torstai 28. helmikuuta 2008

Siiri ja Siirin lempinimet

Siirihän sai taannoin sen "the Verhontappaja" lempinimen. Ja aikanaan on annettu myös nimi Siiri the Sylikissa. Tämän lisäksi on tullut uusi lempinimi Siiri the Siivoaja. Siiri tykkää nimittäin puunata ja putsata niin lattiaa, sohvaa kuin tyynyjäkin. Oikea mamin pikku apulainen.



Tänään mulla on ollut vähän puheripulia... siitä tämä juttutulva. Mutta kun mami ei viime yönä ollut ollenkaan seurallinen klo 03.00, kun yritin tarinani hänelle kertoa kaiken maailman hellyydenosoitusten kera (ne kyllä otettiin vastaan, mutta kuuntelijaksi ei ollut ollenkaan, hmph), niin johonkinhan nämä asiat pitää purkaa.

Lisäksi muuten viikon 5 kuvakansioon on päivitetty kuvia eiliseltä päivältä.

Mallikoulun mallioppilas nimeltään Säde

Meillä on kehittymässä selvästikin mallikoulujen mallioppilas, ainakin mitä tulee kameralle poseeraukseen. Vaikka Säde onkin lapsistani se, joka tuota maitohanaa yrittää hamuta joka käänteessä, niin silti en ole saanut häneen sitä peppua kameralle -geeniä riittävästi siirrettyä. Kun kamera tulee meillä esille kassista, niin esim. minä alan joko riehua tai sitten katoan takavasemmalle (tai ainakin käännän pepun kameralle). No, mitä tekee Säde? Ottaa mitä hurmaavimmat asennot ja katsoo suoraan kameraan ja vielä hymyillen. Miten ihmeessä saan taottua sille tenavalle, että kameraan ei saa katsoa??? Tässä oivia esimerkkejä eiliseltäkin (ja eilinen ei todellakaan ollut mikään poikkeus, minkä varmasti olette jo huomanneetkin kuvakansioista).

Ensin punnitushetki. Mami laittaa Säteen kuppiin ja siinähän nakottaa kuin kivi, jos vain kamera on esillä:

Nukkuakaan ei malteta, jos vain jostain kuuluu klick.

Ja kesken leikin aina voi vähäksi aikaa pysähtyä poseeraamaan:

Tilannekuvia

Mitä voikaan tapahtua, kun kissaemo miettii kaiholla omaa lapsuuttaan ja vauhdikkaita leikkejä sisarusten kanssa? Siinä voi käydä esim. näin...

Pyydän kiinnittämään erityistä huomioita tuohon pieneen valkoiseen lautaseen, joka on kuvassa nätisti vesikupin päällä ja oikein päin. Ai miksikö? No siksi, että noin 40 % lautasen päällä olleesta ruuasta on nyt lautasen alla olevassa vesikupissa, noin 30 % lattialla kupin vieressä ja se loput noin 30 % siellä takana näkyvällä seinällä =). Aika taitavasti tehty ja ihan minä itse! Miten tämä oli mahdollista? Ihan vaan ensin kovaan vauhtiin juosten ja sitten jarrunappula päälle ratkaisevan yhden sekunnin liian myöhään. Muistelin siis sitä, kun Paronin kanssa aikanaan juostiin rallia, mutta silloin tuo käännös kyllä meni kovemmassakin vauhdissa ihan tyylipuhtaasti, tai ainakin melkein (mami höpöttelee, että joku aika on kuulemma kullannut vaan muistot???).

Sitten kaksi tilannekuvaa siitä, kuinka meidän perheessä sopu kyllä sijaa antaa, vaikka ensin yhden takaosa ulos jäikin.


Ja kolmanneksi pari abinakuvaa. Näistä voitte kukin miettiä, mikä meno meillä on sohvilla, kun sohvat ovat sellaista mukavaa kangasta, johon kynnet saa hyvin kiinni ja ei kun kohti korkeuksia. Tenavani ovat muuten vakaasti sitä mieltä, että palvelijoilta (anteeksi, ihmisiltä) pitäisi farkut kieltää lailla. Eihän niihin (vielä) saa kynsiä upotettua ja näin ei pääse kiipeilemään kunnolla.

maanantai 25. helmikuuta 2008

Viikon 5 kuvakansio avattu

Paparazzi oli viikonloppuna ahkerana ja kuvagalleriaan on avattu lapsosteni viidennen viikon kuvakansio.

Minä olen muuten saanut useammaltakin taholta kommentteja, että lapsosten myötä minun katseeni on muuttunut ja siihen on tullut tiettyä vastuullisuutta. En siis enää ole mikään tytönhupakko! Ehkäpä näin on käynytkin, onhan minulla iso vastuu ja jostain syytä noi kolme ei aina tahdo totella yhdellä kertaa.... ei ihme, jos katse muuttuu huolehtivaksi.

Mutta eihän nämä kommentit tarkoita sitä, että olisin menettänyt jotenkin kauneuttani... apua, iskikö joku synnytyksen jälkeinen masennus???

Isovanhempien lemmikit

Meillä oli viikonloppuna kylässä mun ihmismummo- ja -pappa. Mä kävin heti toivottavassa heidät tervetulleeksi niin, että pappa sai naamapesun ja mummo sai hiuspesun. Noi ehtivät ikuistamaan tämän naamapesu-puolen. Kyllä pappa hyristeli tyytyväisenä, ihan kuin olis kehrännyt!

Siiri on selvästikin osoittautunut mamin sylinvaltaajaksi. Saaga ja Säde puolestaan ihastuivat viikonloppuna ihmispappaan ja -mummoon. Tässä oivallinen kahden kuvan sarja siitä, kuinka mummon jalka antoi niin turvaa, että unihan siihen tuli. Mummo tosin mukamas marisi, että kun ei liikkeelle pääse, vaikka todellisuudessa kehräys sieltäkin kuului (kyllä minä ihmiset tunnen).


Pappa puolestaan oli aivan täydellinen kiipeilypuu ja erityisesti Säde ihastui papan päällä kiipeilyyn.

Sen sijaan Saaga tyytyi vielä halimaan papan jalkaa. Toisaalta näin sai omittua jalat kokonaan itselleen, kun Säde oli vallannut sohvan päällisen osan hänestä.

Saaga kävi testaamassa myös mummon jalkakiikkua. Jiihaa, se näytti olevan Saagasta tosi kivaa!

Ja kaikkien kiipeilyjen ja muiden touhujen jälkeen paras lepopaikka löytyi mummon turvallisesta kainalosta.

Voi kun mummo ja pappa tulis taas pian käymään, olivat he kyllä niin mukavia leikki- ja unikavereita.

Niin joo, sehän minun pitikin kertoa. Siiri on muuten erityisen oppivainen tytteli. Minun rakkaan Pilvi-siskoni lasten tekemä "opetusvideo" on mennyt oivallisesti perille erityisesti Siiri-serkun ollessa kyseessä. Hän on ilmeisestikin katsonut sen verhonsaalistus-kohdan hyvinkin tarkasti, koska Siiri sai "the verhontappaja" lisänimen ja kas vain, meidän lattiaan saakka ulottuvat verhot nousivat yllättäen korkeammalle. Mutta kuka tällaiselle söpöläiselle vihainen voisi olla, vaikka ekassa kuvassa jäi kiinni ihan itse teosta huuliaan lipoen. Jälkimmäisessä on asettauduttu mukavasti mamin syliin:

keskiviikko 20. helmikuuta 2008

Kyllä lääketiede on ihmeellistä

Ajatelkaa, mitä kaikkea nykyaikana voi tapahtuakaan... Minulle on viime aikoina annettu dopingia maidon tuotannon vahvistamiseksi eli olen saanut maitohormonia. Ilmeisesti lääkäritäti oli sekoittanut siihen maitohormonin sekaan vähän girl power -hormoniakin, koska tyttöenergia on meillä lisääntynyt ihan merkittävästi. Nähkääs.. nyt onkin käymässä niin, että meillä ei olekaan Simba-Sisu-Saaga -väritrioa, vaan meillä on Siiri-Säde-Saaga -tyttöväritrio! Kaikkea sitä voikin käydä! Oletteko ennen moista kuulleet? Jos haluatte lisätä tyttöenergiaanne, niin kysykää mamilta tai Ritva-tädiltä tuon lääkärin nimi, joka tuon keitoksen meille teki. Sinällään tämä osoittaa sen, että kun oikein kovasti jotakin toivoo, niin toive saattaa toteutua! Mami nimittäin toivoi kovasti tyttöjä syntyväksi. Niin, ja Paco-isälle pisteet kotiin, sillä vain suureet rakastajat osaavat tehdä tyttöjä, vielä näin monta yhdellä kerralla.

Tässä siis uudemman kerran, saanko esitellä lapseni:
Redcheetah's Siiri: Leijonakuninkaasta tuli pieni ja pippurinen touhutyttö, joka vipeltää hurjaa vauhtia, mutta muistaa myös rauhoittua erityisesti mamin syliin. On kova maistelemaan esim. lautasia ja mamin sormia. Leijonamaisen luonteensa johdosta ei anna pienen koon häiritä, vaan Siiristä on mitä todennäköisimmin kasvamassa aikamoinen energiapakkaus ja kaikkia kepposia keksivä söpö neiti.

Redcheetah's Säde: Kuvat sen jo kertovat, joku poseeraa ja joku sädehtii niissä. Vauhtia tassuissa niin, että minunkin pitää jo melkein pistää parastani koulutussessiossa. Mamman maito on neitokaiselle maistunut ja paino on mennyt ihan eri käyrällä kuin kahdella muulla, tosin nyt on antanut muiden saada vähän kiinni. Vaikka nimi Sisusta Säteeksi muuttuikin, niin se luonteenpiirre sisu kyllä säilyi, meinaan maitovastiketta ei suuhun mene, ei sitten edes kahden palvelijan voimin.

Redcheetah's Saaga: Nimi ja sukupuoli säilyivät ja entiset tarinatkin paikkansa pitää osin, tosin tehosekoitin-tassuissa ei ole enää se suurin vaihde aina päällä, vaan osaa ottaa myös vähän rauhallisemmin. Olimme ihan varmoja, että tulee ensimmäisenä pesästä pois, mutta jäikin turvalliseen koloon pidemmäksi aikaa kuin kaksi muuta, tosin nyt on sitten vakaasti sitä mieltä, että pesä = hiekkalaatikko ja tästä mamilla ja Saagalla on selvästi jotenkin eriävät mielipiteet. Emon häntä on ihan ehdoton lemppari, tosin eilen pieni kumipallo saavutti myös suuren suosion Saagan osalta.


Nyt tarvii tietenkin keskittyä oikein huolella neitimäisten tapojen opettamiseen, ettei tule mitään tyttöpoikapoikatyttö-luonteita johtuen tästä ensimmäisten viikkojen pienehköstä sekaannuksesta.

Lisäksi viikon 4 kuvankansioon on lisätty toinen sarja kuvia eiliseltä päivältä eli 19.2.2008. Kuvaajalla oli lievää haastetta pysytellä tepastelevien tenavien perässä ja hetkessä koko trio oli hajaantunut olohuoneeseen, joten hyvästi poseerauskuvat, joissa kaikki on nätisti... Vaikka avustajakin yritti välillä saada kaikki kolme kuvaan, niin kummasti kädet loppui kesken ja kolmas pääsi aina karkuun. Trio täytti siis tänään neljä viikkoa ja ovat jo oikeasti "isoja" kisuja. Kiinteää ruokaa vedetään massuun oikein hyvin ja pesuhetket alkavat minun näkökulmastani olla jo vähän haasteellisia. Vauhtia siis löytyy ja erityisesti mami tuntuu olevat onnesta sekaisin, kun kaikki lapseni menevät häntä jo ovelle vastaan. Tässä vielä yksi ryhmäkuvan tapainen otos.

(toim. huom. vähän noloahan tämä sekaannus on, juu, mutta ei liene tavatonta... Punaisen osalta epäilys on kytenyt jo melkein syntymästä lähtien, mutta että riistakin!!! Kuvagalleriaan nimet on päivitetty, mutta blogin jutut jäävät historiaan niin kuin ne on kirjoitettu, koska silloin elettiin vielä ihan eri uskomuksessa...)

maanantai 18. helmikuuta 2008

3,5 viikon kuvia

Kuvakansioon on lisätty kuvia lauantailta 16.2.2008 eli siitä hetkestä, kun tenavat ovat 3,5 viikkoa vanhoja. Kuvat ovat viikon 4 -kansiossa ja kiitos sen lauantaisen ihmeellisen valoilmiön nimeltä aurinko, osa kuvista on saatu jopa ihan luonnonvalossa! Nyt keskityttiin lähinnä poseerauskuviin, seuraavalla kerralla on tarkoitus yrittää, kuinka hyvin kuvaaja pysyy tepastelevien tenavien perässä...

lauantai 16. helmikuuta 2008

Yhdistä parit..

Jos valittavanasi on ensin kolme väriä: beige, punainen, riista. Ja sitten sinulla on valittavanasi seuraavat termit: 'pelle', 'poseeraaja', 'ei kuvia minusta -kiitos'. Minkä värin yhdistät mihinkäkin termiin alla olevan kuvan perusteella? =)

Ja vaikka ilme ei ihan nautinnollinen olekaan, niin kyllä se siskon tekemä pesu tuntuu hyvälle.

keskiviikko 13. helmikuuta 2008

Kolme viikkoa täynnä

Tenavat ovat nyt kolme viikkoa vanhoja! Ja onhan muutos varsin huikea siihen kolmen viikon takaiseen tilanteeseen ja tenavat ovat ihan mielettömän virkeitä ja reippaita. Eilen illallakin mun koko aika meni siihen, kun piti vahtia, ettei kukaan pääse putoamaan reunan yli. Olen nimittäin vakaasti sitä mieltä, että vielä ei ole aika omin voimin ilman mun kantoapua kohdata suurta maailmaa...

Kuvagalleriaan blogin vasempaan reunaan on lisätty nyt myös viikon kolme kuvakansio. Sinne on ikuistettu tällä kertaa myös kuvia pelkästään minusta! Kuvia on otettu sunnuntaina 10. ja tiistaina 12. päivä. Eilisessä kuvaussessiossa Sisu kunnostautui poseerauksessa eli hänelle pitää saada lisää tätä peppu kameralle -geeniä maidon välityksellä. Kaikista saatiin kuitenkin jonkinlainen poseerauskuvakin, jonka toi sihteeri kelpuutti tänne blogiin näkyville. Kuten kuvat ehkä vähän paljastaa, niin ihan kaikki saa nyt pienet silmät hämmästyksestä ymmälleen:



Lisäksi tässä taas pieni tassutteluvideo, jossa on jo pientä leikinpoikastakin havaittavissa:
video

Olen muuten huomannut, että mun nisistä on alkanut tulla hyvinkin erilaisia maitokoostumuksia. Ilmeisesti mami sekoittelee omia keitoksiaan mulle niin, että välistä maidon vaikutus näkyy eri tavoin. Lyhyesti analysoituna on löytynyt ainakin nämä maitotyypit:
  • Nukkumattimaito: tenava nukahtaa nisälle niin, että mä olen jumissa "puoli päivää" siinä, koska en kuitenkaan raaski herättää tenavaa.
  • Hepulimaito: maidon vaikutuksesta tulee ihmeellisiä höpöilyhyppyjä välillä suoraan eteen- tai taaksepäin ja yleensä ihan sivuttaissuunnassa. Hepulimaidon sivuvaikutuksiin kuuluu myös horjuva tanssahtelu takajaloilla. Tämä tosin päätyy yleensä siihen, että tenava makaa pitkin pituutta maassa.
  • Vauhtimaito: aiheuttaa epämääräistä vauhdikasta sinkoilua ympäri pesää ja päin pesää. Ei mitään suunnitelmallista toimintaa, sen kun vauhdilla johonkin suuntaan.
  • Mökömaito: tämä aiheuttaa sen, että tenava menee ruokailun jälkeen istumaan pesän nurkkaan tai sitten piiloutuu mun hännän ja takajalan väliin. Helpottaa yleensä vasta sen jälkeen, kun hepuli- tai vauhtimaitoa saanut sisarus törmää mököilijään ja puree vähän vauhtia mököilijään.

maanantai 11. helmikuuta 2008

Poseerausta ja tassuttelua

Lauantaina oli juhlapäivä, nimittäin isukki tuli kotiin pitkältä työmatkalta. Vähän mä marmatin aluksi isukille poissaolon vuoksi, mutta sitten esittelin lapsosteni kasvua oikein kunniakierrosten kera eli myös Sisu ja Saaga pääsivät tutustumaan alakertaan... Kunniakierrokset jäivät tälläkin kertaa tosin hyvin lyhyiksi (mamin vahtiva silmä iski taas...). Mutta kylläpä isukki oli hämmästynyt siitä, kuinka isoja lapset jo olivat. Juhlapäivän kunniaksi mäkin suostuin jopa poseeraamaan hetken, yleensä kun tuo kameran ilmestyminen saa aikaan sen, että peppu on heti miten kameraan päin. Mä tykkään susta mami.... Emon maidon välityksellä olen onnistunut aika hyvin välittämään tämän peppua kameralle -tavan myös lapsilleni. Noi yritti ottaa niitä kansiokuvia sunnuntaina, mutta eihän siitä juurikaan mitään tullut =). Katsotaan nyt, mitkä pääsevät keskiviikkona kolmen viikon kansioon. Tässä kuitenkin suttuinen kotivideo lapsosteni rauhallisesta tassuttelusta varapesässä. Huomatkaa erityisesti Saagan oikeaoppinen jatkuva yritys piiloutua kameralta...
video

Aamuisin tenavilla on kova vauhti päällä ja tän meidän varsinaisen pesän reunat alkavat käydä kovin mataliksi. Yritän kyllä napata aina niskasta liiallisesti reunaa vasten kurkottelevat pois, mutta pahoin pelkään, että kohta joku pyörähtää reunan toiselle puolelle. Lisäksi tenavat ovat alkaneet vähän "nahistella", erityisesti vampyyrikissa-Saagalla on kova yritys päällä aloittaa painiminen joko tassuilla läpsytellen tai sitten suulla kiinni napaten. Kuvaus- ja tassuttelusession jälkeen maistui taas maito ja uni.

torstai 7. helmikuuta 2008

Kuvakansiot

Blogin vasenpaan reunaan on nyt viimeinkin ilmestynyt linkki kuvakansioihin, jonne on jo lisätty enemmän kuvia S-pentueen ensimmäiseltä ja toiselta elinviikolta.

Sihteeri yrittää pitää kiinni seuraavasta lupauksesta: S-pentueen kehittymisestä tulee joka viikko uusi alakansio linkin taakse. Kansiossa on aina enemmän kuvia ja blogiteksteihin pääsee vain harvat ja valitut. Alakansio nimetään aina pentujen elinviikon lukumäärän mukaisesti. Jos näin ei tapahdu, saa moittia =).

keskiviikko 6. helmikuuta 2008

Touhua pentulaatikossa (ja vähän ulkopuolellakin)

Pienokaisten silmät ovat ihan auki ja liikkuminen on lisääntynyt siihen malliin, että mullehan tuli jo ns. hätä käteen yhtenä aamuna, kun jokainen viipotti eri suuntaan. Tätäkö tää nyt sitten on, että eivät malta ollenkaan olla paikallaan? No, kivaahan se kyllä on. Onneksi mami on osannut pitää salaman poissa pelistä, ettei pienokaisten silmiin satu. Salama on sallittu vain koko porukan nukkuessa, kuten tässä:

Tähän on lisätty pari videontynkää elämästä pentulaatikossa, lähinnä vielä keskitytään syömiseen, pesuhetkiin ja nukkumiseen. Lisäksi kuvaussessiot sattuivat osin nukkumatin aikaan, kun jälkimmäisestä ainakin käy ilmi =) Kunhan tuota lisävaloa (tuo luonnonvalo kun on saunassa vähän kortilla....) saadaan vähän kehiin paremmin, niin josko sitten otettais sellaisia pätkiä, joissa näkyy nämä sydämen sulattavat katseet ja kaikesta uudesta hämmentyneet silmät. video
video

Lapseni täyttivät tänä aamuna tasan kaksi viikkoa! Hehän ovat jo niin isoja, että on aika alkaa tutustumaan pentulaatikon ulkopuoliseen mualimaan, jos sallitaan mamin alkuperäiskielinen sana. Olin toki suunnitellut tätä jo jonkun aikaa ja mm. eilen illalla kävin isukin peittoa katselemassa vähän sillä silmällä. Suunnitelmastani niin tohkeissani unohdin vain kertoa ensimmäiselle eli Simballe, että mamia ei saa herättää, vaan pitää olla hiljaa. Niinhän siinä sitten kävi, että juuri kun olin päässyt isukin peitolle tasan klo 04.30 aamuyöstä, niin Simba parkaisi oikein kunnolla ja mami sinkosi pystyyn . Suunnitelma meni siis pieleen ja meille tuli lähtöpassit takaisin pentulaatikkoon. Kiltisi otin Simbasta kiinni ja kannoin hänet takaisin. Toisaalta, kun isukkikin oli matkoilla, niin ei siellä niin kivaa olis ollutkaan.

sunnuntai 3. helmikuuta 2008

Pienintä paijataan

Simba on erikoistunut hakemaan hellyyttä ja sisarusten lämpöä. Selvästikin alkaa kasvattaa sitä sellaista huomionkipeää luonnetta ja olettaakin, että saa kaiken mahdollisen extra-huomion. Tässä emon poika hakeutui emon kainaloon...

Hei, emo kutittaa mua.. vai oliko se vain kiertoilmaisu sille, että rapsuta mua massusta niin kuin isukkikin rapsuttaaa emoa!

Sitten on Saagan vuoro ottaa kaulasta ja antaa lämpöä. Sinällään harvinaista, että Saagalla ei ollut suussaan mitään osaa Simbasta (tai ei ainakaan näyttäisi olevan....) Saagasta on nimittäin hyvää vauhtia tulossa vampyyrikissa. Vähän väliä on jäystämässä ikenillään joko veljiensä häntää, tassua, niskaa, korvaa tai sitten parhaimmillaan kelpaa myös emon tassu... ja jos oikein hätä tulee, niin myös oma tassu eksyy suuhun. Lisäksi on tänään oppinut sen, että jos ei saa mieleistään nisää, niin jää sitten sujuvasti makaamaan nisällä olijan päälle.

Ja pitäähän Sisunkin Simbaa päästä halaamaan. Tosin tässä käy yleensä myös niin, että Sisu pudottaa pallopäänsä Simban päälle ja hyöty on molemmin puolista: Sisu saa tyynyn ja Simba kaipaamansa hellyyden. Win-Win!

lauantai 2. helmikuuta 2008

Toi mun mami..

.. on taas vaihteeksi hieman koulutuksen tarpeessa. Muistatte kaikki varmasti ne minun saunatyynyni. Ison mahan kanssa ne tulivat hyvinkin rakkaiksi ja nyt imetysten tauoilla olisin mieluusti pötkötellyt niiden päällä, koska sieltä olisi ollut suora näkymä myös pesään, jolloin lasteni hyvinvointi olisi tullut samalla valvottua. No, mami sitten keksi, että minä saattaisin kantaa lapseni tuonne ylälauteille ja juuri niiden saunatyynyjen päälle. Ensimmäisen kerran: hieman olis parannettavaa ajatusmaailmassa... (eikö se nyt opi, että se on se isukin peitto!!!!).

Yritin sitten asiasta kainosti vihjata mamille tässä pari päivää sitten. Asetuin oikein erityisen hankalasti saunan lauteille niin, että mami varmasti tajusi sen, että minun oli hankala olla siinä kovalla alustalla. Toinen etujalka oli ikävästä alla ja toinen puolittain suorana ja vääntelehdin koko ajan. Ja ajatelkaa, mami hokasi sen selvästi. Tosin lopputulos ei ollut toivottu. Mami toi mulle tyhmän tavallisen tyynyn ja laittoi sen lattialle. Toisen kerran: hieman olis parannettavaa ajatusmaailmassa. Sinä iltana kerroin mielipiteeni tyynyn paikasta ja menin ihan siihen tyynyn viereen kovalle lattialle nukkumaan, edelleen erittäin hankalan näköisessä asennossa. Mitään ei tapahtunut. Hohhoijaa. Eilen sitten otin äärimmäiset keinot käyttöön. Kävin ensin taas siinä saunan lauteen päällä vääntyilemässä ja kääntyleimässä ja seuraus oli, että tyynyn paikkaa lattialla muutettiin. Kolmannen kerran: hieman olis enemmänkin parannettavaa... Viimeisin vihjeeni eilen oli sitten tämä:

Toistaiseksi vaan tälläkään vihjeellä ei ole ollut mitään vaikutusta. Monesti ei hiekkalaatikossakaan viitsis nukkua. Kertokaa hyvät lukijat, mitä mä teen, jotta saisin ne saunatyynyt takaisin??? Mami höpisi jotakin sellaista, että sitten, kun lapsukaiset ovat riittävän isoja ja osaavat itse hyppiä lauteelle ja sieltä pois. Siihenhän menee ikuisuus!!!! Lattialle mä en niitä edes halua, koska sitten en näe lapsiani. Ajatelkaa nyt tätä seuraavaakin, voisin ihanasti pehmeän päällä maaten ihailla, kuinka täydellisiä lapseni ovatkaan...

Lapsilleni alkaa muuten valjeta elämän tietynlainen raadollisuus... eli silmät ovat aukeamassa. Saagalla ne ovat jo ihan pyöreät, Simballa pyölipyöreät ja Sisu vielä varovaisesti kurkistelee ihan pienistä raoista. Sisulle ympäröivää maailmaan tärkeämpää on syöminen. Huomenna taas kuvia lapsistani.