perjantai 28. tammikuuta 2011

Kadonneen lämmön metsästys, osa 3

Pienen tauon jälkeen jatkamme neliosaista tarinaamme... ja nyt on Säteen vuoro.

Jippiaijee!!!!!!!!!! Emolle tuli vessahätä!!!! Ikinä ennen en ole näin iloinen ollut emon hiekkistarpeesta. Mä sain tän tyynyn viimeinkin. Ja kyllä, kyllä mä ymmärrän, miksi emo niin tiukasti tässä oli. Mäpä en tästä lähdekään ihan heti, onneksi kävin hiekkiksellä juuri ennen kuin noi tulivat kotiin. Vaikka mua sanotaan säheltäjäksi, niin nyt mä voin rauhoittua kaikkien sähellysteni edestäkin. Oijoi, kun mua alkoikin väsyttämään... joo, kyllä tämä kelpaa päiväunien ottopaikaksi. Olenhan mä varmasti vallannut tyynyn ihan kokonaan? Että pitikin sitä kissanmaitoa mennä litkimään Säteenkin kupilta, tämän siitä sai. Voi himputin himputin vessahätä, siinä meni mun pehmeä ja lämmin unipaikka ja täällä taas saa asetella peppua neliskulmaisten hökötysten päälle. Noikin vahtivat silmät niin kovana, ettei tohdi Sädettä mennä poiskaan ajamaan, sanomista siitä tulee kuitenkin. No johan oli hyvät päikkärit... ai emo, sä olet siellä laatikon päällä, eihän sun selkä vaan tule kipeäksi siinä? Ja mitäs sitten tapahtuikaan? Siitä sitten ensi kerralla.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Saagan onnea

Ihan tarkkasilmäisimmät ja ennen kaikkea supermuistisimmat saattoivat tuosta eilisestä synttäripostauksesta kiinnittää huomiota siihen, että kaikki S-pennut olisivat tehneet minusta jo mummon. Säteen silmäterän eli Inkan varmasti muistatte, samoin kenties Siirin Mintun ja Miljan. Mutta entä Saagan vauvat? Niinpä, Saaga onkin ihan tuore emo! Saagalla ja Kasperilla oli tuossa viime vuoden puolella kuumat treffit ja treffien tulos on nähtävissä tässä. Kertakaikkisen söpöjä kolme kappaletta punaisia vauvoja näki viime keskiviikkona ensimmäistä kertaa päivänvalon ja kuten kuvasta näette, niin tällä kertaa tarvittiin vähän lääkäriä ja lääkärin veistä avuksi. Mutta kaikki meni silläkin tapaa kiitos valppaan palvelusvähen onneksi hyvin, mitä nyt Saaga vähän hämmästyi nukutuksesta herättyään, että mitä ihmeen kääröjä tuohon on ilmestynyt. Vähemmästäkin sitä nyt hämmästyisi.. Mutta ensi järkytyksestä toivuttua ovat vauvat lähteneet hyvälle kasvunuralle ja Saagasta on kehkeytynyt hieno emo, mikä ei nyt meille ollut missään määrin yllätys. Niin itsevarman ylpeästi oli aarteitaan mamille ja Ritva-tädille esitellyt. Nimiä pienokaisilla ei vielä ole, mutta otetaan kuitenkin pikaesittely siltikin. Tässä pentu "poika", jolla on selvästi kiire nähdä ja kokea maailmaa, johan hänellä oli sunnuntaina silmät hitusen raollaan! Tässä puolestaan "tyttö 1" eli sisaruksiaan hieman vaaleampi, mutta kooltaan tällä hetkellä keskimmäinen tenava: Ja tässä sitten "tyttö 2" eli siskoaan hieman tummempi painos. Mami oli kovasti yllättynyt, kuinka kovaa vauhtia pikkuiset olivat pesässä jo viilettäneet neljän päivän ikäisenä. Taitaa se aika niin kullata kuin unohtaakin muistoja.. Mutta elkeet ovat kuin kellä tahansa tenavalla – mulle maitoa ekana ja muut ehtii sitten mun jälkeen... Lämpimät onnittelut siis Saagalle, pikkuisille ja huoltojoukoille. Ja tietenkin, myös Siiri-tädille!!! Vähän enemmän kuvia ensivierailulta löytyy täältä.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Juhlan aika

Taas on vuosi kulunut ja on meidän Siirin, Säteen ja Saagan syntymäpäivä, on siis aika toivottaa hurjasti onnea S-pentusille, kolmivuotiaille jo! Ja kaikkien osalta olen siis jo mummokin ;-)... Me keskitymme Säteen kanssa nauttimaan juhla-ateriasta ja te voitte katsoa yhden synttärisankarin hellyttävää tapaa helliä kaikkia pehmusteita, niin taljaa kuin vilttejäkin. On se vaan niin lutunen tyttö!






Juu, otetaan vinkkejä vastaan, kuinka nämä saa sovitettua blogileveyteen... Karvalapset: iso kiitos, taisimme onnistua... :-)

tiistai 18. tammikuuta 2011

Kadonnen lämmön metsästys, osa 2

No niin. Ei nuo meidän palvelijat ihan kehityskelvottomia kuitenkaan ole, vaikka aika usein siltä kyllä tuntuu. Mulkoilut ja marinat on otettu edes puolitosissaan. He kävivät viikonloppuna hakemassa muonavarastomme täydennystä Ritva-tädiltä ja samalla meille ilmeistyi lampaantalja. Noh, talja varmasti olisi muuten ollut oikeinkin kiva tuttavuus (ja oli siis nytkin, tästä myöhemmin lisää todisteita), mutta talja jäi auttamatta tyynyliinan varjoon. Niinpä, tyynyliinan, joka ensin herätti kummastusta ja ihmetystä, että mitä kummaa noi nyt tällä kertaa ovat keksineet vai onko niiltä kadonnut loppukin kekseliäisyys. Kun oli sukulaiskissojen terkut tyynyliinan välityksellä luettu, niin alkoi vähitellen valjeta myös tyynyliinan oikea tarkoitus. Ritva-täti on aivan loistava, hän oli antanut meille testaukseen lämpötyynyn! Jo löysi digiboxikin voittajansa (ja noi oli ihan riemuissaan) ja juu, noi lupasivat olla varovaisia, sillä ohjeessahan lukee, että ei lemmikkien käyttöön.. mutta mehän ei olla lemmikkejä, vaan perheenjäseniä. Ensituntuma on oikein hyvä. Säteeltä alkoikin jo pian hännänpää vipattamaan siihen malliin, että jokos olis hänen vuoronsa kokeilla. Siis ihan oikeesti, ette te viitsis antaa emolle jotain esim. herkkuja, jotta mäkin pääsisin kokeilemaan, mikä emon liimaa noin tiiviisti tantereeseen kiinni. Siis ei, ei se emo tuosta meinaa mihinkään näköjään liikkua, parempi on tehdä tuttavuutta lampaantaljan kanssa. Pehmustetaso on ihan jees. Mutta en mä kyllä ihan vielä antaudu taljan vietäväksi, mä haluun testata tuon tyynyn ensin! Joten terveiset vaan Columbon, Marplen ja Kaapon tädille ja serkuille, samaan autuuteen on saatu ensituntuma!!!

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Tunnisteet

Lukijoiden toiveena tuli esille, että lisäisimme tunnisteet näkyville. Tämä toive toteutettu, mutta varautukaa siihen, että tunnisteiden käyttö ei ole ollut ihan loogista aikojen alusta... yritämme parantaa tapamme.

Kadonneen lämmön metsästys, osa 1

No niin, paluu arkeen ja normipalvelutasoon on siis alkanut, kirjaimellisesti. Ja jatkuu siitä, mihin viime vuonna jäi eli kadonneen lämmön metsästykseen. Se digiboxi, jonka päältä kauhean väännön jälkeen saatiin se puuhökötys lähtemään, niin täällähän se vaan odotti meitä loman jälkeen, ihan yhtä pienenä kuin ennen lomaakin. Noi ei siis ottaneet opiksi tai huomioineet meidän pyyntöjä. Ota tässä nyt sitten lähimainkaan yhtä ihanan lämpöisiä päiväunia kuin mummolassa. Päätinkin ottaa järeämmät aseet käyttöön. Säde, tänne ja heti ja katso kameraan niin surkean anovasti kuin ikinä osaat. Nojoo, ihan hyvä yritys, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan, kaikki jatkuu kuten ennenkin. Ja mitä sitten tapahtui. No noi päättikin yllättäen roudata isomman digiboxin alakertaan ja meillä oli bileet käynnistymässä. Mutta vain käynnistymässä, siihen se wlan-purkki ilmestyi keskelle. On tää tosi näppärää hakea asento tästä laitekasan päältä. Kärsivällisyys koetuksella... Ja mitä osassa 2 tapahtuu? Ritva-täti riensi välillisesti apuun, hän sentään ymmärtää pikkukissojen tarpeiden päälle. Mutta siitä sitten ensi kerralla!

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Paluu arkeen...

... on rankka, sehän on yksi elämän perustotuuksia. Huh-huh, kuinka ihmeessä tästä jaksaa taas rutinoitua?

Meillä kaikilla oli aivan loistava loma. Noilla oli kuulemma ollut superkivaa maailman toisella puolella, mutta väsyneitä nekin ovat olleet, lomailu on rankkaa. Mutta meilläpä vasta upea neljän viikon loma olikin mummolassa! Ihan superiso kiitos mummolle ja papalle siitä täysihoidosta, mitä saimme. Täällä kotona on niin tylsää, kun eivät noi ole ollenkaan niin paljon kotona palvelemassa kuin mummo ja pappa. Kylmäkin täällä on, kun ei ole sellaista kunnon leivinuunia, jonka pappa lämmitti joka päivä ja ruokaakin tulee paljon harvemmin kuin mummolassa, eikä se edes maistu niin hyvälle. Olimme suhteellisen järkyttyneitä, kun meidät laitettiin kuljetusboxiin ja autoon, eka tunti meni ihan mykkänä järkytyksestä ja yleensä emme todellakaan ole mykkänä autossa... Mummolla ja papallakin on ollut vähän sopeutumisvaikeuksia olemaan ilman meidän seuraa. Voi kun pian päästäisiin taas mummolaan. Oli meillä toki ihan vähän ikävä noitakin, mutta ihan vähän vain, etteivät liikaa rentoudu...

Mutta näillä sanoilla uusi vuosi on avattu - toivottavasti teillä kaikilla on ollut kiva jouluaika ja olette saaneet syödä paljon herkkuja! Nyt sitten kohti uutta vuotta, kunhän tästä arkeen paluusta on ensin toivuttu.