Ja sitten kuopus eli Saaga.
Viikko 1 / Ensivaikutelma: Lumiprinsessa. Tai ihan rehellisiä jos ollaan, niin mikä ihme väri tää on? Haalea punainen vai? Vai oikeasti beige...? Beige oli siis meille kaikille pieni ylläri. Isukki toimi ainoana avustavana kätilönä ja Viivin tassusta kiinni pitäjänä ja sai siitä täydet 10 pistettä.
Viikko 2 / Ensiluonne: Sisukas vastaanlaittaja Säteen jyräykselle eli piti hyvin puolensa nisätaistelussa. Katseenvangitsija ja pikkuprinsessa, olihan Saaga tässä vaiheessa se ainoa tyttö... kunnes koko totuus paljastui ja tulikin tyttötrio =).
Viikko 3 / Isukki: Naps, isukki kiedottiin tassun ympärille ensiminuutin aikana, luopuminen oli kova paikka isukille. Siinä vaan on sitä jotakin, ehkä erilaista ja yllättävää?
Viikko 4 / Mami: Lumous vain säilyy ja säilyy... Se hohtava turkki ja ne hyvin tutkivat silmät. Heitti hyvin aikaisessa vaiheessa mamille haasteen, Saaga ei ole se helppo nakki - kissa, vaan Saaga määrää pelin hengen ja etenemisvauhdin.
Viikko 5 / Viivi-emon mielipide: Hyvä turkinpesijä ja loistava sijaisemo. Miten on mahdollista, että tuollainen natiainen pääsee melkein samoihin paikkoihin hyppäämällä kuin minäkin? Ja osasi ottaa ilon irti siitä, että sai omittua emon kokonaan itselleen esim. saunanlauteilla.
Viikko 6 / Ruokailu: Tarkka linjoistaan.. Ei huijata vitamiinia ihan noin vaan ruuan seassa, matolääkkeestä puhumattakaan. Muisti myös kertoa siskoille, että herkkuruuan seassa on yökköä, älkää syökö sitä nyt. Eniten purkkiruuan perään.
Viikko 7 / Hyppytaidot: Omissa korkeuksissaan, meidän perheen kenguru. Hyppäsi jo hyvin pienenä keittiönpöydälle, toiset vasta haaveilivat tuolin päälle pääsystä. Osasi myös erinomaisen taitavasti katsella yläilmoista ylväästi ja vähän jopa ilakoiden...
Viikko 8 / Hurmaustaidot: Satumaisen lumoava - kukaan ei voi jäädä kylmäksi. Päädyimme siihen, että vaikka kaikki kolme olisivat olleet beigejä, niin silti Saaga olisi ollut se satumaisin, siinä vaan on sitä jotakin, mikä hätkähdyttää. Ehkä hyvin tarkkaavainen katse?
Viikko 9 / Hoivavietti: Sisarhentovalkoinen viimeiseen karvanpäähän saakka. Muistaa osoittaa ja kertoa monin tavoin, kuinka tärkeitä emo ja siskot ovat. Saagasta varmasti tulee myös omiin ihmisiin äärimmäisen syvästi kiintyvä kissa, joka muistaa sen kiintymyksen asteen osoittaa monin tavoin.
Viikko 10 / Lempilelu: Turkoosinsininen karvapallo.
Viikko 11 / Höynäytyshelppous: Ei juurikaan höynäytettävissä. Ja jos kerran menee ns. lankaan, niin turha yrittää toiste samaa keinoa. Katse kyllä kertoo, että turha pitää minua tyhmänä...
Viikko 12 / Luonne myöhemmin: Ääripäiden kissa: toisaalta varovainen, toisaalta erittäin rohkea, hyvin viisas ja itsetietoinen ja välillä tarkkailija, sisarhentovalkoinen. Kietoo muut sormen ympäri ja saa muut tanssimaan oman tahtonsa mukaisesti.
Viikko 13 / Yleisvaikutelma: Viisas, katsoo ettei tarvitse katua. Mutta kuitenkin hädänhetkellä lohduttaa ja rohkaisee muita. Täysin omanlainen kissa, kaikin puolin.
torstai 29. toukokuuta 2008
maanantai 26. toukokuuta 2008
Redcheetah's Säde
Sitten on kuvakavalkadissa vuoro Säde ihan samoilla alkukommenteilla kuin Siirilläkin.
Viikko 1 / Ensivaikutelma: Ponteva riistapoika.... ja varsinainen jyrä ja nopsajalka. Livahti emoltakin karkuun ennen ensinuolaisuja ja vähät välitti siitä, että istukka tuli siellä perässä vielä. Oli aina sillä nisällä, mistä tuli eniten maitoa.
Viikko 2 / Ensiluonne: Mä jyrään noi muut, mä oon nisä-addikti (toim. huom. oli pitkään vielä ainoaksi lapseksi jäätyäänkin... huvitutteja on monenlaisia). Mä omistan koko maailman...
Viikko 3 / Isukki: Isukin varpaat.... jees! Ja isukki kyllä ymmärtää naiskauneuden päälle. Lisäksi Säde osaa myös hurmaustaidon aikas hyvin, vaikka välillä eksyykin ns. polulta, kun roikkuu paljaassa jalassa kynsin ja hampain kiinni. Viikko 4 / Mami: Ne Säteen silmät, niistä ei mami pääse irti, eikä korvista, eikä hännästä, eikä mistään muustakaan osasta..
Viikko 5 / Viivi-emon mielipide: Emon lemppari"lelu", mä en tästä luovu. Oli aika luonnollinen valinta jättää tämä tenava emon seuraksi. Lisäksi pisti koulutussessioissa jo hyvin pienestä pitäen emolle kunnolla vastaan.
Viikko 6 / Ruokailu: POSSUU ja heti ja paljon. Mä olen suuri lihansyöjä. Ja myös katkarapujen. Osaa ruuan kerjäämisen taidon ja haistaa/kuulee heti, jos joku mussuttaa jossakin jotakin kenties hyvää. Ilmestyy kuin tyhjästä paikalle selkä köyryssä kehräten, josko sais maistaa...
Viikko 7 / Hyppytaidot: Söpö pääsee vähemmällä, riipaiseva iu-ääni ja kyllä joku mut nostaa tuonne pöydälle. Omii emon perässä selkään ja olkapäille hyppäämisviettiä. Tykkää hyppiä myös seinille.
Viikko 8 / Hurmaustaidot: Ne silmät... ja selän köyristys. Selvästi mielistelytaitoja, jotta sitä possua tulisi nopeammin. Eikä se pitkä häntäkään ole hurmauksen esteenä, kun tenava viipottaa häntä pystyssä niin, että ihan hännänpää on kaarella.
Viikko 9 / Hoivavietti: Satunnaista hempeilyä ja hoitoa erityisesti emon suuntaan. Keskittyy enemmänkin kyllä vähän kovakouraisempaan maisteluun. Hellyyttä kyllä osoittaa mm. tulemalla kainaloon nukkumaan. Kehräystä kehiin koko ajan enemmän ja enemmän ja lähinnä ihan varmuuden vuoksikin, ettei hurmaustaito vain katoa... Viimeisin veto oli alkaa kehräämään sillä sekunnilla, kun näki emolle annettavan vitamiinitabletteja. Kehräys tosin loppui lyhyeen, kun tuli tenavan vuoro samaiseen tarkoitukseen.
Viikko 10 / Lempilelu: Emon häntä ja isukin varpaat. Myös laserkynä nostaa sijoitustaan koko ajan.
Viikko 11 / Höynäytyshelppous: Höynäytettävissä satunnaisesti, mutta ei montaa kertaa samalla lelulla/keinolla peräkkäin (pl. laserkynä).
Viikko 12 / Luonne myöhemmin: Pontevasta pojasta ja jyrästä tuli viehko prinsessa, joka osaa miellyttämisen taidon, kopiokissa emon tekemisten suhteen. Alkanut viihtyä pikku hiljaa myös omaa kivaa keksien.
Viikko 13 / Yleisvaikutelma: Mä pääsen mihin vain katsomalla kauniisti. Kukaan ei yksinkertaisesti voi vastustaa minua. Utelias touhutyttö.
Viikko 1 / Ensivaikutelma: Ponteva riistapoika.... ja varsinainen jyrä ja nopsajalka. Livahti emoltakin karkuun ennen ensinuolaisuja ja vähät välitti siitä, että istukka tuli siellä perässä vielä. Oli aina sillä nisällä, mistä tuli eniten maitoa.
Viikko 2 / Ensiluonne: Mä jyrään noi muut, mä oon nisä-addikti (toim. huom. oli pitkään vielä ainoaksi lapseksi jäätyäänkin... huvitutteja on monenlaisia). Mä omistan koko maailman...
Viikko 3 / Isukki: Isukin varpaat.... jees! Ja isukki kyllä ymmärtää naiskauneuden päälle. Lisäksi Säde osaa myös hurmaustaidon aikas hyvin, vaikka välillä eksyykin ns. polulta, kun roikkuu paljaassa jalassa kynsin ja hampain kiinni. Viikko 4 / Mami: Ne Säteen silmät, niistä ei mami pääse irti, eikä korvista, eikä hännästä, eikä mistään muustakaan osasta..
Viikko 5 / Viivi-emon mielipide: Emon lemppari"lelu", mä en tästä luovu. Oli aika luonnollinen valinta jättää tämä tenava emon seuraksi. Lisäksi pisti koulutussessioissa jo hyvin pienestä pitäen emolle kunnolla vastaan.
Viikko 6 / Ruokailu: POSSUU ja heti ja paljon. Mä olen suuri lihansyöjä. Ja myös katkarapujen. Osaa ruuan kerjäämisen taidon ja haistaa/kuulee heti, jos joku mussuttaa jossakin jotakin kenties hyvää. Ilmestyy kuin tyhjästä paikalle selkä köyryssä kehräten, josko sais maistaa...
Viikko 7 / Hyppytaidot: Söpö pääsee vähemmällä, riipaiseva iu-ääni ja kyllä joku mut nostaa tuonne pöydälle. Omii emon perässä selkään ja olkapäille hyppäämisviettiä. Tykkää hyppiä myös seinille.
Viikko 8 / Hurmaustaidot: Ne silmät... ja selän köyristys. Selvästi mielistelytaitoja, jotta sitä possua tulisi nopeammin. Eikä se pitkä häntäkään ole hurmauksen esteenä, kun tenava viipottaa häntä pystyssä niin, että ihan hännänpää on kaarella.
Viikko 9 / Hoivavietti: Satunnaista hempeilyä ja hoitoa erityisesti emon suuntaan. Keskittyy enemmänkin kyllä vähän kovakouraisempaan maisteluun. Hellyyttä kyllä osoittaa mm. tulemalla kainaloon nukkumaan. Kehräystä kehiin koko ajan enemmän ja enemmän ja lähinnä ihan varmuuden vuoksikin, ettei hurmaustaito vain katoa... Viimeisin veto oli alkaa kehräämään sillä sekunnilla, kun näki emolle annettavan vitamiinitabletteja. Kehräys tosin loppui lyhyeen, kun tuli tenavan vuoro samaiseen tarkoitukseen.
Viikko 10 / Lempilelu: Emon häntä ja isukin varpaat. Myös laserkynä nostaa sijoitustaan koko ajan.
Viikko 11 / Höynäytyshelppous: Höynäytettävissä satunnaisesti, mutta ei montaa kertaa samalla lelulla/keinolla peräkkäin (pl. laserkynä).
Viikko 12 / Luonne myöhemmin: Pontevasta pojasta ja jyrästä tuli viehko prinsessa, joka osaa miellyttämisen taidon, kopiokissa emon tekemisten suhteen. Alkanut viihtyä pikku hiljaa myös omaa kivaa keksien.
Viikko 13 / Yleisvaikutelma: Mä pääsen mihin vain katsomalla kauniisti. Kukaan ei yksinkertaisesti voi vastustaa minua. Utelias touhutyttö.
PS. Terveisiä Chili-serkulle... täällä alkaa olla nähtävissä samanlaista ylienergisyyttä päivä päivältä enemmän ja enemmän...
perjantai 23. toukokuuta 2008
Redcheetah's Siiri
Tästä se sitten alkaa. Mami lupasi aikanaan sellaisen 13 viikon kuvakavalkadin jokaisesta tenavastani ja se alkaa luonnollisesti esikoisesta eli Siiristä. Ideana on se, että jokaiselta viikolta on kuva ja sen kuvatekstinä on yläpuolella joku ominaisuus tai piirre kustakin tenavasta. Ominaisuudet eivät suoranaisesti kuvaa aina ao viikon tilannetta/tunnelmaa tai ylipäätänsä ao kuvaa, vaan enemmänkin sellaista yleisvaikutelmaa meillä oloajalta eli ensimmäiseltä 13 viikolta. Ja ovat hyvin objektiivisia ja varsin lyhyitä mielipiteitä. Mutta ehkä ne kuitenkin antavat vähän kuvaa siitä, millaisia SSS-joukkojen jäsenet olivatkaan.
Viikko 1 / Ensivaikutelma: Rauhallinen punainen esikoinen (miten pieleen ensivaikutelma rauhallisuudesta voikaan mennä...). Mutta kuitenkin niin sisarusrakas, että alkuvaikeuksista huolimatta jaksoi käydä tervehtimässä heti molemmat sisarukset.
Viikko 2 / Ensiluonne: Mä voin odotella, että muut ehtii syödä ensin... eikä se nisä ollut maailman napa myöhemminkään. Pyrki hyvin mielellään emon kaulaa vasten turvaan ulkomaailmalta.
Viikko 3 / Isukki: Pikkuhiljaa sylissä istuen se isukin sydän vallattiin. Omalla veikeydellään aiheutti monet naurut.
Viikko 4 / Mami: Nappasi ison palasen mamin sydämestä jo heti syntymähetkellä. Punaistahan sieltä toivottiin ja kun se tuli, niin mitä muuta voi tapahtua, kuin sydämen menetys? Lisäksi esikoinen on aina esikoinen.
Viikko 5 / Viivi-emon mielipide: Johan on sählä, eipä olisi alun jälkeen uskonut. Eihän tää pysy paikallaan edes pientä hetkeä. Otti siis todellakin takaisin alkupäivien "vahingon" siinä rauhallisuuden muodossa.
Viikko 6 / Ruokailu: Ihan kaikki käy. Siiri on kova touhuamaan ja energiaa menee, joten ei sitä ehdi siinä kiireessä pahemmin edes nirsoilemaan ruokien suhteen.
Viikko 7 / Hyppytaidot: Tahtoa on enemmän kuin taitoa. Mutta toisaalta, ei todellakaan välitä pikkukolhuista, ei kropassa eikä omassa ylpeydessä, vaikka joskus vähän huti laskeutuminen tai hyppy meneekin.
Viikko 8 / Hurmaustaidot: Säheltäjästä ei kukaan voi olla pitämättä. Lisäksi tyttö oli niin kova siivoaja, että kukapa ei puhtaana pitäjästä tykkäisi? Aina sellainen pieni pilke silmäkulmassa.
Viikko 9 / Hoivavietti: Hoitaa jos ehtii, yleensä ei ehdi. Mutta sinällään sitä hoivaviettiä on ainakin ollut, että ei juurikaan alkanut taistelemaan sisaruksen ollessa nisällä, vaan asettaa siskojen hyvinvoinnin oman hyvinvoinnin edelle.
Viikko 10 / Lempilelu: Turkoosinsininen karvapallo.
Viikko 11 / Höynäytyshelppous: Helppo höynäyttää, kun kaikki mikä liikkuu, on kiinnostavaa. Eikä jaksanut laittaa mieleen, että samalla huiskalla on jo pari kertaa yhden päivän aikana höynäytetty esim. syliin rauhoittumaan.
Viikko 12 / Luonne myöhemminen: Mä olen ihan joka paikassa ja teen ihan kaikkea, mä olen siis kokonaisvaltainen kisuli. Lisäksi mä olen suuri verhontappaja, muut eivät pahemmin verhoista kiinnostuneet, mutta mä kyllä olen kiinnostunut tutkimaan mm. niiden kiinnitysmekanismia ja materiaalia (Sen on uusi mummolakin saanut kuulemma jo huomata.)
Viikko 13 / Yleisvaikutelma: Joka paikan höylä ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita. SSS-trion ehkä kuitenkin "tasalaatuisin" kissa, kaikkea löytyy, mutta mitään ei ylikorostuneesti (paitsi ehkä sitä sähellystä...).
Viikko 1 / Ensivaikutelma: Rauhallinen punainen esikoinen (miten pieleen ensivaikutelma rauhallisuudesta voikaan mennä...). Mutta kuitenkin niin sisarusrakas, että alkuvaikeuksista huolimatta jaksoi käydä tervehtimässä heti molemmat sisarukset.
Viikko 2 / Ensiluonne: Mä voin odotella, että muut ehtii syödä ensin... eikä se nisä ollut maailman napa myöhemminkään. Pyrki hyvin mielellään emon kaulaa vasten turvaan ulkomaailmalta.
Viikko 3 / Isukki: Pikkuhiljaa sylissä istuen se isukin sydän vallattiin. Omalla veikeydellään aiheutti monet naurut.
Viikko 4 / Mami: Nappasi ison palasen mamin sydämestä jo heti syntymähetkellä. Punaistahan sieltä toivottiin ja kun se tuli, niin mitä muuta voi tapahtua, kuin sydämen menetys? Lisäksi esikoinen on aina esikoinen.
Viikko 5 / Viivi-emon mielipide: Johan on sählä, eipä olisi alun jälkeen uskonut. Eihän tää pysy paikallaan edes pientä hetkeä. Otti siis todellakin takaisin alkupäivien "vahingon" siinä rauhallisuuden muodossa.
Viikko 6 / Ruokailu: Ihan kaikki käy. Siiri on kova touhuamaan ja energiaa menee, joten ei sitä ehdi siinä kiireessä pahemmin edes nirsoilemaan ruokien suhteen.
Viikko 7 / Hyppytaidot: Tahtoa on enemmän kuin taitoa. Mutta toisaalta, ei todellakaan välitä pikkukolhuista, ei kropassa eikä omassa ylpeydessä, vaikka joskus vähän huti laskeutuminen tai hyppy meneekin.
Viikko 8 / Hurmaustaidot: Säheltäjästä ei kukaan voi olla pitämättä. Lisäksi tyttö oli niin kova siivoaja, että kukapa ei puhtaana pitäjästä tykkäisi? Aina sellainen pieni pilke silmäkulmassa.
Viikko 9 / Hoivavietti: Hoitaa jos ehtii, yleensä ei ehdi. Mutta sinällään sitä hoivaviettiä on ainakin ollut, että ei juurikaan alkanut taistelemaan sisaruksen ollessa nisällä, vaan asettaa siskojen hyvinvoinnin oman hyvinvoinnin edelle.
Viikko 10 / Lempilelu: Turkoosinsininen karvapallo.
Viikko 11 / Höynäytyshelppous: Helppo höynäyttää, kun kaikki mikä liikkuu, on kiinnostavaa. Eikä jaksanut laittaa mieleen, että samalla huiskalla on jo pari kertaa yhden päivän aikana höynäytetty esim. syliin rauhoittumaan.
Viikko 12 / Luonne myöhemminen: Mä olen ihan joka paikassa ja teen ihan kaikkea, mä olen siis kokonaisvaltainen kisuli. Lisäksi mä olen suuri verhontappaja, muut eivät pahemmin verhoista kiinnostuneet, mutta mä kyllä olen kiinnostunut tutkimaan mm. niiden kiinnitysmekanismia ja materiaalia (Sen on uusi mummolakin saanut kuulemma jo huomata.)
Viikko 13 / Yleisvaikutelma: Joka paikan höylä ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita. SSS-trion ehkä kuitenkin "tasalaatuisin" kissa, kaikkea löytyy, mutta mitään ei ylikorostuneesti (paitsi ehkä sitä sähellystä...).
keskiviikko 21. toukokuuta 2008
Kaksin aina kaunihimpi, osa 2
Otsikon mukaisen teeman osa 2 kajahtaa ilmoille "pylly vasten pyllyä - pumpum" -laulun siivittämänä... Ja vaikka kuvassa onkin peput vastakkain, niin kyllä me aletaan olla Säteen kanssa kuin ne kuuluisat paita ja peppu. On se vaan ihanaa, kun saa tuollaisen pienen natiaisen seuraksi ja kun se kuitenkin on niin superkiltti tapaus. Minullekin on taas ruoka maistunut vähän paremmin, kun tuota energiaakin kuluu Säteen kanssa taloa ympäriinsä juostessa. Mami on siitä ihan mielettömän tyytyväinen.
Joskus aamuisin minua vähän meinaa kiukuttaa Säde, kun se aamuhetken mamin polkemissessio on mulle se ainoa oikea aamunavaus. Se on niin tärkeä toimitus, että siihen pitää täysillä keskittyä. No, tietenkin toi tenava tulee siihen viereen ja käynnistää sen superturbokehruumoottorinsa ja sen jälkeen ei kyllä kukaan kuule edes omia ajatuksiaan. Vähemmästäkin siis saattaa tassu heilahtaa kiukun merkiksi. Mutta ei se Säde siitä edes pahemmin välitä, jatkaa vaan omia hössötyksiään sen hurjan hurinan siivittämänä. Olenkin jo alkanut todeta, että turha sitä tassuakaan on heilutella, ehkä vähän närkästynyt katse vaan kehiin ja antaa sen hössöttää.
Kun tää koko juttu meni enemmän tai vähemmän unisiin teemoihin keskittyen, niin tässä vielä meistä molemmista pienet päivätorkkukuvat. Tarkkasilmäiset tietenkin havainnoivat, että kuvat ovat jatkoa tuolle pylly vasten pyllyä -kuvalle.
Joskus aamuisin minua vähän meinaa kiukuttaa Säde, kun se aamuhetken mamin polkemissessio on mulle se ainoa oikea aamunavaus. Se on niin tärkeä toimitus, että siihen pitää täysillä keskittyä. No, tietenkin toi tenava tulee siihen viereen ja käynnistää sen superturbokehruumoottorinsa ja sen jälkeen ei kyllä kukaan kuule edes omia ajatuksiaan. Vähemmästäkin siis saattaa tassu heilahtaa kiukun merkiksi. Mutta ei se Säde siitä edes pahemmin välitä, jatkaa vaan omia hössötyksiään sen hurjan hurinan siivittämänä. Olenkin jo alkanut todeta, että turha sitä tassuakaan on heilutella, ehkä vähän närkästynyt katse vaan kehiin ja antaa sen hössöttää.
Kun tää koko juttu meni enemmän tai vähemmän unisiin teemoihin keskittyen, niin tässä vielä meistä molemmista pienet päivätorkkukuvat. Tarkkasilmäiset tietenkin havainnoivat, että kuvat ovat jatkoa tuolle pylly vasten pyllyä -kuvalle.
maanantai 19. toukokuuta 2008
Terveisiä jälkikasvulta
Mami ja isukki kävivät eilen katsastamassa, mitä SSS-joukkojen kahdelle kotoa poistuneelle jäsenelle kuuluu. Lyhyesti ja ytimekkäästi voisi sanoa, että Siirille ja Saagalle kuulemma kuuluu HYVÄÄ! Ja tämän minäkin päättelin kuvia katsomalla. Tenavat ovat näköjään kasvaneet ihan huikeaa vauhtia ja turkit ovat niin loistavassa kunnossa, että salaisia aseita uuden kodin hoito-ohjeista pitänee alkaa utelemaan... Siiri oli säilyttänyt vielä pienen etumatkan kasvukäyrällä, mutta ei se Saaga kaukana ole. Saaga puolestaan on säilyttänyt etumatkan sen suhteen, kun puhutaan pomppuvoimassa. Mutta onneksi Siiri ei edelleenkään välitä, vaikka vähän huteja hypyissä tuleekin, kun yrittää päästä samoihin korkeuksiin kuin sisko. Kaikkinensa mami ja isukki huokuivat tyytyväisyyttä ja onnellisuutta Siirin ja Saagan elämästä uudessa kodissa. He veivät tenaville sen ikivanhan ja "vähän" kulahtaneen lempilelun eli turkoosinsinisen karvapallon jäänteet. Oli kuulemma silmät kirkastuneet ja turrukka oli aiheuttanut jopa murinaa. Vanhat muistot siis olivat palanneet kehiin hyvinkin kirkkaina. Tosin mami ja isukki epäilivät, että se lelu on lopullisesti tuhottu jo parissa päivässä, sen verran kovakouraista oli jälleennäkemisen riemu kuitenkin.
Kaikki kuvat eiliseltä löytyvät siis täältä sekä myös tuolta pentugalleriasta. Vauhtia oli siihen malliin, että iso osa kuvista on vähän sinne päin.. Minulle kerrottiin, että minä pääsen näkemään Siirin ja Saagan Hyvinkäällä näyttelyssä. Vaikka tuo näyttely mulle aiheuttaakin inhoväristyksiä, niin kyllä minä silti kovasti jo odotan sitä viikonloppua, että saan nähdä Siiri-säheltäjän ja Saaga-satumaisen pitkän tauon jälkeen.
Kaikki kuvat eiliseltä löytyvät siis täältä sekä myös tuolta pentugalleriasta. Vauhtia oli siihen malliin, että iso osa kuvista on vähän sinne päin.. Minulle kerrottiin, että minä pääsen näkemään Siirin ja Saagan Hyvinkäällä näyttelyssä. Vaikka tuo näyttely mulle aiheuttaakin inhoväristyksiä, niin kyllä minä silti kovasti jo odotan sitä viikonloppua, että saan nähdä Siiri-säheltäjän ja Saaga-satumaisen pitkän tauon jälkeen.
perjantai 16. toukokuuta 2008
Kaksin aina kaunihimpi
Otsikkokin sen jo kertoo, kaksin on aina kaunihimpi, niin edestä kuin takaakin, eikö totta? Meillä oli ilmeisesti säädetty jo talon lämmöt kesäasetuksille ja ulkona kun on "tosi" kesäistä nyt, niin sisälle tulikin yllättäen vilu, ainakin näin kissalämpömittarin mukaan. Kääriydyimme oikein karvat pörhöllään Säteen kanssa kerälle ja juu'u, yllätyimme positiivisesti. Vinkistä otettiin oppia ja jee'e, takkakausi käynnistyi jälleen! Vähänkö me ollaan nautittu siitä tulen lämmöstä. Eipä sillä, mieluummin kuitenkin se auringon lämpö...
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Kissakuvahaaste: laukku / reppu / kassi
Tämän viikon kissakuvahaasteen aiheena on laukku / reppu / kassi. Sen edellisessä päivityksessä mainitun sunnuntaiaamun mun kostean kostoretken kohteeksi sattui eteisen kaapissa mm. meidän kauppakassi. Yllättäen se kassi joutui sitten pesuun ja "yllättäen" tuo pikkuinen tenavani oli sen päättänyt roudata pesuhuoneesta olohuoneeseen ("yllättäen" siksi, että sieltä pesuhuoneesta siirtyy yksi jos toinenkin vaatekappale kuivumaan mitä ihmeellisimpiin paikkoihin). Onhan se totta, että olohuoneeseen paistaa aurinko ja kassi kuivaa siellä paljon nopeammin. On se vaan fiksu toi mun tytär. Lisäksi Säteen piti tarkkaan tutkia, onko pesujälki varmasti riittävän puhdasta ja onko vielä aihetta siirtää kassia uuteen paikkaan kuivumaan. Osallistumme kissakuvahaasteeseen siis näillä Säteen kassintutkimiskuvilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)