lauantai 31. heinäkuuta 2010

Äiti ja tytär

Tämän viikon kuvauksissa on keskitytty teemaan äiti ja tytär samassa kuvassa ja vielä nätisti. Pitäähän sitä haastetta olla, eikö totta. Näitä kuvia toki saa helposti ja niitä onkin pilvin pimein. Myös tätä tasoa olevia "poseerauksia" on vaikka kuinka. Epätoivon iskiessä myös tämän voinee laskea mukaan äiti ja tytär -teemaan, kosketus on ainakin hyvin läheinen. Tämä on lähellä täydellistä, mutta vähän on tarkennuspiste hukassa.Ja tässä sitten se täydellinen, jos molemmat katsoisivat kameraan... Uskomme jo, jatkamme yrittämistä. Ei suotu tälle viikolle täysosumaa.

Inkan viikon 9 perinteisiä poseerauksia on satsi täällä ja tässä näyte siitä, miksi mamille tulee aina niin kamalan kuuma kuvia ottaessa...Muuten viikon 9 jälkeen Inka kävi piikkitädillä ekan kerran ja ei se ainakin väsyttämään pistänyt, päinvastoin. Sen jälkeen piti jo verhokin rullata ylös, joten mami hävisi verhotaistelun. Se häviö oli kyllä jo etukäteen varsin selvä. Tenavan pomppuvoima22223
-ö.i8i on myös kasvanut huomattavasti. Siitä todisteena äskeinen epämääräinen merkkijono, kun Inka ilmestyi kuin tyhjästä pöydälle ja tietenkin näppiksen päälle. Olkoon se vaikka mukavan viikonlopun toivotus Inkalta teille kaikille lukijoille!

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Hurja peto

Aluksi ne luvatut Inkan viikon 8 kuvat täältä kera maistiaisten. Ei me kyllä muuta voida todeta kuin että Inka on IHANA!!!! Sitten kokeillaan, näkyiskö nämä teillekin. Noi ovat ottaneet aika vähän videokuvaa meidän pikkupedosta, mutta tänään oli tilanne, josta on jo puhuttu tovin, että videolle pitäisi saada. Peto on meinaan hurrrrrrja sellainen, kun on kyse lihasta, ja katkisten suhteen jopa vielä hurjempi. Tämä episodi tapahtuu meillä siis lähes aina, kun lihaa tarjotaan. Pikkupeto ilmeisesti kuvittelee, että joku tulee ja vie hänen herkkupalansa, jos ei kovaa ääntä ja uhittelua pidä päällä syödessään. Eikä tilannetta muuta se, että pedon jättää yksin lautasensa kanssa, silti lihapaloja kuljetellaan nurkasta toiseen hurjien äänien säestämänä. Eikä silloinkaan sovi unohtaa tassua, joka ihan varmuuden vuoksi heilahtaa... Toissailtainen otos oli ehkä vieläkin parempi, mutta siitä tuli tosiaankin liian pitkä tänne ladattavaksi ja kun noi ovat perinteisesti laiskoja, niin eivät jaksaneet nähdä vaivaa ja lyhentää sitä otosta. Nyt siis useampi pikkuotos. Laittakaa äänet ihan täysille ja koittakaa suodattaa mamin ja isukin hihitys välistä pois...




lauantai 24. heinäkuuta 2010

Esimakua

Tiedetään tiedetään, ollaan laiskoja päivittämään tänne kuulumisia ja kuvia....Ohessa vähän esimakua Inkan viikon 8 kuvista - kutsutaan niitä vaikka virallisiksi poseerauksiksi. Loppu kuvapläjäys toivottavasti jo huomenna. Meillä piti olla myös jotain superextraa, mutta kun kun kun mutta mutta mutta kun, ei se vaan suostunut latautumaan tänne. Yritämme saada huomenna saman tyyppisen videonpätkän, mutta vähän lyhyempänä. Eikös olekin reilua puhua jostain erityisestä, jos sitä ei vaikka sitten saakaan?

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Kesä vie mennessään,

tai ainakin helle. Niin siinä vaan tahtoo käydä, että ei me joudeta (lue: jakseta) niin usein täällä koneella roikkui kuin ehkä pitäisi. No mutta lyhyesti kuvapäivityksiä kuulumisten kera. Minä olen nauttinut ulkoilusta ja isukin ja mamin lomasta täysin rinnoin. Välillä tsuumailen pihan tapahtumia omasta majastani käsin, välillä lintulaudalta käsin ja välillä sitten silmäluomieni läpi... Mutta joka tilanteessa todella otan ilon irti niin kesästä kuin noiden huomiostakin.

Pari päivää sitten noi kävivät myös Kasper-herraa ihastelemassa Ritva-tädin luona, herrasta oli todellakin tullut Herra isolla H-kirjaimella. Kurnauskis, jos olis vielä mahkuja, niin saattaisin tarjoutua ns. vapaaehtoiseksi treffiseuraksi. Ja sitten Inka, tenavan kuulumisia kuitenkin odotatte eniten. Meillä on nyt reilun seitsemän viikon ikäinen kaunotar vai oletteko muka eri mieltä? Viikon seitselmän koko kuvasetti on täällä. Muutamana poimintana nostettakoon esille neidin uniasennot, jotka ovat vähintäänkin notkeita.. Osoittavat vaan sen, että kun se uni tulee, niin se ei paikkaa pahemmin katso. Ja lopuksi kahden kerroksen väkeä meidän ykköstykkilelussa eli leikkitunnelissa. Tässä lyhyesti tällä kertaa. Palataan taas astialle todennäköisesti Inkan kahdeksanviikkoiskuvien myötä. Nautitaan nyt kesästä ja auringosta!

torstai 8. heinäkuuta 2010

Sukka-Säde ja Ihana-Inka

Niin siinä sitten pääsi käymään, että se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa... njähnjäh. Säde nauroi viime syksynä mun tötterölle leikkauksen jälkeen, mutta nyt mä sain maailman makeimmat naurut sukka-Säteelle. Meidän Säde päätti, että yksi ylivilkas tenava (joka juuri roikkui about metrin korkeudella verhoissa) ei riitä sille, vaan päätti alkaa juoksemaan ilman jatkuvasti. No, noi vei sen nips-naps leikkaukseen ja näin vain takaisin tuli enemmän tai vähemmän pökkyräinen Säde.Mutta on meillä ihana-Inka - kirjaimellisesti. Hän toivotti oman emonsa tervetulleeksi takaisin kotiin kera hellien halien ja suukkojen. Kyllä siinä heltyi yhden jos toisenkin mieli ja sydän.Ja se vielä todettakoon, että on lääkäreissäkin ja leikkaustavoissa eroja. Siinä missä mulle tehtiin se karmea yli 6 cm haava, on Säteellä noin 1 cm haava... Toipuminen on ihan lievästi helpompaa kenties tuolla haavalla...

Mamilla on muuten tavoitteena saada riistatytöt kolmessa polvessa samaan kuvaan nätisti poseeraamaan. Hihii - siinähän haaveilee. No, sen verran me annettiin mamille lisätoivoa, että sai oheisen. Sillä se jaksaa taas pitkään.
Viimeksi mami manasi, ettei saa Inkasta poseerauskuvia. No, nyt tyttö heltyi mamille ja vähän on parempaa jälkeä nähtävissä täällä kuusiviikkoiskuvakansiossa.Ja lopuksi, vaikka Inka onkin kaikkiruokainen, niin silti jotkut ruuat ensi kerralla aiheuttavat tällaisen reaktion...

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Inka Iso tyttö

Sitä mukaan kuin noilla loman myötä vapaa-aika lisääntyy, niin sihteeritehtävien kiinnostus tuntuu lopahtavan. Olen yrittänyt noille sanoa, että blogia vois päivittää, mutta eihän mua kuunnella. Aurinkoko lienee kuulonkin (tai sen ymmärtämisen) vienyt. No, joka tapauksessa nyt sain mamin vähäksi aikaa istumaan ja kertomaan, että meillä on tapahtunut paljon sitten viime päivityksen. Päällimmäisenä tietenkin se, että Inka on jo niin iso tyttö, että meillä on viime perjantaista lähtien asuttu kaikki koko aikaisesti samassa tilassa. Näin ollen pentuhuone on jo siivottu muuhun käyttöön. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on myös ihan kiitettävästi ja usein miten ne kärjistyvät siihen, kun Inka-neiti juoksee sängyn päällä unohtaen sen, että se sänky myös joskus loppuu. Kuuluu vaan tömps, mamin kiljahdus ja Inka-neidin vauhdikas tepsutus sen kuin jatkuu. Joten no hätä. Lisäksi neidistä on paljastunut kaksi vaihdetta - täysillä eteenpäin tai sitten unta kaaliin. Sellaista välivaihetta, että nyt minä alan pikku hiljaa herätä tai nyt mitän alan pikku hiljaa nukkumaan, niin sitä ei löydy. Ei muuten, mutta kun tuo mami on kuulemma vähän tuskastunut, kun ei saa poseerauskuvia. Eikä tilannetta helpota sekään, että salama on sanomassa yya-sopimusta irti.

Mutta joka tapauksessa täällä taas setti epätasalaatuisia kuvia, tällä kertaa minä ja Sädekin olemme mukana, vaikkei meiltä mitään kysyttykään. Lisäksi otteina näistä ääripäistä kuvia. Ensin Inka söpöilee (sen se vieläkin osaa tehdä, kun sille päälle sattuu).Sitten vähän vauhti-Inkasta kuvia (ja myös pelleilijä-Inkasta, kuten eka kuva kielirullalla osoittaa), Säde-emo saa jo melkein hyvän painivastuksen. Niin ja isukin varpaat ovat maailman parhaita "nakkeja". Ja lopuksi - uni-Inka.