torstai 26. huhtikuuta 2012

Kukas...

... sen kissanhännän edelleenkään nostaisi, jos ei kissa itse!

Kuusi vuotta sitten maailman tupsahteli täydellinen nelikko ja minä heistä ensimmäisenä.
On siis suuren juhlan aika - synttärionnea hurrrrrrrrjan paljon Pilville, Paronille ja Pontukselle - minun rakkaille sisaruksille! Paronin kuulumisia kuulemme säännöllisesti, mutta mitä kuuluu Pilville ja Pontukselle? Onhan kaikki hyvin?

Minä keskityn nyt ottamaan vastaan extratriplatuplahellittelyjä ja herkkuannoksia, eikös se vähän niin kuin kuulu kuvioon?

Juhlapäivinä sitä monesti kuulemma pohditaan syvällisemminkin elämää ja ajatuksia. Minä en nyt ehkä jaksa moiseen energiaa käyttää, sillä olenhan elänyt juuri niin kuin olen halunut ja ympäristö (lue: palvelijoiden ymmärryskyky...) ovat sen sallineet. Mutta mamin mieliksi menköön. Mami on saanut aikanaan siskoltaan Kissafriikit - nimisen pienen mietelausekirjan. Kirja tupsahti kaappien kevätsiivouksen yhteydessä esille ja sieltä mami haluaisi nostaa erityisesti seuraavat viisauden sanat kaikkien luettavaksi. Mietitään nyt sitten näitä, onko nämä sitten jotenkin erityisen tosia meidän itse kunkin elämässä.

Ensimmäinen on kuulemma se kaikista kuvaavin...?
Joseph Wood Krutch: Kissojen periaatteena on se, että aina voi pyytää mitä haluaa (ja luonnollisesti minun lisäykseni: ja myös saada haluamansa...)
Michael Eyquem: Kun leikin kissani kanssa, kukapa tietää, huvitanko minä itse asiassa enemmän sitä kuin se minua.
Joseph Wood Krutch: Kissat ovat melko herkkiä olentoja ja niillä on kaikenlaisia vaivoja, mutta en ole koskaan kuullut niiden kärsivän unettomuudesta (ja mami väittää sitten joskus olevansa ihan kuin kissa...???)
Carl Sandburg: Sumu saapuu pienin kissanaskelin.
George Orwell: Pian huomattiin, että aina kun oli töitä tehtävänä, kissaa ei näkynyt missään (ööö - miksi pitäisi? muahan täällä palvellaan eikä toiste päin..)
Michel de Montaigne: Sinä olet minun kissani, ja minä olen sinun ihmisesi.
Tuntematon: Sanotaan, että kissalla on yhdeksän elämää - joista ensimmäiset kolme se ympäriinsä kuljeskelee, ja viimeiset kolme paikallaan pysyttelee.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Julmaa touhua

Eli herkkanahkaiset (kirjaimellisesti..) pitäkää varanne. Meillä on selvästi peto liikkeellä ja tällä pedolla on rajut otteet. En todellakaan haluaisi osua tämän pedon tielle, sen verran rakas turkki mulle on ja johan se vaan kylmä tulisi ilman karvapeitettä. Hiirulaiselle on siis käynyt varsin kehnosti, taisi asettua ns. poikkiteloin Säteen tielle ja hävisi sen taistelun. Hui... varokaa vaan, Säde tulee ja nylkee! Jättää vain korvatupsut rauhaan!

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Hyvän mielen asioita

Saimme koratkomistuksilta Cisulta ja Totolta hyvän mielen asioita -haasteen. Haasteessa pyydetään listamaan asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Haasteeseen kuuluu jakaa ainakin kymmenen asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä ja jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää. Cisun ja Toton hyvän mielen asioita lukiessa tuli vähän väliä mieleen, että juu, niin meilläkin. Aivat totta - tästä tulee meilläkin hyvä mieli. Olemme ennenkin huomanneet paljon yhteneväisyyksiä tavoissa ja tottumuksissa ja nyt ne vaan korostuivat. Olemme siis varsin hyviä tyyppejä - me kaikki neljä! Tästä syystä siis nämä meidän jutut voivat kuullostaa vähän toisinnolta, mutta näin se vaan on!

1. Yöt: isukki saa hyvää mieltä kunnon yöunista, mami siitä, kun me käymme häntä hoivaamassa ja minä siitä, kun saan polkea sydämeni kyllyydestä ja sen jälkeen kömpiä mamin kainaloon peiton alle jatkamaan unia samalla mamin poskea hieman tassutellen. Säde puolestaan siitä, kun kaikki ovat koossa ja hän saa olla lähellä sekä mamia että minua.

2. Furminator: hrrrrhrrrhhrrrrrhhhhhrrrhhhr... se on koukuttavaa meille molemmille. Kisahan siitä tulee, kumpi pääsee ekana ns. hoitopöydälle, kun laite ilmestyy mamin käteen. Mamikin siitä nauttii, vaikka sanookin välillä, että onpas hankala harjata, kun katti kellahtaa onnesta kyljelleen ja toinen on puskemassa laitetta. Mutta ah - kyllä vaan tulee hyvä mieli ja olo, erityisesti näin keväisin, kun turkkia on tarvis vähän keventää.

3. Luonto-ohjelmat, erityisesti tipusista: sitä voi vapaasti päästää mielikuvituksen laukkaamaan ja kuvitella olevansa suuri savannikissa, joka päivästä toiseen napsii mitä maukkaampia paisteja ja kellahtaa sen jälkeen auringon lämmittämään heinikkoon päiväunille. No, totuus on tarua ehkä vähän arkisempaa, mutta näiden mielikuvitusleikkien jälkeen tavallinen kärpänen toimii vallan mainiosta värikkäänä tipusena ja auringon lämmittämä matonreuna savanniheinikkona. Hyvä mieli siitäkin tulee.

4. Ulkoilu: tämä on meistä enemmän se mun juttu. Ne tuoksut ja öttiäiset (öttiäisistä tosin Säde saa mua vieläkin paremman mielen). Voiko parempaa mieltä tullakaan kuin kaivaa kuoppa ulos ja helpottaa oloaan? Se multa ja hiekka vaan tuntuu niin paljon paremmalle tassuissa verrattuna niihin pelletteihin. Mä olen syntynyt ulkokissaksi, tosin en tälle pallonpuoliskolle talven suhteen - ihan kuin minun mamikin on tätä mieltä itsestään ja talvesta.

5. Hanasta loriseva vesi: se saa mut ekstaasiin.. voisin tuijottaa sitä tuntitolkulla ja aina välillä sipaisen tassulla vesivanaa ja sitten nuolaisen tassuun tarttuneen pisaran suuhun. Se on suorastaan hypnoottisen hyvän mielen tuova asia.

6. Jumppareppu: ei ole jumppareppua lattialla/pöydällä/penkillä/tuolilla, ellei sitä jompi kumpi meistä ole käynyt "koemakaamassa". Vaikka siinä kuinka on hihnaa ja vetoketjua, niin ei haittaa. Jumppareppu vaan on niin sopivan mallinen. Toki meille tulee hyvä mieli paperikasseista ja muistakin kissan mentävistä laukuista, mutta jumppareppu on ihan yliveto. Siitä tulee mamille ja isukillekin hyvä mieli sitä kautta, kun repussa sisällä olevat vaatteet on valmiiksi lämmitetty.

7. Pihan pikkueläimet: vaikka me kuinka kuvitellaan olevamme suuria petoja ja saalistajia, niin kyllä se vaan tule hyvä mieli ihan siitäkin, kun katselee pihan pikkueläinten touhuja. Jänis aiheuttaa jo jännitystä, kettu melkeinpä kauhua, naapurin kissa suunnatonta ärtymystä ja tipuset ja pikkupupuset sellaista pilkettä silmäkulmaan. Kaikkinensa kivaa ajanvietettä ja silloinhan tulee hyvä mieli!

8. Cosman kuivatut herkut: ei kissakaan kiitoksella elä, niin sanotaan. Cosman kuivatuista herkkupaloista tulee niin hyvä mieli kuin hyvä makukin, samoin hyvä olo massuun. Olimme näkevinämme, että uunituoreen zooplussa-tilauksen mukana lähti myös "Cosma-rivejä" - siitäkin tuli jo hyvä mieli.

9. Palvelijan jakamaton huomio ja erityisesti isukin maaginen kosketus ilman häiriötekijöitä (ml. mami): niin, tätä ei varmasti tarvitse enemäpää selitellä. Joskus vaan itse kukin tarvitsee olla kaiken huomion keskipisteenä ja silloin siitä tulee erityisen hyvä mieli kaikille osapuolille. Isukin kosketus on varmasti se kaikkein eniten hyvää mieltä tuova asia, myös mamin mielestä!!!

10. Keittiön jakkarat: niiden jalat ovat juuri oikeanlaista materiaalia poskipäiden hinkkaamiseen ja ne liikkuvat hinkkaamisen seurauksena sillein sopivan kolisevasti pitkin kivilattiaa johtaen yleensä siihen, että ainakin mami herää ja näin meillä on seuraa. Lisäksi keittiön jakkara assosioituu meillä lehden lukemiseen ja siitähän tuli todisteita jo viimeksi. Samoin joskus äärimmäisen hyvinä hetkinä keittiön jakkaralla istuva saattaa antaa superherkkupaloja meille, esim. kinkku- tai juustosiivu. Oikea hyvänmielen keskittymä siis!

Ja viimeiseksi, extrana ja kertana kiellon päällen, erityisen hyvää mieltä ihan meille kaikille tuo aurinkoinen päivä terassilla ja yhteiset lepohetket. Tämä on kiva haaste ja sen saa poimia kuka tahansa, mutta erityisesti haluaisimme kuulla hyvän mielen asioita seuraavilta - vähän siis poikkitieteellisyyttä ja mukaan tällä kertaa vähän muitakin kuin kissajuttuja.
1) Redcheetah's - kissala
2) Intiaani
3) nin - A - nin
4) Columbo ja Miss Marple

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Arkistojen aarteita

Silloin tällöin on kiva muistella menneitä, kuten esim. sitä, kun minä vähän innostuin leikkimään Säteen hännällä. No, jatketaan menneiden muistelua. Tässä linkki Isukki on yliveto - postaukseen. Pyydämme kiinnittämään huomiota erityisesti siihen osioon, jossa isukin kanssa luetaan yhdessä päivän polttavia uutisia. Noi sai päähänsä, että jatkuvasti joka päiväinen lehti on ihan turha kapistus, minkä ymmärrän siinä tapauksessa, että ne rahat käytetään minun ja Säteen hyvinvointiin (mitä kyllä hieman epäilen, että mukamas täysimääräisesti tapahtuisi). Näin ollen siis ison lehden yhdessäluku on ollut aika ajoin harvinaista herkkua. Mutta mihinkäs se vanha taito muka katoaisi, jos lehti eteen sopivasti sattuu - no ei yhtään mihinkään. Säde - pysy vaan siellä, mä tutkin ensin, onko täällä jotain pelottavaa, jota sinä et vielä saa nähdä... Kas näin, isukin huomio on taattu! Tää on meidän juttu isukin kanssa - nenunvaihto. Me ollaan ihan bestiksiä. Hmph, nyt mä kyllä taidan vetäistä hernettä pikku hiljaa nenään, jos ei isukin huomio siirry heti takaisin minuun! No just, tätähän mä tavoittelinkin, että isukin huomio kiintyy Säteeseen ja se rontti vielä valtasi aurinkopaikan ja kehrää niin ettei tässä omia ajatuksiaankaan kuule! Isukki, kumpi olikaan sun rakkain tyttösi - minä vai Säde...?? Kysynpähän vaan! Ja mitäs sitten tapahtui? Mami, voisitko viedä Säteen ainakin pois häiritsemästä. Niinpä, näin siinä sitten kävi, kun Säde tuli säätämään ja sotkemaan mun ja isukin välisiä kuvioita. Kiitti vaan Säde, mä joudun menemään kovalle kivilattialle nyt lehden päälle ja isukin selkäkin väsyy, kun hän joutui siirtymään lattianrajalle... Sihteerin huom. tästäkin tarinasta saisi kolme hyvin erilaista versiota riippuen siitä, kuka laitetaan kertojaksi (Viivi, Säde vai isukki).

Lisäksi toim. huom... kyseessä todella arkistojen aarteita ja menneiden muisteloita, kun tämä juttu oli jäänyt jostain syystä julkaisematta jokunen aika sitten. Mutta ei hätää, ei tilanne ole miksikään muuttunut! Lehdenluku on edelleen juurikin tätä kaavaa noudattavaa touhua. Lisätään vain siihen se, että erityisesti Säde tykkää viedä sarjakuvasivut aina mennessään.

ps. nyt taas lehti tulee - ja ah, niin aamuhetkiä. Isukki oikein ottaa aikaa kellosta, ehtiikö sekuntiviisari liikahtaa kaksi vai peräti kolme kertaa ennen kuin eka katti on lehden päällä!

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Rento meininki

Pääsiäisenä on saatu nauttia upeista terassikeleistä ja tänäänkin olimme koko päivän aurinkokylpyjä ottamassa. Sen kunniaksi (joo, meidän sihteeri on vähän outo..) vielä tällainen takka/lämpötyynykuva loppuvan (oikeasti, sen on pakko loppua...) talven johdosta ja alkavan kevään kunniaksi!

Ei ole asennon suhteen kauas omena puusta pompannut.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Synttärionnee!!!!!!!!!!!!

Minun V-vauvat ovat jo 3 vuotiaita - kuka tätä aikaa oikein kaasuttaa eteenpäin?? Vastahan Vilja (nykyisin Miss Marple) ja Viola syntyivät... ei ole todellista. Mutta ei auta, muuta kuin juhlistaa tyttösten syntymäpäivää - eikö totta?

Niin kuin kissantassu pehmoinen
onnittelu on tää lämpöinen!

Ja jos menee sitten oikein pitkän kaavan kautta juhlinta, niin tässä emon viisas neuvo Viljalle ja Violalle:

Jos juhlien jälkeen väsyttää,
neuvoni auttaa voi:
etsi pehmoinen paikka,
johon laskea pää,
sulje silmät ja unelmoi.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Nokinaama

Olimme jokunen viikko sitten käymässä mummolassa ja siellä sitten eräänä iltana isukki ja mami alkoivat vähän ihmetellä, että mistä ihmeestä heidän vaatteisiin ja käsiin oli tullut nokea. Eipä sillä, välillä ne tuntuvat likaavansa vaatteensa ihan itsekin... mutta tällä kertaa syyttävä sormi ei lopulta osoittanutkaan heihin, vaan meidän nokinaamaan, vai pitäisikö sanoa nokileukaan tai nokiturkkiin... Sädehän tunnetusti rakastaa mummolan leivinuunia ja sieltä uunin päältähän tytön yleensä löytää. No, nyt tyttö oli löytänyt myös hiilien pudotus ja hämmennysvälineet. Ilmeisesti niissä oli ollut varsin oiva karjalanpiirakan ja ruisleivän maku, kun tyttö oli sitten hinkannut itsensä ihan kunnolla näihin metallihärpäkkeisiin. Nokea oli siis ihan kaikkialle, mutta jotenkin hupaisin oli kuitenkin tämä leuka. Näyttelyissä tuomarit tutkailevat kaulanauhoja jne, mitenkähän mahtaisivat suhtautua tällaiseen mustaan kaulanauhaan abylla? Nokinenäksikin tyttöä saattoi kutsua, sekin oli ihan hauska näky!