lauantai 29. toukokuuta 2010

Suuri suru jälleen luonamme

Vuosi sitten kissojen taivaaseen siirtynyt minun pieni tyttöni sai viime yönä seurakseen Säteen pienen pojan. Pikkuisen tila romahti eilen aamulla ja lääkärin diagnoosi oli se, että oli hörpännyt vettä tms. matkalla maailmaan ja se oli aiheuttanut yleisinfektion. Poikahan syntyi niin, että sikiöpussi oli jo rikkoutunut. Taistelimme kaikin mahdollisin keinoin, mutta hävisimme jälleen. Nyt voimme lohduttautua vain sillä, että pikkuisella ei ole enää kipuja ja hänellä on hyvä olla minun pienen enkelityttöni kanssa.

Me olemme surun murtamia. Yritämme keskittyä pienen tytön hoitamiseen, joka onneksi ainakin nyt voi hyvin ja kasvaa. Palaamme mahdollisten kuvien kera myöhemmin, kunhan suurin suru vähän hellittää.

Joskus sanotaan, että vaikeuksien summa on vakio. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että sitä se ei todellakaan ole.

torstai 27. toukokuuta 2010

Omia ihastellessa!

Enää ei tarvitse omia odotella, vaan voi ihastella! Säde pisti palvelusväkeen vipinää aamulla ns. heittämällä vedet lattialle. Siitäkös säpinä syntyi, kun mamilla mukamas oli pakottava meno. Nooh, onneksi Ritva-täti tuli hätiin ja piti Sädettä tassusta kiinni, kunnes mami ehti takaisin. Puolentoista tunnin ponnistelujen jälkeen maailmaan syntyi 75 g painoinen riistavauva. Ja puoli tuntia tästä tupsahti maailmaan 94 g painoinen riistavauva. Ensi arvion mukaan eka on poika ja toka on tyttö - varmuudella voidaan sanoa, että toinen niistä on oikein! Säde-emo on onnensa kukkuloilla ja niin levollisena ja rauhallisena pesässä hoitaa omia aarteitaan. Mami ja Ritva-täti ovat ihan ihmeissään, että eikös tässä yötä tarvitsekaan valvoa. Nooh... minä kyllä otan omani takaisin sitten yöllä.

Mutta siis - me nautimme täällä onnen tunteesta, jonka toivomme jatkuvan. Palaamme asiaan varmasti jo huomenna ja ehkäpä jopa kuvien kera. Etukäteiskommenttina voimme sanoa, että meillä on tumma riista ja meillä on lähes tulkoon musta riista!

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Omia odotellessa...

... on hyvä taas ihastella ja huokailla Siirin prinsessojen kuvien parissa. Mami ja Ritva-täti kävivät katsastamassa tilanteen noin niin kuin 5 viikon kunniaksi. Kaikki edelleenkin äärimmäisen hyvin. Jotenkin sanoja on turha toistaa, joten eikös vaan anneta kuvien puhua, kuinka ihastuttavia tyttöjä siellä Siiri kasvattaakin. Tässä jokunen maistiainen ja koko setti täällä. Aivan, joukossa oli vähän isompikin prinsessa... mutta eihän mammaa toki voi sivuuttaa!

maanantai 24. toukokuuta 2010

Kaikki valmiina

Meillä alkaa viimeinen viikko Säteen masun kasvatuksessa. Säde onkin löytänyt ihan uusia asentoja, miten on helpompi ottaa aurinkokylpyjä. Tosin nuo aurinkokylvyt aiheuttavat hyvin nopeasti sen, että Säde menee varjoon, taitaa tuo massu vähän jo lämmittää liikaakin.

Sinällään meillä on kaikki valmiina suurta hetkeä ajatellen. Mami väkersi lauantaina pesän Säteelle ja ilmeisesti se kokemus tuo varmuutta tälläkin saralla, kun pehmusteet tuli ensi yrittämällä oikeaan mittaan ja ei tuo värimaailmakaan ole ihan sitä Tikkurilan värikartan mallia, niin kuin aikanaan minun pesäni suhteen... Säde kävi pesää jo vähän testailemassa, onneksi ei alkanut vielä tositoimiin! Nyt siis keskitytään jännittämään ja toivomaan parasta - niin toivomme, että saamme kertoa superiloisia uutisia viikonloppuna/heti sen jälkeen!

lauantai 22. toukokuuta 2010

Pikkuprinsessat 4 viikkoa

Mami ja isukki kävivät katsomassa Siirin pikkuprinsessoja torstaina, kun tyttöset olivat tasan 4 viikon ikäisiä. Mitä nappisilmiä ja suloisia tytteleitä siellä kasvaakaan. Kertoivat, että kasvu on ollut erittäin hyvää ja viimeisimmät kuulumiset kertovat puolestaan, että kiinteä ruokakin on alkanut maistumaan vauhdilla. Minttu oli jo meidän mamin sormista ottanut vähän tuntumaan raksuihin ja myös märkäruokaan.

Tässä siis tyttöset vielä lähempää. Ensin Mimmi: Sitten Minttu:Ja sitten vielä jokunen kuva ihan ilman sen kummempia selityksiä.

Täältä löytyy pieni otos lisää kuvia. Kuvaaja taisi keskittyä tosin enemmän Suomen jääkiekkohäviöön, kun ovat hieman suttuisia kuvia... Nooh, vielä ei tohtinut pikkuisten silmiä rasittaa salaman välkyttelyllä. Ensi kerralla sitten ehkäpä jopa tarkempia kuviakin?

Ja ettei vallan mene pikkutyttöjen ihasteluksi, niin pitäähän toki Siiri-mammasta ja Saaga-tädistäkin kuvat esille laittaa.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Aurinkoloma by Raija

Meidän palvelijat olivat taas jossain jotain ihmeellisiä vanhoja rakennuksia ihmettelemässä ja käveleskelemässä katuja ristiin rastiin. Tällä kertaa meidät yllätettiin ja emme menneetkään Ritva-tädin hoiviin, vaan matka suuntasi Raija-tädin hoiviin. Ja arvatkaas mitä? Raija-täti oli hommannut meille oikein aurinkoloman ja täytyy kyllä sanoa, että palvelu todellakin pelasi - tuhannet kiitokset Raijalle! Kunhan Säde oli saanut pari mörköä karkotettua sieltä yhdestä nurkasta, niin meillä oli oikein lokoisat oltavat. Ohessa meidän aurinkoloman kuvia Raijan ottamana - kuten näette, niin auringonottoa ei voinut välttää! Tosin hyvin fiksuina kissoina tiedämme, että välillä pitää myös muistaa suojautua auringolta ja sellaiseen käy oikein hyvin esim. matto. Noi ovat monesti todenneet, että Säde matkii mua ihan kaikessa (se kyllä pitää paikkansa ja on välistä kohtuullisen rasittavaa...). No kylässäpä tyttö hämääntyi sen verran, että erehtyi luulemaan puista kissaa minuksi..?? Liekö liika lämpö vähän pehmentänyt näkökykyä. Ja ettei meistä vaan höpötellä kylässäkään mitään vääriä tietoja, niin toki tämä laadunvalvonta pitää muistaa suorittaa aina - ajasta ja paikasta riippumatta.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Meidän mamman masu

Meidän palvelijat ovat olleen ihan luvattoman laiskoja ottamaan kuvia viime aikoina. Näin he itse sanovat. Tosin meitä se nyt ei niin paljoa haittaa... Eilen onnistuivat kännykällä nappaamaan kuitenkin kuvan meidän mamman masusta. Onnistuivat sen vuoksi, että vaikka Säde onkin kovin rauhallinen odottava mamma, niin ei siitä edelleenkään ole helppoa kuvaa ottaa niin, että tyttö paikallaan olisi. Tälläkin kertaa tuli siis todellakin vain yksi kuva, seuraavassa näkyi pelkkä nenä, kun Säde oli tullut niin lähelle aparaattia.Päivi - ihan varmasti noi parantavat tapansa sitten, jos meille pikkutassuttelijoita onnistuneesti syntyy! Kai ne vaan nyt ovat luovalla tauolla... mutta sen verran tunnen niitä, että eiköhän se kamera taas käteen kiinni kasva - huokaus.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Siirin vauvat

Hei, nyt me saatiin Siirin palvelijoilta vähän uudempia kuvia Siirin silmäteristä! Kuten viimeisestä kuvasta näkyy, niin maitoa tulee edelleen erinomaisen hyvin, mä olen jopa vähän kateellinen, kun mulla ne tenavat aikoinaan imivät ihonkin mennessään, kun ei meinannut maito riittää. Hyvä näin, Siiri! Kunhan nuo meidän kaksijalkaiset ehtivät vauveleita katsomaan, niin sitten varmasti taas tuutin täydeltä lässytystä, kuinka ihania ne ovatkaan... Tosin, pakkohan mun on myöntää, että ihaniahan ne ovat jo noissa kuvissakin! Niin, josko kolmen viikon päästä meilläkin...

maanantai 10. toukokuuta 2010

Aurinkoinen tunnustus!

Me koimmekin iloisen ja piristävän yllätyksen, kun Paavo & Harmi olivat meitä muistaneet tällaisella aurinkoisella tunnustuksella: Tunnustuksen mukana on seuraavat säännöt:
The rules are the following.
These are the rules for this award:
1. Post the logo within your blog or post
2. Pass the award onto 12 fellow bloggers
3. Link the nominees within your post
4. Let the nominees know they have received an award by commenting on their blog
5. Share the love and link to the person whom you received this award from.

Me kiitämme ihan hurjasti Paavoa ja Harmia - olemme hyvin otettuja!

Jatkon suhteen teimme päätöksen, että emme yksilöi ketään, vaan lähetämme aurinkoisen tunnustuksen kaikille blogimme linkkilistalle oleville!

perjantai 7. toukokuuta 2010

Voi niitä rakastuneita

Lupasin näyttää todisteita rakastuneesta nuoresta paristakin. Tässäpä niitä nyt sitten on. Kuten näette, suukkoja ja haleja tulee tuutin täydeltä! Ja niinhän sitä sanotaan, että rakkaudesta se hevonenkin potkii, niin näkyy rakkaudesta Pinokkiokin purevan. Eikä tyytynyt edes yhden paikan puremiseen, vaan päätti maistella morsiantaan yhdestä sun toisesta paikasta. Ilmeisesti oli aika makea morsio... Kovin oli nuori pari väsynyt hanimuuninsa jälkeen ja en kyllä yhtään ihmettele, jos ei pikku nokosiakaan saa ottaa, vaan heti on toinen punkemassa kirjaimellisesti alle... Pinokkion ilme on hyvin kuvaava - ei oo totta, etkö sä koskaan väsy??? Hyvin varmaotteisesti Pinokkio ohjeistikin Sädettä, että juu ei, nyt ei touhuta, nyt levätään. Silti Säteen oli ihan pakko vielä vähän yrittää... ja taisipa tuo saada lopulta tahtonsa läpi. Mutta kyllä ne oli aika lutuinen pari - niin rakastuneita. Noniin, nyt on tullut lässyjä juttuja jo niin paljon, että tarvii varmasti muuttaa suuntaa ennen kuin vallan kyllästytte näihin hempeilyihin.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Näytelmiä ja Siirin vauvat

Noniin, tähän Säteen hanimuunkuvien väliin vähän muutakin asiaa - ennakkotiedoista poiketen. Mä olen nimittäin ollut mamille äärimmäisen vihainen. Tässä viime vuoden elokuisessa postauksessa mami kirjallisesti julisti näin: "Lisäksi mami lupasi, että pääsen eläkkeelle näyttelytouhuista. Olin niin kiltisti viimeisessä näyttelyssäni, että mami ja Ritva-täti jo höpöttelivät, että vieläkö pitäisi näyttelyuraa jatkaa, mutta onneksi nyt pitivät lupauksensa ja sain sunnuntaiksi jo vapautuksen näyttelyhössötyksestä. Jostain optiosta sitten leikattuna puhuivat, mikä lie leikattu optiokuponki, nyt en siitä jaksa stressata." Tämän option tarkoitus valkeni hyvin karvaasti viikko sitten sunnuntaina ja mami raahasi minut Rurokin näyttelyyn ja ekaa kertaa kastraattiluokkaan. Mä olin suoraan sanoen järkyttynyt saamastani kohtalosta. Eipä sillä, näytelmät meni hyvin ja sain paljon tuomarilta kehuja. Tosin väitti, että minulle oli hieman extraa kertynyt massuun - juupajuu, katsois vaan omaa massuansa ennen kuin noin alkaa toisille sanomaan! Mutta siis, tykkäsi ihan valtavasti ja kehui kauniiksi - olikos tuo nyt yllätys. Tuomarin parhaan valinnassa jäimme kakkoseksi venäjänsiniselle, joka voitti lopulta koko kategorian eli käytännössä kai mä olin siis kategorian kakkonen - noin niin kuin savolaisittain ajateltuna.. hehehe. Nojoo. Mua ikuistettiinkin useampaan otteeseen - tässä ensin Markus Wikströmin ottamat kuvat: Ja tässä puolestaan Pekka Savolaisen ottamia kuvia. Kuten kuvista näkyy, niin kiukkuni mamia kohtaan ei ihan peittynyt edes arvostelupöydällä. Mutta mikä kivaa, niin naapurihäkissä oli Violan "pikkusisko" Lootus eli Silkkihienon Surya Lyra. Neiti oli niin kaunis ja äärimmäisen kiltti ja hyväkäytöksinen. Pyydänkin nyt Lootukselta ihan julkisesti anteeksi, kun taisin sulle kerran ärähtää niin, että sun piti pistää pää ihan palvelijan jalkojen väliin. Ei se sun vika ollut, ärähtelyt oli tarkoitettu mamille!

Sitten pikapäivitys Siirin lapsosiin. Siellä on kasvettu ihan hurjaa vauhtia ja viimeisimmät painot ovat 251 g ja 219 g. Kerrastaan hienoa siis! Myös silmät ovat auenneet ja kovasti odottelemme tuoreita kuvia kenties tännekin julkaistavaksi, kunhan valoa on riittävästi ilman salamaa ottamiseen.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Sulhanen

Tässä hän on - CH Thamos Maximilian - tuttavallisemmin Pinokkio. Se oli eräs maaliskuinen ilta, kun mami ei tullutkaan suoraan töistä kotiin, vaan oli käynyt heittämässä pienen junamatkan ja toi tuliaisina tämän komistuksen meille. Noh, vaikkei se rakkautta ollut ihan ekalla silmäyksellä, niin toisella sitten oli ja se olikin sitten menoa. Säde oli myytyä tyttöä, niin oli mamikin. Mami taitaa vieläkin kaiholla muistella tämän herran käytöstapoja ja hurmaustaitoja. Kuulemma olis pistänyt ns. pulloon ihasteltavaksi, jos olis käytännössä mahdollista. Nooh, eipä minullakaan anoppina ole valittamista. Kovin hellästi hän Sädettä kohteli ja oli myös hyvin häveliäs ja ei esitellyt niitä "taitojaan" koko kansalle. Kröhöm =). Ja kohteliaasti piti välimatkaa, kun kävi tutustumisretkellä minun luonani. Erittäin hyväksyttävä vävypoika siis, kerta kaikkiaan.

Mutta löpinät sikseen, nyt on kuvakavalkadin aika. Katsokaa ja ihastelkaa, saatte olla kateellisiakin, kun tuollainen komistus on meillä käynyt.Ensi kerralla sitten vähän todisteita nuoren parin lämpimistä väleistä.

Niin ja loppukaneettina kerrottakoon vielä se, että sulhanen oli junamatkan aikana jo kertonut (tai paremminkin näyttänyt), että ihmisanoppi on hyväksytty... Pinokkio oli päättänyt merkata mamin omakseen kesken matkan! Vähän meitä nauratti, kun kuulimme tämän. Enkä todellakaan malttanut olla kertomatta siitä, kun mamikin aina meistä paljastelee kaikkea noloa.