinka S-pentueeseen tulikin yllättäen tyttöenergiaa, vaikka aluperin kissanristiäisissä tuli nimiksi Sisu, Simba ja Saaga. Lopputulema olikin neitimäinen Säde, Siiri ja Saaga. Muistinvirkistykseksi linkki taannoiseen postaukseen tässä. Niin, että miksi vanhoja aletaan yhtäkkiä muistelemaan. No katsokaas siksi, kun Saagalla ei olekaan kahta tyttöä ja yksi poika, vaan päinvastoin, siellä onkin kaksi poikaa ja yksi tyttö. Hih, sattuu sitä lääkärillekin virheitä, mutta todistettavasti kahden peräpäästä löytyy nyt enemmän "tavaraa"...

Noi kävivät tänään katsomassa Saagan reilun kolmen viikon ikäisiä ihanuuksia ja onhan ne aika suloisia, ei voi muuta sanoa. Mutta myös hämmästyttävän samannäköisiä, ainakin kuvissa. Kovasti mami vakuutteli, että kyllä hän paikan päällä ne erotti paremmin, mutta nyt ei kuulemma ala edes yrittämään arvata, kuka on missäkin. Pieni aavistus on, mutta ei aio julkisesti niitäkään kertoa, väärin menee kuitenkin (mahtoiko tulla edes kolme eri yksilöä....).
Vauhdissa löytyy eroja jo näin lyhyenkin tapaamisen perusteella ja kuten näkyy, niin myös aikamoisia velikultia ovat ja kaikki raot pitää tietenkin tutkia. Ja kyllä, vaikka kovasti aletaan tutustua muuhun maailmaan, niin kyllä se emon lämpö ja läheisyys on sitä parasta vielä. Koko setti löytyy täältä. Mutta on ne vaan niin syötävän suloisia, että ei mitään rajaa!!!

Saagan onnea

Ihan tarkkasilmäisimmät ja ennen kaikkea supermuistisimmat saattoivat tuosta eilisestä synttäripostauksesta kiinnittää huomiota siihen, että kaikki S-pennut olisivat tehneet minusta jo mummon. Säteen silmäterän eli Inkan varmasti muistatte, samoin kenties Siirin Mintun ja Miljan. Mutta entä Saagan vauvat? Niinpä, Saaga onkin ihan tuore emo! Saagalla ja Kasperilla oli tuossa viime vuoden puolella kuumat treffit ja treffien tulos on nähtävissä tässä. Kertakaikkisen söpöjä kolme kappaletta punaisia vauvoja näki viime keskiviikkona ensimmäistä kertaa päivänvalon ja kuten kuvasta näette, niin tällä kertaa tarvittiin vähän lääkäriä ja lääkärin veistä avuksi. Mutta kaikki meni silläkin tapaa kiitos valppaan palvelusvähen onneksi hyvin, mitä nyt Saaga vähän hämmästyi nukutuksesta herättyään, että mitä ihmeen kääröjä tuohon on ilmestynyt. Vähemmästäkin sitä nyt hämmästyisi.. Mutta ensi järkytyksestä toivuttua ovat vauvat lähteneet hyvälle kasvunuralle ja Saagasta on kehkeytynyt hieno emo, mikä ei nyt meille ollut missään määrin yllätys. Niin itsevarman ylpeästi oli aarteitaan mamille ja Ritva-tädille esitellyt. Nimiä pienokaisilla ei vielä ole, mutta otetaan kuitenkin pikaesittely siltikin. Tässä pentu "poika", jolla on selvästi kiire nähdä ja kokea maailmaa, johan hänellä oli sunnuntaina silmät hitusen raollaan! Tässä puolestaan "tyttö 1" eli sisaruksiaan hieman vaaleampi, mutta kooltaan tällä hetkellä keskimmäinen tenava: Ja tässä sitten "tyttö 2" eli siskoaan hieman tummempi painos. Mami oli kovasti yllättynyt, kuinka kovaa vauhtia pikkuiset olivat pesässä jo viilettäneet neljän päivän ikäisenä. Taitaa se aika niin kullata kuin unohtaakin muistoja.. Mutta elkeet ovat kuin kellä tahansa tenavalla – mulle maitoa ekana ja muut ehtii sitten mun jälkeen... Lämpimät onnittelut siis Saagalle, pikkuisille ja huoltojoukoille. Ja tietenkin, myös Siiri-tädille!!! Vähän enemmän kuvia ensivierailulta löytyy täältä.

Juhlan aika

Taas on vuosi kulunut ja on meidän Siirin, Säteen ja Saagan syntymäpäivä, on siis aika toivottaa hurjasti onnea S-pentusille, kolmivuotiaille jo! Ja kaikkien osalta olen siis jo mummokin ;-)... Me keskitymme Säteen kanssa nauttimaan juhla-ateriasta ja te voitte katsoa yhden synttärisankarin hellyttävää tapaa helliä kaikkia pehmusteita, niin taljaa kuin vilttejäkin. On se vaan niin lutunen tyttö!






Juu, otetaan vinkkejä vastaan, kuinka nämä saa sovitettua blogileveyteen... Karvalapset: iso kiitos, taisimme onnistua... :-)

Pikkuprinsessat 4 viikkoa

Mami ja isukki kävivät katsomassa Siirin pikkuprinsessoja torstaina, kun tyttöset olivat tasan 4 viikon ikäisiä. Mitä nappisilmiä ja suloisia tytteleitä siellä kasvaakaan. Kertoivat, että kasvu on ollut erittäin hyvää ja viimeisimmät kuulumiset kertovat puolestaan, että kiinteä ruokakin on alkanut maistumaan vauhdilla. Minttu oli jo meidän mamin sormista ottanut vähän tuntumaan raksuihin ja myös märkäruokaan.

Tässä siis tyttöset vielä lähempää. Ensin Mimmi: Sitten Minttu:Ja sitten vielä jokunen kuva ihan ilman sen kummempia selityksiä.

Täältä löytyy pieni otos lisää kuvia. Kuvaaja taisi keskittyä tosin enemmän Suomen jääkiekkohäviöön, kun ovat hieman suttuisia kuvia... Nooh, vielä ei tohtinut pikkuisten silmiä rasittaa salaman välkyttelyllä. Ensi kerralla sitten ehkäpä jopa tarkempia kuviakin?

Ja ettei vallan mene pikkutyttöjen ihasteluksi, niin pitäähän toki Siiri-mammasta ja Saaga-tädistäkin kuvat esille laittaa.

Kukkuu...

Ihan ensimmäiseksi tietenkin kaikille oikein erinomaisen hyvää alkanutta uutta vuotta! Tässä tulikin vähän pidempi kirjoitustauko, kun ei tuo sihteeri ole mukamas taas ehtinyt. Tekosyitä kaikki, sehän me tiedetään. No, ensi alkuun lyhyesti kuulumisia. Vietimme Säteen kanssa joulun perinteiseen tapaan Ritva-tädin hellässä hoidossa ja noi oli jossakin kaukana juuri niitä värikkäitä tipujakin katselemassa, joihin taannoin viittasin. Taaskaan en siis päässyt mukaan. Mutta eipä sille mitään voi, en mä ehkä olisi niistä lentomatkoista kuitenkaan edes tykännyt ja sitä paitsi, Ritva-tädillä on nii'in kiva olla! Ison iso kiitos taas palvelusta meidän molempien puolesta!

Vuosi on alkanut hyvin vaihtelevissa merkeissä, on tullut suru-uutisia, mutta tiedossa on toivottavasti jotain erittäin iloistakin lähipiirissämme, tästä sitten myöhemmin enemmän. Säde kajautteli juoksuhuutonsa uuden vuoden alkajaisiksi ja johan siinä olikin, mitä kuunnella - se tyttö tekee kaiken kyllä ihan täysillä. Tästä hyvänä esimerkkinä taannoinen päivä, kun päätimme Säteen johdolla oikein porukalla testata tätä "sirpaleet tuo onnea" -fraasia. Mami laittoi aamulla meille kerman jämät lautaselle herkuksi ja kun eihän se meidän Säde malta katsoa, mihin hyppää, niin arvatkaa, hyppäsikö suoraan lautasen reunalle... Sen jälkeen kermaa ei ollut pelkästään seinillä, pöydällä, ikkunassa, lattialla, mamin päällä, MINUN päällä, vaan Säteen naama ja tassut olivat aivan valkoiset. Olipa tytöllä aamupuhdetta, kun nuoli itseään puhtaaksi. Ja niin oli mullakin, tosin mä nuolin itseäni samalla Sädettä pahasti mulkoillen (vois ajoittaa hyppynsä niin, että mä ehdin pois alta ja sitä paitsi, se siitä herkusta sitten...). Illalla sitten piti samaisen tyttösen hypätä niin kovaa vauhtia keittiön saarekkeelta astianpesukoneen päälle, että jarrut eivät riittäneet. Seuraukset: iso leipälautanen kaatui ison pippurimyllyn päälle, joka puolestaan kaatui keraamisen ruokakupin päälle, joka puolestaan rikkoutui. Sirpaleet tuo onnea, niinhän se on ja kuin pisteenä i:n päälle, pudotti isukki vielä lasin lattialle. Nyt sitä onnea siis odotellaan - olis jo meidän suvun vuoro.

Mutta hei, jotain äärimmäisen kaunista on tarjolla tällä kertaa kuvien muodossa! Isukki ja mami kävivät katsomassa, mitä Siirille ja Saagalle kuuluu ja voi, heillä tuntuu olevan asiat kyllä enemmän kuin hyvin ja kohdallaan. Ohessa joitakin otoksia vierailulta, katsokaa ja huokailkaa ihastuksesta!