sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Abykatse

Niissä näyttelyissä puhutaan monesti sellaista tietynlaisesta "tuhmasta" abykatseesta. Mitä luulette, olisko se jotain tällaista?Vai olisko se kuitenkin enemmän tämmöinen tiukka – määrätietoinen – mutta myös hitusen hellä?Kummasta tykkäätte enemmän?

No, hassuttelut sikseen. H-hetki alkaa lähestyä hurjaa vauhtia ja olo on kyllä sen mukainen! Noi yrittää ottaa mun massusta kuvia, mutta kukapa itseään kunnioittava nainen haluaa todistusaineistoa hetkeltä, jolloin olo on kuin syöttöporsaalla. Juu ei, ei onnistu. Mä joko karkaan kameran nähdessä tai otan järeämmät aseet käyttöön, kuten esim. pieni näykkäisy. Harkitsen vielä, josko yhden kuvan sallisin, mutta en ole vielä ihan varma. Mulle on tehty pesä tuonne saunaan. Lienee tarkoitus, että majoitun siellä sitten vauvojen kanssa. Nooh... palataan siihen sitten myöhemmin, minne lopulta päätin majoittua. Nyt mä lyllerrän taas mahani kanssa tuonne saunatyynyn päälle, siellä kun pystyy edes joten kuten nukkumaan.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Kaunotarkaksikkoa katsastamassa

Mami kävi Ritva-tädin kanssa katsomassa meidän kaunotarkaksikkoa tässä iltana eräänä. Siirillä ja Saagalla on kaikki hyvin ja mami oli taas niin onnellinen sieltä tultuaan siitä, kuinka hyvä koti tytöille löytyi ja että tytöt saavat olla yhdessä. Parivaljakko on kyllä kuin paita ja peppu! Tässä vähän todistusaineistoa kaksikosta.

Ensin Siiri - Siirin väri oli hienosti tummunut ja kasvoihin oli tullut paljon uutta ilmettä. Juoksuja tyttelillä on kovasti ja ne ovat "kovia"... perinyt tähän liittyvät ominaisuudet kaikki vähintäänkin tuplana sekä minulta että Geri-mummolta. Ilmeet ovat kuvissa vähän tiukkoja, mutta toki pitääkin olla varautunut, kun vieraalle (=pahalle) haisevia tätejä tulee kaksin kappalein tutkimaan ja ihmettelemään. Mutta kyllä se vauhti ja säpinä on edelleen tallessa! Sitten Saaga. Saagassa on selvää malliaineista. Tämähän on tullut todettua jo näyttelyissäkin, missä tyttönen keimailee ja keikistelee kuin isänsä konsanaan, mutta kylläpä se näkyy näissä kuvissakin. Katsokaa nyt tuota ekaa kuvaakin - kyllä on kuin mallikansion kasvokuvaposeeraus. Entäs sitten tuo kolmas - onhan korvat varmasti hyvin ja suu kauniissa asennossa? No, löytyy Saagasta muitakin puolia ja vikan kuvan hassuttelu kiipeilypuussa sen todistaakin.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Hylly herää eloon – jatkoa osalle "Koristeet herää eloon"

Ja juuri kun olin toipunut edellisestä painajaismaisesta tapahtumasta, kun liesituulettimien koriste heräsi eloon ja karkasi paikan päältä, niin sitten meillä alkoi kummittelemaan olohuoneen hyllyssä. Ensin sieltä kuului sellaista ihmeellistä puhinaa ja vähän kolinaa ja sitten se peto ilmeistyi sieltä näkyville.Ja eikä tässä vielä mitään, sehän pyrki siihen koristekippoon ihmeellisellä tekniikalla tosin.Onneksi näiltä kummitusolennoiltakaan ei ihan kaikki epäluonnolliset teot onnistu ja niinhän siinä kävi, että koristekippo otti ja puri takaisin niin, että sekä kippo että kummitus putosivat lattialle ja kummitus katosi tuulispään vauhtia pois paikalta. Kiitos kippo – pelastit meidät ihmeelliseltä kummitukselta!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Koristeet herää eloon

Löytyykö teiltä yhtä elävän ja aidon näköistä koristetta liesituulettimen päältä? Ei meiltäkään vuosi sitten, mutta sittemmin siellä on hyvinkin usein sellainen kovin eläväisen näköinen kissa sen kipon päällä makoilevan puisen kissan kaverina.Mutta joskus se totuus on todellakin tarua ihmeellisempää ja koristeet voivat herätä eloon ja alkavat jopa venyttelemään! Ihmeellinen koriste, minuakin ihan pelotti niin, että piti laittaa silmät kiinni.Kun taas avasin silmäni, niin siellä se koriste taas makasi kuin mikäkin lahna paikallaan.Kunnes taas mielikuvitus teki tepposet ja koriste hyppäsi sieltä pois… apua, meillä kummittelee!

torstai 19. maaliskuuta 2009

Kolmas kerta toden sanoo…

...tässä vaiheessa te varmasti jo voitte pahoin, kun meillä on ilmassa pelkkää hellyyttä ja rakkautta. Nooh, ei sitä passaa lopettaa kesken kaiken, koska oikeutetusti odottavan äidin mieli saattaa ja saa muuttua tuosta noin vain ja hellyyshetket loppuvat kuin seinään. Siksipä vielä oma osio hellyyttä minun ja Säteen välillä.

Näyte numero 1: tuplapoljentaa aamutuimaan – todellinen win-win tilanne.Näyte numero 2: kuinka tenava toimii tyynynä – kerrassaan loistavasti, muuta en voi sanoa.Näyte numero 3: kuinka osoitan rakkauttani – olet sinä vaan ihana tenava, Säde!Näyte numero 4: äiti ja tytär hieman unihiekkaa silmissä – kuin kaksi marjaa.Lopuksi vielä minun "raskaana oleva vaatii isosti hellyyttä" –katseeni & asentoni – toimii aina!Ja kerta kiellon päälle, mitä tässä tapahtuu? Säteelle tuli mitta täyteen hellyyttä ja vaaleanpunaisia ajatuksia.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Ja ettei isukille tule paha mieli…

...niin kyllä se isukki on oikeasti se paras rapsuttaja. Tässä taas näitä aamu hetki kullan kallis –tilanteita. Vaikkei tässä varsinaista fyysistä hellyyttä olekaan, niin katse kertokoon kaiken!Ja että se isukin poski ja nenä vaan on ihanan tuntuisia, niitä vasten on niin mukava jatkaa köllöttelyä ja jopa ihan nokosiakin.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Hellyyttä tuutin täydeltä

Kehun aina niin kovin sitä, kuinka täydellinen isukki on esim. rapsutustaidoiltaan. No, ettei mamille tule vallan paha mieli, niin kyllähän me annamme maminkin meitä helliä. Joskus annamme hänen rapsuttaa meitä ja joskus annamme hänen toimia meille patjana. Tässä välissä sellainen välihuomio, että ilmeisesti jonkinlainen äitihormooni on mut nyt ihan oikeasti vallannut ja tuota hellyyttää pitää olla ihan hirveästi. Ja Säde saa myös toimittaa varavauvan virkaa. No mutta siis takaisin aiheeseen. Eräänä iltana mami rupesi makoilemaan sohvalla ja mikäs sen mukavampaa kuin mennä ensin vähän tassuttelemaan ja leipomaan mamin rintakehää ja kaulaaSitten huomasin, että mamin ja sohvan välissä on mitä houkuttelevin kolonen, johon on ihan pakko mennä pötköttämään ja ottamaan vastavuoroisesti Säteeltä hellyyttä ja leivontaa vastaan. Pitäähän toki pikkuvauvojenkin oppia jo heti, että niin palvelijan kuin Säteenkin hellyyshetket ovat toivottuja.Hetki oli niin hellyttävä, että hellyimme vähän myös poseeraamaan isukille kameran suuntaan.Ja unihan siinä sitten tuli – meille kaikille kolmelle.Mutta osaa se mami myös rapsuttaakin joskus. Mahan rapsutuksen suhteen olen luopunut jo toivosta, mutta kaulan alta ja etujalkojen välistä alkaa jo oikea tuntuma löytyä.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Lisää aurinkokuvia

Aurinkoa ei koskaan ylistetä liikaa ja sen johdosta myöskään aurinkokuvia ei ole koskaan liikaa, ainakaan meidän mielestämme. Viimeksi aurinkokuvat keskittyivät Säteeseen, nyt on minun ja meidän vuoro. Eli ensiksi täsmäisku sisältä. Siellä, minne auringosäteet osuvat, siellä on melkoisen varmasti myös jompikumpi meistä ja tällä kertaa minä: Kevätaurinko lämmitti terassia eilen myös jo niin kovin, että minäkin uskaltauduin siellä tovin patsastelemaan. Mami ilmeistyi tietenkin sen kameransa kanssa sinne ja ikuisti meidät kaksi lämmönpalvojaa samaan kuvaan. Ja lisäksi tästä kuvasta voisi sanoa sen verran, että taitaa meistä toisessa olla vähän auringonpalvojankin vikaa. Olisko mamilta tuon nautinnollisen aurinkoa palvovan ilmeen oppinut? Pihalla oli taas niin kamalasti kaikkea kivaa katseltavaa, että en mä jaksanut edes kamerasta pahemmin välittää, joten ottakoon vaikka kokovartalokuvia. Säde, sulla haisee tassuhiki…Mutta kaikkinensa, on se vaan nii'in ihana, kun kesä on tulossa!

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Tämän viikon mahakuvat

On taas vuoro minun mahani. Tässä välillä on ollut sellaisia kausia, että on tehnyt mieli vaan olla omissa oloissa, kun on niin kovin väsyttänyt. Mutta tässä pikku hiljaa alkaa ne hoitoviettihormoonitkin sieltä vallata alaa ja myös siitä näkökulmasta, että muakin saa hoivata. Ja kukas siihen on se oikea henkilö? No isukki tietenkin. Se vaan nyt on niin, että kukaan muu ei osaa rapsuttaa massusta ja pitää mun päätä kämmenellään niin hyvin kuin isukki. Tässä eräänä iltana otimme oikein pitkän session tätä ihanuutta ja ohessa siitä kuvia. Mua vähän meinasi mami ruveta ärsyttämään, kun heilui siinä kameransa kanssa ja häiritsi, mutta ei siinä voinut kuitenkaan senkään antaa häiritä. Oli se vaan nii'in ihanaa. Lapsukaisetkin massussa saavat oppia jo pienestä pitäen, miten oikeanlainen massurapsutus tapahtuu (vaikkei se itse rapsutus näissä kuvissa näykkään, kun mamin mielestä maha on pääosassa - mutta uskokaa pois, että rapsutusta tapahtui ja johan sen pörröiset karvatkin todistavat). Toisaalta, niin ihana kuin isukki onkin, niin silti Sulo-Sulhaseni olisi myös voinut olla mua rapsuttelemassa. Tässä mä mietiskelen meidän ihania yhteisiä hetkiä ja mulle tuli ihan ikävä – ilmekin sen jo kertoo, että haikeutta on ilmassa. Kovasti kehräyksiä ja helliä nuolaisuja Sulolleni! Lupaan pitää hyvää huolta meidän vauvoista. Ja ettei mene ihan liian nyyhkyilyksi, niin otetaas loppuun hyvin tiukkailmeinen poseerauskuva. Tämä ilme kertoo mamille sen, että kamera pois ja palvelua kehiin ja nopeasti – minulla on nälkä. Yleensä se toimiikin aika hyvin. Vielä pitäisi siis kolme viikkoa jaksaa odotella! On tää vaan jännää, vaikkakin sitä jo vähän tietää, mitä tuleman pitää, kun ei ole ekaa kertaa tässä touhussa mukana. Nyt toivotamme kaikille lukijoillemme oikein ihanaa ja keväistä viikonloppua! Katsotaan, mitä kerrottavaa ensin viikolla taas keksimme.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

On siis kevät...

... tai siis ainakin melkein ja ehkä otsikkoon olis pitänyt laittaa "oli". Nyt ei taas siltä näytä, mutta emme lannistu tästä takaiskusta, mitä alkuviikko on meille takatalven muodossa tuonnut. Viime sunnuntaina oli kyllä kerrassaan ihana ilma ja me pääsimme terassille lämmittelemään ja aurinkoa ottamaan. Tosin vastuullisena emona olin siellä vain hetken, jottei vauvoille taatusti pääsisi kylmä tulemaan. Säde sen sijaan otti kevätpäivästä kaiken ilon irti ja vielä illallakin oli passissa terassin oven vieressä, josko sinne taas pääsisi. Tosin siinä vaiheessa siellä ei kyllä olis enää niin lämmin ollut. Keskitymme siis taasen Säteeseen ja sen kevätpäiväkuviin Chili-serkun ja Salsan innoittamana (terkut Chilille ja Salsalle, teillä oli ihania aurinkokuvia!!!)
Kyllä oli tytöllä vauhti päällä, kun yritti tipusia jahdata ja siitä se vasta vauhtia saikin, kun huomasi kaikki tippuvat vesipisarat lasien ulkopuolelta, ihan jokaisen perään olis pitänyt päästä. No, nukkuipa sitten sikeästi, kun oli jokusen tunnin tuolla energiaansa purkanut.

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Missä Säde tykkää olla?

Heissulivei – mun eli Säteen vuoro olla äänessä. Siitä pääsikin vierähtämään pitkä tovi, kun sain uudestaan suunvuoron. Meillä on tosiaankin nyt toi emon paisuva massu huomion kohteena. Mulle on yritetty kertoa, että saan kuukauden päästä pikkusiskon/-veljen tai jopa useammankin. Mä en oikein tiedä, miten tähän suhtautuisin.. Oikeastaan mä toivon sitä, että emo palautuis normaaliksi ja taas riehuisi mun kanssa (kuulemma nämä pikkusiskot/-veljet ovat hyvä tässä... katotaan). Nyt se vaan hoitaa ja kasvattaa tuota mahaansa ja on sitä paitsi huomattavasti helpommin ärsyyntyvä kuin ennen. Onneksi meidän mami on kuitenkin ottanut minut huomioon ja me on tehty kaikkea kivaa yhdessä. Mami on opettanut minulle mm. herkkujen noutamista hyllyiltä, pöydiltä ja sormiensa välistä sekä sellaisen hassun pallon sisältä. Se on kivaa ja mä saan purettua energiaani hyvin. No, tämä tällaista yleistä löpinää.

Mami lupasi viime tekstissään, että esittelen lempipaikkojani, kun niin innostuin niissä poseeraamaan. Poseeraus nyt ei ikinä ole ollut mikään ongelma mulle, kunhan vaan malttaisin olla paikallani. Ja kuten minusta on sanottu, niin olen hyvin sopeutuvainen kisuli, niin niitä lempipaikkoja on myös hurjan monta meillä kotona. Öisin esim. olen nykyään kääriytynyt kerälle joko isukin tai mamin peitolle tai peittojen väliin. Yläkerrasta löytyy myös monta kivaa paikkaa puhumattakaan keittiön yläkaappien tai liesituulettimen päällä oleskelusta. Saunaa toki unohtamatta...

Mutta aloitetaas. Eli eteisessä on lattiassa aivan ihana kohta, jossa on ihan erityisen lämmin olla. Lisäksi siitä on mitä parhaimmat tarkkailuasemat niin keittiöön, kodinhoitohuoneeseen, makuuhuoneeseen, osittain olohuoneeseen kuin yläkertaan meneviin portaisiinkin. Mitään kivaa ei siis pääse tapahtumaan ilman, että minä huomaan sen ja pääsen ajoissa osallistumaan mukaan. Takan edustasta on puhuttukin jo moneen otteeseen. Siinä on todella ihan köllötellä ja harjoitella leuanvenytystä, jonka tiimolta taas otetaan skaba Geri-mummon kanssa seuraavan kerran nähdessämme. Ja mummo ottaa sitten ihan iisisti hävitessään, eikä hermostu niin kuin viimeksi… Telkusta mä tykkään myös. Muistanette sen kuvan, kun katsoin formulaa telkkarin päältä? No, olen tutustunut telkkariin niinkin läheltä, että se koko vekotin jotenkin lipsahti lattialle.. niin ja vei digiboxinkin mennessään. Onneksi muuten ei käynyt kuinkaan, mitä nyt lattiaan jäi pienet muistot tapahtuneesta. Luontoleffat ovat jääkiekon lisäksi mun suosikkeja, kuten ovat olleet emonkin suosikkeja. Ja pikku hiljaa olen myös oppinut sen, että siellä telkkarin takana on vain se ikkuna, eikä esim. tuo tipunen, joka kuvasta yhtäkkiä hävisi. Ja sitten se takka… Siellä sen päällä on ihana vaan olla ja köllötellä… Löysin sieltä myös tosi kivan raoan piipun ja seinän välistä. Vitsi, se on oikeasti tosi lämmin ja kotoisa paikka. Siinä on vain se ikävä puoli, että sieltä joutuu yleensä peruuttamaan takaisin. Yleensä sen vuoksi, että testasin kerran eteenpäin menoa ja se maljakko siellä lattialla oli aika kova pudotusalusta. Mutta on siellä takan päällä kiva tsuumailla, mitä meillä noin niin kuin yleensä ottaen tapahtuukaan. Tässä pitää vaan olla varovainen, ettei tassu tai häntä mene reunuksen yläpuolelle, sillä isukki saattaa välillä heittäityä ilkikuriseksi ja tulee kutittelemaan. Isukki tosin on saanut huomata, että olen hyvin nopea "kutittamaan" hampailla takaisin. Nyt on taas päikkäreiden aika ja ne suoritetaan tietenkin täällä kotosaissa kolossa. Heippa kaikille ja kovasti terkkuja erityisesti Siirille ja Saagalle!