Lauantaina oli vuorossa näytelmiä... No itse näytelmistä ei mitään ihmeellistä kerrottavaa, serti toki tuli, mutta haluaisin nostaa kolme asiaa sieltä esille ja mami kuulemma vielä yhden lisää.
1) Tuomari sanoi minua hemmotelluksi primadonnaksi, jolla on tuhma katse. So? Entä sitten? Se olen minä ja siksi olenkin niin ihana, eikö totta? Onko tässä jotain pahaa?
2) Äiti-tytär -erikoisluokan tuomaria kehoittaisin menemään pikaisesti silmälääkäriin. Hän oli sitä mieltä, että minä mukamas olisin kauniimpi kuin kaikista kaunein eli emoni Geri. Hah, tätä nyt ei kukaan usko ja ei ollut edes aprillipäivä. Näin omahyväinen edes minä en ole, että tämän ns. ostaisin todesta.
3) Tutustuimme Naukulan Mammaan ja se oli todella kivaa! Anteeksi vaan, että olin hieman huonolla tuulella juuri silloin, mutta olin vähän närkästynyt siitä, että tuomarin mielestä en edes osannut pitää suutani kiinni sillä hetkellä, kun minua arvostellaan. Ohjeissa lukee, että kissan esittelijä saa puhua vain kysyttäessä, kissan osalta ei liene mitään ohjeistusta??? Naukulan Mamma oli kyllä kiva tyyppi, samaa mieltä mamin kanssa.
Ja mitä mami haluaa lisätä tähän, niin siitä olen samaa mieltä eli mamin mielestä superkivaa oli myös nähdä mun lapsenlapset eli Saagan Linnea ja Säpsyn Kuje-Inka. Mitä kaunottaria... oih!
maanantai 29. elokuuta 2011
perjantai 26. elokuuta 2011
Unipaikkoja
Ja jatkoksi sitten puolestaan Säteen unille mäkin voisin esitellä parit unipaikat tai unikuvat. Kesäloma tuo aina uusia tuulia tullessaan ja tällä kertaa ne minun osaltani tulivat unipaikkojen muodossa. En ole aikaisemmin pahemmin perustanut vaatekaapeista muuta kuin hätätilassa (kun mut on jätetty sinne oven taakse, mukamas epähuomiossa.... no, se on oma asiansa). Nyt kesällä kun talossamme oli viilennys kissanihon mielestä ihan liian kovalla ja noilla oli ihan liian ohuet peitot, piti öisin keksiä myös vaihtoehtoisia ratkaisuja. Isukin urheiluvaatehyllystä sai pienellä kuopsutuksella ja vaatteiden uudelleen asettamisella oikein oivan unipaikan. Tänne ei viilennys yltänyt ja lämpöä riitti vaatteiden muodossa. Oikein kiva, ihan kuin olisi teltassa ollut. Toinen sitten mulla harvemmin käytössä ollut on tämä terassilla olevan kiipeilypuun pesäkolo. Silloin S-vauvojen kanssa vietimme siellä aikaa, mutta sitten se on vähän jäänyt. Tänne minut puolestaan kesällä ajoi edellisen unipaikan vastakohta eli liiallinen auringonpaiste. Yritä nyt terassilla suorassa auringonpaisteessa nukkua, kun silmäthän tässä häikäistyy. Pää piiloon vaan ja ei auringonsäteet häikäise, mutta sen sijaan ne lämmittävät ihanasti seinän läpi.
maanantai 22. elokuuta 2011
Jatkoa sisustamiselle
Kun tuohon sisustamisen makuun päästiin äskeisessä, niin jatketaan sillä. Meillä on tosiaankin laitettu tuulemaan ja yläkerta on saanut ihan uutta ilmettä. Samalla siis se meidän lasiterassi koki kuulemma ensimmäisen muodonmuutoksensa (viittaisi siihen, että tämä saa jatkoa, mutta ei meille kukaan mitään kerro etukäteen....).
Tässä terassin ekassa muutoksessa tosiaan vanhat kalusteet katosivat ja uutta tuli tilalle. Tässä oiva esimerkki siitä, että jos jättää palvelijoiden hommat liian vähälle vahtimiselle (ts. työnjohto pääsi Säteeltä pettämään pahoin), niin kärsiähän siitä saa. Mami laittoi tyynyt ja pesän ihan liian lähelle toisiaan ymmärtämättä, että juuri siinä kohtaa on Säteen unipaikka. Mutta kuten on ennenkin todettu, tyttöseni on oikein sopeutuvainen kotioloissa ja ei anna pikkupintanaarmujen tai muiden sellaisten ulkoisten seikkojen häiritä. Kuulemma vähän niskassa oli jomotellut, mutta äkkiäkös niistäkin jomotuksista päästään eroon parilla kunnon venytyksellä.
Tarinan opetus: olkaa tarkkana, kun palvelijat alkavat touhuamaan, ettei pääse virheitä tulemaan!
Tässä terassin ekassa muutoksessa tosiaan vanhat kalusteet katosivat ja uutta tuli tilalle. Tässä oiva esimerkki siitä, että jos jättää palvelijoiden hommat liian vähälle vahtimiselle (ts. työnjohto pääsi Säteeltä pettämään pahoin), niin kärsiähän siitä saa. Mami laittoi tyynyt ja pesän ihan liian lähelle toisiaan ymmärtämättä, että juuri siinä kohtaa on Säteen unipaikka. Mutta kuten on ennenkin todettu, tyttöseni on oikein sopeutuvainen kotioloissa ja ei anna pikkupintanaarmujen tai muiden sellaisten ulkoisten seikkojen häiritä. Kuulemma vähän niskassa oli jomotellut, mutta äkkiäkös niistäkin jomotuksista päästään eroon parilla kunnon venytyksellä.
Tarinan opetus: olkaa tarkkana, kun palvelijat alkavat touhuamaan, ettei pääse virheitä tulemaan!
perjantai 19. elokuuta 2011
Dilemma
Elämä on suuria valintoja täynnä. Välillä valinnat ovat kamalan haastavia. Ensin näyttää, että ei noi palvelijat ymmärrä, sitten ne toteuttaa meidän haaveet ja sitten tuleekin lisää liikkuvia osia ja taas ollaan haastavan valinnan edessä. Vakavaa? Kyllä, kun katsoo pikkukissan näkökulmasta ja on kyse päiväunienottopaikasta. Mutta onneksi kuitenkaan ei ole kysymys ns. elämästä ja kuolemasta... Ja mistä siis onkaan kysymys?
No, meillä on ollut yläkerrassa sellaiset tosi kivat nojatuolit, joissa me Säpsykäisen kanssa otetaan hyvin usein päikkäreitä. Olemme salaa haaveilleet, että josko nämä saisi tuonne lasiterassille, niin jo vain olisi täydellinen olotila päikkäreille. Kas kummaa, joskus kun oikein toivoo, niin toive toteutuu. Eräänä kauniina lauantaina mami alkoi "riehumaan" ja vanhat terassikalusteet "ulkoistettiin" ulkoterassille ja da-daa, yläkerran nojatuolit ilmeistyivät niiden tilalle. Vähänkö me oltiin onnellisia ja niin ylpeitä mamista, joka ymmärsi meidän toiveet. Ja kyllä uni maistui!
Mistäs se dilemma sitten? No siitä tietenkin, että nyt näiden nojatuolien tilalle yläkertaan ilmestyi toiset tuolit ja täytyy sanoa, että oikein ovat kissan vartalolle sopivat, oikeat laiskanlinnat. Nyt sitten on sama ongelma edessä, miksi nämä eivät ole lasiterassilla? Yritin hienovaraisesti mamia katsoa sillä silmällä, mutta hän hokasi heti ja tuli tiukka vastaus, nämä uudet ovat ylhäällä ja piste. Höh. Nyt on kamalan vaikea valita, mennäkö vanhalle nojatuolille terassille vai olla uudella yläkerrassa. Elämä on suuria valintoja täynnä.
No, meillä on ollut yläkerrassa sellaiset tosi kivat nojatuolit, joissa me Säpsykäisen kanssa otetaan hyvin usein päikkäreitä. Olemme salaa haaveilleet, että josko nämä saisi tuonne lasiterassille, niin jo vain olisi täydellinen olotila päikkäreille. Kas kummaa, joskus kun oikein toivoo, niin toive toteutuu. Eräänä kauniina lauantaina mami alkoi "riehumaan" ja vanhat terassikalusteet "ulkoistettiin" ulkoterassille ja da-daa, yläkerran nojatuolit ilmeistyivät niiden tilalle. Vähänkö me oltiin onnellisia ja niin ylpeitä mamista, joka ymmärsi meidän toiveet. Ja kyllä uni maistui!
Mistäs se dilemma sitten? No siitä tietenkin, että nyt näiden nojatuolien tilalle yläkertaan ilmestyi toiset tuolit ja täytyy sanoa, että oikein ovat kissan vartalolle sopivat, oikeat laiskanlinnat. Nyt sitten on sama ongelma edessä, miksi nämä eivät ole lasiterassilla? Yritin hienovaraisesti mamia katsoa sillä silmällä, mutta hän hokasi heti ja tuli tiukka vastaus, nämä uudet ovat ylhäällä ja piste. Höh. Nyt on kamalan vaikea valita, mennäkö vanhalle nojatuolille terassille vai olla uudella yläkerrassa. Elämä on suuria valintoja täynnä.
tiistai 16. elokuuta 2011
Uunin tarvetta
Olimme joku aika sitten käymässä mummolassa, edellisestä visiitistä ehtikin jo kulua ihan liian kauan. Toki ne matkat ovat ihan pepusta, sen suhteen ei mitään uutta. Mutta muuten, kyllä mummolassa vaan on mukavaa. Tällä kertaa mummon ja papan uuni tuli tosi tarpeeseen, sillä se vääjäämättä lähestyvä syksy antoi ensimakua, koko viikonlopun satoi ja oli välillä varsin kylmääkin. Näin ollen ulkoilut jäi vähiin, samoin ulkoilukuvat. Mua se jatkuva sisällä olo harmitti tosi paljon, mutta Säpsykkää ei niinkään, hän on se meidän uunikissa! Ja arvatkaas mitä, meille alustavasti luvattiin taas piiiiiiiiiiiiitkä joululoma mummolassa! Se ei meitä haittaa ollenkaan!
torstai 11. elokuuta 2011
Sisko ja sen veli
maanantai 8. elokuuta 2011
Poski on POP
Mutta vain vasen poski. Siskoseni Pilvikin sen tietää ja kertoikin teille taannoin tässä postauksessa, jossa aiheena oli 25 asiaa minusta. Poimintana sieltä kohta 9: Ihmisten vasemmat posket soveltuvat tassuttamiseen paljon paremmin kuin oikea. Oikeat posket ovat ihan "PLÄÄH". Tämän täytyy olla jossain tieteellisestikin todistettu.
Näin on, meidän laaja empiirinen tutkimus tukee tätä tieteellistä testausta. Oikea poski ei vaan toimi, näin se on. Ehkä ne ovat väärän mallisia tai jotain, mutta vasen se olla pitää.
Näin on, meidän laaja empiirinen tutkimus tukee tätä tieteellistä testausta. Oikea poski ei vaan toimi, näin se on. Ehkä ne ovat väärän mallisia tai jotain, mutta vasen se olla pitää.
torstai 4. elokuuta 2011
Että näin..
Nojoo, ettei nyt jää sellainen kuva, että isukin ja mamin paikat olisivat vaihtuneet meidän mielissä, niin pakko palauttaa kaikki maanpinnalle - erityisesti mami. Vaikka kesälomalla meillä olikin tosi kivaa ja palvelukin toimi ainakin ajoittain ihan jees, niin kyllä sinne ne mustat hetketkin mahtuivat. Muistatte kaikki varmasti sen mun mieltymyksen käydä lannoittamassa mamin kukkapenkkejä (auttamistarkoituksessa, tietenkin). Mutta kun ei se mami tajua tätä mun tarkoitusta, vaan hänen mielestään niiden harjoitus- ja varsinaisten kuoppien kaivaminen on jotenkin haitallista kasvustolle.
Niinpä niin, tässä sitä ollaan, flexi yltää tällein näppärästi just reunalle, että yllän hitusen kuopsuttaa, mutta muuta en sitten ylläkään tehdä. Vitsi, toi meidän mami oli superreilu... tässä sitten istun ja ihmettelen, minne voisi kuopan tehdä ja taisipa ajatuksen vilahtaa siihenkin suuntaan, miten mami saa tuntea nahoissaan tämän kierouden huipentuman! Oliskos sisällä sopivan isoa kukkaruukkua.... poistuu takavasemmalle pohtimaan jatkosuunnitelmaa.
PS. Blogeissa on ilmennyt jonkin verran ongelmia kommentoida google-tilin kautta. Sekä meidän blogin kommentoijilla että itsellämme kommentoidessa muiden blogeja. Heittää sitten aloitussivulle vaan. Anonyyminä antaa kommentoida. Mielenkiintoista tässä on myös se, että toisella koneella kommentointi google-tilin kautta onnistuu ja toisen koneen kautta ei. Onko kenelläkään vinkkiä, mistä tämä johtuu?
Niinpä niin, tässä sitä ollaan, flexi yltää tällein näppärästi just reunalle, että yllän hitusen kuopsuttaa, mutta muuta en sitten ylläkään tehdä. Vitsi, toi meidän mami oli superreilu... tässä sitten istun ja ihmettelen, minne voisi kuopan tehdä ja taisipa ajatuksen vilahtaa siihenkin suuntaan, miten mami saa tuntea nahoissaan tämän kierouden huipentuman! Oliskos sisällä sopivan isoa kukkaruukkua.... poistuu takavasemmalle pohtimaan jatkosuunnitelmaa.
PS. Blogeissa on ilmennyt jonkin verran ongelmia kommentoida google-tilin kautta. Sekä meidän blogin kommentoijilla että itsellämme kommentoidessa muiden blogeja. Heittää sitten aloitussivulle vaan. Anonyyminä antaa kommentoida. Mielenkiintoista tässä on myös se, että toisella koneella kommentointi google-tilin kautta onnistuu ja toisen koneen kautta ei. Onko kenelläkään vinkkiä, mistä tämä johtuu?
maanantai 1. elokuuta 2011
Isukki, minkä teit
Me ollaan oltu vähän näreissään meidän isukille. Isukki kun on aina ollut se meidän palvelijoista, joka on ollut meidän puolella ja ymmärtää hemmottelunkin päälle. Mami on sellainen tiukkis. Meidän odotukset olivat loman loppuajalle korkealla, kun mami lähti töihin ja me jäimme isukin kanssa kotiin. Ja mitä isukki tekikään - pakkasi meidän kuljetusboxiin ja vei piikkitädille!!!!! Voitte varmaan kuvitella sen järkytyksen. Mökötimmekin oikein kunnolla isukille loppuviikosta. Kovasti isukki yritti väittää, että koko juttu oli mamin idea, mutta me vielä vähän sulatellaan tätä selitystä...
Eikä siinä kaikki, vaan heti la-aamusta uudestaan boxiin ja jo siinä pieni kylmänväre meni läpi selkärangan, että taasko piikkejä! No, tällä kertaa kävimme parin päivän keikalla Tampereella ja me saimme lomailla hotellissa. Hotelli oli varannut meille ihan oman varavuoteenkin ja kassi ruokaakin oli sängyn päällä. Tosin kassin sisältö oli tarkoitettu niille haukkuville otuksille, joten siitä ei meille iloa ollut, mutta hauska oli huomata, että nelijalkaiset huomioidaan noinkin hienosti!
Hotellikeikalla mami huomasi lisäksi saumansa tulleen ja nosteli kummasti osakkeitaan tuon isukin tempauksen jälkeen. Kas näin minulle tarjoillaan katkispäivällinen vuoteeseen mamin toimesta =) Kieltämättä mamin osakkeet vähän nousivat, vaikka kai se on tosiasia, että taisi todellakin olla vain vähän esittämistä irtopisteiden kalastelun muodossa.
ps. juu, ei mua laiteta tyynyn alle syömään, ihan olin itse sinne kaivautunut...
Eikä siinä kaikki, vaan heti la-aamusta uudestaan boxiin ja jo siinä pieni kylmänväre meni läpi selkärangan, että taasko piikkejä! No, tällä kertaa kävimme parin päivän keikalla Tampereella ja me saimme lomailla hotellissa. Hotelli oli varannut meille ihan oman varavuoteenkin ja kassi ruokaakin oli sängyn päällä. Tosin kassin sisältö oli tarkoitettu niille haukkuville otuksille, joten siitä ei meille iloa ollut, mutta hauska oli huomata, että nelijalkaiset huomioidaan noinkin hienosti!
Hotellikeikalla mami huomasi lisäksi saumansa tulleen ja nosteli kummasti osakkeitaan tuon isukin tempauksen jälkeen. Kas näin minulle tarjoillaan katkispäivällinen vuoteeseen mamin toimesta =) Kieltämättä mamin osakkeet vähän nousivat, vaikka kai se on tosiasia, että taisi todellakin olla vain vähän esittämistä irtopisteiden kalastelun muodossa.
ps. juu, ei mua laiteta tyynyn alle syömään, ihan olin itse sinne kaivautunut...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)