Säteen oma aarre ja silmäterä

Ihan ensimmäiseksi kiitämme teitä lämpimästi kaikista ihanista viesteistä ja tuesta, jota olemme surumme keskellä saaneet niin blogin, FB:n kuin sähköpostin ja puhelimenkin välityksellä. On kuitenkin helpottavaa huomata, kuinka moni elää mukanamme surua ja jakaa sitä kanssamme. Katseet on kuitenkin suunnattava eteenpäin, vaikkei se sitä tarkoitakaan, että pienet enkelimme pitäisi unohtaa.

Me saamme suurta iloa siitä, kuinka loistava emo meidän Säde on. Säteestä todellakin näkee, että hänellä on nyt ikioma aarre ja silmäterä. Pieni tyttönen kyllä todellakin on kietonut emonsa jo kaikkien tassujensa ympärille ja kun kyseessä taitaa olla varsin määrätietoinen ja tahtova tyttönen, niin Säteellä ei ole ns. vapaa-ajan ongelmia. Eipä sillä, eipä tuo tuolta pesästä juuri pois halua tullakaan. Mutta sen kerran, kun sieltä pääsee lähtemään ilman, että silmäterä sitä huomaa ja asiaan hyvin nopeasti äänellään puuttuu, niin kovin pikaiseksi jää Säteen kierrokset, kun heti on jo takaisin laatikon reunan yli katsomassa aarrettaan. Ja ei pääse meidän vauva kyllä likaantumaankaan, sen verran tarmokkaasti ja usein sitä pestään.

Tänään tulee pikkuiselle viikko ikää täyteen ja paino on tullut niin, että 200 gramman raja rikkoutuu ihan kohta puoliin. Maitobaaria on todellakin hyödynnetty. Seuraavaksi odotamme innolla, kun silmät alkavat aueta ja pikkuinen pääsee ihmettelemään kaikkia niitä kasvoja, jotka sitä laatikon reunalla katselevat.

Ensimmäisen viikon kunniaksi tässä muutamia kuvia pienten kommenttien kera.

Pienen ihmeen elämän keskipiste ensimmäisten viikkojen ajan - mamma ja mamman maitobaari: Ylpeä emo ja lämpöpatterit - pikkuinen tykkää nukkua Säteen hännän ja pepun välissä, näin hän saa varmasti riittävästi lämpöä ja läheisyyttä: Pienen pieni poseeraus - ikää muutama päivä! Koko Säteen keho ja katse kertoo kyllä, että hän on niin onnellinen! Joitakin uniasentoja - yleensä se emon peppu on se, joka vetää puoleensa. Haukankatse valvoo, ettei vaan mikään häiritse pikkuista. Voiko toinen olla enää hellyttävämpi nukkuessaan... Mami toi pikkuiselle unikaverin, jotta Säde pääsee edes hetkeksi pois pesästä jaloittelemaan. Lopuksi se kaikista hellyttävin kuva - veljenkorvike on kirjaimellisesti otettu kainaloon unikaveriksi! Vähemmästäkin tuli tippa silmään!

Hei-hei rakas pieni veljeni

Hannele Huovin sanoin meidän Säteen pieni tyttö lähettää terveiset pienen pienelle enkeliveljelleen kissojen taivaaseen.

"Kun on oikein pieni,
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä huojuvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni."

Vie hellät terveiset myös minun enkelitytölleni. Emme ikinä unohda teitä.

Suuri suru jälleen luonamme

Vuosi sitten kissojen taivaaseen siirtynyt minun pieni tyttöni sai viime yönä seurakseen Säteen pienen pojan. Pikkuisen tila romahti eilen aamulla ja lääkärin diagnoosi oli se, että oli hörpännyt vettä tms. matkalla maailmaan ja se oli aiheuttanut yleisinfektion. Poikahan syntyi niin, että sikiöpussi oli jo rikkoutunut. Taistelimme kaikin mahdollisin keinoin, mutta hävisimme jälleen. Nyt voimme lohduttautua vain sillä, että pikkuisella ei ole enää kipuja ja hänellä on hyvä olla minun pienen enkelityttöni kanssa.

Me olemme surun murtamia. Yritämme keskittyä pienen tytön hoitamiseen, joka onneksi ainakin nyt voi hyvin ja kasvaa. Palaamme mahdollisten kuvien kera myöhemmin, kunhan suurin suru vähän hellittää.

Joskus sanotaan, että vaikeuksien summa on vakio. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että sitä se ei todellakaan ole.

Omia ihastellessa!

Enää ei tarvitse omia odotella, vaan voi ihastella! Säde pisti palvelusväkeen vipinää aamulla ns. heittämällä vedet lattialle. Siitäkös säpinä syntyi, kun mamilla mukamas oli pakottava meno. Nooh, onneksi Ritva-täti tuli hätiin ja piti Sädettä tassusta kiinni, kunnes mami ehti takaisin. Puolentoista tunnin ponnistelujen jälkeen maailmaan syntyi 75 g painoinen riistavauva. Ja puoli tuntia tästä tupsahti maailmaan 94 g painoinen riistavauva. Ensi arvion mukaan eka on poika ja toka on tyttö - varmuudella voidaan sanoa, että toinen niistä on oikein! Säde-emo on onnensa kukkuloilla ja niin levollisena ja rauhallisena pesässä hoitaa omia aarteitaan. Mami ja Ritva-täti ovat ihan ihmeissään, että eikös tässä yötä tarvitsekaan valvoa. Nooh... minä kyllä otan omani takaisin sitten yöllä.

Mutta siis - me nautimme täällä onnen tunteesta, jonka toivomme jatkuvan. Palaamme asiaan varmasti jo huomenna ja ehkäpä jopa kuvien kera. Etukäteiskommenttina voimme sanoa, että meillä on tumma riista ja meillä on lähes tulkoon musta riista!

Omia odotellessa...

... on hyvä taas ihastella ja huokailla Siirin prinsessojen kuvien parissa. Mami ja Ritva-täti kävivät katsastamassa tilanteen noin niin kuin 5 viikon kunniaksi. Kaikki edelleenkin äärimmäisen hyvin. Jotenkin sanoja on turha toistaa, joten eikös vaan anneta kuvien puhua, kuinka ihastuttavia tyttöjä siellä Siiri kasvattaakin. Tässä jokunen maistiainen ja koko setti täällä. Aivan, joukossa oli vähän isompikin prinsessa... mutta eihän mammaa toki voi sivuuttaa!

Kaikki valmiina

Meillä alkaa viimeinen viikko Säteen masun kasvatuksessa. Säde onkin löytänyt ihan uusia asentoja, miten on helpompi ottaa aurinkokylpyjä. Tosin nuo aurinkokylvyt aiheuttavat hyvin nopeasti sen, että Säde menee varjoon, taitaa tuo massu vähän jo lämmittää liikaakin.

Sinällään meillä on kaikki valmiina suurta hetkeä ajatellen. Mami väkersi lauantaina pesän Säteelle ja ilmeisesti se kokemus tuo varmuutta tälläkin saralla, kun pehmusteet tuli ensi yrittämällä oikeaan mittaan ja ei tuo värimaailmakaan ole ihan sitä Tikkurilan värikartan mallia, niin kuin aikanaan minun pesäni suhteen... Säde kävi pesää jo vähän testailemassa, onneksi ei alkanut vielä tositoimiin! Nyt siis keskitytään jännittämään ja toivomaan parasta - niin toivomme, että saamme kertoa superiloisia uutisia viikonloppuna/heti sen jälkeen!

Pikkuprinsessat 4 viikkoa

Mami ja isukki kävivät katsomassa Siirin pikkuprinsessoja torstaina, kun tyttöset olivat tasan 4 viikon ikäisiä. Mitä nappisilmiä ja suloisia tytteleitä siellä kasvaakaan. Kertoivat, että kasvu on ollut erittäin hyvää ja viimeisimmät kuulumiset kertovat puolestaan, että kiinteä ruokakin on alkanut maistumaan vauhdilla. Minttu oli jo meidän mamin sormista ottanut vähän tuntumaan raksuihin ja myös märkäruokaan.

Tässä siis tyttöset vielä lähempää. Ensin Mimmi: Sitten Minttu:Ja sitten vielä jokunen kuva ihan ilman sen kummempia selityksiä.

Täältä löytyy pieni otos lisää kuvia. Kuvaaja taisi keskittyä tosin enemmän Suomen jääkiekkohäviöön, kun ovat hieman suttuisia kuvia... Nooh, vielä ei tohtinut pikkuisten silmiä rasittaa salaman välkyttelyllä. Ensi kerralla sitten ehkäpä jopa tarkempia kuviakin?

Ja ettei vallan mene pikkutyttöjen ihasteluksi, niin pitäähän toki Siiri-mammasta ja Saaga-tädistäkin kuvat esille laittaa.