keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Se aukesi sittenkin

Jaa mikä? No takkakausi tietenkin. Eipä sillä, pitkin alkusyksyä ollaan nautittu vielä lasiterassilla todella lämpöisistä hetkistä auringonpaisteessa, mutta onpa sekaan mahtunut päiviä, jolloin me kaikki olemme luoneen hyvin merkitseviä katseita takan suuntaan. Inka-ipanallahan ei tietenkään ollut mitään hajua takasta, mutta nopeasti oppivana osasi kyllä hyvin vaativasti naukua kylki kiinni kylmässä takanluukun lasissa. Mutta kun oikein kovasti jotain toivoo, niin kyllä se saattaa jopa toteutuakin. Silmät kiiluen syöksyimme nauttimaan ekoista lämmöistä. Tässä vaiheessa ipana vielä vähän ihmeissään katseli sivusta, että mikäs juttu tämä onkaan. Pitääkö mun yrittää saalistaa nuo lieskat (hieman haasteellista lasin läpi) vai pitäiskö mun vaan nauttia tästä huumaavasta lämmöstä. Pienten paikanvaihto-operaatioiden jälkeen lopulta Inkakin totesi, että nyt on rauhoittumisen ja nautinnon paikka. Oi, tätä ihanuutta!!!

lauantai 25. syyskuuta 2010

Kassi-Alma vai Laukku-Inka

Ritva-tädillä on aina tosi kivoja laukkuja, me käydään vuorotellen niitä aina tutkimassa ja lähetämme myös terkkuja niiden välityksessä suvulle. Viimeksi Inka teki ihan enemmänkin tuttavuutta yhden laukun kanssa ja totesi kyllä heti alkuun, että jo se on kumma, kun ne laukut pitää tunkea niin kamalan täyteen tavaraa, ettei sinne syövereihin pääse kunnolla käsiksi ennen kuin on tehnyt ihan kamalasti työtä. Tässäpä teille tarinanpätkä Laukku-Inkasta ja siitä, kuinka laukku tyhjennetään.

Jaahas, onpas mielenkiintoinen laukku, tonne vois mennä ottamaan pienet päikkärit.
Mitä ihmettä, täähän on ihan täynnä kaikkea mahdollista ja mahdotonta romua ja kamaa, enhän mä tuonne mahdu.On tää kanssa, mitähän se Ritva-täti muka tälläkin tekee ja siis miksi ihmeessä kantelee ihan turhaan mukanaan.Peppu peruuttaen ja ei, ei täällä voi vieläkään olla kunnolla.Tuo ikävästi pärisevä laite nyt joutaa todellakin niin kauas kuin pippuri kasvaa, sillä ei kukaan tee yhtikäs mitään.Jokos nyt? Nooh, parempi, mutta ei vieläkään täydellinen.Huhhuh, tän kanssa joutui jo vähän tekemään töitäkin, että tän möhkäleen sai täältä pohjalta pois.Noniin, nyt alkaa oleen sillain asiat niin kuin järjestyksessä. Ja sinne jäi pieni Laukku-Inka päikkäreilleen ja Ritva-täti keräsi kiltisi kamansa lattialta kasaan.

torstai 23. syyskuuta 2010

Isukin kaikki aarteet...

... samassa sängyssä näkemässä makoisia unia kuka kesäpäivistä, kuka hiekkarannoista, kuka kärpäsistä ja kuka katkaravuista. Mutta toki sängyssä on vielä tilaa myös isukille!

tiistai 21. syyskuuta 2010

Pienet hoitsut

Meidän isukki on ollut äärimmäisen sitkeän flunssan kourissa, mutta ei hätää, onneksi meiltä löytyy näitä sisar hento riistaisia ihan syliin ja viereenkin asti. Ja koska kännykamerassa ei ole tätä 360 asteen kuvausmahdollisuutta ja koska mami ei tietenkään ollut paikalla, eivät kuvat kerro sitä osaa tarinasta, että myös niskassa on yksi lämpöpatteri eli MINÄ! Eipä siis ihme, että pöpö on tiukassa, kun kukapa sitä nyt haluaisi pöpöstä luovuttaa, jos on näin ihania hoitajia syli ja niska täynnä?

maanantai 20. syyskuuta 2010

Leppoisaa viikonalkua

Huh, meillä oli ainakin niin touhukas viikonloppu, että Inkan näyttäessä mallia on parempi vaan toivottaa leppoisaa viikonalkua ja nyt tarvii nukkua univelat pois viikonlopun jäljiltä... Ei kun siis vain kaivautumaan jonnekin ihanan lämpimään koloon ja unta kaaliin.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Isukin pieni apulainen

Murphy iski meille lakinsa kanssa juuri silloin, kun sitä ei oltais tarvittu. Noi järkkäs eilen isommat pippalot ja ylläriylläri, astianpesukone otti vuorotteluvapaata juuri silloin ja kertoi, että ei käy, minä en noita astioita aio pestä. Siis.. nakki napsahti isukille, mutta ei hätää, isukilla oli tietenkin mukana pieni ja tehokas apuri eli Inka. Mitähän laadunvalvoja mahtaakaan miettiä, todennäköisesti jotain sen suuntaista, että kyllä isukki vaan on taitava tälläkin saralla. Ja lämpötilan sopivuudenkin Inka tsekkasi isukin puolesta. Ja kyllä, Tolun tuoksua voi sanoa kissaystävälliseksi.Tolun pehmeyttä tassuille, toteaa Inkakin.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Onnea uuteen kotiin Minttu

Tänään on Siirin kodissa varmasti rankka päivä, mutta toisaalla on odotettavissa todennäköisimmin suuri ilon päivä. Siirin toinenkin tyttönen eli Minttu muuttaa siis tänään uuteen kotiin. Tästä eteenpäin Mintun päätoiminen tehtävä on kietoa Anu-palvelija pikkutassujensa (ja suurien silmiensä) pauloihin. Tosin se tehtävä on taidettu jo ainakin osin suorittaakin...

Pienen kissanpennun elämä on aina suuria ihmeitä täynnä, yksi niistä ihmeistä on esim. oman kasvattikodin oman ihmisen suuri käsi. Nyt Mintulla on edessä ihan uudet ihmeet. Minttu on kuitenkin hyvin reipas tyttö, se on nähty näyttelyissäkin. Heikki Siltalan ottaman kuvan kera haluamme toivottaa meidän suurisilmäiselle prinsessalle onnea uuteen kotiin, hyvää matkaa ja toivottavasti nähdään (ja ehkäpä kuullaankin esim. blogin välityksellä... vink-vink uudelle palvelijalle...). Siirin kotiin myös paljon tsemppiä - ikävä tulee varmasti olemaan kova, eikä se koskaan katoa. Mutta teillä on varmasti ihania muistoja, joihin palata aina suurimman ikävän yllättäessä. Näin mekin teemme kotoa pois muuttaneiden lapsukaisten kohdalla!

torstai 16. syyskuuta 2010

Saunaseikkailut jatkuvat

Niinhän siinä sitten kävi, että mun on tunnustettava se, että olen ihan onnettoman hidas. Voitte kuvitella, että tämä julkinen tunnustus vaati aika paljon. Siis... seuraavalla saunanlämmityskerralla kyttäsin tilannetta silmä kovana ja olin valmiina syöksymään tyynylleni. Mutta ei, niin ei. Siellä se ipana nakotti ja mitä muuta - no Säde oli päättänyt vallata sen mun viime kertaisen pötköttelypaikan. Anna mun kaikki kestää. No, se Säteen tyyny oli edelleen vapaana ja niinhän mun oli alennuttava sille tasolle, että valtaan toisen paikan. Ja mitä sitten, ipana päätti tulla lohduttamaan minua ja änkesi pienen peppunsa siihen ihan mun kylkeen. Enhän mä voinut sitä siitä poiskaan ajaa, oli se sen verran lutuinen ele, kun näki, että molemmat mun paikat oli viety. Säteelle tais vaan tulla vähän hätä, että mä omin sen aarteen, kun kutsui sen verran vaativasti, että Inkan oli pakko totella. Varmuuden vuoksi vielä alkoi pesemään Inkaa, ikään kuin musta nyt likaa olis tarttunut... kehtaakin epäillä. Joku voi tietty kysyä, että missäs ne palvelijat saunovat? No, ei niillä niin väliä, laittakoot lisää vaatetta, jos kylmä tulee.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Mamin pieni apulainen

Inka on kova tyttö sisustamaan mamin kanssa, kuten edellisestä viestistä kävi ilmi. Lisäksi Inka on varsin ahkera keittiöapulainen. Meillä keiteltiin viikonloppuna taas satsi omppuhilloa ja Inka osallistui aluksi hyvinkin tiiviisti omenoiden kuorimiseen ja pilkkomiseen. Joka niin tiiviisti, että välillä osallistuja piti ns. poistaa paikalta...

Keittämisvaiheessa Inka sitten asettautui lieden viereen korokkeelle vahtimaan, jotta hillon koostumuksesta tulee juuri oikeanlaista. Hillon keittäminen oli vaan niin rankkaa ja pitkäjänteistä puuhaa, että välillä Inka otti nokoset korokkeella ja kun kattila oli viimein saatu liedeltä pois, laadunvalvonnasta väsähtänyt pikkuapulainen pyörähti sitten ihan liedellekin lepäilemään. Tästä kuvasta ei voine olla muuta mieltä kuin sitä, että juu, Inka ylpeänä vahtii omia keitoksiaan, ettei vaan kukaan muu niitä vie. Ja aina yhtä kekseliäänä tyttönä Inka huomasi myös sen, että takkakauden avausta odotellessa lämpimät hillopurkit toimivat myös oivina pattereina. Saisko näitä lämpimänä myös tuonne peiton alle?

maanantai 13. syyskuuta 2010

Moderni sisustaja?

Vai mistä sitten lie kysymys tässä? Siis meillähän mami tykkää pitää liinat suorassa, mutta Inkapa onkin eri mieltä. Kun mami on laittanut liinat nätisti ojennukseen, ei siihen tarvita kuin mamin selänkääntäminen, niin pikkuneiti on liinat jo käynyt asettelemassa uudestaan. Tässä asennossa ne nytkin ovat saaneet olla jo monta päivää. Mami on tainnut luovuttaa...

torstai 9. syyskuuta 2010

Että tämäkin vielä....

Muistatte varmaankin kuvia siitä, kuinka nautin saunan lämmöstä ylälauteella olevan saunatyynyn päällä. Se toimi myös hyvänä "masukannattimena" silloin, kun massussa kasvoi pikkuvauvoja. Mutta niinhän siinä käy, että kuningatarkin joutuu joskus valtaistuimensa luovuttamaan... Ja että se osasi vielä nauraakin niin sopivasti päälle, kun näki mun ilmeeni saunaan tultuani ja tajuttuani, että paikka meni jo, mitäs olit niin hidas. Ja vielä kuin pisteenä iin päälle, tompsutteli koko tyynykasan ihan väärään asentoon, mulla menee siihen taas ikuisuus, kun saan aseteltua sisukset juuri oikeaan nurkkaan. Mutta koska mami vahti silmä kovana, ei mun auttanut kuin tyytyä kohtalooni ja asettua lauteelle... Niin alas en minä kuitenkaan vajoa, että olisin puolestani vallannut Säteen tyynyn (niin ipana, jotain käytöstapoja kuuluisi kyllä olla sullakin!!!!) Ja missäs Säde? Nooh, meidän vilukissa on tietenkin siellä, missä kiuas on kaikista lähimpänä! Lopulta omatunto alkoi pikkuistakin pistellä sen verran, että siirtyi "omalle paikalleen" alemalle lauteelle ja kauhan päälle - ehkä tämä kelpaa mulle. Tosin en kyllä itsekään jaksanut enää sitten siirtyä tyynyä uudelleen asettelemaan, vaan jatkoin uniani lauteen päällä. Sen kyllä opin, että ensi kerralla pitää olla nopeampi.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Peevelin Pirok!

Siis - voiko päivä enää karmaisemmin alkaa kuin mitä minulla alkoi eilen! Mami oli juossut loppuviikon pitkin maailmaa ja me vietimme luksuslaatuaikaa isukin kanssa. No, mami ilmestyi kehiin ja siitähän ei seuraa muuta kuin ikävyyksiä. Kello soi juuri siihen aikaan kuin normaaliarkena ja kuka nyt unen pöpperössä voi muistaa, että onkin sunnuntai. Käänsin siis kylkeäni, koska minua väsytti. Touhutkoon nuo mitä touhuavat. Ja kas, isukki tulikin hellittelemään mun kanssa. Heheiheiheimitäsnyttapahtuu... Isukki roudas (mamin käskystä, ei isukki muuten alentuisi tälle tasolle) suoraa päätä mut kuljetuskoppaan. Kuka siinä unisena ehtii kissaa sanoa, kun ovi on jo kiinni ja minä kiipelissä. Ei oo tottakaan tämä kohtelu. Tilannetta ei juurikaan helpottanut se, että tuo ipana tuli mukamas niin huolestuneena siihen häkin toisen puolelle kysymään, miksi mummi ole siellä, miksi et ole vapaana? Ja mitäs siis olikaan edessä? Kamojen pakkaus yllättäen Ritva-tädin kyytiin ja menoksi kohti Tamperetta ja Pirokin näyttelyä. Tää on kyllä niin tätä, mami ja Ritva yhdessä tietää kyllä aina ikävyyksiä. Ja tähän alkuun kerron myös heti sen, että sinällään mun on pakko antaa pisteet meidän ipanalle. Tää oli ilmeisesti käynyt maistamassa sitä yhtä erikoista kirjettä ja arvannut sen tietävän ikävyyksiä, kun päätti sitten saada rähmivän silmän. Ipanan meinaan oli tarkoitus tulla mukaan, mutta saikin tekosyyn jäädä kotiin. Fiksu tenava - ei voi muuta sanoa, mutta ei se mua kyllä lohduttanut yhtään.

Näin siis kohtalo oli mulla joutua näyttelyyn. Mukana meillä oli myös Kasper-komistus ja toinen lapsenlapseni eli Minttu - the suuri silmä! Näyttelypäivä sinällään meni yllättävän nopeasti ja tuomarina ollut islantilainen nuori mies tykästyi minun ulkoisiin ominaisuuksiini erittäin paljon, eipä tuo nyt yllätys ollutkaan... Sen sijaan pientä vihjailuani siitä, mitä mieltä näyttelyistä olen, sitä hän ei arvostanut ei sitten ollenkaan. Tosin sen verran pöyristynyt olin aamuisesta kohtelustani, että ihan täyteen vauhtiin en ärinääni edes saanut eli kuulemma käyttäydyin jopa normaalia rennommin, silti tuli eniten nuhteita kaikista kerroista. Nooh, tuomari vaikuttikin kovin kiltiltä, siksi varmasti hän minua vähän säikähti, tai jotain. Serti tuli ja tp-valinnassa kovatasoisesta joukosta voiton vei punainen pitkäkarvainen somppu-pomppu, jolle ei ollut häpeä ollenkaan hävitä. Häkissä aika kului perinteiseen tapaan, joko peiton alla piilotellen tai sitten reunalla ohikulkijoita katsellen (=mulkoillen). Minttu-neiti oli aluksi vähän ihmeissään oudoista näyttelykavereistaan, mutta pian tyttö jo rentoutui. Ja kuvauksen aikana oli jo sellainen vauhti päällä, että mitään poseerauksia ei meidän pikkukameralla saatu aikaan. Arvostelussa tyttö käyttyityi oikein nätisti ja yllättäen suuret silmät pudottivat hänet sitten kalkkiviivoilla pois eli tp-valinnassa tyttö jäi toiseksi. Voiko meillä olla edes liian suuret silmät??? Kasper-herra oli tällä kertaa punaisten värin paras ja nyt tuli jopa sertikisa, kun kaksi Tanskasta muuttanutta punaista herraa kohtasivat ekan kerran. Ensimmäisellä kerralla Kasper oli se enemmän äijä (tosin herran äänestä ei sitä uskoisi... ;-)) ja vei sertikisan edukseen. Kasperin päivä tuntui muutenkin sujuvan varsin mukavasti, ilmeisesti sen verran tuli huumaavia tuoksuja sieltä sun täältä. Mami oli erityisen iloinen siitä, että tapasi viimeinkin Lotan ja Lotan palvelijan. Lotta olikin oikea kaunotar ja ei ihme, että tuomarilla selvästi oli suuri tarve aina palata Lottaan tp-valinnassa. Kovasti terveisiä teille molemmille ja toivottavasti nähdään taas pian! Linjoilla ainakin yhteyksissä aktiivisesti!

Kotiin onneksi pääsimme suhteellisen aikaisin ja seuraavana yönä puoli neljältä olin antanut anteeksi mamille ja kömmin hänen kainaloonsa huristelemaan ja polkemaan kertoen, kuinka kova ikävä minulla oli häntä ollut koko loppuviikon ajan.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Jatkoa edelliseen

Yhtään ei mun tekis mieli mennä tuohon samaan kasaan - ei yhtään. Tunnusta sitä en ainakaan, johan te muuten saisitte musta varsin pehmon vaikutelman...