Osa 2: käärme

Niin, lasivitriinin päällä tapahtuneet seikkailut saivat hyvin pikaisen lopun. Jopa niin pikaisen, että kamera katosi silmänräpäyksessä mamin kädestä ja isukin kädessä olleet lautaset myös. Nimittäin, Inka oli hyvää matkaa sukeltamassa suoraan vitriinin päällä olleeseen lasipurkkiin ja lasipurkki siinä samassa alkoi kaatua ja tietenkin vieriä reunaa kohden. Vain isukin supernopea reagointi pelasti Inkan lasipurkkineen putoamasta suoraan kivilattialle. Jokunen sydämenlyönti jäi itse kultakin välistä ja sen jälkeen niitä sydämenlyöntejä sitten tuli ihan aikamoista vauhtia. No, kipot ja kupit pois kaapin päältä, sillähän siitä selviää. Sen verran noita kuitenkin jäi kiinnostamaan, miten Inka olisi purkista päässyt pois, että laittoivat purkin maton päälle. Ja tässä tulos. Eli näiden kuvien perusteella voisi väittää, että eihän se olis sieltä pois päässyt kuin peruuttamalla. Mutta tämän viimeisen kuvan perusteella voisi väittää, että niitä geenejä on hypännyt Inkaan joltakin kohtuullisen selkärangattomalta, esim. käärmeeltä. Sitä pakkivaihdetta ei tarvittu ollenkaan, siellä se ipana kääntyi purkissa ja tuli nenä edellä ulos.

Lintu, kenguru, käärme....

... mutta ei kyllä normikissanpentu. Olemme monesti todenneet, että Inkaan on pakkautunut vauhtia, voimaa ja rämäpäisyyttä enemmän kuin moneen pentuun yhteensä. Mutta viime aikoina olemme kyllä yksissä tuumin pohtineet sitäkin, että asuuko Inkassa pieni lintu, kenguru tai jopa käärme. Miksi näin? No seuraavien kolmen juttupäivityksen jälkeen voitte sitten ihan itse päätellä, minkä muun kuin kissan geenejä on Inkaan päässytkään pesiytymään.

Aloitetaan keittiön yläkaapeista. Minua ne eivät voisi vähempää kiinnostaa (ei sillä, etteikö pomppuvoimani riittäisi sinne hypätä.............), siellähän on aina sitä paitsi keskimääräistä enemmän pölyä ja töhnää. Sädettä ne yläkaapit ovat aina kiinnostaneen jopa siinä mittakaavassa, että Säteelle on yhden yläkaapin päälle nostettu tyynykin, jonka päällä hän voi ottaa nokosia ihan rauhassa. Ja mitäpä ei Inka tekisi emonsa perässä. Tosin kukaan ei olisi uskonut, että hän tekee sen JO 4 kk ikäisenä. Se oli jokunen aika yksi kaunis ilta, kun kuului vaan tömps - iu - mau. Porukalla menimme sitten ihmettelemään tapahtunutta ja siellähän se neiti oli, keittiön yläkaapin päällä. Tästä seurasi hetken hämäännys ja ihmettely ja kun Inka päästi uuden iu-äänen, kiipesivät noi hakemaan tenavan pois. Nooh... arvannette, miten tarina jatkui. Siinä meni about sekunti, kun Inka oli takaisin kaapin päällä sillä seurauksella, että noi totesivat, että siellähän on, jos ei itse pääse sieltä pois. Eikös olekin julmaa touhua? Tietty noiden kuvien perusteella joku voi sitten väittää, että eihän tuo ole temppu eikä mikään hypätä tuosta astianpesukoneen päältä tuonne kaapin päälle. No ei kai olekaan, mutta tervetuloa vain koittamaan.

Mutta jatko sitten jo onkin jonkinmoinen temppu. Tämä on toiselta puolelta keittiötä ja tässä ei olekaan mitään välitasanteita matkalla. Jottei nyt jää väärä kuva, niin ihan ihmeisiin ei Inkakaan pysty. Tänne astiavitriinin päälle pääsee hyppäämällä jääkaapin ja pakastimen yläkaapin päältä tätä reittiä: Ja kuinka sitten sinne pääsee? Dadaa - meidän Inka-lintu/kenguru lentää/loikkaa. Että se sitten siitä astianpesukoneen korokkeen antamasta tasoituksesta.

Seuraavassa jutussa kerromme sitten siitä, miksi astiavitriinin päällä ei enää ole lasipurkkeja tai muitakaan koristeita. Älkää kuitenkaan huoliko, mitään tai kukaan ei ole mennyt rikki. Vielä.

Tahtoo kylmää..

.. jotta voi vaatia lämpöä ihan kunnolla! Syksyn aurinkoiset kelit toki miellyttävät meitä ja aurinkokylpyjä on kiva ottaa olkkarin matolla. Mutta tuo lämpötila on juuri se huonoin, kun terassilla ei oikein tarkene, mutta ei kuitenkaan ole niin kylmä, että noi suostuis laittamaan joka ilta takkaankaan tulta. Paha dilemma! Näin ollen siis me todella toivomme, että viikonloppuna paistaa aurinko sillein sen verran viileästi, että saadaan kunnolla lämpöä takasta. Jokunen ilta sitten meinaan saimme suostuteltua noi siihen, että meidän tuplapesä siirrettiin takan ääreen ja ah ihanuutta, totesi Säde, joka valtasi yläpedin. Paljoa lähemmäksi lämpöä ei enää edes voisi päästä!

Tuleeko tuosta mitään

Ja jälleen kerran on vuorossa Inka-apulaisen touhuja. Näitä nyt tulee varmasti ihan kyllästymiseen asti, mutta kun se tyttö vaan on niin kova auttamaan kaikissa kotiaskareissa.

Isukki oli ruuanlaittopuuhissa pikkuapulaisensa kanssa ja kun tuli riisin annostelun aika, niin siinä vaiheessa Inkan epäilyt heräsivät. "Tässä on nyt kyllä jotain mätää..." "Eieieieiei, isukki-rakas, siis ihan liian vähän makua ja sitä paitsi, liian vähän näyttää olevan riisiäkin, vai klimppisoppaako meinasit lihan kanssa pistää noi syömään?" "Missä kaikki ihastuttavat aromit ja maut?"

"Siis mä todellakin toivon, että mä saan jotain ihan muuta ruokaa, kuin tuota, mitä isukki tuossa väkertää...? Mami, auta, mulla on nälkä, eihän mun ole pakko syödä tuota, eihän?"

Aina löytyy tilaa yhdelle...

... jolla on riittävän pieni peppu. Isukki kävi pihatöiden välissä vähän tankkaamassa energiaa ja hups, kun lippis pääsi putoamaan lattialle. No eipä aikaakaan, kun pikkuneiti oli jo sen kimpussa ja sovittelemassa peppuaan siihen. Mitäs ihmettä tälle vois tehdä? No mutta, ei ollenkaan hassumpi hetki ottaa pikkunokosia, aina minä nyt yhteen lippikseen mahdun. Ja sitä paitsi, eihän isukki henno toista pois ajaa ja näin ollen tankkaustauko venähti vähän ennakoitua pidemmäksi.

Rauhoittumista

99 % Inkan valveillaoloajasta saisi meillä mitä ihmeellisempiä touhu ja tohina -kuvia. Jos siis vain kamera olisi aina valmiina ja kuvaaja olisi vielä Inkaakin nopeampi liikkeissään (mikä ei liene edes mahdollista). Mutta joskus Inka yllättää ja poseeraa hereillä ollessaan ihan rauhassa ja piiiiiitkän tovin (ainakin kaksi minuuttia). Oheisten äiti ja tytär -poseerausten myötä haluamme toivottaa kaikille oikein mukavaa alkavaa viikkoa ja kauniita syksyisiä poutapäiviä!

Matkien oppii, tai sitten ei...

Naukulan kerho kertoi, kuinka Mamman on mukava lukea, kun aina on hyvää seuraa. Toisaalta kommenteissa viitattiin siihen, että ovatko karvatassut keksineet tehokkaamman ja nopeamman tavan siirtää tieto kirjoista suoraan päähän. No, meillähän Inka on hyvin tarkkaavainen tyttönen ja myös hyvin oppivainen. Ilmeisesti päätti sitten testata, siirtyykö samalla taktiikalla iPadista kaikkien kisukavereiden kuulumiset ja vinkit uusista kivoista jutuista suoraan pikkutenavan päähän...