sunnuntai 30. joulukuuta 2007

Joulukinkkua 500 gramman verran

Terve taasen ja terveisiä masulta sekä masuasuk(e)ilta! Sain sihteerini eli mamini takaisin koneen ääreen ja voin taas kertoilla kuulumisia. Ensiksikin mami ja isukki välittävät terveiset isommilta kisuilta eli Etelä-Afrikan kissaeläimiltä. Seuraavaan päivitykseen on luvassa pari kuvaa niistäkin, aika petoja, etten sanoisi =). Vähän mä olin kyllä mustis, kun katsoin mamin ihailevaa katsetta esim. gepardien suuntaan... mutta palataan näihin vähän myöhemmin.

Niin, miten minun jouluni meni? Se meni kerrassaan loistavasti Ritva-tädin hoivassa ja siellä oli niin hyvää ruokaa, että mun paino nousi kahdessa viikossa 500 grammaa. Miettikääs itse kukin, minkä verran olis pitänyt kinkkua napaan vetää, että oma paino olisi siinä ajassa noussut noin 18 prosenttia? Painoni masuni kanssa on nyt siis 3,3 kg ja se on siis lisääntynyt Pacon vierailun jälkeen kilolla, ei hassumpi saavutus! Joulun aikaan silmänikin on jo parantunut, mutta kyllä se silmälääkärillä käynnin vaati ja uudet tipat. Mutta onneksi muuten kaikki oli silmässä ok.

Joulun aikaan näin myös pitkästä aikaa Paroni-veljeni. Tosin aika ei ollut kullannut muistoja, vaan pyyhkinyt ne ihan kokonaan pois. Eli ei me enää löydetty sitä yhteistä säveltä.... ihan kaikkea tarina ei kerro, mutta vähän mä ärhentelin Paronille... Ritva-tädillä oli myös suloiset kaksi pientä karvapalloa, jotenkin minulle tuli sellainen olo, että yhtä suloisia karvapalloja on tuolla mun masussa kasvamassa.

Vuosi sitten isukin ja mamin joululoman jälkeen mä olin ensiksi ihan mökönä, mutta tällä kertaa mulla oli ollut kuitenkin niin kova ikävä, että kehräykseksi ja hellyttelyksihän se meni, vaikka aikeissa olikin ensin vähän osoittaa mieltä siitä, että mä en päässyt mukaan.

Tässä vielä pari kuvaa mun masusta, joka siis alkaa pömpöttämään jo aika kivasti!


Oikein mukavaa vuoden vaihdetta teille kaikille ja palataan taas masun kasvukuviin.

Rakkaalle Pilvi-siskolle erityisterveiset, olet mielessäni joka ikinen päivä!

perjantai 14. joulukuuta 2007

Tiistain väsymys

Missä on minun rakkaani nyt... näin laulaa Jussi Hakulinen ja näin minäkin nyt kysyn. Paco lähti ja ikävä jäi. Mutta mitä tuli tilalle? Armoton väsy... =) Ja arvatkaa mitä muuta, minä annoin itsestäni kaiken ja äänen kaupan päälle eli olin tämän viikonlopun jälkeen tovin ihan hiljaista tyttöä... Mutta käytinkin kaiken äänivarantoni viikonloppuna! Nyt sitten vain odotellaan ja kasvatellaan mahaa. Onneksi on sopivasti joulu tulossa ja silloinhan saa syödä vaikka kokoa ajan, sekä tietty ottaa nokosia.

Tässä oli siis useammassa osassa kertomus minun hanimuunista, ihanasta sellaisesta. Jatkossa saattekin sitten ihastella minun pyöristyvää masuani ja sitten aikanaan toivottavasti myös pikkuviivejä ja pikkupacoja.

Parin vähän rohkeamman blogipäivityksen jälkeen siis tällainen rento päätös tälle osiolle. Jään nyt kasvattelemaan hetkeksi masuani ja toivotan teille kaikille oikein ihanaa ja tunnelmallista jouluaikaa. Muistakaa huolehtia ravinto- ja unitasapainosta. Minä oikein erityisesti keskityn siihen, jotta pienet mahani asukit saavat varmasti kaiken tarpeellisen kasvaakseen ja kehittyäkseen. Eli kuulemisiin taas joulun jälkeen ja sitten saatte nähdä jo kuvia minun kasvavasta masusta. Mami on sitä mieltä, että jo nyt se on sellainen, että pullat tuntuvat paisuvan hyvin =)

torstai 13. joulukuuta 2007

After party -touhotus

Osa 1: heti jälkeen täyttymyksen. Turpiin tuli ja kovaa. Onneksi Paco osasi väistää, niin mun ei tarvinnut jälkikäteen katua sitä, että olisin ollut liian kovakourainen. Mutta se vaan tuli niin syvältä vaistoista, vaikken näin olisi halunut edes toimia. Onneksi se oli vain hetken kestävä ärtymys..
Osa 2: pesu, hekumointi ja uuden kierroksen aloitus. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja videon pätkä vielä enemmän. Mami pyysi pahoittelemaan, että pätkä loppuu ns. seinään, mutta niin loppui kameran akkukin.
video

keskiviikko 12. joulukuuta 2007

Sunnuntai-aamun täyttymys ja kahden päivän aherrus

Sit se tapahtui, se suuri täyttymys! Se, minkä perään olen tässä useampaan kertaan kutsuhuutoja heitellyt! Se, miksi Pacokin meillä kylässä oli. Ja kun alkuun pääsimme, niin siitähän ei meinannut loppua tulla ollenkaan. Kokeilimme sitä saunan lauteilla, lauteiden alla, pesuhuoneessa, kodinhoitohuoneessa, eteisessä, keittiössä, olohuoneessa, käytävällä.... Ja vaikka se vähän tekikin kipeää, niin noin viiden minuutin jälkeen olin taas valmis uuteen kierrokseen.


Siinä touhun lomassa piti kyllä muistaa huolehtia turkin puhtaudestakin ja tän ajan Paco yleensä käytti lepäilyyn ja tietenkin minun kauneuteni ihasteluun.



Välillä taas kehiin näitä mun sydämensulattavia lattiavenytyksiä...

Mutta katsokaa nyt, kuinka ihanan hellä ja romanttinen minun sulhoni oli, hän jopa pesikin minut lopuksi! Tosin on syytäkin, sen verran kovasti hän aluksi mua niskasta otti kiinni. Onneksi olen nopea oppimaan ja maanantaina ei tarvinnut enää edes nistasta tarttua kiinni, kun olin jo valmista kauraa "hellittäväksi".
Ja varsinkaan maanantaina en ollut enää edes helppo nakki, vaan ihan varma nakki...

tiistai 11. joulukuuta 2007

Lauantai-päivän mökötys ja piiritys

Takaisin siihen hääviikonloppuun. Lauantaiaamu meni vielä vähän sen perjantai-illan mökötyksen piikkiin ja pitihän sitä Pacoa vähän testata, että onkos se sulho ihan tosissaan (ja näin jälkikäteen... kyllä oli tosissaan... ihan oikeasti.. hihii). Tunnelmat menivät tätä rataa: kuningatar tarkastelee tilannetta valtaistuimeltaan:


Sitten sulho yrittää lähestyä linnantornia keimalevasti kurnuttaen:

Mutta hei kuule, mä en sua tänne torniin vielä laske, joten turha tulla tai tassusta tulee perässä:

Eli kuulepas poitsuseni, otetaas vielä ihan rauhallisesti. Tää on nyt vielä se lyhyin välimatka, miltä sallin sinun minua ihastelevan.

Välillä noi palvelusväen edustajat kävivät aina kurkkimassa, mitä tapahtuu ja näin se Paco tuumasi kysymykseen, joko onnasi... eieieiei... vieläkään.

Mutta onneksi minä sentään tulin järkiini, ilmeisestikin ihan viime hetkillä. Sitten toi mun sulho oli vähän jo tympääntynyt tähän "ei helppoa nakkia" leikkimään morsiameen ja mä jouduin kaivaan kehiin ne mun parhaimmat hurmaus- ja keikistelyasennot. Onneksi mä olin harjoitellut niitä tosi paljon. Ensin esitellään kokonaiskuva näin...


Ja sit pyörähdetään pari kertaa oikein keimailemasti, näistä tässä pari otosta noin ihan vain malliksi.

Mutta sen verran rankkaa tämä mököily, keikistely ja piiritys oli, että yön yli piti nukkua ennen kuin tuli se täyttymys.

maanantai 10. joulukuuta 2007

Minun Komistukseni

Tilanne on nyt se, että taidanpa olla "pahasti paksuna"!!!! Jippiaijee.. aktiivinen viikonloppu oli siis myös tuloksekas. Paino on lähtenyt mukavasti nousemaan ja sen verran iloisena mami noita mun nisiä tutkii, että ilmeisesti ovat juuri oikean väriset... Odotettu purkautumisaika on 21. tammikuuta 2008.

Entä se minun Komistukseni, masussa kasvavien lapsosteni isä...

... tässä hän on!!!! Hän on IC Rackarkatten´s Paco Rabanne, suomalaistunut komistus tuolta Ruotsin puolelta. Kutsumanimeltään Paco. Tämä teksti ei sanoja kaipaa, kuvat puhukoot puolestaan. Hän on minun suuri rakkauteni! Katsokaa ja ihastelkaa.






(kolme ensimmäistä kuvaa Porvoon näyttelystä syyskuun lopusta ja kolme viimeistä kosioreissulta)

Ja vaikka minun huoltajani ovatkin iloisia puolestani, niin tällä hetkellä meillä kaikilla kuitenkin päällimmäisenä on huoli rakkaan Pilvi-siskon ja hänen läheisten puolesta. Kovasti voimia sinne suuntaan ja nyt olisi vuoro jo edes pienen onnenkantamoisen. Yhdelle kissalle on nyt kaadettu liian monen osa murhetta ja epäonnea. Jos vain jotenkin voisi auttaa.

tiistai 4. joulukuuta 2007

Terveisiä kummitukselta...

... että näin piti päästä käymään. Olo on kuin... ties millä kummajaisella. Eli onnistuin kalastamaan itselleni silmätulehduksen ja tällainen kauluri tuli kaupan päälle. Voitte uskoa, että on tosi näpsäkkää olla tän kanssa...

Ja nyt sitten tehot kehiin silmätipoista, että tästä hökötyksestä pääsee eroon ihan koko ajaksi!

maanantai 3. joulukuuta 2007

Perjantai-illan järkytys

Niin, mitäs sitten tapahtuikaan... sanotaanko vaikka näin, että ensin minulle meni pupu pöksyyn... Olen jälkikäteen paljon pohtinut tätä, miksi näin kävi. Muuta syytä en ole keksinyt kuin sen, että ehkäpä häikäistyin sulhoni komeudesta ja ajattelin, että mahdankohan kelvata hänelle ollenkaan. Tästä syystä tutkailin häntä ensin vähän pienellä varauksella ja lähinnä kaapin takaa...

Ensi alkuun sain juosta vapaasti, mutta sitten meidät vietiinkin meidän "morsiussviittiin", mutta sama meno jatkui siellä ainoastaan sillä erotuksella, että tällä kertaa kurkin kaapin alta... kun en kaapin taakse enää päässyt.

Mutta sitten... sitten minunkin temperamenttini kuohahti ja ajattelin, että hemmetti, miksi minä en ole päässyt osalliseksi tähän sulhon valintaan ollenkaan ja minun piti vähän yrittää osoittaa luontoani. Nojoo, tulos oli se, että minä jouduin häkkiin katselemaan, kun sulhoni teki tuttavuutta sviittiimme.

Ja ketkä minut tuntevat, niin arvaavat mitä sen jälkeen tapahtui! Morsianta oli syvästi loukattu ja mökötyshän siitä seurasi.

Mutta ettei vaan jää väärä kuva, niin halusin vain hetken osoittaa mieltäni ja leikkia vaikeasti tavoiteltavaa, sillä kuka nyt helppo nakki haluaisi olla. Tosiasiassa olin jo korviani myöten rakastunut ja haaveilin jo pienokaisista, joilla olisi minun viehkeyteni ja sulhoni komeus! Ja arvatkaa mitä, mami ja isukki olivat valinneet minulle juuri sen oikean eli turhaan hetken epäilin heidän arvostelukykyään.

PS. Supermegapaljon onnea ja halauksia minun omalle Geri-mamille, Pilvi-siskolle ja Aku-serkulle (sekä Akun morsian Wolgalle), teillä kaikilla on pieniä suloisia lapsosia! Oikein hyvää vointia teille kaikille!

torstai 29. marraskuuta 2007

Perjantai-illan odotus

Niin, aloin tosiaankin reilu kaksi viikkoa sitten pitkähkön odotuksen jälkeen kajauttelemaan kutsuhuutoja tuon komeamman sukupuolen suuntaan. Aikaisemmin nämä minun kutsuhuudot ovat kaikuneet kuuroille korville ja siitä syystä pidinkin nyt vähän mamia jännityksessä ja annoin hänen odottaa seuraavaa kutsuhuutokonserttia. Mutta nyt minusta sitten alkoi tuntua siltä, että ehkäpä tällä kertaa tärppäis, jotenkin oli sellainen "hytinä". Kun perjantai 16. marraskuuta koitti, niin silloin tiesin, että nyt tapahtuu jotakin ja olin ihan joka välissä malttamattomana ovella, josko voisin ottaa vastaan sen suuren sulhon!

Toisaalta myös muistin sen, että minun pitää olla oikeasti kauneimmillani ja kävin aina ovitarkastusten välillä myös pesemässä itseni ja ojentamassa jokaisen karvan siihen juuri oikeaan asentoon.

Jotenkin se ilta vaan kesti ja kesti... ja välillä minulle iski jo väsykin. Mutta niinhän se on, että odottavan aika on toooodella pitkä.

Mutta sitten, sitten se ovikello soi ja kuulin jo, kuinka kutsuhuutooni vastattiin!!! Jippii... odotus on viimeinkin loppunut. Kuinkas sitten kävikään, no siitä sitten ensi kerralla.

sunnuntai 25. marraskuuta 2007

Yksi on joukosta poissa...

.... nimittäin lempinimi. Rakkaalla lapsellahan on aina paljon lempinimiä ja minullakin niitä on aika liuta: V-P, ViiviPouta, Höppänäpöppänä, Vimpulapimpulapampulapumpula (ja kaikki näiden yhdistelmät), Karvajalka, Höpönassu, Viipukkavaapukka ja sitten on myös yksi, jota en niin mieluusti mainosta... meinaan haisupeppu (mitä se sitten tarkoittaakaan, mutta jotenkin minusta tuntuu, että se ei ole kovin mairitteleva lempinimi...).

Näiden lisäksi on ollut viime viikonloppuun asti sellainen lempinimi kuin Neitsykäinen. Tämä on nyt siis poistunut joukosta, koska en enää ole neitsykäinen =). Ihan kaikkea en heti kerro, mutta seuraava sarjakuva kertonee ehkäpä sen, mistä on ollut kysymys:



Tosin meillä ei ollut käymässä Wagner, vaan aivan täydellinen Komistus... Nyt pidetään kaikki yhdessä peukkuja, että tarina saa jatkoa muutenkin kuin vain tapahtumarikkaan ja lukumäärissä mitattuna ERITTÄIN aktiivisen viikonlopun muodossa...

Jatkoa edelliseen..

... niin, olen löytänyt mamista ihan uusia ulottuvuuksia. Mikä onkaan parempi, pehmoisempi, lämpöisempi, sopivamman kokoinen, sopivamman mallinen... niin siis mikä? Nukkumapaikka meinaan. Jaa mitenkäkö tämä siis mamin liittyy? No tietty, mamin peppu on ihan täydellinen pikkunokosten ottamiseen!!!

Ja arvatkaa mitä, myös isukki on kanssani samaa mieltä siitä, että mamin peppu on täydellinen (tyyny).

maanantai 19. marraskuuta 2007

Nukkumatti, nukkumatti Viivin....

Huomasitte varmaankin, että olen lisännyt linkkeihin Tassunjälki-blogin. Kannattaa käydä tutustumassa, on tosi kivoja juttuja ja kuvia Pilvi-siskon lähipiiristä. Mutta siis, minäkin sain sieltä idean esitellä pari unipaikkaani. Normaalistihan olen tutimassa yöt isukin ja mamin sängyssä, mutta muutama muu lempipaikkakin löytyy. Tässä ne esiteltynä, ei kuitenkaan missään paremmuusjärjestyksessä.

Heti sen ihanaisen auringon kadottua alkaa onneksi keinolämmitys toimia kotona eli takka... Se lämpö on jotakin huumaavaa ja ah, niin ihanaa... Iltaisin tuleekin monesti otettua pienet nokoset takan äärellä ja siihen on myös monia tapoja.

Tapa 1: peruspesäasento: kerälle kääriytyen tai sitten pää reunaa vasten... uni on taattu! Huomatkaa viininpunainen rättini, ilman sitä pesä ei ole mitään ja sen olen jo mamille opettanut, että rättini pesu tulee tapahtua nopeasti ja mieluusti ei ollenkaan!!!

Tapa 2: kun oikein kova väsy iskee, niin aina ei kaikki kropan jäsenet ehdi mukaan, vaan osa jää pesän ulkopuolelle. Jos mami olisi oikein valveutunut, olisi tähän tuotu minulle tyyny pään alle... mutta eihän sitä aina voi kaikkea vaatia ja odottaa.

Tapa 3: tämä on ehkä se yleisin tapa... eli tarjolla on sekä umpi- että avopesä, mutta mikäli takan edessä on myös puulaatikkona toimiva banaanilaatikko, niin tämä jälkimmäinen vie voiton. Tämä on sellainen juttu, mitä isukki ja mami jaksaa aina ihmetellä, mutta siellä laatikossa nyt vaan on niin kiva olla ja en mä välitä, vaikka se on vähän muhkurainen puista johtuen tai vaikka sieltä vähän roskiakin tarttuu turkkiin. Ne on nopeasti ravisteltu pois esim. sohvalle ja siitähän mami tykkää... Alla olevassa kuvassa minä kurkkaan juuri sieltä laatikosta, jos oikein tarkkaan katsotte.

Sitten on sauna.... Se on vähän niin kuin mun rantalomakohde. Sinne minä majoittaudun yleensä siitä hetkestä lähtien, kun saunan kiuas on napsautettu päälle ja siellä olen siihen saakka, kun kiukaasta jotain lämpöä lähtee. Isukilla ja mamilla on saunassa on myös sellaiset kivat saunatyynyt, jotka minä olen nykyään käytännössä ominut.

Joskus uni tulee myös sohvan selkänojalle... varsinkin jos mami sattuu olemaan unikaverina...

Näiden esillä olleiden lisäksi otan päivisin torkkuja yläkerran nojatuolin selkänojan päällä tai joskus myös makuuhuoneessa sängynpeiton alla. Mutta kuten sanottua, niin ihan kaikkea ei teidänkään tarvitse nähdä!!!

keskiviikko 14. marraskuuta 2007

Voitteko kuvitella...

.... mami loukkasi minun tunteitani eilen ja pahasti!!! Kun olin viime jouluna Ritva-tädillä hoidossa, sain mukaani sieltä oheisessakin kuvassa vasemmalla vähän näkyvän keltaisen ruokakupin (vitsi, Paroni ja minä oltiin tuolloin tosi pieniä...).

Ruokakupista on tullut minulle toooosi rakas ja kun nämä ruokailuhetket ovat muutenkin minulle niin tarkkoja toimituksia, niin kupin rooli on siinä tosi merkittävä, kuten itse kullakin on esim. lautasen rooli.

Niin, mitä se mami sitten teki eilen??? Otti minun kupin ja laittoi siihen pesuainetta. No, tässähän nyt siis ei mitään ihmeellistä, näin tapahtuu joka päivä. Mutta sitten, sitten ei tapahtunutkaan mitään kupin suhteen, vaan se jäi killumaan täydessä lastissa vettä ja pesuainetta pöydälle ja minulle tungettiin eteen ruoka pakastusrasiassa. PAKASTUSRASIASSA????!!!! Haloo....??? Koska pelkkä ilme ei näköjään riittänyt kertomaan, mitä mieltä asiasta olin, niin piti ottaa järeämmät keinot käyttöön. Mun ruokakupin ja raksukupin alla on sellainen muovinen alusta ja kun sinne sopivasti asettelee tassun alle ja "kuopaisee", niin jo vain alkaa tapahtumaan... Hihii... mami oli saada sydärin, kun kuului vain kuopskuops ja kilinkolinmäiskis ja kas vain, tämä ruokakupiksi kutsuttu pakastusrasia ja raksukuppi olivat molemmat sisältöineen hujan hajan pitkin pöytää. Jo alkoi mennä perille, mistä puristi. Kummasti puhdistui oma rakas ruokakuppi pikavauhdilla ja siihen ilmestyi ruoka ja kyllä, ruoka maistui hyvälle. Vähän piti vielä asiaa päivitellä illalla ja marmattaa sopivan tilaisuuden tullen mamille. Eiköhän asia mennyt perille, että näin suuria muutoksia normaalipäivärutiineihin EI saa tulla...

tiistai 13. marraskuuta 2007

Suuri saalistaja, osa 2

Minun "ukkini" teki meille (en voi ehkä kuitenkaan sanoa, että vain minulle) lintulaudan pihalle. Onneksi isukki ja mami hokasivat, että minä tykkään siitä tosi paljon ja se on ikään kuin minun leikkimökkini. Mun maakoukku on sillein sopivasti, että yllän siitä aina kurkkimaan, onko leikkimökkini sisältö kunnossa...
Tosin pääasiallinen leikkimökkini tarkoitus on tietenkin suuren saalistajan vaistojen noudattaminen =) Näkisittepä pikku tipusten ilmeet, kun ne tulee lintulaudalle herkkupalan toivossa ja siellä olenkin minä, minä suuri "herkkupala" suu auki odottamassa.. njähnjäh. Vähänkö olen saanut hyvät naurut monta kertaa, kun tipuset tekee viime hetkellä käsijarrukäännöksiä. Tosin on ne aika oveliakin, kun niitä neljästä suunnasta tulee samanaikaisesti.. Sit tulee vähän kiire joko väistyä takavasemmalle tai tyytyä säikyttämään vain yhtä tipusta. Täytyy kyllä myöntää, että tipuset ovat ihan superrohkeita ja eivät vähempää voisi loppujen lopuksi säikkyä satunnaisista minun säikyttelyistä =)

Tämä leikkimökki on asemoitu myös niin loistavasti, että pääsen tsuumailemaan sen elämää myös päivisin sisältä käsin. Varsinkin näinä päivinä se on osoittautunut tosi arvokkaaksi asemoinniksi, koska ulkona on KYLMÄ!!!!!!!! Mihin himputtiin se kesä ja kärpäset katosi??? En minä ole mitään kylmää ja märkää ja sitä valkoista moskaa toivonut. Johan se nyt on, kun ei ulkona kunnolla pisulle pääse, saatikka kunnon metsästysreissuille. Katsokaa nyt tätäkin kuvaa, voiko jollakin olla enemmän kivaa, kun pitkin isoja kiviä matelee kuin mikäkin lisko ja vaanii herkkupaloja nauttien samalla auringon turkkia hivelevistä säteistä?

Tai sitten tämä, enää ei pääse ruohikkoon maastoutumaan ja hyppimään sieltä kaiken maailman siivekkäiden säikähdykseksi suoraan niiden kimppuun. On se niin väärin... minulla ikävä kesää... tule pian kesä.. anteeksi kesä, jos jotenkin loukkasin sinua ja siksi olet mennyt pois.