maanantai 31. maaliskuuta 2008

Kissakuvahaaste: Tyylikäs

Tämän viikon aiheeksi kissakuvahaasteeseen on valittu Tyylikäs. Meidän perhettä tällä kertaa edustaa Saaga oheisella poseerauksella. Kiinnittäkää erityistä huomiota ylvään tyylikkääseen pään asentoon.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Viikon 10 kuvakansio

Sunnuntai-illan kunniaksi on avattu myös viikon 10 kuvakansio. Lisäksi tässä kolme erilaista ryhmäposeerausta. Ensimmäisenä osoitus siitä, kuinka monta kissaa pieni pesä voikaan vetää ja kyllähän sinne olisi vielä ainakin pari lisääkin mahtunut. Toisena sitten sellainen trio-otos ja kolmantena perhe touhuaa. Tai ehkä osa touhuaa ja osa vaan katselee ns. sivusta...



PS. Risto & co, pyyntö välitetty perille eli yleisön pyynnöstä uudeksi blogin nimeksi on ehdotettu "Maken Mirrit". Nimiehdotusta on pohdittu ja päädytty siihen, että ei, ei ole niin hyvä kuin nykyinen. Ja syy... no, meille tulee tuosta nimestä mieleen vähän sellainen kevytmielinen taka-ajatus ja sitähä te ette toki toivoneet, ettehän?

perjantai 28. maaliskuuta 2008

Kotivideosaastetta tuutin täydeltä

Mami intoutui heilumaan ton meidän ns. videokameran (huom. pois se etuliite video...) kanssa ja tässä teillekin tuutin täydeltä erilaisia tilannepätkiä meidän touhuista eräänä arkisena iltapäivänä.

Ensimmäiseksi sellainen osuva osoitus siitä, että vaikka Saaga ehkä lapsistani on vähän varovaisempi, niin kovaa kuria Saaga kyllä pitää ja haluaa opettaa siskonsa hyville tavoille. Tuohon kurinpitoon viittasinkin jo aiemmin sillä, että Saagalta ei muut herkkupaloja vie ja ei muuten vie sitä karvapalloakaan. Tässä on kyse siitä, kun Saaga haluaisi hyvän aterian päätteeksi rauhassa suorittaa pesut, mutta kun Siiri tulee häiriköimään ja meinaa siis unohtaa tärkeän toimituksen. Saaga päättäväisesti ojentaa Siiriä ja lopulta kaikki pesevät kiltisti itsensä ennen siirtymistä riehumisvaiheeseen.

video

Ja sitten siihen riehumisvaiheeseen. Tähän viittasin myös jo aikaisemmin eli ihailkaa mamini taituruutta! Hän leikittää meitä kahdella lelulla ja lisäksi vielä kuvaakin. Joo, kyllä se kamera vähän heiluu sinne sun tänne, mutta suurin piirtein ovat lapsoset onneksi kuvassa. Henna oli kyllä tosi ihana, kun toi tuon sinisen pallonarusysteemin. Ja erityiskiitos niistä herkkuraksuista, ne laittavat tenavat ihan sekaisin...

video

Siiri ottikin aitiopaikan huiskaleikin tähystämisen suhteen ja lopulta onnistuu omimaan mamin huomion ihan kokonaan itselleen.

video

Huiskanvetokisassa Säde johtaa tämän jälkeen 1 - 0 mamin suhteen. Jos laittaa äänet oikein kovalle, voi kuulla sen, miten huiskanvetoa säesti Säteen hurja murina ja pörinä ja mamin erikoinen vastaveto eli hihitys... Jälkimmäinen onneksi jäi Säteen pörinöiden "varjoon".

video

Sitten on vuorossa Saagan palloharjoitukset. Kiinnittäkää erityishuomioita siihen, kuinka nopeasti pallon Saaga nappaa ilmasta. Juu'u, se menee niin nopeasti, että meinaa jäädä näkemättä!

video

Tässä sitten koko kolmikon höseltämistä. Lähinnä siinä keskitytään ihmettelemään sitä, kuinka Säde roudaa pyydystämäänsä huiskaa ympäriinsä.

video

Ja lopuksi rauhoittuminen... Näytän tässä hyvän esimerkin siitä, kuinka yhden nukkuvan tenavan unet voidaa turvata kahdelta vielä virtaa sisältävältä tenavalta. Siihen tarvitaan vaan vähän emon hermoja ja heiluva häntä. Pari minuuttia tätä ja kas kummaa, uni alkaa lopulta onneksi tulla myös kahdelle muulle.

video

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Yhdessä tekemistä ja taas söpöilyä

Vaikka toi mami väittää, että meitä on mukamas jotenkin vaikea saada samaan kuvaan, niin kyllä me silti touhutaan yleensä aika paljon yhdessä. Tosin tietty minä toimin valvovana tuomarina hyvin usein esim. kaapin päällä, joten ihan joka kuvaan en onneksi joudu. Tässä on tämä jo aikaisemminkin viitattu pesä nurin -leikki. Tää leikki on ihan in ja pop tällä hetkellä, joko yksin, kaksin, kolmin tai jopa ihan nelistäänkin.

Kovan leikin jälkeen me tykätään myös nautiskella ruumiin ravintoa. Tää mamin tekemä seos on nannaa... ja vaikka joskus tenavat tahtookin ärhennellä toisilleen samalta kupilta syödessä, niin kyllä me nannaa yhdessä maistellaan.

Ja mitä tehdään leikin ja ruuan jälkeen... no tietty nukutaan ja lämmitellään takan ääressä.

Sitten näihin söpöilykuviin. Ensimmäisenä meidän lumikuningatar Saaga. Kuva puhuu puolestaan... kyllä mun kuopus vaan on lumoavan kaunis ja niin puoleensa vetävä. Voitteko kuvitella, että tämä söpöliini antaa tassusta ja kovaa, jos sisko meinaa tulla samalle lautaselle kanaa syömään? Ja siitä ei kannata edes puhua, mitä tapahtuu silloin, jos sisko meinaa napata herkkunaksun Saagan nenän edestä...

Sitten Siirin söpötyskuva. Kuten kuvasta näkyy, myös Siiri osaa olla sydämensulattavan suloisen söpöliini. Tehokkain tää katse on muuten silloin, kun sen tekee mamin sylissä ja suoraan mamin silmiin katsoen.

Ja yllättäen Säteen söpöilykuvassa ei Säde poseeraa kameralle, vaan Säde poseeraa nukkumatille. Mami oli sitä mieltä, että tämä on juuri oikea söpöilykuva, koska Säteestä on jo triplaten muihin nähden söpöjä silmät auki -poseerauskuvia. Tai ehkä parempi sana kuiteskin tätä valittua kuvaa kuvaamaan olis suloinen, lutuinen, mussukka...

Viikon 9 kuvakansioon on päivitetty taas satsi uusia kuvia. Seuraavaan päivitykseen tulee taas kootut kotivideot mm. siitä, miten taitavasti mami leikittää kahdella lelulla ja vielä kuvaakin samalla kertaa. Miettikääs sitä, miten teette perässä =) Kyllä mulla on taitava mami...

Pullokissa?

Onko pulloposti muuttanut muotoaan, vai mistä johtuu, että pullossa onkin kissa?
Räps - siinä oli silmänisku kuvan otsikolle ja kuvatekstille. Eikös olekin hassua, miten kameralla voi joskus huijata silmää? Ei pelkoa, Saaga ei ole pullossa, vaan tälläkin hetkellä repii kovaa vauhtia sihteerin puseroa ja käy välillä muotoilemassa tekstiä uudestaan...

maanantai 24. maaliskuuta 2008

Lempileikkipaikat

Tenaville on selvästikin kehittynyt tietyt lempileikkipaikat. Vai pitäisikö sanoa, riehumispaikat. Tällaisen kokonaisvaltaisen koko talon riehumis- ja juoksualueen lisäksi yksi aivan yliveto on tietty isukin ja mamin sänky. Tenavat ovat myös selvästikin perineet minun kellontarkan aamuheräämisen, sillä 05:50 ilmestyy kaikki kuin tyhjästä siihen mamin pään ympärille. Saaga muuten osaa laittaa myös radion päälle. Sitä taitoa taisi muuten tyttönen itsekin säikähtää... =)

No joo, siis näiden edellä mainittujen lisäksi on kolme sellaista täsmennettyä ja ylitse muiden olevaa "aluetta". Ensimmäisenä on isukin aamutakki ja siis silloin, kun se on isukin päällä ja isukki on aamiaisella. Tästä jonkinmoinen pätkä ohessa. Tosin tenavat vähän osoittautuivat ns. vieraskoreiksi ja ottivat huomattavasti rauhallisemmin, kun mami kuvasi touhua. Kumma juttu, että tässä leikissä isukilla on koko ajan vähän sellainen valmiiksi säikähtänyt ilme...

video

Toinen on sitten perinteisesti kiipeilypuu. Tässäkin kuvauksessa vain itse kuvausväline alkoi kummasti kiinnostamaan, ihan kuin eivät olisi ennen sitä nähneet. Toisaalta, kyllä mä muistin aina tasaisin väliajoin muistuttaa myös siitä, että kuvausvälineet ovat pepusta ja silloin on syytä kadota paikalta, kun ne tulee näkyviin. Ihan ei vielä opit menneet perille.
video

Ja kolmanneksi näyte, mitä muuta pesällä voi tehdä kuin maata siinä. Sen voi esim. kääntää toistepäin ja leikkiä piilosta!
video

lauantai 22. maaliskuuta 2008

Kerrostaloasumista

Meillä on keittiössä sellainen "saarekkeeksi" kutsuttu liesi-pöytä-laatikko-yms. -systeemi. Siinä on myös molemmin puolin sellaisia hassuja pieniä koloja, joissa minäkin tykkäsin pienenä leikkiä ja seurailla tilanteiden kehittymistä. Niin, siis tykkäisin vieläkin, jos vaan mahtuisin sinne muutenkin kuin peruuttamalla (tai menemällä nenä edellä, mutta sitten en juurikaan mitään tilanteita näkisi...). Tenavat ovat myös havainneet samaiset kolot ihan ilman mitään esimerkkiäkään. Saaga tässä päivänä eräänä asettautui ihan taloksi sinne. Jopa niin taloksi, että päätti käyttää yksiötään myös pesutarkoitukseen. Ja aivan varmasti olisi käyttänyt yksiötä myös unitarkoitukseen, ellei....
... niinpä, kukas muukaan kuin Siiri keksi kokeilla, miltä tuntuu olla kakkoskerroksen yksiössä. Ja juu, kukaaan muu kuin Siiri ei keksisi kokeilla yksiöön menemistä sivuttaissuunnassa. Mutta hyvin näytti onnistuvan.
Näin siis meillä, Saaga asustaa ensimmäistä kerrosta ja Siiri toista kerrosta. Kovasti he yrittivät Sädettä huudella kolmanteen kerrokseen, mutta Säde viittasi tassulla moisille jutuille, ei Säteen säteilevä sädekehä olis edes mahtunut tuohon kopperoon...
Niinpä, todellakin kukas muu kuin Siiri... ei sitä kauaa jaksa olla vaan paikallaan ja tehdä huoltotoimenpiteitä. Bileet pystyyn, tuumaa Siiri ja ei kun menoksi. Hei, vähän vauhtia sinne alakertaan, täällä on tylsää!!!
Ja kun vauhtia ei tullut, niin edessä keskittyminen uusiin huimiin seikkailuihin, se on moro ja nähdään taas pian, tuumaa Siiri.
Niin joo, sekin piti sanomani, että viikon 9 kuvakansio on myös avattu. Siellä on näitä samoja otoksia, mutta myös vähän muitakin. Huomenna on muuten suuri juhlapäivä, SSS-joukot täyttävät 2 kuukautta!!! Katkarapuja ja possuja kehiin, kiitos.

Saaga - tuleva kissamaradona

Meidän Saaga näytti lahjakkuutensa pallopeleissä ja ei ollenkaan pöllömpiä olleet Saagan otteet. Jos kissalapsille perustettaisiin pallopelisarja, niin varauslistalla numeroksi yksi suosittelisin kyllä meidän Saagaa. Vaikkakin tässä ekassa kuvassa taisi tulla vähän huti.. mutta eihän kukaan ole täydellinen, varsinkaan aloittelijana. Saagan puolustukseksi pitää kyllä sanoa myös se, että sisarukset häiritsivät koko ajan ja näin ollen tässäkin Saagan piti samalla vahtia heitä, etteivät vie palloa ja kas vain, pallo pääsi lipsahtamaan otteesta.
Mutta kyllä se pallo taitavasti suussa pysyi ja ei sitä suussa pysymistä haitannut edes melkoisen huikea vauhti tai se, että samalla suusta kuului sellainen kunnon leijonamurina.
Pallo osoittautui vaan varsin omapäiseksi ja karkasi välillä aikas pieniinkin paikkoihin, mutta....
.... eipä sekään Saagaa haitannut, vaan pallo haettiin jopa sohvan altakin. Tosin välillä tarvittiin myös isukin apua pallon "kalasteluun" ihan sohvan ja seinän välistä.
Tässä kunnon vauhtinäyte, jopa niin kunnollinen, ettei kameran tarkennuskaan pysynyt perässä.
Ja arvatkaas mitä, myös minä sain väistyä tulevan kissamaradonan tieltä! Eipä sillä, kyllä sitä murinaa ja pörinää olisin väistänyt muutenkin... ainakin Saagan mieliksi =)

perjantai 21. maaliskuuta 2008

Aurinkoista pääsiäistä

Kaikille oikein paljon kiitoksia pääsiäistoivotuksista, joita on tullut kommenttien kautta. Toi mun sihteeri vaan on ollut lomalla ja sitä kautta nii'in "kiireisenä", ettei ole aikaisemmin mukamas ehtinyt kiittämään toivotuksista ja mikä tärkeämpää, toivottaa teille kaikille takaisin oikein ihanaa ja AURINKOISTA pääsiäistä! Meilläkin päin aurinko näyttäytyi jopa väliaikaisesti, tosin kun kuulin siitä ekan kerran, multa pääsi nauru... Viime aikojen yleisin lausahdus kun on ollut se, että aurinko - mikä se on? Ei sitä ainakaan meillä ole näkynyt...
Mutta siis, tämän niin harvinaisen valoilmiön kunniaksi otimme kaikki aurinkokylpyjä oikein urakalla ja tässä muutamia otoksia niistä. Etuoikeutetusti ensimmäisenä kuvat minusta, intohimoisimmasta auringonpalvojasta.... Ensin vähän massulle aurinkoa, samalla lämpiää näppärästi maidonrippeet tenaville:
Ja sitten myös lämpöä ja aurinkoenergiaa tassuille samalla, kun emo näyttää kunnon venytykset lapsilleen. Ai, mitä se isukki narisee tuolla, että ikkunat likaantuu..?? Sitä vartenhan ne ikkunarätit on, että isukki ottaa ja pesee ikkunat ja lopettaa narinat. Me nautitaan nyt, ja silloin ei sallita mitään vastalauseita!
Sädekin alkaa päästä myös juonesta kiinni.... kiipeilypuu ei ole pelkkä kiipeilypuu, vaan myös auringostanauttimispuu.
Saaga näyttää ensiluokkaisesti mallia siitä, mitä kirjaimellisesti tarkoittaa aurinkokylpy.
Sit vielä minulta taidonnäyte sen suhteen, kuinka naama saa parhaan rusketuksen ilman raitoja ja ryppyjä.
Tietenkin koko perhe koossa taas ja tästä voisi sanoa, että onpas ihania naisia ja paljon "rannalla", kuten erään elokuvan nimi melkein menee.
Ja meidän pikku säheltäjä-Siiri, Siiri osaa nauttia unista samalla teholla kuin valveillaolostakin eli koko ajan täysillä kaikki voimat kohdistaen juuri siihen, mitä on tekemässä.

tiistai 18. maaliskuuta 2008

Viikon 8 poseeraukset ja muut kuvat

Ajatelkaa, lapseni täyttävät huomenna 8 viikkoa. Niin se aika menee ja tenavat kasvaa. Tänä aamuna oli heillä taas uusi suuri ihme edessään. Kävin hakemassa Siirin ja Säteen katsomaan, kun poljin aamulla mamin kaulaa vasten. Kyllä siinä oli silmät lautasen suuruisina ihmetyksestä... Saagan vuoro on sitten joku toinen aamu, tänään sillä oli muuta puuhaa hiiren kanssa. Kuvagalleriaan on avattu myös viikon 8 kuvakansio. Mutta siis, ensin minä, lapsistaan ylpeä ja onnellinen emo!
Sitten on vuorossa esikoiseni, Siiri. Siirillä on monta lempinimeä. Aikaisempien Siivoaja ja Verhontappaja lisäksi kehiin on noussut hyvin vahvasti myös Siiri-Säheltäjä... Siiri on lapsistani ehdottomasti se, jolle sattuu ja tapahtuu, eikä vähiten hänen itsensä syytä nämä tapahtumat. Ihan joka ovenavauksesta ei tarvitsisi livahtaa toiselle puolelle ja ihan joka rakoon ei tassuja tarvitsisi laittaa. Mutta kertokaa se tuolle... Kai se tähän pellemäiseen luonteeseen jotenkin liittyy, että aina pitää olla kepposia keksimässä, vaikka ne kirjaimellisesti joskus sattuvatkin omaan nilkkaan...
Seuraavaksi syntymäjärjestyksen mukaisesti on vuorossa Säde. Tällä ilmeellä ja huikeilla silmillään Säde on vienyt niin monen sydämen, että alkaisi olla tarve jo kloonata Sädettä.. Säde on luonteeltaan hyvin rohkea ja kuten minulla, niin myös Säteellä on ehdoton lempiruoka possu... Kun possupussi rapisee, niin se on sekunti ja mamin jalkaa pitkin kiipeää hyvin vikkelästi tämä tenava. Säde osaa vedellä myös juuri niistä oikeista naruista, kuten jäädä pötköttämään tuohon tietokoneen viereen tai tarvittaessa vaikka kaulaa vasten...
Ja kolmanneksi kuopus, Saaga. Saaga on omalla olemuksellaan ja erityisesti värillään hurmannut monta ihmistä, eikä ihme. Ne, jotka ovat Saagan turkin nähneet läheltä, ymmärtävät erityisesti syyn. Väri kimaltelee, kerrassaan loistaa. Saaga on luonteeeltaan sellainen sisarhentovalkoinen, kuten niin monista kuvista on käynyt ilmi. Hän tykkää huolehtia kaikista muista ja varmistaa, että sisaruksilla ja emolla on kaikki varmasti hyvin. Ilmeisesti tähän beigegeeniin liittyy kiinteästi myös kehräysgeeni, nimittäin Saagasta on hyvää vauhtia tulossa kehruukone.
Lopuksi vielä kaksi yhteisposeerausta lapsista.

Se hetki, mitä mami erityisen suurella kauhulla "odottaa", lähestyy uhkaavaa vauhtia. Niinhän se on, että joskus tulee aika, jolloin lapset muuttavat omiin koteihinsa. Olemme sopineet isukin ja mamin kanssa, että minun kotini on jatkossa myös yhden tenavani koti. Mutta kenen? Siinäpä kysymys, johon ei oikein vastausta tunnu löytyvän... Kaikissa on sitä jotakin, miksi juuri hänen pitäisi jäädä meitä viihdyttämään. Olisko paikallaan neuvoa antava kansanäänestys...??

perjantai 14. maaliskuuta 2008

Mitä tekee kissaemo, kun sillä on tylsää

Mitä minun ilmeeni kuvastaa? Kenties sitä suunnatonta ylpeyttä, mitä lapsistani tunnen. Tai sitten sitä suurta rakkautta niitä kohtaan. Ja jos mamilta kysytään, niin se kuvastaa sitä suunnatonta arvostusta omia ihmisiä kohtaan.. Kaikki väärin, juuri tässä kuvassa se kuvastaa sitä, että minulla on tylsää, kun tenavat nukkuvat. Tosiasiahan on se, että kyllä siinä vanhemmankin mieli nuortuu, kun tenavien touhua seuraa ja toinen tosiasia on se, että niiden unitarve on kyllä vielä suurempi kuin minun. Nytkin ne tuolla kiipeilypuun ylätasanteella hakevat parhaita uniasentoja ja koska mua ei väsytä yhtään, niin mulla on tylsää. Tälle tylsistymiselle ajattelin myös jotain tehdä. Kas näin, se on napsis vaan ja oho, Säde heräsi ihan vahingossa. Sori... en mä tarkoittanut. Mitä ihmettä, sieltä kuului vain tuhahdus ja Säde meinas jatkaa vaan uniaan. Paino sanalla meinas... On se Säde minun häntääni sen verran useasti höykyttänyt, että joskus on syytä kiinnittää huomiota siihen, kun emo tekee samaa. Ja ihan vaan tehostekeinona hurja ilme kehiin. Kummasti rupesi olemaan säpinää yläkerrassa. Mutta kuten kaikki tietävät, en mä tosissani ollut. Ja kävinkin heti nuolemassa hännän puhtaaksi ja pyytämässä anteeksi Säteeltä herätyksen. Säteen ilmekin pikku hiljaa laantui ja antoi minulle anteeksi. Anteeksi antoi, joo, mutta jatkoi unia. Hohhoijaa, mulla on tylsää. Joskos vaikka hepulihetken kehittäis ihan yksikseen...

torstai 13. maaliskuuta 2008

Uninen perhepotretti

Hellyttävän perhe-uni-potretin siivittämänä kerron, että viikon 7 kuvakansioon on päivitetty lisää valokuvia, tällä kertaa riehuntaa ja paljon unta tai pötköttelyä, mitäpä muutakaan perheeseemme tällä hetkellä lasten näkökulmasta kuuluu... Niin, tietty ruokaa ja pesuhetkiä. Ja miksikö paljon unta? No siksi, että ei noi kuvaajat juurikaan enää muulloin pysy perässä....

keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Kissakuvahaaste: Puu

Puu on valittu aiheeksi tällä viikolla kissakuvahaasteeseen, Puita on moneen lähtöön, kuten on blogini vasemmassa yläkulmassa oleva pieni pihlaja, jonka olen vallannut. Tässä on siitä vielä vähän suurempi kuva sekä kaveriksi samalta kesäiseltä (oih....) illalta kuva toisesta kuvakulmasta.


Mutta ehkä se kaikista rakkain puu on kuitenkin tuo kiipeilypuu ja sen ovat myös tenavani huomanneet. Mua vaan vähän harmittaa se, että he ovat vallanneet jo sen kaikista ylimmänkin tasanteen. Ei siinä muuten mitään, mutta kun minä en sinne enää mahdu... ja toisekseen, ettei ne nyt vaan tipu sieltä, kun jahtaavat hiiriä unissaan. Mutta siis, meillä oli tässä yhtenä iltana kiipeilypuu niin ahkerassa käytössä, että voi jo sanoa, että oli ns. kolmen kerroksenkin väkeä "touhuamassa".

maanantai 10. maaliskuuta 2008

Viikon 7 kuvakansio avattu

Enempää höpisemättä, viikonlopun räpsinnän tuloksia on Viikon 7 -kuvakansiossa.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Söpöilyä

Tenavilla on tapana vaihtaa lemppariunipaikkaa parin kolmen päivän välein. Tällä hetkellä lempparina toimii portaiden alla oleva korituoli. Sitä ei käy kieltäminen, monet unet olen kyllä itsekin siinä tuolissa ottanut. Aika hauska pötkylärivistö.

Kuka nostaa kätensä merkiksi siitä, että me ei oltais muka söpöjä? Tenavat erityisesti ovat oppineet sen, kuinka suloisesti ja söpösti silmiin voidaankaan katsoa.

Ja söpö osaan olla minäkin, sekä yksin että esim. vaikka Säteen kanssa.