Nyt on kuvia!

Noi sitten riehaantuivat ihan kunnolla juhannuksen kunniaksi ja kamera sen kuin napsi kuvia. Onneksi pysyivät tuolla Inka-osastolla, mä en niin perusta siitä touhusta. Täältä löytyy koko setti ja kuten näkyy, niin poseeraaja meillä kasvaa, ihan kuten oli emonsakin pienenä. Tässä vielä valittu setti kera kommenttien.

Isukin tyttö on Inkakin, ei ole enää parempaa paikkaa ottaa päikkäreitä kuin isukin käsivarsi, isukin massu tai isukin kainalo. Myös isukin niska kelpaa erinomaisen hyvin. Voisiko kukaan sanoa ei, kun tällainen ilme pyytää silittämään? Isukin massun päällä on hyvä myös tassua pestessä vähän mietiskellä seuraavia kujeita ja kepposia, esim. emon hännänpään menoksi. Tosin se kujeilu päättyi siihen, että emo päätti haluta pestä tenavan. Inka tosin jo osaa sitäkin vastustaa varsin tehokkaasti. Ja jos ei tassu tepsi, niin aina voi hampaitakin vähän testailla emon kuonoon... Niinpä, voiko maapallo suloisempaa päällään enää kantaa... Varavelikin on edelleen mukana, mitä nyt kävi vähän pyykkinarulla kuivamassa, kun pääsi likaantumaan. Vähänkö Inka osaa jo olla hulllljana... Isukin niskaa vasten on niin turvallista nojailla ja miettiä syntyjä syviä. Kuten sitä, joko antaisi periksi hiipivälle unentunteelle vai vieläkö kävisi vähän murkinoimassa. Vai kannattaisko kuitenkin vielä vähän leikkiä? Ja maistuu ne päikkärin maminkin kanssa rankan päiväpuhteen jälkeen. Nenut vastakkain ja kyllä tuntui uni molemmille maistuvan. Punainen sopii hyvin väriksi - eikös totta? Ja peitto tietenkin pitää päällä olla. Jos ei ole jo aiemmin sydämet sulaneet, niin viimeistään nyt.

Leppoisaa juhannusta!

Inka näyttää osuvasti esimerkkiä siitä, kuin esim. aamupalan jälkeen on hyvä ottaa rennosti. Tästä voi ottaa itse kukin mallia juhannusviikonlopun aikana, turha sitä on koko ajan olla viipottamassa. Juupa... 10 sekuntia tuon jälkeen mamin suu loksahti auki, kun Inka oli jo naapurihuoneessa samaa vauhtia mamin kanssa... Kuten nytkin huomataan, niin oikea kamera ei ole ikinä siellä missä pitäisi, joudutte taas tyytymään näihin mamin surkean kännykameran otoksiin. Josko rennolta juhannuksenvietolta ehtisivät kunnon kuviakin ottamaan 4 viikon ikäisestä Inka-tyttösestä!

Joka tapauksessa, kaikille lukijoille oikein kesäistä ja mukavaa juhannusta!

Inka-ihanuus 3 viikkoa

Noilla on taas ollut mukamas niin kiirusta, että nämä Inka-ihanuuden kolmen viikon poseerauskuvatkin tulevat ihan auttamattoman myöhässä. Seliseli. Mutta tässä ensin viime viikolla otettuja muutamia kuvia Inkasta, kun neiti ihan poseeraa kameralle Ja sitten vähän esimerkkejä siitä, millainen sydäntenvaltaaja-sylikissa meillä onkaan kasvamassa. Yhden aamiaisajan Inka nukkui isukin kylpytakin sisällä isukin massua vasten. Sitten hän otti iltapäiväpäikkärit mamin sylissä osin peiton alla ja kuten niin monesti ennenkin, niin mamin kämmenillä se uni vasta hyvälle maistuukin.

Maan vetovoimako...

... uhkaa vielä minut mennessään...No ei sentään - ihan vaan myyrän kolo. Tätä koloa ei voi sivuuttaa laittamatta sinne tassua ja mielellään myös päätä siltä osin kuin se sinne mahtuu.

Näin sitä mamia...

...kiedotaan pikkutassun ympärille. Ei muuta kuin päikkäreille mamin syliin ja vielä silmät auki - ainakin hetken. Pian tuon jälkeen alkoi pikku-Inka tuhisemaan täyttä kissanunta. Eipä mamikaan valittanut aikamoisen tovin jälkeen ollenkaan siitä, että oli yksi jos toinenkin kropan osa puutunut hieman erikoisessa asennossa olostaan.

Minttua ja Miljaa tapaamassa

Mami kävi eilen ulkoiluttamassa kameraa yhdessä Ritva-tädin kanssa ja ei ollenkaan pöllömpi syy ulkoiluttaa sitä kameraa... Siirin neidit ovat jo kohta 8 viikkoa vanhoja ja mitä neitejä siellä kasvaakaan! Enemmän kuvia niin Siiristä ja Saagasta kuin eritoten tyttösistä on taas perinteisesti tämän linkin kautta, mutta tässä taas vähän esimakua.

Viralliset nimetkin ovat nyt prosessissa eli Redcheetah's Minttu ja Redcheetah's Milja. Milja tosin taitaa totella vieläkin paremmin sitä entistä Mimmi-kutsumanimeään. Noi olivat menneet sinne kesken iltanokosten, joten vähän oli uninen tunnelma. Vähän aikaa jaksoivat tytöt poseerata, kunnes Miljalla ensin meni simmut kiinni ja pian perästä hyytyi myös Minttu. Kyllä minä saan olla ylpeä lapsenlapsistani!

Kuulumisia pentuhuoneesta

Näin koiranilman johdosta mieltä piristämään on kiva kertoa kuulumisia meidän pentuhuoneen suunnalta. Inkasta on kehkeytymässä varsinainen sydäntenmurskaaja - ainakin mitä nyt ensi tekosia seuraa mamin suhteen. Inka on niin nuollut kuin "purrut" hellästi, ottanut päikkäreitä niin kämmenellä kuin sylissäkin, alkanut jo vähän osoittaa leikin elkeitä ja jopa kehrännyt mamin kämmenellä. Ei ihan tyhmä tyttönen siis! Siiri-tätihän oli pienenä tyttönä kova nuolemaan kaikkea ja samaa polkua taitaa Inkakin lähteä kulkemaan. Erityisesti mamin pikkusormi on mieleen. Sunnuntaipäivän ratoksi ohessa taas jokunen otos Inka-tyttösestä.