torstai 28. kesäkuuta 2012

Tipu TV – kanava 2:n tarjonta

Eli kuten luvattiin, nyt on vuorossa kakkoskanavan tarjontaa. Tähän liittyy myös kaksi muuta asiaa. Ensinnäkin se, että kuinka mamilta saadaan jäämään ensin pari sydämenlyöntiä välistä ja seuraavaksi kuinka mamin sydän saadaan hakkaamaan tuplavauhtia. Toiseksi sitten se, että saimme todella omakohtaisesti kokea sen, mitä tarkoittaa sananlasku tai vanhan kansan viisaus ”niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana”.

Kaikki alkoi siitä, kun meillä oli ollut sekä siivouspäivä että isukki oli käynyt iltapäivästä kotona. Sovitun mukaisesti isukki oli jättänyt meille terassinoven auki, koska mamin tuloon oli enää about 15 minuuttia. Siivoajat siinä välissä myös lähtivät pois. Noh, meillähän on tapana tulla mamia aina ovelle vastaan ja tällä kertaa häntä odotti tyhjä lattia. Ensi järkytyksestä toivuttuaan jäi sitten ne sydämenlyönnit välistä, kun meitä ei näkynyt ei saunassa, ei sängyssä, ei kaapissa, ei missään. Sitten tuli sen tuplavauhdin vuoro, kun ensi vilkaisulla mami ei nähnyt meitä terassillakaan. Siinä vaiheessa oli puhelin jo kädessä ja arvonta käynnissä, kuka saa ekat huudot (isukki vai siivoajat…). Viime hetkellä sitten Säde hypähti terassin sohvan takaa näkyville. Niin, mistä sitten oli kyse?

Mikä saa meidät näin vangittua, ette toisaalta emme tule mamia vastaan, emme reagoi kutsuihin ja tuijotamme vain tiiviisti terassinlasia?
Niin ja vielä yritämme survoa tassuakin terassipalkin välistä?
Kaiken takana on tipu-tirppana, hyvin epäonninen tai vaihtoehtoisesti hullunrohkea sellainen. Kivitaskulla on ollut pesä meidän terassin yläpuolella kattorakenteissa ja tämä kamikaze-tipu sitten päätti lähteä vähän turhan rohkeasti tutkimusmatkalle.
Siinä se sitten jöpötti meidän tassun ulottumattomissa, kiitos terassilasin. Sitä tuijotimme vuorollamme ja yhdessä, vierekkäin ja peräkkäin.
Järeämpiäkin aseita yritettiin ottaa käyttöön. Mutta tassu ei vaan millään mahtunut palkin alta, ei vaikka kuinka yritti venyttää ja vanuttaa.
Säde yritti jopa maanitella tipua selältään, mutta ei, tipu vaan tuijotti takaisin.
Kunnes pienen maanittelun jälkeen tipu alkoikin viipottaa pitkin lasin reunaa edes takaisin. Tässä kohtaan kuvaan astuu se ”niin lähellä, mutta kuitenkin….” Tunnelma on tiivis, kuva kertonee sen aika hyvin.
Tämän ohjelman kesto oli lopulta viisi tuntia, kunnes mami oli sitä mieltä, että nyt on jännitystä tullut riittämiin ja raastoi meidät julmasti sisälle. Jaksoimme mököttää asiasta about yhden sekunnin, kun molemmat kaaduimme nukkumaan ja seuraava aamuna jaksoimme hädin tuskin silmiä raottaa, kun noi lähtivät töihin. Se oli huisin jännä ohjelma. Tipu-tirppanan kohtaloa mami surkutteli, mutta luonto on luonto ja luonto hoitaa osansa, joko iloisesti tai surullisesti. Seuraavana päivänä tipusta ei enää näkynyt, mutta ei onneksi pihapiiristä myöskään höyhenkasaa. Toivotaan parasta ja sitä, että tipunen tulee vaikka ensi kesänä moikkaamaan meitä.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Tipu TV - kanava 1:n tarjonta

Muistatte varmaankin tämän postauksen meidän tuijasta ja tuijan alla olevasta västin pesästä? Olemme ristineet tämän pesäelämän Tipu TV – kanava 1:ksi. Tämä siksi näin, että tämä on se ensisijainen tiputelkkari ollut meillä viime aikoina, sillä pesähän on meidän keittiön ikkunan alla. Mikäs sen mukavampaa ajanvietettä kuin seurata keittiönpöydältä tapahtumia.
Munistahan kuoriutui pesällinen tenavia ja västipariskunnalla on ollut todellakin täysi työ ruokkia pesuettaan. Ja meillä täysi työ pysyä kaikissa liikkeissä perässä. Voitte vain uskoa, millaiset rasitusvammat tuli häntään ja niskaan ja ties minne, kun päivät pitkät vahdattiin tätä syöttörumbaa!
Välillä kyllä tuntui, että västit oikein poseerasivat meille ikään kuin ilkkuakseen, että siellähän olette – ähä kutti.
Tässä ne nyt ovat, suttuinen ja epätarkka kuva, mutta eihän toisten kotirauhaa nyt tohdi mennä enempää rikkomaan.
Lopuksi vielä todiste siitä, kuinka meidän mami pitää meidät ja lähipiirin komennossaan. Eräänä aamuna mami huikkasi pesässä oleville tipusille, että eikö teidän jo olisi aika päästää vanhempanne lepolomalle ja lähteä omaan elämään. No, illalla tiput olivat pesästä kadonneet ja lentelivät jo hyvää vauhtia pihapiirissä. Eivät nekään uskaltaneet jättää noudattamatta mamin käskyä :-) Ovat muuten varsin kesyjä kavereita, eilenkin meinasi yksi tulla ihan sisälle asti terassin kautta!

Niin ja seuraavaksi tietenkin tulee postaus aiheesta Tipu TV – kanava 2:n tarjonta, mitäs muutakaan?

ps. Pallotuija osoittautui sitkeäksi kaveriksi, selvisi ilman vettä tämän ajan! Toki pari sadekuuroa vähän siihen osui, mutta hyvin vähän. Tervetuloa siis vaan uudestaan pesimään siihen ja meitä viihdyttämään.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Lokoisaa kesäfiilistelyä

Kyllä kesä on vaan ihana! Ja aurinko ja lämpö. Sekä tietty myös se, että kesällä isukki ja mami pitävät lomaa ja ovat muutoinkin enemmän kotosalla, joten meillä on paljon aikaa puuhastella yhdessä. Yksi kesän ja meidän terassin parhaita puolia on kyllä myös pesuhetket auringossa ottaen samalla aurinkokylpyjä.
Kisukamut, muistakaa ottaa kesäfiilistelyistä ja auringon säteistä kaikki ilo irti - sitä iloa tullaan taas tarvitsemaan talven pimeinä iltoina! Nautitaan nyt koko auringon edestä - joohan?

Ja vaikka noilla kuulemma vielä vähän aikaa siihen itse lomaan onkin, niin olkoon tämä postaus jo ennakkona tulevasta ja sitä paitsi, juhannus tuo kuitenkin jo lomafiilistä - eli kaikille lukijoille oikein ihanan kesäistä juhannusta mamin kukkakuvien kera!


maanantai 18. kesäkuuta 2012

Kesäkisuposeerauksia - osa 2: Viivi

Toki minäkin tykkään meidän terassista, mutta kyllä ulkoilu kuitenkin vie voiton. Olen myös erityisen viehättynyt meidän naapurina olevan kaupungin pellon tarjontaan ja suuntaankin mieluusti ulkoilureissuilla sinne suuntaan. Itse asiassa, voiko enemmän kesäisiä kuvia enää saadakaan?

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kesäkisuposeerauksia - osa 1: Säde

Välillä pitää aina laittaa näkyville näitä meidän poseerauskuviakin, vaikka ne nyt ehkä vähän tylsiä ovatkin, kun ei niihin juuri juttua ympärille saa rakennettua. Tällä kertaa Säde saa aloittaa.

Säde tykkää toki ulkoilla, mutta erityisesti hän on ihastunut meidän lasiterassiin. Tytöstä todellakin näkee, kuinka onnellinen hän on terassin lämmössä. Lisäksi hän on ihastunut meidän nojatuolien selkänojiin. Siellä päällä on otettu monet päikkärit ja sieltä on todella loistava näkymät eri puolille pihaa. Lisäksi muotoilu on oikein sopiva kissan vartalon näkökulmasta.
Viimeiseksi vielä hieman aiheesta poiketen venytyskuva. Noi ovat monesti yrittäneet ikuistaa Säteen hassua tapaa venytellä itseään kaikissa pöydän ja tuolien kulmissa. Tällä kertaa kamera osui suhteellisen hyvin paikalle. Etutassujen väli kulmaan kiinni ja ei kun pituutta lisää - tämä toistuu useampiakin kertoja parhaina päivinä. Minä en ole tuosta oikein päässyt kiinni, mikä siinä niin ihanaa muka on.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Kesärutiinit

Mami laittoi tämän postauksen tunnisteisiin sanat kesä ja rutiinit. Ytimekkäästi kyse on kesärutiineista. Nimittäin, kun minä pääsen ulos, niin minulla on ihan pakonomainen tarve päästä HETI kellahtamaan pihakivetykselle (myös oheisen autotien asfaltti kelpaa, mutta mami ei tykkää siitä). Tämä siksi, että kaikkinainen sisällä turkkiin tarttuva pöly kutittaa mun mielestä mua ihan hirveästi. Pihakivetyksellä kun kieriskelee parit kerrat heti alkuun ja toistamiseen hieman myöhemmin, niin jo vain helpottaa.
Mamin mielestä vaan lopputulema ei voi olla yhtään vähemmän kutittava. Minä olen asiasta ihan eri mieltä, ei nuo heinät mua kutita. Mami ja mamin harja on sitä varten, että nämä ulkonäköä hieman häiritsevät seikat sitten poistetaan vuorostaan sisälle mentyä.
Myös mullassa ja hiekassa kieriskely auttaa erinomaisen hyvin, mutta siihen tarjoutuu harvemmin mahdollisuus, kun siitäkään mami ei erityisemmin pidä. Ei kuulemma halua itse nukkua sitten multa/hiekkasängyssä. Ihme tekosyitä.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Autuas ja onnellinen

Viivi isukin pusakan sisällä ja massurapsutusta vastaan ottamassa.... Voiko autuampaa ja onnellisempaa ilmettä enää ollakaan?
Ja kuin varmistukseksi, niin tassut kiinni isukin käteen, ettei isukki vaan lopeta kesken. Pienen kissan SUURIA onnenhetkiä!

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kukkuu?

Onko ketään kotona?
Mami, voisitkos antaa vähän enemmän löysää siitä flexistä, jotta pääsen ihan oikeasti vierailulle.
Ei tipu löysää ei, on se kumma. No jaa, ei siis tältäkään sivulta katsottuna ole ketään kotona - tylsiä tipuja, kun eivät vieraita ota vastaan...

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Herkkusuu, ainakin hetkellisesti

Ihmiset toteavat monesti, että ulkona kaikki maistuu paljon paremmalta. Joo, totta sekin on. Onhan se luksusta saada joskus ruoka ulos ja kyllä se heinä maistuu ulkona paremmalle kuin sisällä. Mutta jossain menee raja kuitenkin minullakin, toisin kuin Säteellä. Meidän kulinaristi herkkusuumme yhytti ulkokeikalla myyränkarkoitukseen tarkoitetut valkosipulit ja voi sitä laiduntamista.
Säde on muutoinkin kuin mikäkin lammas ja heinää uppoaa sen suusta sellaista vauhtia, että mulle tulee jo huono olo pelkästä katselusta, mutta tämä oli Säteenkin mittapuulla jo melkoista ahmimista. Kun vielä loppukaneettina ottaa huomioon sen, että sisällä nämä samaiset versot aiheuttavat Säteessä kauhistuneen katseen ja paikalta poistumisen. Niin ja tämä ei ollut ainut kertaista, vaan seuraavilla ulkoilukerroillakin Säteellä oli suunta selvillä ja jatkoi määrätietoisesti matkaa samoille tupsuille jatkamaan herkkuhetkeään. No, ainakin karkoitti vampyyrit sun muut seuraavana yönä :-)

Mutta hih, mitä ilmeitä näistä ruohokuvista tuleekaan ikuistettua!