Tenavat kahden viikon ikäisiä

Niin se aika rientään, reilu vuorokausi sitten meillä tuli 2 viikkoa täyteen ja sen kunniaksi tietenkin setti valokuvia kehiin tästä tämän linkin kautta. Ei liene kuvat katsottuanne vaikea arvata, kumpi lapsista on linssiludeposeeraaja ja kumpi ei =). Minä olen vähän koetellut mamin kestävyyttä ja hakenut lapsille oikeampaa pesäpaikkaa. Tietty tuolla saunaosastolla (kuullostaa isommalta kuin onkaan) ei niitä vaihtoehtoja hirveästi ole, mutta hyvällä mielikuvituksella mamiin saa vauhtia aikaiseksi. Nyt se viritteli meille sellaisen lisähuoneen pesään ja olen nyt tämän aamupäivän ajan suostunut sitä käyttämäänkin. Huomenna on taas päivä uus...

Niin, se piti sanomani, että lapsistani on kasvamassa hurrrrjia petoja, sen sai jo Ritva-tätikin eilen huomata. Sieltä tuli ärinää ja purinaa ihan kamalasti ja Ritva-täti ihan säikähti! No, sietää säikähtääkin meidän hurjia petoja.

Esittelyssä....

.... SILMÄT! Parin päivän harkinnan jälkeen molemmat tenavista tohti avata myös sen toisen silmänsä ja kyllä nyt on ihmeteltävää. Erityisesti mamin ilmestyminen paikalle saa silmät suurenemaan pienten lautasten kokoisiksi - no, onhan siinä mamissa ihmettelemistä kerrakseen. Kummasti myös se vauhtikin lisääntyi heti silmien ilmestyttyä peliin mukaan ja laatikon reunat alkavat enemmänkin kiinnostamaan. Nooh, onneksi vielä pysyvät laatikon sisällä.

Eilen isukki ja mami roudas meidät laatikon kera ikkunan eteen ja mä olisin kernaasti jäänyt siihen ihan jatkossakin, kun olis imettämisen ohella voinut tsuumailla ulkomaailmaa. Mutta taasen kerran se ilo oli kovin lyhyt aikaista ja takaisin saunaan tuli kuljetus heti miten kuvien jälkeen. Eli ohessa on nyt sitten esittelyssä meidän pikkulasten silmät - kuvat ovat vähän epätarkkoja, mutta illalla ei enää aurinko paistanut niin kamalasti, että olis kokonaan salaman korvannut. Mutta ehkäpä niistä kuitenkin selvää saa edes vähän.

Ensin on vuorossa sininen ja sinisen silmät: Sitten vuorostaan riista ja riistan silmät: Ja lopuksi kaksi "touhukuvaa" pesästä.

Vauhti on hurjaa...

Joo'o, näin on. Kun lapsosten vauhtia vertaa nyt ja viikko sitten, niin kyllä, vauhti on nyt hurjaa! Pesää "viiletetään" jo ympäriinsä ja maistellaan välillä seiniäkin. Punnitus pitää tehdä jo kipossa, koska muuten mami saa tuijotella nollalukemia, kun ei pentua enää vaa'alla näy. Lisäksi meillä on tällä hetkellä kaksi yksisilmäistä otusta tuolla laatikossa eli molemmilla on toinen silmä jo kokonaan auki ja toisen osalta vielä harkitaan, tohtiiko tuota avata ollenkaan. Tästä johtuen nyt on sitten valokuvatkin vähän aikaa kortilla, kun salamaa ei tohdi käyttää ja se aurinko taisi meidät hylätä... No, pidetään peukkuja, että saadaan jossain vaiheessa ilman salamaakin kuvia. Viimeisimmät kuvat keskittyvät vielä kovin tuohon syömiseen ja massujen esittelyyn. Mami ilmoitti muuten tosi tylyn uutisen - meillä on paluu arkeen edessä ja mami lähtee töihin. Ihan mälsää... Eikö ookin?

Poseerausta

Minun vauvat ovat nyt 5 vuorokauden ikäisiä! Riistatyttönen on jo tuplannut syntymäpainonsa ja ei siniseltäkään paljoa siitä puutu. Mami-ryökäle oli eilen poissa ihan liian monta tuntia ja jouduin hoitamaan vauvoja ihan yksin! No, onneksi mä nyt kuitenkin tiedän, mitä pitää tehdä, joten hyvin se sujui, vaikkakin kyllä muistin mamille asiasta marmattaa illalla.

Tällä kertaa keskitymme kuviin. Ensin riistatyttösestä kaksi naamakuvaa ja sen jälkeen perinteinen punnituskuva. Ja sitten ihan samainen setti meidän sinityttösestä. Ja ennen kuin jatkamme, niin tähän väliin taas tämä minun ihmettelyni ja pieni huoleni siitä, tuleeko tuosta punnitsemisesta oikein mitään ja muistaahan noi palauttaa vauvani heti takaisin... Meidän sinityttö on myös keksinyt mitä ihmeellisempiä tapoja syödä maitoa. Tässä kaksi esimerkkiä. Ensimmäisessä sininen on vakaasti sitä mieltä, että tassut taivasta kohden maitoa mahtuu ihan varmasti enemmän massuun. Ja toisessa puolestaan hän on sitä mieltä, että siskotytön alla syödessä antaa sisko tahtia ja maito menee nopeammin mahaan. Mutta osataan meillä olla perinteisen kauniisti vierekkäinkin. Tämän kuvan myötä toivotamme kaikille oikein keväistä ja rauhallisen mukavaa pääsiäistä.

Elämä jatkuu

Minun kaksi pikkuprinsessaa nukkuvat nyt suloisesti toistensa kainalossa pesässään tuhdin aamuruokailun jälkeen, joten minä pääsen kertomaan teille kuulumisia. Minä ja mami halutaan kiittää kaikkia sekä onnitteluista että osanotosta. Tällä kertaa ei kaikki mennyt alussa niin hyvin kuin viimeksi, mutta tähän on tietenkin pakko varautua. Ja molemmat olemme vahvasti sitä mieltä, että kun näin on tarkoitus käydä, niin hyvä näin pian. Emme pysty edes kuvittelemaan siitä surua, jos pikkuisen elämä olisi päättynyt esim. 8 viikon päästä, kun 8 tunnin elämänkin päättyminen sattui ja sattuu vieläkin niin kovin. Mutta elämä jatkuu ja me iloitsemme suunnattomasti kahdesta pienestä tuhisijasta, jotka onnellisena nukkuvat tuolla pesässä. Minä lupaan hoitaa niitä oikein erityisen tarmokkaasti ja hellästi.Synnytys meni kaikkinensa hyvin ja ilman mitään suurempaa draamaa. Ensimmäinen tyttö oli vähän vaisu, kuten oli viimeksikin, mutta nuolemisella ja pienellä pökkimisellä kaikki lähti vauhtiin hyvin. Mami ja Ritva-täti hoitivat esimerkillisen hyvin kätilönhommat. Ensimmäinen eli sininen tyttö painoi 80 grammaa ja riistatyttö 83 grammaa. Nyt painot huitelevat jo reilusti yli 100 grammassa, joten maidon tuloa ei voi estää, eikä tarvitsekaan estää =). Voiko suloisempaa näkyä ollakkaan kuin pienen elämänalun uninen ilme.
Tässä vielä kaksikosta kuva pian syntymän jälkeen.Ja lopuksi - pikkuenkelille. Me tiedämme, että sinulla on nyt kaikki hyvin ja sinulla ei ole kipuja. Meidän menetyksen tuska muuttuu vielä ajallaan suloiseksi muistoksi ja sinulla tulee ikuisesti olemaan erityisen rakas paikka sydämissämme. Me haluamme ajatella, että nyt kahdella siskollasi on ihan ikioma nimikoitu suojelusenkeli turvaamassa niin elämän ensi hetkiä kuin siitä eteenkin päin. Olisimme haluneet sinut niin kovin pitää, mutta sinulle ei suotu elämän lahjaa. Sitä meidän on niin kovin vaikea ymmärtää. Näiden kahden kuvan siivittämän jätämme hellät hyvästit pikkuenkelillemme.

Iloa ja surua

Vihdoinkin pentu-uutisia, sekä iloisia että hyvin surullisia. Viivi synnytti viime yönä kolme tyttöä (varsinainen tyttöjen tekokone), kaksi sinistä ja yksi riista. Suureksi suruksemme jouduimme tunti sitten luovuttamaan toisen sinisistä tytöistä kissojen taivaaseen. Eläinlääkäri diagnosoi, että pikkuisella oli synnynnäinen kehityshäiriö nenän alueella ja mm. sieraimet eivät olleet avautuneet. Terhakkaasti tyttö taisteli, mutta hengittäminen oli hankalaa ja syöminen mahdotonta. Suru on nyt päällimmäinen tunne, mutta onneksi meitä ilostuttamaan jäi kaksi ihanaa tyttöä, jotka ovat erittäin virkeitä ja massut täynnä maitoa.

Tunnelmia muuten myöhemmin lisää, nyt ei jaksa.

Kaikki valmiina

Kaikki on valmiina pienten vauvojen maailmaan tulolle: pesä on tehty ja muutkin tarvikkeet ovat siistissä rivissä saunan lauteilla odottamassa. Ja mikä tärkeintä, myös maitobaari on viimeistelty niin, että se odottaa enää PIENIÄ hanojen käyttäjiä (Säde: sua ei edelleenkään lasketa enää niihin pieniin.... olet sitten kuinka eri mieltä tahansa tästä!). Mami jäi etätöihin kotiin ja isukki sopivasti sairasti alkuviikon, joten meillä on hoitaja ollut koko ajan saatavilla.

Niin siis siitä maitobaarista, lämmittelin maitoa sopivaan lämpötilaan tuossa ihanaisessa auringonpaisteessa. Vähän olen jo valmiustason nostattavia merkkejä ilmaan heitellyt, mutta tänäänhän toki on aprillipäivä... Pidämme kuitenkin ajantasalla!