Unipaikkoja

Inka alkaa olla siinä iässä, että ihan aina ei tartte emon kylkeen liimautua, kun tulee uniaika. Tämähän huomattiin jo pari postausta sitten. Mutta siinä mielessä jännää on ollut huomata myös se, että tyttö vaihtaa päikkäripaikkaa nykyään hyvin usein. On ilmeisesti tyyppiä, joka kyllästyy nopeasti samaan pesään. Tällä hetkellä lempparipaikkoja taitavat olla joko isukin ja mamin sängyn päällä oleva tyynykasa.Tai sitten jonkun viltin/peiton/huovan uumenista löytyvä kolonen (joka kyllä kelpaa myös vaanimispaikaksi). Toki se emon kylkikin vetää puoleensa tasaisin väliajoin...

Remonttireiska

Ei kun uups... Remontti-Inka! Noi meidän kaksijalkaiset keksivät aikansa kuluksi pistää olohuoneen ilmettä uusiksi ja sehän meillä tarkoittaa rakennustelineitä, jos meinaa kattoon asti yltää. Näin siis perjantaina meille kasattiin sellaiset häkkyrät että eipä ole ennen meillä moisia nähtykään (kuulemma on aikana ennen minua - mitä se sellainen aika voi olla???). No, me Säteen kanssa hieman varauksellisesti suhtauduimme moisiin he---tin kapistuksiin, mutta mitä tekikään meidän natiainen. Ei muuta kuin jippii - mulla on uusia leluja -asenteella telineiden kimppuun. Eikä tässä vielä kaikki. Yöllä noi heräsi ihmeellisen rapinaan ja kolinaan ja kas vain, neiti oli kiivennyt parin metrin korkeuteen metallisia putkia pitkin. Tapa, jolla tenava sinne meni, osoittaakin sitten jo aikamoista taituruutta. Oli ilmeisesti katsellut isukin kiipeämistä ja samaa reittiä vaan menoksi. Lopulta itse "remontin" aikana Inkan uteliaisuus, osallistumishalu ja rakennusvalvonnan taso menivät sille asteelle, että lopputulema oli tämä. Nämä kuvat on siis otettu lasin toiselta puolelta ja remontti-Inka kera emonsa joutui siis ns. jäähylle. Viimeinen pisara taisi olla se, kun isukki YRITTI maalata seinää ilman, että Inkasta olisi tullut beige...

Päikkärit kolmessa polvessa

Meidän katon allahan on siis meitä riistatyttöjä kolmessa polvessa. Ohessa siis kolmen sukupolven päiväunet!

Minä menin ensin sohvalle ja tompsuttelin itselleni oikein pehmoisen paikan sohvan nurkasta.Eipä aikaakaan, kun Inka-ipana tupsahti siihen sohvan reunalle ja tovin katseltuaan totesi, että ehkäpä onkin jo aika päikkäreiden ja käpertyi siihen tyynyn toiselle puolelle.Hetken saimme ottaa yhteispäikkäreitä......kunnes sitten se keskimmäinen ilmestyi ihmettelemään, mitä kivaa me puuhastellaan. Ja näinhän siinä sitten kävin. Huomion arvoista toki se, että Minä sain tuon kaikista pehmeimmän alustan..

Mustaa ja valkoista

Mami on jokaisesta pesueesta ottanut ainakin kerran värittömiä kuvia ja niin tietenkin myös Inka pääsi tähän kuvaussessioon. Hetki valittiin huolella, jotta tenava pysyisi hetken paikallaan. Ekalla yrittämällä onnistui sinne päin tuossa sohvan päällä, mutta yllättäen terassin kiipeilypuulla Inka innostui oikein poseeraamaan. Kuvagalleriasta löytyy vastaavia myös värillisenä, joten siinä voi itse kukin verrata, kumpi miellyttää enemmän.

Viikon 12 kuvia täällä. Ne keskittyvät paljolti poseeraamiseen, mutta olkoon nämä vaikka ns. koulukuvia. Mikä kuvista onkaan kenenkäkin suosikki? Kysymme tätä sillä, että kaikki katsomme eri asiota kuvista ja arvostamme erilaisia ilmeitä, asetelmia yms. Eräänlainen meidän suosikki hellyttävyydessään on tämä, jossa äiti ja tytär nukkuvat etutassut tiivisti toisissaan kiinni. Toki tämä ei voita kauneudellaan Inkan poseerauksia, mutta tunnelmaa tässä on. Mukana galleriassa on myös mun kuva, joka otettiin juuri, kun mut oli herätetty, reilua - eikö totta?

Inkan viikon 12 muita kuulumisia on mm. se, että kävimme toistamiseen piikkitädin luona ja se inha sirukin sinne niskaan laitettiin. Nyt ei meidän tenava pääse ainakaan vaihtumaan toisen yhtä ihanaisen kanssa.

Pieni tirkistelijä

Jokaisessa meissä asuu pieni tirkistelijä, niin myös Inkassa… Jos meillä joku menee kylppäriin esim. laittamaan pyykkejä, ei se aiheuta mitään toimenpiteitä (paitsi sitten jälkikäteen, kun pyykit on kiskottu narulta alas). Mutta annas olla, kun joku menee suihkuun, niin jo jää pikkutenavan leikit kesken ja suihkis vaan, suuntana on suihkuhuone. Tassuja ei tietenkään sovi kastella, mutta esim. kylppärin penkiltä voi hyvin katsella tai sitten ihan kirjaimellisesti tirkistellä oven raosta. Varmaa kuitenkin on se, että suihkun alla olija jostakin kulmasta löytää joko koko pään kurkistelevan tai sitten vaan näkee ihan pikkuriikkisen kurkistuksen, vaikka oven ja seinän välissä olevasta raosta. Kylppärissä oleva mamin jumppareppu on myös kova sana, repun sisään on hyvä kaivautua tirkistelemään suihkuttelijaa.

Kyllä maalla on mukavaa

Meidän pieneen hiljaiseloon on äärimmäisen hyvä syy. Me olimme mummon ja papan luona käymässä ja ei voi taas muuta todeta kuin a) kyllä maalla on mukavaa ja b) miksi mummo ja pappa asuvat niin kaukana. Matkat menivät perinteiseen tapaan, tosin nyt meitä siis oli kolme takapenkin kommentoijaa. Tosin paluumatkasta kommentoin sen verran, että se oli erityisesti sieltä p-suolen perimmäisestä mutkasta... Isukki voi jatkossa ihan vapaasti mennä vuoristorataan, jos tekee mieli mutkia ja mäkiä ja mummolaan mennään ihan perinteistä tietä pitkin sitten jatkossa. Kertonee paljon, kun paluumatka päättyi suihkuun mun osalta...

Mitäs kaikkea me sitten puuhastelimme. No, Inka riehui niin, että mummo ja pappa olivat ihan ihmeissään siitä, voiko Sädettäkin vilkkaampi tapaus löytyä. Ja vähän enemmän olis kuulemma voinut aluksi vierastaa, niin olis edes aluksi ollut rauhallisempaa. Liinatkin tais ohimennen pöydältä "kadota". Mutta kyllä he kovasti ipanasta tykkäsivät ja koko ajan oli hätä ja huoli, että onko Inkalla kaikki hyvin ja onko Inka saanut riittävästi ruokaa. No, yllättäen mummon puuro maistui meille kaikille ja parhaiten siitä voisilmän kohdasta. Mami nuhteli mummoa ihan aiheetta, välillä meidänkin tarvii saada herkutella. Mä pääsinkin oikein kunnolla herkun makuun…. Noi kaikki olivat päikkäreillä ja mä sain nenuuni jotain huumaavaan hyvää tuoksua. Aikani nenääni seurattuani paikallistin tuoksun tulevan keittiön pöydältä. Ja mitä sieltä löytyikään… savustuspönttötuore ja juuri sopivasti jäähtynyt savulohi! Vähänkö mä nautin siitä… Kun sitten aikanaan jäin valitettavasti itse teosta ihan suoraan kiinni, eivät noi voineet muuta kuin nauraa, olin kuulemma niin hyvin syöneen näköinen… Sillä jaksoinkin sen illan, välillä suupieliä nuolien ja hampaiden välistä herkkua kaivellen. Ja yöllä meni muuten vettä…

Kovasti me myös aurinko otimme, kuten tämä Säteen kuva todistaa.Mä myös ulkoikin paljon. Ja voi niitä kaikkia puita ja pensaita sekä kiviä, joita olis pitänyt ehtiä tutkimaan.Mutta kyllä noi olivat vähän tyhmiä (taas…). Ensin ne leikkasivat mun kynnet ja sitten päättivät lähteä testaamaan, mitä citykissa tykkää puusta. Ei kait ne voi kuvitella, että mä niillä umpitylsillä kynsillä olisin runkoa pitkin kiivennyt.Ja toiseekseen, miksi mä nyt kiipeäisin yhtä tyhmää runkoa, kun ei siitä mulle mitään iloa tulisi. Niin ja toisaalta, vaikka mulla olis ollut pitkät kynnetkin, niin en mä niitä lähtis huvin vuoksi rikkomaan…

Arvatkaa mitä, mä pääsin myös todellisen paistin makuun! Lauantaiaamuna isukin kanssa metsän reunassa paikkoja tutkiessani sattui pikkutipunen juuri siihen reitille. Kyllähän mä osoitin suuren petoni vaistot ja naps vain, mulla oli tipunen suussa. Taisin siinä rehellisyyden nimissä itsekin vähän säikähtää… Mutta ei noi tietenkään antaneet mun sitä syödä, vaan pakottivat päästämään irti. Nooh… en mä tätä ihan nielemättä purrut… Kävin ohimennen kostamassa tämän sitten papan täytetylle riekolle… "Vähän" siis ohensin höyhenpeitettä, olis sillä hiki ollut muuten. Pappa ihan hieman vaan nuhteli mua, mutta eihän pappa mulle kauaa voi vihainen olla.

Pappa oli uusinut sitten viime käynnin sen meidän yhteisen nojatuolin, mutta onneksi uusi tuoli on lähes yhtä hyvä. Minä tietenkin olin tuolin yksinoikeutettu valtiatar, mutta toki välillä noikin saivat sen vallata, kuten tuolta kuvagalleriasta huomaatte.
Ja kun teitä kuitenkin kiinnostaa ipanan kuvat, niin viimeisimmältä viikolta kuvapläjäys meidän neidistä löytyy täältä. Maistiaisena taas tällainen lähikuva. Ja lopuksi myös hyvin merkittävä uutinen, Inka-neiti on nyt ihan virallisesti rotukissa, kun saimme rekkarinkin jo viime viikolla!

Kissakuvahaaste teemalla "kuuma"

Kissakuvahaasteen teemana on nyt "kuuma" - voiko ajankohtaisempi aihe enää ollakaan? Meillä kuumuus ei ole estänyt ainakaan Viiviä haluamasta ulos, vaikkakin toki hakee edes välistä varjopaikkoja. Terassi on ollut vain yökäytössä, koska päivisin se kuumuu liikaa. Nyt elokuun trooppisena viikonloppuna huomasi selvästi, että hieman oli katit "löysänä" ja ehkä vähän helpommin ärtyvinäkin. Otetaan mallia äiti ja tytär eli Säde ja Inka, kuinka helteisellä ja kostealla kelillä kannattaa aikaa viettää. Pahoittelut kännykuvien laadusta, mutta oikean kameran esille ottaminen herätti jo sen verran kiinnostusta, että unet saivat jäädä.

Inka-ipana

Ipana alkaa olla varsinainen riiviö, tätä mieltä ainakin minä olen. Ihan jatkuvasti se on hyppimässä mun hännän perässä ja aina on sellainen tunne, että joku seuraa kuin varjona perässä - ainoastaan vähän kauempana kuin varjo. Ei siis hetken rauhaa... Yläkerran estettäkin piti korottaa jo monta viikkoa sitten, kun tuo kengurujalka ei suostunut pysymään sen ekan esteen takana. Sen ekan esteen takana on minun lapseni pysyneet siihen saakka, kun ovat uusiin koteihin muuttaneet. Mutta ei Inka... Kovin oppivainenkin tuntuu olevan. Eräänä aamuna mami heltyi antamaan sille juustomurusen aamiaispöydästä ja heti seuraavana aamuna oli sitten muriseva ipana tuolin juuressa kärttämässä lisää. Ja vadelmatkin sille maistuu, tai sitten meiltä löytyy vadelma joskus myöhemmin hyvin erikoisesta piilosta. Otetaan tällä kertaa kuvagallerian (löytyy täältä) maistiaisena vähän erilaisia kuvia. Ensin tälläinen hyvin lähilähikuva.Sitten otetaan tällainen viidakkopeto-kuva. Kukat siis kiinnostavat, ketäpä ei kiinnostaisi tuossa iässä. Ja viimeiseksi sitten tämä viikko sitten alkanut teema eli äiti ja tytär -teema saa jatkoa. Kuten gallerian kuvista näette, niin näitä kuvia on nyt paljon. Siellä löytyy oikeita ihanuuksiakin, mutta välillä pitää nostaa etusivulle muitakin kuin vain ihanuuksia, ja nyt ipanuus parempi termi, ainakin jo ilmettä katsoo. Teot meinaan tuolla tenavalla saattavat puhua ihan jotain muuta kuin mitä seuraavaksi on mielessä...

Onnea matkaan Milja

Mami kävi maanantaina katsomassa minun ensimmäisiä lapsenlapsiani eli Siirin punaisia tyttösiä Minttua ja Miljaa. Tytöt ovat niin isoja, että Milja muuttaa jo ensi maanantaina uuteen kotiin. Otan osaa kasvatusperheen tunteisiin jo etukäteen, teillä on rankka päivä tiedossa... Miljalle on tiedossa hyvä koti, jossa hän saa varmasti huomiota juuri siinä suuressa määrässä, mitä tyttö tarvitseekin. Minttu sen sijaan vielä etsii sitä juuri oikeaa kotia. Tyttönen tulee julkisuuden valokeilaan sunnuntaina 22.8.2010 Rurokin näyttelyssä! Vaviskaa muut pentuluokan osallistujat, todellinen missi on saapumassa paikalle!

Mami oli riehunut paikalla kameran kanssa siihen malliin, että saatte tekin nyt oikein pläjäyksen kuvia upeista tytöistä. Kyllä minä mummona saan olla ylpeä ja Siirille erityisterkut, hienosti suoriuduit kasvatustehtävästä ja nyt sitten vaan nauttimaan vähän rauhallisemmista päivistä (toki Minttu taatusti tarvitsee entistä enemmän huomiota aluksi, kun siskotyttö häviääkin paikalta).

Otetaan ensi ryhmäkuvat. Ja sitten tämän missi-Mintun kuvat - johan sen misseyden näkee näistä poseerausasennoistakin... Ja sitten Milja-tyttönen. Kuvien perusteellakaan ei liene vaikea päätellä, kumpi tytöistä on se rauhallisempi ja kumpi se vauhdikkaampi/veijarimpi tapaus???

Joka tapauksessa - onnea matkaan Milja ja muista, että mekään emme unohda sinua koskaan! Nauti uudesta kodista ja kiedo uusi omistajasi heti pikkutassusi ympärille, jotta pääset kunnolla kouluttamaan hänestä oivaa palvelijaa itsellesi!