Kaapin paikka

Olemme monesti ylistäneet meidän isukkia ja kertoneet, että meillä on maailman paras isukki. Tämä tarina taas vaan vahvistaa asian tilaa.

Isukki vetäytyi tässä yhtenä iltana mamia aikaisemmin sänkyyn katselemaan poliisisarjaa ja me Säteen kanssa tietenkin perässä asettauduimme mukavasti siihen isukin seuraksi: minä isukin kainaloon ja Säpsy isukin jalkojen väliin. Tämä on aika vakioasetelma. Mamille yritimme hänen ohikulkiessaan viestitellä, että meillä kaikki hyvin ja neljättä pyörää ei tänne tarvita. No, mami kuitenkin tuli aikanaan ja kömpi peiton alle. Siinä vaiheessa isukki oli jo vaipunut unten maille ja mamin mielestä hän "hengitti ihan liian raskaasti". Kun pienimuotoiset silittelyt eivät auttaneet, alkoi mami tönimään isukkia hereille kertoakseen, että voisit vaihtaa asentoa ja hiljentyä. Arvatkaa, mitä isukille ekana asiana kesken makeiden unien tuli mieleen? Hän totesi ykskantaan: "Ei hän voi vaihtaa asentoa, ettei kissojen nukkuminen vaan häiriinny!" Näin - oikein isukki, asiat tärkeysjärjestykseen ja mamille kaapin paikka tuli selväksi.

Yllättäen aamulla isukki sai kuulla asiasta, mutta me seisoimme vakaasti isukkia tukemassa! Mami hävisi tämän erän, mitäs omaa niin huonot unenlahjat ja on ilmeisesti suututtanut joskus nukkumatin, joka niitä lahjoja on jakanut.

Ja tämä tarina on tosi...

Kaikkien aikojen lempipaikka

Tänä taannoisena tuplahaastepäivänä tuli toinen iloinen yllätys Kolmen kissan koplan poppoolta - suuren suuri kiitos!

Haasteen ohjeistus kuuluu näin: “Kerro lempipaikasta kotonanne/kotonasi, kuvaile sen tunnelmaa ja esineitä, ja kerro miksi juuri se paikka on sinulle mieluisin. Heitä haaste eteenpäin viidelle bloggaajalle.“

Lempipaikka meillä vaihtelee aina vähän mielialan mukaan, mutta kissaneitihän toki saa mieltänsä muuttaa. Monesti lempipaikka on sänky, kassit/laukut (yllättäen...), takkakaudella takan edessä olevat pesät, kesälämpimällä piha tai lasiterassi. Mutta kuitenkin, ehkä se kaikista rakkain kuitenkin on oman ihmisen syli. Mutta siinäkin kohtaa on valinnan vaikeus, kun niitä rakkaita on kuitenkin kaksi (vaikka se isukki ehkä se rakkaampi lopulta onkin.....) Mutta joskus elämä on vaikeita valintoja täynnä - eikö totta? Toisaalta aina ei edes haluaisi valita, vaan ottaisi mieluusti kaikki/molemmat, mutta se vaan ei ole mahdollista. Tähän kaikkien aikojen lempipaikka-haasteeseen sopi seuraavat kuvat enemmän kuin hyvin. Tässä iltana eräänä meillä oli juuri tällainen valinnan dilemma edessä ja rehellisesti tällä kertaa pitää sanoa, että ihan varmoja ei olla, kumpi vei voiton vai tuliko tasapeli. Kyseessä siis syliskaba - isukki vastaan mami.

Isukin puolesta puhuu isukin rauhallisuus ja vaakataso, sekä erityisbonuksena se, että isukki on aina paljon lämpimämpi kuin meidän vilukissamami. Mamille taas menee pointsit siitä, että hän rapsutteli ja silitteli ja suostui jopa vaihtamaan asentoa niin, että meillä oli erityisen hyvä olla. Kumman te olisitte valinneet lempipaikaksenne tällä kertaa? Me olimme ehkä poliittisesti erityisen fiksuja ja päädyimme tasapeliin, niin nyt molemmat yrittävät entistä enemmän, jotta voittaisivat lempipaikkakisan palkintona seuraavalla kerralla meidät omakseen hellittelyhetkeä varten.

Tämän haasteen heitämme jälleen kerran savolaisittain hieman ohjeita luovasti/kierosti kiertäen ja toivoisimme kuulevamme Redcheetah's -kissalan jäsenten kaikkien aikojen lempipaikat: Elea, Geri, Paroni, Aurora sekä palveluväki. Kaikkiaan tulee jopa kuusi, mutta menköön palvelusväki yhtenä kappaleena.

Autuas ja onnellinen

Viivi isukin pusakan sisällä ja massurapsutusta vastaan ottamassa.... Voiko autuampaa ja onnellisempaa ilmettä enää ollakaan?

Ja kuin varmistukseksi, niin tassut kiinni isukin käteen, ettei isukki vaan lopeta kesken. Pienen kissan SUURIA onnenhetkiä!

Arkistojen aarteita

Silloin tällöin on kiva muistella menneitä, kuten esim. sitä, kun minä vähän innostuin leikkimään Säteen hännällä. No, jatketaan menneiden muistelua. Tässä linkki Isukki on yliveto - postaukseen. Pyydämme kiinnittämään huomiota erityisesti siihen osioon, jossa isukin kanssa luetaan yhdessä päivän polttavia uutisia. Noi sai päähänsä, että jatkuvasti joka päiväinen lehti on ihan turha kapistus, minkä ymmärrän siinä tapauksessa, että ne rahat käytetään minun ja Säteen hyvinvointiin (mitä kyllä hieman epäilen, että mukamas täysimääräisesti tapahtuisi). Näin ollen siis ison lehden yhdessäluku on ollut aika ajoin harvinaista herkkua. Mutta mihinkäs se vanha taito muka katoaisi, jos lehti eteen sopivasti sattuu - no ei yhtään mihinkään. Säde - pysy vaan siellä, mä tutkin ensin, onko täällä jotain pelottavaa, jota sinä et vielä saa nähdä... Kas näin, isukin huomio on taattu! Tää on meidän juttu isukin kanssa - nenunvaihto. Me ollaan ihan bestiksiä. Hmph, nyt mä kyllä taidan vetäistä hernettä pikku hiljaa nenään, jos ei isukin huomio siirry heti takaisin minuun! No just, tätähän mä tavoittelinkin, että isukin huomio kiintyy Säteeseen ja se rontti vielä valtasi aurinkopaikan ja kehrää niin ettei tässä omia ajatuksiaankaan kuule! Isukki, kumpi olikaan sun rakkain tyttösi - minä vai Säde...?? Kysynpähän vaan! Ja mitäs sitten tapahtui? Mami, voisitko viedä Säteen ainakin pois häiritsemästä. Niinpä, näin siinä sitten kävi, kun Säde tuli säätämään ja sotkemaan mun ja isukin välisiä kuvioita. Kiitti vaan Säde, mä joudun menemään kovalle kivilattialle nyt lehden päälle ja isukin selkäkin väsyy, kun hän joutui siirtymään lattianrajalle... Sihteerin huom. tästäkin tarinasta saisi kolme hyvin erilaista versiota riippuen siitä, kuka laitetaan kertojaksi (Viivi, Säde vai isukki).

Lisäksi toim. huom... kyseessä todella arkistojen aarteita ja menneiden muisteloita, kun tämä juttu oli jäänyt jostain syystä julkaisematta jokunen aika sitten. Mutta ei hätää, ei tilanne ole miksikään muuttunut! Lehdenluku on edelleen juurikin tätä kaavaa noudattavaa touhua. Lisätään vain siihen se, että erityisesti Säde tykkää viedä sarjakuvasivut aina mennessään.

ps. nyt taas lehti tulee - ja ah, niin aamuhetkiä. Isukki oikein ottaa aikaa kellosta, ehtiikö sekuntiviisari liikahtaa kaksi vai peräti kolme kertaa ennen kuin eka katti on lehden päällä!

Meidän isukki

Kenellekään ei varmastikaan ole jäänyt epäselväksi aikaisemminkaan, kuinka ihana meidän isukki meidän mielestä on. Hän osaa juuri ne otteet, joita pikkukissa nimeltä Viivi ei voi mitenkään vastustaa. Tästä johtuen mä myös usein mamin mielestä suorastaan palvon isukkia niin ilmeillä kuin eleillänikin. No, näin varmasti on...

Huomaatko isukki, mä jumaloin sua, olet maailman kaikkeuden paras palvelija! Ja huomaahan kaikki muutkin, että isukki on mun - vain MUN! Kuules isukki, äläpäs tuijota sitä telkkua, mulla olis sulle vähän asiaa. Noin, nyt on paljon parempi, nyt saat minun jakamattoman huomioni (vai kuinka päin se menikään). Ja vielä lähemmäksi, kiitos! Noin, pusu leuanpäähän ihan kuin minä tykkään pusuista nenänpäähän. Ja kuin pisteenä i:n päälle, vähän hierontaa vielä pusun perään. Säteessäkin heräsi lopulta pieni mustispeikko kesken oman vilttinsä polkemisen. Mahtoi tytölle tulla mieleen, että jos ei hänkin muista riittävän usein osoittaa rakkauttaan, niin jääköhän hän vaille herkkutikun.. Olisit vaan pysynyt siellä vielä tovin, mulla on isukin kanssa vielä suukottelut kesken. Kun tuo mamikin on lupautunut pysymään tuolla kameran takana, niin isukki olis ollut ihan kokonaan mun.. No, annetaan nyt Säteellekin näytön vuoro. Hänellä on vähän erilainen lähestymistapa hellyyden osoitukseen. Säde ei ole ikinä ollut mikään sylikissa, mutta sen sijaan puskukissa on! Kun Sädettä taputtaa pepusta, alkaa armoton otsalohkon hinkkaaminen.
Tässä vaiheessa iski sitten mamiinkin jo mustis, isukilla on syli täynnä misuja ja hän vaan täällä kameran takana joutuu olemaan. Ei muuta kuin kamera sivuun ja samaan kasaan karvatassujen kanssa.

Sisko ja sen veli

Jatkona tuohon vasemman posken tassutukseen voisi kai sitten näyttää nämä kuvat. Jos meillä Pilvi-siskon kanssa on samoja tapoja, niin taitaa meistä Paroni-veljeni kanssa löytyä aika paljon samoja piirteitäkin, vai mitä mieltä olette?

Poski on POP

Mutta vain vasen poski. Siskoseni Pilvikin sen tietää ja kertoikin teille taannoin tässä postauksessa, jossa aiheena oli 25 asiaa minusta. Poimintana sieltä kohta 9: Ihmisten vasemmat posket soveltuvat tassuttamiseen paljon paremmin kuin oikea. Oikeat posket ovat ihan "PLÄÄH". Tämän täytyy olla jossain tieteellisestikin todistettu.

Näin on, meidän laaja empiirinen tutkimus tukee tätä tieteellistä testausta. Oikea poski ei vaan toimi, näin se on. Ehkä ne ovat väärän mallisia tai jotain, mutta vasen se olla pitää.

Lomailua

Meillä kaikilla oli pieni miniloma, mutta nyt on taas palattu arkeen. Noi olivat käymässä jossain, jossa kuulemma oli ollut kauhean kivaa ja kaunistakin. Mutta mepä päästiinkin Ritva-tädin täysihoitoon! Ja samalla tietty päästiin vaihtamaan kuulumisia sukulaisten kanssa. Mehän emme olleetkaan tavanneet Kasper-herraa aikaisemmin ihan livenä muutoin kuin näyttelyssä ja nyt siis saimme tehdä tuttavuutta tähän ikiliikkujaan. Noh, poitsu yritti ottaa minut jonkinsortin viihdykkeeksi, mutta siinähän yritti, näytin kyllä hyvin nopeasti kaapin paikan eli sen, että olen täällä täysihoidossa lomailemassa, en viihdyttämässä Kasperia. Nih, uskoi onneksi suhteellisen helpolla!

Sädekin oli lomalla niin innoissaan, ettei hän oikein tiennyt, ollako tassut ylöspäin vai alaspäin. Mami tosin totesi kuvan saatuaan, että ihan näyttää normaalilta ja katti tuntuu lomapaikassa viihtyvän... Ja entäs minä sitten - vähänkö Ritva-tädin pisteet nousi mun silmissä, hän oli ihan varta vasten (jepjep) mua varten laittanut digiboxin esille ja kyllä minä nautin siitä! Jopa niin, että unelmoin vielä kotonakin siitä... Kuvan ylväs asentoni kertonee, kuka hallitsi digiboxia???

Iso kiitos Ritva-tädille hyvästä hoidosta! Vaikka kyllä täällä kotonakin on ihan kivaa...

Viikonlopun teema

Teema olkoon yllättäen "otetaan rennosti"! Lämmön metsästyksessä onkin tullut niin väsy, että nyt on syytä levätä, ihan koko porukan voimin. Näytämme tässä mallia siitä, kuinka kaksi palvelijaa ja yksi kissa mahtuu hyvin pieneen tilaan. Ja tilaa olis vielä useammallekin kissalle. Ja ymmärtänette, että johtuen hieman hankalasta asennosta, on kuva otettu kännykällä ja on hieman sumea. Eihän toki hyvää symbioosia kannata rikkoa vain sen vuoksi, että lähdettäisiin parempaa kameraa hakemaan.

Suvun musta kissa?

Uupss... Kun tää juttu on unohtunut julkaista...

Eli otsikkoon viitaten tästä etiäpäin...

No ei nyt ihan. Mutta mummolan matkalla noi kävivät sukuloimassa ja mami tuli sieltä taas huokaillen pois. Syykin selvisi hetken päästä, kun hän näytti näitä kuvia. Pyh, sanon minä. Mutta mamin mielestä tämä reilun 4 kk ikäinen poitsuliini oli aivan superlutuinen ja ihana. No rennolta tyyppi vaikuttaa, se minunkin on myönnettävä. Oli kuulemma niin kehrännyt ja nauttinut mamin rapsutuksista sekä tassuhieronnasta. Reklamaatiota kehiin, mä en ole saanut kunnon tassuhierontaa ainakaan kahteen päivään!

Ps. Iskiköhän muhun mustis alitajuisesti, kun unohtui julkaisu...

Pienet hoitsut

Meidän isukki on ollut äärimmäisen sitkeän flunssan kourissa, mutta ei hätää, onneksi meiltä löytyy näitä sisar hento riistaisia ihan syliin ja viereenkin asti. Ja koska kännykamerassa ei ole tätä 360 asteen kuvausmahdollisuutta ja koska mami ei tietenkään ollut paikalla, eivät kuvat kerro sitä osaa tarinasta, että myös niskassa on yksi lämpöpatteri eli MINÄ! Eipä siis ihme, että pöpö on tiukassa, kun kukapa sitä nyt haluaisi pöpöstä luovuttaa, jos on näin ihania hoitajia syli ja niska täynnä?

Arvoitus

Kuka onkaan tämä huipputyyppi: - Viiden pisteen vihje: hän on syvän punainen ja sanoo Hej!
- Neljän pisteen vihje: hän on kenties jopa vieläkin vikkelämpi liikkeissään kuin meidän Säde (onko se mahdollista - ON!).
- Kolmen pisteen vihje: hän kietoi Ritva-tädin ensisilmäyksellä pikkutassunsa ympärille
- Kahden pisteen vihje: hän teki saman meidän mamille ja tulee tekemään tämän kietomistemppunsa vielä monellemonelle suomineidolle (ja en rajaa nyt tässä jalkojen lukumäärää).
- Yhden pisteen vihje: hänen kutsumanimensä on Kasper ja on syntyjään tanskalainen, mutta opettelee kovaa vauhtia ainakin ymmärtämään suomea.

Jokos arvasit? Hän on tietenkin Marica IQ - Redcheetah's -kissalan uusin asukki. Enemmän Kasperista voit lukea täältä.

Säde ja minä yhdessä mamin ja isukin kanssa halutaan toivottaa Kasper mitä lämpimimmin tervetulleeksi Suomeen! Tulet varmasti viihtymään!

Iltahellyyttä, tai jotain =)

Huomasin tuossa joku kerta, että emme olekaan pitkään aikaan muistaneet teitä vaaleanpunaisilla hellittelytunnelmilla. Joten jos käynnistettäisiin valmistautuminen viikonloppuun sitten meidän iltahellittelykuvilla ja Säteen kertomana.

Ai olen vai sun paikalla, isukki? Sorry vaan, mitäs lähdit kameraa hakemaan. Ei kantsi lähteä muualle, jos ei halua menettää paikkaansa Jokos olis mun vuoro päästä itse asiaan? Jo vain, viimeinkin mami hellitti ja mä pääsin hellimään omaa rakasta emoani. Pikku hiljaa hivuttaudun tänne huvituttia päin... juuh, mami ei huomaa mitään ja emo on liian haltioissaan mun polkutaidoista.... jepjep, tänään on mun onnenilta... Noin, tuosta vielä pari pesunuolaisua noin niin kuin vierestä ja kohta mä tartun kiinni siitä puoleensa vetävästä magneetista. **** ärr, murr, krr**, oletkos siinä pentu ja lisäksi sensuroitua tekstiä... Juuh, ei ollut mun onnenilta ja herkkuhuvitutti jäi taas saamatta. Mutta ok, pyysin niin kauniisti anteeksi, että sain kuitenkin jäädä tähän viereen mököilemään yhdessä emoni kanssa. Ei siitä sen enempää. Vaikkei viimeinen kuva niin vaaleanpunainen ja hellännäköinen katseiltamme olekaan, niin kyllä me aika kovia hellittelijöitä kuitenkin ollaan.

Mutta kuulkaas, minulla on nyt sellainen hytinä, että tänään tapahtuu minulle jotain hyvin merkityksellistä ja jopa mullistavaa ja ennen kaikkea jotain, josta en välttämättä edes pidä. Mami on siihen malliin supatellut isukille jotain ohjeita iltaa varten. Palataan tähän sitten myöhemmin ja katsotaan, olinko oikeassa ennakkoaavistukseni kanssa.

Kolmas kerta toden sanoo…

...tässä vaiheessa te varmasti jo voitte pahoin, kun meillä on ilmassa pelkkää hellyyttä ja rakkautta. Nooh, ei sitä passaa lopettaa kesken kaiken, koska oikeutetusti odottavan äidin mieli saattaa ja saa muuttua tuosta noin vain ja hellyyshetket loppuvat kuin seinään. Siksipä vielä oma osio hellyyttä minun ja Säteen välillä.

Näyte numero 1: tuplapoljentaa aamutuimaan – todellinen win-win tilanne.Näyte numero 2: kuinka tenava toimii tyynynä – kerrassaan loistavasti, muuta en voi sanoa.Näyte numero 3: kuinka osoitan rakkauttani – olet sinä vaan ihana tenava, Säde!Näyte numero 4: äiti ja tytär hieman unihiekkaa silmissä – kuin kaksi marjaa.Lopuksi vielä minun "raskaana oleva vaatii isosti hellyyttä" –katseeni & asentoni – toimii aina!Ja kerta kiellon päälle, mitä tässä tapahtuu? Säteelle tuli mitta täyteen hellyyttä ja vaaleanpunaisia ajatuksia.