Elämä jatkuu

Minun kaksi pikkuprinsessaa nukkuvat nyt suloisesti toistensa kainalossa pesässään tuhdin aamuruokailun jälkeen, joten minä pääsen kertomaan teille kuulumisia. Minä ja mami halutaan kiittää kaikkia sekä onnitteluista että osanotosta. Tällä kertaa ei kaikki mennyt alussa niin hyvin kuin viimeksi, mutta tähän on tietenkin pakko varautua. Ja molemmat olemme vahvasti sitä mieltä, että kun näin on tarkoitus käydä, niin hyvä näin pian. Emme pysty edes kuvittelemaan siitä surua, jos pikkuisen elämä olisi päättynyt esim. 8 viikon päästä, kun 8 tunnin elämänkin päättyminen sattui ja sattuu vieläkin niin kovin. Mutta elämä jatkuu ja me iloitsemme suunnattomasti kahdesta pienestä tuhisijasta, jotka onnellisena nukkuvat tuolla pesässä. Minä lupaan hoitaa niitä oikein erityisen tarmokkaasti ja hellästi.Synnytys meni kaikkinensa hyvin ja ilman mitään suurempaa draamaa. Ensimmäinen tyttö oli vähän vaisu, kuten oli viimeksikin, mutta nuolemisella ja pienellä pökkimisellä kaikki lähti vauhtiin hyvin. Mami ja Ritva-täti hoitivat esimerkillisen hyvin kätilönhommat. Ensimmäinen eli sininen tyttö painoi 80 grammaa ja riistatyttö 83 grammaa. Nyt painot huitelevat jo reilusti yli 100 grammassa, joten maidon tuloa ei voi estää, eikä tarvitsekaan estää =). Voiko suloisempaa näkyä ollakkaan kuin pienen elämänalun uninen ilme.
Tässä vielä kaksikosta kuva pian syntymän jälkeen.Ja lopuksi - pikkuenkelille. Me tiedämme, että sinulla on nyt kaikki hyvin ja sinulla ei ole kipuja. Meidän menetyksen tuska muuttuu vielä ajallaan suloiseksi muistoksi ja sinulla tulee ikuisesti olemaan erityisen rakas paikka sydämissämme. Me haluamme ajatella, että nyt kahdella siskollasi on ihan ikioma nimikoitu suojelusenkeli turvaamassa niin elämän ensi hetkiä kuin siitä eteenkin päin. Olisimme haluneet sinut niin kovin pitää, mutta sinulle ei suotu elämän lahjaa. Sitä meidän on niin kovin vaikea ymmärtää. Näiden kahden kuvan siivittämän jätämme hellät hyvästit pikkuenkelillemme.

Iloa ja surua

Vihdoinkin pentu-uutisia, sekä iloisia että hyvin surullisia. Viivi synnytti viime yönä kolme tyttöä (varsinainen tyttöjen tekokone), kaksi sinistä ja yksi riista. Suureksi suruksemme jouduimme tunti sitten luovuttamaan toisen sinisistä tytöistä kissojen taivaaseen. Eläinlääkäri diagnosoi, että pikkuisella oli synnynnäinen kehityshäiriö nenän alueella ja mm. sieraimet eivät olleet avautuneet. Terhakkaasti tyttö taisteli, mutta hengittäminen oli hankalaa ja syöminen mahdotonta. Suru on nyt päällimmäinen tunne, mutta onneksi meitä ilostuttamaan jäi kaksi ihanaa tyttöä, jotka ovat erittäin virkeitä ja massut täynnä maitoa.

Tunnelmia muuten myöhemmin lisää, nyt ei jaksa.

Kaikki valmiina

Kaikki on valmiina pienten vauvojen maailmaan tulolle: pesä on tehty ja muutkin tarvikkeet ovat siistissä rivissä saunan lauteilla odottamassa. Ja mikä tärkeintä, myös maitobaari on viimeistelty niin, että se odottaa enää PIENIÄ hanojen käyttäjiä (Säde: sua ei edelleenkään lasketa enää niihin pieniin.... olet sitten kuinka eri mieltä tahansa tästä!). Mami jäi etätöihin kotiin ja isukki sopivasti sairasti alkuviikon, joten meillä on hoitaja ollut koko ajan saatavilla.

Niin siis siitä maitobaarista, lämmittelin maitoa sopivaan lämpötilaan tuossa ihanaisessa auringonpaisteessa. Vähän olen jo valmiustason nostattavia merkkejä ilmaan heitellyt, mutta tänäänhän toki on aprillipäivä... Pidämme kuitenkin ajantasalla!

Abykatse

Niissä näyttelyissä puhutaan monesti sellaista tietynlaisesta "tuhmasta" abykatseesta. Mitä luulette, olisko se jotain tällaista?Vai olisko se kuitenkin enemmän tämmöinen tiukka – määrätietoinen – mutta myös hitusen hellä?Kummasta tykkäätte enemmän?

No, hassuttelut sikseen. H-hetki alkaa lähestyä hurjaa vauhtia ja olo on kyllä sen mukainen! Noi yrittää ottaa mun massusta kuvia, mutta kukapa itseään kunnioittava nainen haluaa todistusaineistoa hetkeltä, jolloin olo on kuin syöttöporsaalla. Juu ei, ei onnistu. Mä joko karkaan kameran nähdessä tai otan järeämmät aseet käyttöön, kuten esim. pieni näykkäisy. Harkitsen vielä, josko yhden kuvan sallisin, mutta en ole vielä ihan varma. Mulle on tehty pesä tuonne saunaan. Lienee tarkoitus, että majoitun siellä sitten vauvojen kanssa. Nooh... palataan siihen sitten myöhemmin, minne lopulta päätin majoittua. Nyt mä lyllerrän taas mahani kanssa tuonne saunatyynyn päälle, siellä kun pystyy edes joten kuten nukkumaan.

Kaunotarkaksikkoa katsastamassa

Mami kävi Ritva-tädin kanssa katsomassa meidän kaunotarkaksikkoa tässä iltana eräänä. Siirillä ja Saagalla on kaikki hyvin ja mami oli taas niin onnellinen sieltä tultuaan siitä, kuinka hyvä koti tytöille löytyi ja että tytöt saavat olla yhdessä. Parivaljakko on kyllä kuin paita ja peppu! Tässä vähän todistusaineistoa kaksikosta.

Ensin Siiri - Siirin väri oli hienosti tummunut ja kasvoihin oli tullut paljon uutta ilmettä. Juoksuja tyttelillä on kovasti ja ne ovat "kovia"... perinyt tähän liittyvät ominaisuudet kaikki vähintäänkin tuplana sekä minulta että Geri-mummolta. Ilmeet ovat kuvissa vähän tiukkoja, mutta toki pitääkin olla varautunut, kun vieraalle (=pahalle) haisevia tätejä tulee kaksin kappalein tutkimaan ja ihmettelemään. Mutta kyllä se vauhti ja säpinä on edelleen tallessa! Sitten Saaga. Saagassa on selvää malliaineista. Tämähän on tullut todettua jo näyttelyissäkin, missä tyttönen keimailee ja keikistelee kuin isänsä konsanaan, mutta kylläpä se näkyy näissä kuvissakin. Katsokaa nyt tuota ekaa kuvaakin - kyllä on kuin mallikansion kasvokuvaposeeraus. Entäs sitten tuo kolmas - onhan korvat varmasti hyvin ja suu kauniissa asennossa? No, löytyy Saagasta muitakin puolia ja vikan kuvan hassuttelu kiipeilypuussa sen todistaakin.

Hylly herää eloon – jatkoa osalle "Koristeet herää eloon"

Ja juuri kun olin toipunut edellisestä painajaismaisesta tapahtumasta, kun liesituulettimien koriste heräsi eloon ja karkasi paikan päältä, niin sitten meillä alkoi kummittelemaan olohuoneen hyllyssä. Ensin sieltä kuului sellaista ihmeellistä puhinaa ja vähän kolinaa ja sitten se peto ilmeistyi sieltä näkyville.Ja eikä tässä vielä mitään, sehän pyrki siihen koristekippoon ihmeellisellä tekniikalla tosin.Onneksi näiltä kummitusolennoiltakaan ei ihan kaikki epäluonnolliset teot onnistu ja niinhän siinä kävi, että koristekippo otti ja puri takaisin niin, että sekä kippo että kummitus putosivat lattialle ja kummitus katosi tuulispään vauhtia pois paikalta. Kiitos kippo – pelastit meidät ihmeelliseltä kummitukselta!

Koristeet herää eloon

Löytyykö teiltä yhtä elävän ja aidon näköistä koristetta liesituulettimen päältä? Ei meiltäkään vuosi sitten, mutta sittemmin siellä on hyvinkin usein sellainen kovin eläväisen näköinen kissa sen kipon päällä makoilevan puisen kissan kaverina.Mutta joskus se totuus on todellakin tarua ihmeellisempää ja koristeet voivat herätä eloon ja alkavat jopa venyttelemään! Ihmeellinen koriste, minuakin ihan pelotti niin, että piti laittaa silmät kiinni.Kun taas avasin silmäni, niin siellä se koriste taas makasi kuin mikäkin lahna paikallaan.Kunnes taas mielikuvitus teki tepposet ja koriste hyppäsi sieltä pois… apua, meillä kummittelee!