sunnuntai 30. joulukuuta 2007

Joulukinkkua 500 gramman verran

Terve taasen ja terveisiä masulta sekä masuasuk(e)ilta! Sain sihteerini eli mamini takaisin koneen ääreen ja voin taas kertoilla kuulumisia. Ensiksikin mami ja isukki välittävät terveiset isommilta kisuilta eli Etelä-Afrikan kissaeläimiltä. Seuraavaan päivitykseen on luvassa pari kuvaa niistäkin, aika petoja, etten sanoisi =). Vähän mä olin kyllä mustis, kun katsoin mamin ihailevaa katsetta esim. gepardien suuntaan... mutta palataan näihin vähän myöhemmin.

Niin, miten minun jouluni meni? Se meni kerrassaan loistavasti Ritva-tädin hoivassa ja siellä oli niin hyvää ruokaa, että mun paino nousi kahdessa viikossa 500 grammaa. Miettikääs itse kukin, minkä verran olis pitänyt kinkkua napaan vetää, että oma paino olisi siinä ajassa noussut noin 18 prosenttia? Painoni masuni kanssa on nyt siis 3,3 kg ja se on siis lisääntynyt Pacon vierailun jälkeen kilolla, ei hassumpi saavutus! Joulun aikaan silmänikin on jo parantunut, mutta kyllä se silmälääkärillä käynnin vaati ja uudet tipat. Mutta onneksi muuten kaikki oli silmässä ok.

Joulun aikaan näin myös pitkästä aikaa Paroni-veljeni. Tosin aika ei ollut kullannut muistoja, vaan pyyhkinyt ne ihan kokonaan pois. Eli ei me enää löydetty sitä yhteistä säveltä.... ihan kaikkea tarina ei kerro, mutta vähän mä ärhentelin Paronille... Ritva-tädillä oli myös suloiset kaksi pientä karvapalloa, jotenkin minulle tuli sellainen olo, että yhtä suloisia karvapalloja on tuolla mun masussa kasvamassa.

Vuosi sitten isukin ja mamin joululoman jälkeen mä olin ensiksi ihan mökönä, mutta tällä kertaa mulla oli ollut kuitenkin niin kova ikävä, että kehräykseksi ja hellyttelyksihän se meni, vaikka aikeissa olikin ensin vähän osoittaa mieltä siitä, että mä en päässyt mukaan.

Tässä vielä pari kuvaa mun masusta, joka siis alkaa pömpöttämään jo aika kivasti!


Oikein mukavaa vuoden vaihdetta teille kaikille ja palataan taas masun kasvukuviin.

Rakkaalle Pilvi-siskolle erityisterveiset, olet mielessäni joka ikinen päivä!

perjantai 14. joulukuuta 2007

Tiistain väsymys

Missä on minun rakkaani nyt... näin laulaa Jussi Hakulinen ja näin minäkin nyt kysyn. Paco lähti ja ikävä jäi. Mutta mitä tuli tilalle? Armoton väsy... =) Ja arvatkaa mitä muuta, minä annoin itsestäni kaiken ja äänen kaupan päälle eli olin tämän viikonlopun jälkeen tovin ihan hiljaista tyttöä... Mutta käytinkin kaiken äänivarantoni viikonloppuna! Nyt sitten vain odotellaan ja kasvatellaan mahaa. Onneksi on sopivasti joulu tulossa ja silloinhan saa syödä vaikka kokoa ajan, sekä tietty ottaa nokosia.

Tässä oli siis useammassa osassa kertomus minun hanimuunista, ihanasta sellaisesta. Jatkossa saattekin sitten ihastella minun pyöristyvää masuani ja sitten aikanaan toivottavasti myös pikkuviivejä ja pikkupacoja.

Parin vähän rohkeamman blogipäivityksen jälkeen siis tällainen rento päätös tälle osiolle. Jään nyt kasvattelemaan hetkeksi masuani ja toivotan teille kaikille oikein ihanaa ja tunnelmallista jouluaikaa. Muistakaa huolehtia ravinto- ja unitasapainosta. Minä oikein erityisesti keskityn siihen, jotta pienet mahani asukit saavat varmasti kaiken tarpeellisen kasvaakseen ja kehittyäkseen. Eli kuulemisiin taas joulun jälkeen ja sitten saatte nähdä jo kuvia minun kasvavasta masusta. Mami on sitä mieltä, että jo nyt se on sellainen, että pullat tuntuvat paisuvan hyvin =)

torstai 13. joulukuuta 2007

After party -touhotus

Osa 1: heti jälkeen täyttymyksen. Turpiin tuli ja kovaa. Onneksi Paco osasi väistää, niin mun ei tarvinnut jälkikäteen katua sitä, että olisin ollut liian kovakourainen. Mutta se vaan tuli niin syvältä vaistoista, vaikken näin olisi halunut edes toimia. Onneksi se oli vain hetken kestävä ärtymys..
Osa 2: pesu, hekumointi ja uuden kierroksen aloitus. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja videon pätkä vielä enemmän. Mami pyysi pahoittelemaan, että pätkä loppuu ns. seinään, mutta niin loppui kameran akkukin.
video

keskiviikko 12. joulukuuta 2007

Sunnuntai-aamun täyttymys ja kahden päivän aherrus

Sit se tapahtui, se suuri täyttymys! Se, minkä perään olen tässä useampaan kertaan kutsuhuutoja heitellyt! Se, miksi Pacokin meillä kylässä oli. Ja kun alkuun pääsimme, niin siitähän ei meinannut loppua tulla ollenkaan. Kokeilimme sitä saunan lauteilla, lauteiden alla, pesuhuoneessa, kodinhoitohuoneessa, eteisessä, keittiössä, olohuoneessa, käytävällä.... Ja vaikka se vähän tekikin kipeää, niin noin viiden minuutin jälkeen olin taas valmis uuteen kierrokseen.


Siinä touhun lomassa piti kyllä muistaa huolehtia turkin puhtaudestakin ja tän ajan Paco yleensä käytti lepäilyyn ja tietenkin minun kauneuteni ihasteluun.



Välillä taas kehiin näitä mun sydämensulattavia lattiavenytyksiä...

Mutta katsokaa nyt, kuinka ihanan hellä ja romanttinen minun sulhoni oli, hän jopa pesikin minut lopuksi! Tosin on syytäkin, sen verran kovasti hän aluksi mua niskasta otti kiinni. Onneksi olen nopea oppimaan ja maanantaina ei tarvinnut enää edes nistasta tarttua kiinni, kun olin jo valmista kauraa "hellittäväksi".
Ja varsinkaan maanantaina en ollut enää edes helppo nakki, vaan ihan varma nakki...

tiistai 11. joulukuuta 2007

Lauantai-päivän mökötys ja piiritys

Takaisin siihen hääviikonloppuun. Lauantaiaamu meni vielä vähän sen perjantai-illan mökötyksen piikkiin ja pitihän sitä Pacoa vähän testata, että onkos se sulho ihan tosissaan (ja näin jälkikäteen... kyllä oli tosissaan... ihan oikeasti.. hihii). Tunnelmat menivät tätä rataa: kuningatar tarkastelee tilannetta valtaistuimeltaan:


Sitten sulho yrittää lähestyä linnantornia keimalevasti kurnuttaen:

Mutta hei kuule, mä en sua tänne torniin vielä laske, joten turha tulla tai tassusta tulee perässä:

Eli kuulepas poitsuseni, otetaas vielä ihan rauhallisesti. Tää on nyt vielä se lyhyin välimatka, miltä sallin sinun minua ihastelevan.

Välillä noi palvelusväen edustajat kävivät aina kurkkimassa, mitä tapahtuu ja näin se Paco tuumasi kysymykseen, joko onnasi... eieieiei... vieläkään.

Mutta onneksi minä sentään tulin järkiini, ilmeisestikin ihan viime hetkillä. Sitten toi mun sulho oli vähän jo tympääntynyt tähän "ei helppoa nakkia" leikkimään morsiameen ja mä jouduin kaivaan kehiin ne mun parhaimmat hurmaus- ja keikistelyasennot. Onneksi mä olin harjoitellut niitä tosi paljon. Ensin esitellään kokonaiskuva näin...


Ja sit pyörähdetään pari kertaa oikein keimailemasti, näistä tässä pari otosta noin ihan vain malliksi.

Mutta sen verran rankkaa tämä mököily, keikistely ja piiritys oli, että yön yli piti nukkua ennen kuin tuli se täyttymys.

maanantai 10. joulukuuta 2007

Minun Komistukseni

Tilanne on nyt se, että taidanpa olla "pahasti paksuna"!!!! Jippiaijee.. aktiivinen viikonloppu oli siis myös tuloksekas. Paino on lähtenyt mukavasti nousemaan ja sen verran iloisena mami noita mun nisiä tutkii, että ilmeisesti ovat juuri oikean väriset... Odotettu purkautumisaika on 21. tammikuuta 2008.

Entä se minun Komistukseni, masussa kasvavien lapsosteni isä...

... tässä hän on!!!! Hän on IC Rackarkatten´s Paco Rabanne, suomalaistunut komistus tuolta Ruotsin puolelta. Kutsumanimeltään Paco. Tämä teksti ei sanoja kaipaa, kuvat puhukoot puolestaan. Hän on minun suuri rakkauteni! Katsokaa ja ihastelkaa.






(kolme ensimmäistä kuvaa Porvoon näyttelystä syyskuun lopusta ja kolme viimeistä kosioreissulta)

Ja vaikka minun huoltajani ovatkin iloisia puolestani, niin tällä hetkellä meillä kaikilla kuitenkin päällimmäisenä on huoli rakkaan Pilvi-siskon ja hänen läheisten puolesta. Kovasti voimia sinne suuntaan ja nyt olisi vuoro jo edes pienen onnenkantamoisen. Yhdelle kissalle on nyt kaadettu liian monen osa murhetta ja epäonnea. Jos vain jotenkin voisi auttaa.

tiistai 4. joulukuuta 2007

Terveisiä kummitukselta...

... että näin piti päästä käymään. Olo on kuin... ties millä kummajaisella. Eli onnistuin kalastamaan itselleni silmätulehduksen ja tällainen kauluri tuli kaupan päälle. Voitte uskoa, että on tosi näpsäkkää olla tän kanssa...

Ja nyt sitten tehot kehiin silmätipoista, että tästä hökötyksestä pääsee eroon ihan koko ajaksi!

maanantai 3. joulukuuta 2007

Perjantai-illan järkytys

Niin, mitäs sitten tapahtuikaan... sanotaanko vaikka näin, että ensin minulle meni pupu pöksyyn... Olen jälkikäteen paljon pohtinut tätä, miksi näin kävi. Muuta syytä en ole keksinyt kuin sen, että ehkäpä häikäistyin sulhoni komeudesta ja ajattelin, että mahdankohan kelvata hänelle ollenkaan. Tästä syystä tutkailin häntä ensin vähän pienellä varauksella ja lähinnä kaapin takaa...

Ensi alkuun sain juosta vapaasti, mutta sitten meidät vietiinkin meidän "morsiussviittiin", mutta sama meno jatkui siellä ainoastaan sillä erotuksella, että tällä kertaa kurkin kaapin alta... kun en kaapin taakse enää päässyt.

Mutta sitten... sitten minunkin temperamenttini kuohahti ja ajattelin, että hemmetti, miksi minä en ole päässyt osalliseksi tähän sulhon valintaan ollenkaan ja minun piti vähän yrittää osoittaa luontoani. Nojoo, tulos oli se, että minä jouduin häkkiin katselemaan, kun sulhoni teki tuttavuutta sviittiimme.

Ja ketkä minut tuntevat, niin arvaavat mitä sen jälkeen tapahtui! Morsianta oli syvästi loukattu ja mökötyshän siitä seurasi.

Mutta ettei vaan jää väärä kuva, niin halusin vain hetken osoittaa mieltäni ja leikkia vaikeasti tavoiteltavaa, sillä kuka nyt helppo nakki haluaisi olla. Tosiasiassa olin jo korviani myöten rakastunut ja haaveilin jo pienokaisista, joilla olisi minun viehkeyteni ja sulhoni komeus! Ja arvatkaa mitä, mami ja isukki olivat valinneet minulle juuri sen oikean eli turhaan hetken epäilin heidän arvostelukykyään.

PS. Supermegapaljon onnea ja halauksia minun omalle Geri-mamille, Pilvi-siskolle ja Aku-serkulle (sekä Akun morsian Wolgalle), teillä kaikilla on pieniä suloisia lapsosia! Oikein hyvää vointia teille kaikille!