Me kuullaan niin usein mamin ja isukin valittavan, että telkusta ei tule mitään katsomisen arvoista enää. No, Säde totesi saman asian tässä iltana eräänä.
Tyttö asettui oikein mukavasti sohvankulmassa olevan tyynyn päälle ja jäi odottamaan jotakin oikein mukavaa ohjelmaa värikkäistä ja eläväisistä tipusista.
Mutta eihän sieltä mitään sellaista tullut, joku neljäs uusinta jostakin sedästä, joka höpötteli ihan omiaan. Niinpä pian alkoi Säteenkin kiinnostus hiipumaan. Ja eipä aikaakaan, kun Säde sammui. Ilmeisesti iän myötä on Sädekin viisastunut ja on todennut sen, että kannattaa joskus levätä varastoonkin, eihän sitä koskaan tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan ja koska tarvitsee oikein extra-paljon energiaa.
torstai 25. maaliskuuta 2010
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Meitä kiusataan...
... katsokaa nyt, ruokakuppeja on niin kuin näön vuoksi vaikka kuinka, mutta kaikki ovat ihan tyhjiä. Meitä pidetään nälässä.. apua! No mutta, mehän ollaan neuvokkaita ja ihan yhtä hyvin kuin katse voisi tappaa, niin kyllä se voi myös syyllistää. Ja meillä syyllistäminen toimii yleensä aika hyvin ja saa palvelijoihin vauhtia.
Sitten kun tämän katseella syyllistämisen vielä tuplaa, niin jo vain alkaa vaikutus olemaan toivottu. Säde, osaisitko mitenkään olla paikallasi ja näyttää myrtsiltä? Mä tiedän, että sun ilmees on aina niin aurinkoinen, mutta edes tämän yhden kerran vähän talkoohenkeä, jos sillä vaikka sais vaikkavaikkavaikka katkiksia - onnaisko?
Kuulepas emoseni, mä osaan ihan mitä vaan mä haluan ja tässä tapauksessa katkikset kyllä kelpais. Eli yy-kaa-koo ja nyt myrtsi ilme peliin: Hahaa, toi linssin takana oleva jo muuttaa väriä ja tuntee selvästi piston sydämessään. Jepjep, taas näyttäisi toimivan.
Sitten kun tämän katseella syyllistämisen vielä tuplaa, niin jo vain alkaa vaikutus olemaan toivottu. Säde, osaisitko mitenkään olla paikallasi ja näyttää myrtsiltä? Mä tiedän, että sun ilmees on aina niin aurinkoinen, mutta edes tämän yhden kerran vähän talkoohenkeä, jos sillä vaikka sais vaikkavaikkavaikka katkiksia - onnaisko?
Kuulepas emoseni, mä osaan ihan mitä vaan mä haluan ja tässä tapauksessa katkikset kyllä kelpais. Eli yy-kaa-koo ja nyt myrtsi ilme peliin: Hahaa, toi linssin takana oleva jo muuttaa väriä ja tuntee selvästi piston sydämessään. Jepjep, taas näyttäisi toimivan.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Aurinkoa, osa 2
Eihän aurinkoa voi liikaa korostaa - eihän? Ei ainakaan näin keväästä piiiitkän talven jälkeen. Yksi meidän kevään kohokohdista osui viikonlopulle, kun aurinko lämmitti meidän terassin niin lämpimäksi, että pääsimme sinne ottamaan aurinkokylpyjä. Aurinko paistoi jopa niin kirkkaasti, että oltais tarvittu aurinkolasit. Nyt tuli vähän vihaisia ilmeitä, vaikka todellisuudessa me kyllä oikeasti nautimme!
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Aurinko!
Meillä on aurinko saanut aikaan taas tuttuja tuntemuksia ja tapahtumia: aurinkokylpyjä on alettu ottamaan - tosin tässä on se hankaluus, että sitä aurinkoa riittää vielä ihan liian vähäksi aikaa. Auringonvalon lisääntyessä on ulko-ovi alkanut kiinnostamaan huomattavasti enemmän - mutta sitä lunta on vielä ihan liian paljon, ei sinne oikein vielä huvita kuitenkaan mennä. Karvaa on alkanut lähteä - alamme valmistautua oikeasti kesään. Auringonvalo kaikkinensa on meillä kovin odotettu ilmiö ja nyt oikeasti alkaa tuntua siltä, että talvihorroksesta voi herätä! Silloin tällöin pilkistävän auringon kunniaksi muutamia aurinkokuvia meistä.
Meidän auringonSÄDEhän se sieltä nurkasta kurkistaa =) Vahtikaksikko paikallaan, tervemenoa vaan kutsumattomat vieraat (kuten se huonokäytöksinen naapuruston kolli, joka ei osaa pyhittää meidän piha-aluetta omien maleksimisreittiensä ulkopuolelle. Ootahan vaan sinäkin, kunhan täältä päästään omaa pihaa takaisin valtaamaan)
Kurkistus kiipeilypuusta - tämä aurinkohan tekee meidät ihan villeiksi! Että me nautitaan auringosta - sehän pistää ihan halailemaan, niin ihana juttu se on! PS. Paavo ja Harmi: osuitte ihan oikeaan edellisen jutun kommentissa, minä yritin kovasti viestittää mamille, että voitko oikeasti poistua, koska isukki on nyt vaan meidän ja sä saat tyytyä rippeisiin, josko niihinkään... Mutta juupa juu, eihän se totellut, laittoi vaan kameran pois ja änkesi itsensä siihen viereen myös. Kyllä mua vähän meinasi ärsyttää... ei hetken rauhaa isukin kanssa.
Meidän auringonSÄDEhän se sieltä nurkasta kurkistaa =) Vahtikaksikko paikallaan, tervemenoa vaan kutsumattomat vieraat (kuten se huonokäytöksinen naapuruston kolli, joka ei osaa pyhittää meidän piha-aluetta omien maleksimisreittiensä ulkopuolelle. Ootahan vaan sinäkin, kunhan täältä päästään omaa pihaa takaisin valtaamaan)
Kurkistus kiipeilypuusta - tämä aurinkohan tekee meidät ihan villeiksi! Että me nautitaan auringosta - sehän pistää ihan halailemaan, niin ihana juttu se on! PS. Paavo ja Harmi: osuitte ihan oikeaan edellisen jutun kommentissa, minä yritin kovasti viestittää mamille, että voitko oikeasti poistua, koska isukki on nyt vaan meidän ja sä saat tyytyä rippeisiin, josko niihinkään... Mutta juupa juu, eihän se totellut, laittoi vaan kameran pois ja änkesi itsensä siihen viereen myös. Kyllä mua vähän meinasi ärsyttää... ei hetken rauhaa isukin kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)