maanantai 30. tammikuuta 2012

Ergonominen tempursänky

Isukki ja mami hommasivat jo tovi sitten itselleen uuden sängyn, tempuriksi sitä kutsuvat. Ensi alkuun se oli meistä kaikista vähän kovan puoleinen, mutta kun ideasta sai kiinni, niin jo vain se on kiva.

Silloin kun sänky ns. pedattu ja sinne täkin alle mönkiminen on vähän vaivalloisempaa (meillä on ihan liian pitkä ja painava sängynpeitto...), niin onneksi meille löytyy lämmitetyt tempurvuoteet muualtakin.

Tässä Säde näyttää esimerkkiä. Vähän aikaa kun hakee paikkaa ja tompsuttelee sekä ruopsuttelee sopivasti, niin kyllä vaan muotoutuu isukin syliin oikein kropan muotoinen ja kroppaa ergonomisesti hellivä (vara)tempursänky.

torstai 26. tammikuuta 2012

Lisää ihanuuksia

Ritva-täti kävi moikkaamassa lapsenlapseni eli Mintun jälkikasvua Lappeenrannassa. Siellähän Minttu pyöräytti juuri palvelijansa synnytykselle asettamia toiveita noudattaen neljä punaista vaavia, kolme tyttöä ja yhden pojan. Minttu onkin osoittautunut ihan superemoksi, joten onnea vaan Minttu, kohta sulta loppuu ihan totaalisesti aika ja tassut, kun neljä lähtee viipottamaan eri suuntiin ja tahtotilana sulla taatusti olisi pitää vauvat tassukosketusetäisyydellä. Oi niitä aikoja, vähempienkin kanssa...

Tässä maistiaisina Ritva-tädiltä kuvia vaaveista. Meidän mami vaan jatkaa huokailua, hänellä on ilmeisesti "pienimuotoinen" kissavaavikuume... kuulemma hänkin on suunnitellut menevänsä vaaveja paikan päälle katsomaanm, joten Minttu - pidä varasi, ettei mami nappaa sun aarteita "vahingossa" kameralaukussa mukaansa...

maanantai 23. tammikuuta 2012

Bileet!

Niin se aika vaan kuluu... neljä vuotta on siitä, kun minä pyöräytin ensimmäiset lapseni tähän maailmaan. Voi sitä ihmetystä, niin minulla kuin mamillakin. Osa teistä varmasti muistaakin, että maailmaan tuli ensin mukamas kaksi poikaa ja yksi tyttö. Lopulta niitä oli tyttötrio, niin sitä voi erehtyä hännän alle katsoessa. Hih, vähän noloa, mutta olihan se lopulta aika hauskaa. Kun vauvelini olivat neljän päivän ikäisiä, oli ensivaikutelma Säpsykäisestäni tällainen:

"Toisena tullut, varsinainen sisupussi ja vauhtiveikko, Redcheetah's Sisu. Heti ensi töikseen maailmaan tultua lähti kohti pesän seinää välittämättä siitä, että istukka tuli siellä perässä pienenä painona. Menee juuri sille nisälle, mille haluaa, keinoja kaihtamatta. Ja jos ei yläkautta saa sisarusta irti nisästä, niin sitten voidaan kokeilla alakautta tai sivusta jyräten. Päämäärä on tärkein, ei se matka sinne. Ja juu, tää on se tuhatjalkainen energiapakkaus, joka mun kylkeä monotti. Tästä ei ole epäilystäkään. Kasvukäyrä ollut ensimmäisinä päivinä ihan omilla urilla sisaruksiin verrattuna."

Niin, jos ei tuohon sukupuolilipsahdukseen kiinnitetä huomiota, niin aika hyvin sitä jo neljän päivän ikäisenä on lapsensa luonteen tunnistanut. Tuollainenhan Säde on vieläkin, päämäärä on tärkein ja tuhatjalkainen energiapakkaus, kyllä vaan. Voimaa on ja vauhtia, vaikka muille jakaa.

Mutta hei, haluamme palvelijoiden kanssa toivottaa hurjasti onnea Siirille, Saagalle ja Säteelle - minun ihanalle tyttöväritriolle! Olkoon juhlapäivänne täynnä hemmottelua ja erityisesti meillä myös täynnä katkiksia ja Cosman kuivattuja lihapaloja... joista siis minäkin pääsen osalliseksi.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Supersöpöysvaroitus!!!

Nyt kaikki pentukuumeilevat tai muuten vaan helposti "järkyttyvät" - olkaa varovaisia, nyt tulee supersöpöyttä tuutin täydeltä.

Niin, tuossa vuodenvaihteen molemmin puolin on sukuun tullut paljon uusia tulokkaita, mikä on tehnyt meidät kaikki hyvin iloisiksi! Minusta on siis tullut kolminkertainen isomummo... se kuullostaa vähän ei-nyt-niin-kovin-nuorekkaalta, muta menköön... Siirin Minttu-tyttö pyöräytti Lappeenrannassa punaisen pentueen ja sitten Saagan Leevi ja Luukas pojat saivat suvulle jatkoa eli heistä tuli niin miehiä kuin isiäkin. Huh - onpas syksy siis ollut täynnä suuria rakkauden hetkiä. Nyt siten suunnalla jos toisellakin ihastellaan pikkuisten kasvua. Erittäin paljon onnitteluja kaikille asianosaisille isomummolta ja koko meidän porukalta.

Meidän mami kävi Ritva-tädin kanssa katsomassa Luukaksen jälkikasvua Proxima-kissalassa, jossa ylpeänä äitinä on kaunis ja viehkeä sekä selvästi superrento Lootus-mamma. Ja sitten se syy siihen varoitukseen - näitä katsoessa ei voi muuta sanoa kuin että meidän mamikin tahtoo noita.... ja heti! Me Säpsyn kanssa taidetaan olla jo liian vanhoja tähän touhuun... Kuvissa siis on kolme ihanuutta - kaksi tyttöä ja yksi poika, ihan ei mami pysynyt perässä, miten he kuviin asettuvatkaan, mutta äh - onko sillä väliä, nyt nautitaan pikkuisista karvapalloista! Ja viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, kuvaterveiset myös minun rakkaalta Viola-tyttäreltäni, jonka sydämeen tuntuu mahtuvan rakkautta enemmän kuin kukaan voi ymmärtää! Pieni sininen kehruukone on elämässään kokenut vastoinkäymisiä enemmän kuin useampi kissa yhteensä ansaitsisi ja Viola ei niitä todellakaan ole edes ansainnut pienessäkään mittakaavassa. Viola on Lootuksen paras ystävä ja osallistuu pentusten hoitoon todella hienosti. Kovasti lämpöisiä tassutusterkkuja Violalle meiltä!

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Kaksi ääripäätä

Olkoot tämä vaikka sellainen välipostaus, kun ei mitään tärkeämpää tai painavampaa sanottavaakaan ollut. Säpsy on meidän päivänsäde, se lienee tullut teille kaikille selväksi, mutta kaikista toki löytyy se musta pilvenreunakin. Hän on myös se meidän touhutyttö. Tyttö, jolle sattuu ja tapahtuu. Nämä kaksi kuvaa ovat jotenkin niin kaksi ääripäätä.

Eikös olekin kumma juttu, että meidän lievästi aktiiviselle ja uteliaalle ja ehtiväiselle tytölle sattuu ja tapahtuu? Tuo pullo, johon hän nojaa, liikkuu aika liukkaasti parketilla ja törmää suhteellisen helposti naapuripullon/kukkaruukkuun. Ja eikös olekin kumma, kun tuo korimallinen lamppu on eräänkin kerran ollut vaarassa, kun ERÄS meillä on loikkaamassa sinne sisälle. Puhuttamakaan tässä yhteydessä siitä vaarasta, johon se ERÄS sinne loikatessaan joutuisi. Ja verhon omainaisuuksia hyppyalustana tai vauhdinottopaikkana tuskin tarvii edes mainostaa... Ja sitten sen touhukkaan päivänsäteen pimeämpi puoli.. Meidän Säde voi näyttää näinkin pahalta sille päälle sattuessaan: Miten lie onnistuttukin tyttö noin pahasti saamaan suuttumaan? Vai sattuiko vaan kamera laukemaan sillä kriittisellä hetkellä, kun tyttö avasi suunsan? Veikkaan itse jälkimmäistä...

perjantai 6. tammikuuta 2012

Loma loppui - arki alkoi..

... ja paluu arkeen on meillä kaikilla ollut ihan yhtä tylsää. Sehän kertoo vaan siitä, että loma oli kaikilla enemmän kuin onnistunut. Noi ovat suu vaahdossa kertoneet ties mistä kokemuksista ja kuvien perusteella on niillä kai ihan kivaakin ollut. Mutta ei taatusti niin kivaa kuin meillä mummolassa!!!

Ei voi muuta todeta kuin että mummola on maailman paras paikka. Siellä palvelu vaan pelaa. Kuulemma mamin mielestä jopa liiankin hyvin ja uhkasi viedä meidät seuraavalla kerralla kissahotelliin loman ajaksi, jottei meitä hemmotella näin pilalle. Pah, kunhan kateellisena huuliansa heiluttelee ja uhkailee, ei se kuitenkaan meitä sinne kissahotelliin raaskisi jättää. Olemmekin nyt kotona käyneet pienoista henkien taistoa mamin kanssa, kun mami on vahvasti sitä mieltä, että ruokapaikka on se vanha ja sitä ei vaihdeta. Me taas ollaan Säpsyn kanssa TOTUTTU lomalla siihen, että ruokakuppi voi oikeasti vaihtaa paikkaa, esim. leivinuunin päälle, tai alle, tai kirjahyllyyn. Ei sitä voi tietää, missä se ruoka parhaalle maistuu, eikö totta? Ja toinen juttu on sitten se, että mummolla oli aina antaa useampi vaihtoehto meille ruuaksi kuin mamilla - kuluttikohan se mami kaikki rahat siellä omalla lomallaan, kun tarjoaa meille vain yhtä ruokalajia kerrallaan?

Mummolan leivinuunista olette varmasti kuulleet jo kyllästymiseen asti, mutta se on vaan niin ihana. Voitte varmasti kuvitella sitä Säteenkin onnea, kun tyttö makaa lämpimän uunin päällä selällään tassut taivasta kohti lämmintä piippua vasten nojaten.. Ei ole meidän kotitakasta siihen, ei lähimainkaan.

Mutta niin se on, että vaikka kuinka jo haaveillaan seuraavasta mummolan lomasta, niin arkeenkin pitää tottua ja eihän meidän arjessa ole oikeasti muuta vikaa kuin se, että noi ovat niin paljon enemmän poissa kotoa kuin mummo ja pappa. Mutta näillä mennään - syvä huokaus.... noin niin kuin muodon vuoksi.

Hei, kaikille kavereille myös erittäin hyvää alkanutta vuotta! Meidän sihteeri lupasi käydä lukemassa teidän kuulumisia ja kertoa ne sitten meille heti miten, kun saa arkirutiinit taas rullaamaan jollakin säädyllisellä tavalla. Nyt on kuulemma pientä ruuhkan purkamista siellä sun täällä, älkää kysykö, ei voi ymmärtää... Mutta siis tämä pikapäivityksenä, että hengissä ollaan!