sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Puhtaanapitolaitokset

Olen tainnut joskus sanoakin, että meidän suuria herkkuhetkiä on ne, kun isukki ja mami syövät jugurttia tai jäätelöä ja antavat meidän sitten nuolla kipot puhtaaksi. Harmillista vaan, että tämä tapahtuu niin kovin harvoin, kuulemma ei ole meille sopivaa ruokaa. Pah. No, tässä iltana eräänä herkkuhetki kuitenkin osui kohdalle ja namnam. Ei sen paljon väliä, vaikka tällä kertaa siinä meni niin viikset kuin korvatkin jugurttiin. Olipahan sitten, mitä maistella vielä kesken pesutuokionkin. Säteen oli tietenkin pakko päästä heti osingolle. Mutta minä olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että joskus minullakin on oikeus nauttia herkuistani rauhassa. Yleensä kun toi Säde on tuulispäänä heti paikalla, kun jääkaapin ovi edes meinaa avautua ja esim. keittokinkkurasia olisi tulossa sieltä ulos. Oikeasti kyllä pitäisi laittaa rasti seinään, kun minä ihan oikeasti olin myös ekana paikalla ja sain omia purkin itselleni. Vähän toi on tietty nyrpeän näköisenä, mutta aina ei voi voittaa, se on Säteenkin hyvä jo viimeistään nyt oppia. Pääsihän se Sädekin lopulta kipon pohjaa nuolemaan ja tässä Säteen esimerkillinen näyte siitä, kuinka suupielet putsataan. Tehkääs perässä! En muuten enää ihmettele sitä, kun noi joskus ovat sanoneet, että Säteellä on kyllä tooosi pitkä ja iso kieli =). Mä yritin ottaa mallia Säteestä, mutta kun ei niin ei. Mä kyllä jatkan harjoittelua, sillä enhän toki voi huonommaksi jäädä...

Muutama kuva Turkusesta

Mami lupasi pari lisäkuvaa Turun näyttelystä. Ensinnäkin satuimme Siltalan Heikin eteen ja tässä meidän tosi hyvätuulisiin kuviin linkit... Eli tässä linkissä olen minä ja sitten on Säteesta eka kuva sekä toka kuva. No mutta hei, vähemmästäkin on huonotuulinen, kun toinen tulee häiriköimään kesken näyttelykeskittymisen.. jepjep, näinhän se menee, että keskittymisestähän siinä vain oli kyse.

Tässä sitten meidän pikkupesäkoloistamme vielä tunnelmakuvia. Ja loppuun vielä Säteestä yksi kuva. Nalle sai hyväksyvän tuhahduksen eli jotain kivaa sentään tylsän päivän alkajaisiksi.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Turussa tuulee..

Huh, olihan kotimatka Turusta eilen. Isukkikin joutui juoksemaan keskellä moottoritietä putsaamaan tuulilasia, jotta edes jotakin olis näkynyt. Kyllä meitä kaikkia vähän pelotti. Onneksi kuitenkin ehjänä kotiin ja toivottavasti kaikki muutkin ovat päässeet ilman vaurioita kotiin! Oma koti kullan kallis, todellakin! Meillä on oikealla kameralla parempia kuvia, jotka vähän myöhemmin, mutta tässä ne päällimmäiset tunnelmat Turun näyttelystä eli meidän rivillä oli vähän kylmää... Pahoittelut erittäin epäselvistä kamerakännykän kuvista, mutta tässä vaiheessa ei mamilla ollut parempaa saatavilla. Mä sain mamin huivin päälleni ja sieltä en sitten koko loppuaikana pois tullutkaan. Ja koska huiveja oli vain yksi, niin Säde näppäränä tyttönä keksi omat keinot ja kaivautui tyynyn ja tyynynpäällisen väliin. Jo vain pysyi ipana lämpimänä. Mutta olisittepa nähneet mamin ilmeen, kun tuli häkin luokse ja huomasi, että Säde on kadonnut, mutta tyyny on saanut lisämuotoja noin kolmen kilon verran =) Miten näyttely muuten meni? Me saimme sertimme ja Säde siis todellakin ensimmäisensä. Joten, eihän Sädettä enää virallisesti ipanaksi voi kutsua, kun täytti eilen sen 10 kuukautta! Ipana se kuitenkin taitaa edelleen olla... Siltä osin tavoite täyttyi ja muuten saimme olla loppupäivän hyvin rauhassa omissa koloissamme, sillä ei se italiaano meistä oikein tykännyt ja emme kumpikaan päässyt jatkoskaboihin mukaan. Onneksi Santtu-komistus edusti väriämme ja rotuamme enemmän kuin hienosti ja voitti paneelin! Loistosuoritus ja superonnittelut! Myös Magic Gold rajan takaa edusti hienosti paneeliin saakka.

Mutta siis, lisää kuvia vähän myöhemmin. Kiitokset sinällään Turokin väelle hienosti järjestetystä näyttelystä! Kaikki sujui tosi sutjakkaasti ja tuohon paikalliseen vetoisuuteen eivät taatusti olisi edes pystyneet vaikuttamaan.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Mitä muuta mummolassa?

Niin, jos mummolassa käydessämme mami hössötti noista kahdesta pikkuipanasta, niin mitäs me teimme. Sää siellä oli ihan sitä samaa rataa kuin täälläkin viimeisen kuukauden ajan vettä - vettä - vettä, joten tyydyimme sisätiloihin. Ja mikäs oli tyytyessä. Minähän olen perinteisestikin ollut vähän niin kuin miesten perään ja pappahan on mulle ihan supertärkeä. Me papan kanssa istutaan aina vierekkäin papan lempituolissa ja pappa yleensä lueskelee tai katsoo telkkua ja aika nopeasti se papan käsi valuu sieltä käsinojalta minun selkääni lämmittämään, mukamas vahingossa. Mä puolestani käyn pesemässä säännöllisesti papan hiukset ja huolehdin myös nenänpään puhtaudesta. Huomaattehan myös tämän tarkan katseeni, minä kyllä vartioin, että pappa saa viettää tuolissaan oikein rauhallisia hetkiä muiden häiritsemättä. Jos papalle tulee pakottava tarve lähteä välillä tuolista pois, niin yleensä valtaan koko tuolin itselleni. Tällä kertaa laskin kuitenkin Säteenkin testaamaan, miten kiva tuoli tämä onkaan. Eipä ollut tuoliin sen jälkeen muilla mitään asioita, paitsi tietenkin papalla. Tosin vähän tylsäksi se pelkkä vahtaaminen kävi ja kun on tylsää, tulee myös uni helposti. Mummolassa on myös tosi kiva uuni. Kun meillä kotona voi lähinnä lämmitellä takan edessä, niin mummolan uunissa on ihan meitä varten tehty uuninalunen, joka on ihan loistava. Tosin mami kyllä jotain vihjailee, että juurikohan se on ihan meitä varten tehty, mutta miksikäs muuten mummo olis tyhjentänyt sieltä alta puita pois, jos sitä ei olis meille varattu? Välillä siellä alla on kyllä niin kuuma, että pitää käydä jäähyllä vähän kauempana. Niin, mitä tulee tuohon, että tykkään olla papan vieressä ja jottei mummo jäisi varjoon, niin … mummoillahan on perinteisesti aina keinot takataskussa, millä pienten ja vähän isompienkin lastenlasten sydämet sulatetaan omalle puolelle: joidenkin kohdalla tehoaa uunituore pulla ja joidenkin kohdalla ihan ehtä voinokare. Ei kerrota sitten mamille, mutta mummo laittoi meidän ruoka-annokseen ihan kunnon nokareen voita ja kyllä maistui ruoka! Mami oli ihan ihmeissään, minne se kaikki ruoka oli lautasilta kadonnut ja vielä niin nopeasti. Me vain tyytyväisiä hyristelimme suupieliä nuollessamme ja iskimme mummolle silmää. Toi mami kun on niin kamalan tarkka, ettei me saatas mitään mukamas epäterveellistä ja meille ei-sopivaa. Pitäis kuunnella vanhempaa ja viisaampaa!

ISO kiitos kaikille, jotka kävitte kommentoimassa edellisessä viestissä Elisabethistä. Hän on valitettavasti edelleen ilman kotia. Mami tarjosi häntä myös paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle täällä pk-seudulla, mutta eivät ota vastaan, koska on tilanpuute. Tosi surullista. Jos kuulette, että joku etsisi itselleen omaa kissaa, niin kertokaa ihmeessä Elisabethistä.

torstai 13. marraskuuta 2008

Elisabeth ja Robin

Tässä ne mamin mummola-viikonlopun vouhkaamisen kohteet nyt sitten on: Robin ja Elisabet (tässä järjestyksessä): Kuulemma erityisesti tuo tummempi eli Elisabeth vei mamin sydämen mennessään.

Onks ne nyt jotenkin ihmeellisiä? Ei minusta aikanaan... Kauhean karvaisia ne on ja niiden tassuthan on jo tuossa 8 viikon iässä isommat kuin meillä, hui, mahtaa niistä tulla isoja! Nooh, kait se on myönnettävä, kun lähemmin niitä tarkastelee, niin onhan ne ihan lutusia, kuten kaikki pikkuipanat. Sinällään on toki kamalan surullista, että Elisabeth ei ole vielä löytänyt uutta kotia itselleen. Siksikin kai se mami oli sitä jo meille roudaamassa. Lupasi kyllä, että jos joku hyvä koti löytyisi, niin mami kyllä huolehtii käytännön asioista.

Tässä vielä näiden kahden karvapallon oma emo Belladonna - koko kulmankunnan hiirten ja rottien kauhu! Belladonnaa katsellessa ja toisaalta verrattessa Elisabethiin, niin mieleen hiipii ajatus, että mikäs tumma ja tulinen sulho siellä vierailulla onkaan käynyt?

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Kissakuvahaaste

Peppu on aiheena tämän viikon Kissakuvahaasteessa. Mami ei sitten malttanut olla laittamatta tätä Säteen kuvaa, vaikka mä kyllä vähän yritin estellä. Katselkaa nyt sitten koko kissakansa meidän ipanan ahteria - se on siinä ihan koko komeudessaan.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Omituista vai ei

Kun tuo mami ei osannut pitää suutansa kiinni ja meni kommentoimaan, että Fannin emäntä itse on omituinen, niin saimme nakin takaisin eli Fanni Nöppönen (vai oliko kuitenkin emäntä??) antoi meille seuraavan tehtävän: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä (tai siis kissaa), jotka haastan tekemään saman perästä.
Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.
Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Tämä on oikeasti tosi haastava nakki, sillä eihän meillä mitään omituista tapaa ole. Mami yritti meille väkisin vääntää viisi omituista tapaa, mutta kuten näette, oli enemmän kuin helppo nakki käydä kumoamassa ne kaikki.
1) Mamin mielestä on omituista se, kun minä käyn ulkona kakalla, niin kaivan ensin vähintäänkin itseni kokoisen kuopan ja teen tarpeeni vasta sitten, kun olen jo itsekin yltä päältä esim. mudassa. No, tarkoituksena on kyllä oikeasti välttää se, että joku astuisi minun kakkaan, onko tämä nyt sitten niin omituista? Ja miten muka kukat voisivat hyödyntää lannoitteen maan päältä, minä en ainakaan ole kovin montaa ilmajuurista kasvia meillä nähnyt.
2) Mamin mielestä on omituista se, että minä tykkään leipoa/tassuttaa vain paljasta ihoa vasten eli vaatteen päältä ei voi leipoa/tassuttaa. Nooh... eihän mami ja isukkikaan pussaile minkään kankaan lävitse eli se siitä omituisuudesta.
3) Mamin mielestä on omituista se, että raksukupista raksut eivät maistu yhtään niin hyvälle kuin siitä isosta säiliöstä suoraan syötynä. Hei haloo, jos toi ipana esim. käy lähmimässä mun raksuja, niin ei se nyt kovin omituista ole, että mieluummin syön putipuhtaita raksuja. Eipä toi mamikaan innosta kiljuen toisten tähteitä syö.
4) Mamin mielestä on omituista se, että Säde käy hyppimässä meidän taulut vinoon. Enemmänkin omituista on se, että noi eivät ymmärrä vinkkiä siitä, että ao taulut nyt vaan eivät sovi meidän sisustukseen.
5) Mamin mielestä on omituista se, että mä tykkään pussailla enemmän isukkia kuin mamia. Arvannette tämän vastaväitteen... en minäkään kovin usein näe mamin pussailevan itseään, mutta kylläkin isukkia!

Mites on Pilvin & co:n, Chilin & co:n sekä Perditan jengin omituiten tapojen tilanne? Onko teillä sama tilanne, että emäntä se on se omituinen eikä kukaan muu?

Olimme muuten viime viikonlopun mummolassa ja mamilla oli ihan mahdoton hössötys päällä jostakin Belladonnasta ja erityisesti Robinista ja Elisabethistä. Hän lupasi paljastaa seuraavassa jutussa, mistä ihmeestä tässä on kyse. Mutta kyllä me vähän säikähdettiin, kun alkoi jo pitkäkarvaisesta pikkusiskosta puhua. Hui - onneksi isukki toppuutteli ja mamikin tyytyi siihen - mutisten kylläkin.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

PäivänSäteestä Mörökölli-Menninkäiseksi

Muistattekos taannoisen blogijuttuni PäivänSäteestä ja Mörökölli-Menninkäisestä? Silloinhan tilanne oli ihan epäreilu, kun tuosta ipanasta otettiin kuva vimosen päälle loisto-olosuhteissa ja sitten mua väitetään Mörökölli-Menninkäiseksi, kun aurinko on just paistanut silmiin niin, ettei mitään näe. Sihteeri välittää teille aina niin ruusuista kuvaa tuosta meidän Säteestä, mukamas aina yhtä päivänSädettä ja hyväntuulisuutta täynnä. Minä olen tarkkaan ja harkiten yrittänyt löytää todistusaineistoa, joka todellakin kumoaa tämän väittämän. Joten, varautukaa järkytykseen - todistusaineisto nimittäin löytyi! Raija Harleen galleriasta löytyi nimittäin täydellinen todistusaineisto tälle: Ja jos toi ipana meinaa väittää, että hänelläkin vain auringonsäteet osui silmiin ja siksi hän näytti niin Mörökölli-Menninkäiseltä, niin haha-haa-hahhah. Kukaan ei todellakaan usko! Taas voitto kotiin 7-0. Tuhannet kiitokset Raijan kamera!

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Näyttelykuulumisia Kirkkonummelta

Hellurei vaan taasen näyttelypäivän päätteeksi. Tällä kertaa noi roudas meidät Kirkkonummelle URKin näyttelyyn. Tällä kertaa meitä ei kuitenkaan yllätetty, vaan olimme jo ehtineet tottua ajatukseen tästä ihan tylsästä tavasta viettää se aurinkoinen sunnuntaipäivä, jonka olimme kyllä ajatelleet viettää ihan vaikka terassilla lämmöstä nauttien. Mutta jotakin ihan superia tässä päivässä oli ja arvatkaas mitä se oli? Isukki esitteli minut tuomarille!!! Mä olin ihan otettu ja yhdessä me hurmasimme tuomarin niin, että Hanne Sofie Sneum oli ihan myyty ja arvojärjestys palautui taloomme! Nimittäin minä oli värin paras. Siinä oli Säteen ilmessä näkemistä, kun oli mukamas niin varma, että olisi meidän keskinäisessä skabassa ainakin parempi. Tuomarin sydän oikeasti taisi kyllä mennä sille Sulo-Superman-Sulhasen supersuloiselle pikkutytölle, mutta kuulemma sydämen valinta ei ole sama kuin värin parhaan valinta. No, oli miten oli, niin minä peittosin Säteen! Tällä jaksaa taas piiiiiitkään - njähnjäh. Meitä molempia tuomari kyllä kehui ihan hurjasti ja Säde sai niitä sydämiäkin. Hän sanoi meitä muuten jenkkityyppisiksi, moista ei ole ennen kuultukaan. Niin, se pitää ehdottomasti mainita, että mua kehuttiin lihaksikkaaksi! Siitäs sait mami, joka mua laiheliiniksi on maininnut. Minä olen lihaksikas - ettäs tiedätte! Tässä minä muuten nautiskelen tuomaritädin lämmöstä. Tuomarin parhaan valinnassa puolestaan Säde sitten otti pisteet kotiin eli Säde nominoitiin paneeliin. Olinhan mä tietty ihan hirmuisen ylpeä minun tyttärestäni, joka pesi sekä koratin että rexin mennen tullen, vaikka Säteellä ei TODELLAKAAN ollut mikään hyvä päivä. Oli ilmeisesti noussut kaksi väärää jalkaa edellä. Tuomaritäti onneksi ymmärsi myös teinitytön ongelmia ja sanoi vain, että tuossa iässä kaikki tuo kollien tuoksut vähän pistää päätä pyörälle ja eihän kukaan voi vielä noin nuoreta tietää, miten niihin pitää suhtautua. Minun tuomarin parhaan -valinnassa tuomari sanoi, että hänellä on edessään neljä upeaa voittajakissaa ja hän voisi valita kenet tahansa. Aika hienosti sanottu! Olin kuitenkin kovatasoisessa korat-burma-rex -joukossa. Mutta kun vain yksi menee paneeliin, niin tällä kertaa sitten kuitenkin korat otti ja voitti.

Entäs se paneeli? Ihan ekaksi isot ja tuhannet kiitokset Katjalle, joka meidän sähikäistä paneelissa niin upeasti kantoi! Säde lähettää oikein tuplasuperlämpimät kehräykset Katjalle ja lupaa ensi kerralla nuolaista nenunpäästä vielä kiitokseksi! Paneelitulos olikin sitten jokseenkin mielenkiintoinen. Paneelissa oli viisi nuorta kissaa ja jaossa oli siis viisi ääntä ja jakoon ne totisesti menivätkin! Kukin teini sai siis tasan yhden äänen ja kukin vielä omalta tuomariltaan eli vahvasti kukin piti päänsä. Tilanne oli kieltämättä hieman koominen! No, ei kun ylimääräinen tuomari kehiin ja hän oli Stephe Bruin. Hän kävi kaikki läpi ja pyysi vielä Säteen siihen lähelleen, mutta valitsi kuitenkin - "yllätys yllätys" - burman kategorian parhaaksi nuoreksi! No, se tuomarin paras ja minun värin paras olivat jo niin hienot tulokset, että eipä parempaa voinut toivoa. Ja kokemustahan sieltä oltiin Säteelle hakemassakin. Nimittäin, tämä oli sitten viimeinen kisa nuorten luokassa ja seuraavalla kerralla Säde on jo aikuinen ja kisaa ihan oikeasti jo ihan oikeasta sertistä! Huih! Sitten jo alkaa varmasti enemmän jännittämään. Tässä meistä vielä häkkikuvat muistoksi näyttelypäivästä. Meidän koko poppoo lähettää vielä myös erityisterkut Perditan jengin emännälle, Nemolle ja Siriukselle! Olipa tosi kiva viimeinkin tavata ja nähdä niin emäntä kuin nämä tulevat kuuluisuudet leffasaralta! Vähänkö me ollaan ylpeitä, kun ollaan tavattu superstarat jo nyt! Onnittelut myös upeasta näyttelymenestyksestä ja toivottavasti taas pian nähdään! Kyllä teillä katit on upea ja mukava emäntä!

Ja kun tälle terveisten lähettämislinjalle tässä nyt lähdettiin, niin katsopas oheista Geri-emoseni, kyllä minäkin osaan leukaani venyttää. Jouluna skaba pystyyn, kumman leuka venyy enemmän? Uskallatkos? Säde nauttii muuten parhaillaan näyttelysaavutusten hedelmästä, nimittäin upouudesta huiskasta. Voi kun olisitte näkemässä, hän todella nauttii ja purkaa päivän aikana patoutunutta energiaa!