keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Mikä ihmeen pukki?

Tyttäreni Miss Marple kommentoi edellistä tipupostausta näin: "Toivottavasti naapuruston vapaat kissat ja muut eläimet eivät löydä pesää. Pitäkää Viivi ja Säde vähän jöötä siellä että pysyvät kutsumattomat saalistajavieraat poissa teidän pihalta!"

Ilmoittauduin mamille vapaaehtoiseksi pitämään jöötä pihalla ja varmistamaan, että kutsumattomat saalistajavieraat eivät pääse västiä häiritsemään. Tosin ehtona tälle pidin sitä, että saan vapaan kulkuoikeuden ulos. Eihän se muutoin onnistuisi, tietenkään. Tähän mami totesi kuivakkaan tyyliinsä: "Just joo, siinä olisikin sitten pukki kaalimaan vartijana." Se siitä keskustelusta mamin näkökulmasta.

Siis minä olen kissa, en pukki??? Ja mikä kaalimaa? Mamin ryytimaa ei nyt vielä ainakaan pursu kaaleja. Ei voi ymmärtää. Mä yritän vain auttaa! Ja jos oheista ilmettä ei kutsumattomat vieraat säikähtäisi, niin mitä sitten?

maanantai 28. toukokuuta 2012

Tuijan kasvutuki vai mikä ihme???

Meidän palvelijoilla on joskus varsin erikoisia tempauksia ja emme aina jaksa niiden ihmettelyyn sen enempää edes aikaa käyttää. Mutta tämä vaati jo hieman pohdiskelua. Nimittäin, taannoisen ulkoilukeikan yhteydessä huomasimme, että meidän pääoven vieressä oleva pieni pallotuija oli saanut ympärilleen verkon.
Ensimmäisen tuli mieleen tietenkin se, että mamilla on kovin hurjat luulot multasormitaidoistaan ja että kuvittelee saavansa pallotuijan niin hurjaan kasvuun, että toinen ihan verkkoa tuekseen tarvitsisi. Mielessä kävi myös se, että mami kuvittelee sieltä köynnöstävän kukan kasvavan. Tarvittiin kaksi hyvin kysymysmerkkinä olevaa kissaa, kun meille näytettiin tämä kuva.
No, ihan ei vieläkään auennut. Joo-o, västihän siellä puskan alla kyyhöttää. Entä sitten? Mutta tämä kertoi enemmän:
Meillä on kohta västien suurperhe, sillä pesässä on kaikkiaan 7 munaa, joita emo tiukasti hautoo. Kameran kanssa kyttäsivät monet kerrat, että pääsivät ottamaan kuvan pesästä ilman, että emo häiriintyy. Verkolla noi yrittää suojata kutsumattomia ohikulkijoita ja hieman noilla on nyt pelko pepussa, mahtaako verkko suojata riittävästi. Lisäksi tuija saa nyt pärjätä ilman vettä, sillä huonostihan pesälle käy, jos tuijalle kannulla vettä huitaistaan. Elämme siis jännittäviä aikoja, muuttaako meille pääoven kautta yksi, kaksi vai jopa seitsemän pikkuvästiä lentoharjoituksia tekemään... Meillä on Säteen kanssa tiedossa lisäksi jännittäviä aikoja keittiön ikkunan takana, kunhan pikkuiset alkavat lentoharjoituksia tekemään.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Inka 2 vee!!!

Tänään on Kujeen eli Inkan juhlapäivä, tyttönenhän täyttää jo huikeat kaksi vuotta! Säde-emo ja Viivi-mummo palvelusväen säestämänä lähettää superhypermegalomaaniset onnittelut meidän ihanaiselle Kujeelle! Kortin mukaisesti paljon herkkuja ja hemmottelua, joohan Kujeen palvelusväki? Kortin kyytipojaksi pari kuvaa 8-viikkoa vanhasta Kujeesta. Aina pilke silmässä ja aina yhtä aurinkoinen, kuten emonsakin.
Palvelusväki tuntee omantunnon pistoksia, kun ei ole piiiiiiiiitkään aikaan käynyt neitiä katsomassa, vaikka neiti on muuttanut lähemmäksikin. Mutta he lupaavat parantaa tapansa, sitten ehkä tuoreitakin kuvia neidistä, joka viimeisten näytteiden mukaisesti muistuttaa enemmän kuin paljon emoansa myös ulkoisesti!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

11 kysymystä ja niihin vastauksia

Saimme Lululta, Lealta ja Lotalta kysymys/vastaus -haasteen. Kiitos siitä siis! Pohdimme tovin ja päätimme yhteistuumin sihteeri-mamin kanssa, että annetaan tällä kertaa Säteen vastata. Minä olen kuitenkin niin usein äänessä, että te olette varmasti jo kyllästyneitä mun aatoksiin. Eli antaa Säteen päästää oman ajatuksensa ja vastauksensa estradille. Suhtaudutaan me niihin sillä varauksella, että kyseessä on todella meidän hassu Säde-höppänä.

1.Mikä on oma ylpeydenaiheesi? Minun pompputaitoni. Emoni mielestä kuulemma osaan ylpeillä myös sillä, kuinka taitavasti osaan ärsyttää emoani, mutta tätä taitoa minä en kyllä tunnista edes omakseni - enhän minä osaa ärsyttää. Lisäksi olen ylpeä siitä, kuinka nopeasti ja kivuttomasti öttiäinen kohtaa loppunsa minun suussani.
2.Mikä kotityö on mielestäsi kaikista kurjin? IMUROINTI, muut eivät pääse saman valovuoden aikajanallekaan.
3.Missä kaupungissa haluaisit vielä joskus asua? Siellä, missä mummo ja pappa asuvat.
4.Tilaatko jotakin aikakausi/sanomalehteä? Jos minulle annettaisiin valtuus, niin iso sanomalehti, jonka sivujen välistä ja väliin on hyvä tehdä hyökkäyksiä.
5.Mikä sai sinut viimeksi hyppimään riemusta? Pieni vihreä olento, jonka mielikuvitukseni sai aikaan eteisen taulun reunalle ja sen riemupompun seurauksena se taulu sitten putosi.
6.Mikä suututti niin, että kirota päräytit? Tuo taulun putoaminen.... Ei taitavan pomppukisun kuulu jäädä kiinni loistohypyistään, saatikka siitä, että omat mielikuvitusolennot saavat aikaan lievää huolimattomuutta...
7.Oletko lukenut jonkin kirjan tai katsonut elokuvan useita kertoja? Mikä kirja/elokuva oli kyseessä? Avara luonto ja sen tipuohjelmat. Pentuna tykkäsin jääkiekosta, mutta sen yli olen jo kasvanut, olen siis aikuistunut.
8.Oletko kieltäytynyt jostakin eettisiin syihin vedoten? Minä en syö suklaata, se ei sovi linjoilleni, jos se nyt voidaan eettiseksi syyksi laskea.
9.Mieti hetki henkilöä jolta sait ensimmäisen suudelman, mikä sana/ajatus tulee ensimmäisenä mieleen? Purr.... mun suuri rakkauteni ja Inkan isä - Pinokkio. Sitä hetkeä en unohda koskaan. Tunnelmat ehkä noi linkin kuvat voivat välittääkin.
10.Minkä lemmikin vielä tahtoisit (kissan lisäksi): oman sähköhiiren, joka jaksaa juosta mua aina karkuun sillein sopivan kiusoittelevasti.
11.Kesä tulee kovaa vauhtia, millaisen haluaisit sen olevan? Paljon öttiäisiä (ei pistäviä), paljon herkullisia heinätupsuja ja ennen kaikkea paljon aurinkoa ja yhdessäoloa emon ja palvelijoiden kanssa.

Kyselyyn kuuluu myös jatko-osa, jossa saa laatia 11 kysymystä ja edelleen lähettää ne 11:sta blogille. Pikaisen blogikierroksen perusteella näyttää nyt siltä, että tämä haaste on aika tehokkaasti kiertänyt jo meidän tuttujen luona. Tämän haasteen saa siis ottaa vastaan kuka vaan ja vaikka näillä samoilla kysymyksillä tai sitten saa kertoa vastaukset ihan mihin vaan haluaa. Ollaan nyt aurinkoisen kesäpäivän kunniaksi hyvinkin joustavia.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Työnjohto toiminnassa

Silloin tällöin koittaa se luksushetki, että erityisesti isukki tekee ns. etätöitä ja on siis työpäivän ainakin osittain kotona (= saamme parempaa palvelua...). Moni voisi naureskelle, että etäpäiväpä hyvinkin - hehheh - lorvailupäivä se vaan on. Mutta ei vaan meillä, meillä toimii tiukka työnjohto ja heti tulee sanomista, jos ei ahkerasti olla työasioiden kimpussa! Mehän jopa ansaitsisimme tästä extra katkarapuannoksen - eikö totta? Isukin esimiehelle vinkki, että pientä korvausta vastaan kyllä toimimme hyvin tehokkaasti valvovassa roolissa!

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Sitä hetken rauhaa peräänkuulutan

Mutta kun ei sitä vaan aina tahdo saada. Juu, tiedän, tätä ekaa kuvaa voisi luonnehtia mm. niin, että jos katse voisi tappaa, niin... tai nyt sinuna katoaisin paikalta aika nopeasti jne jne. On se vaan oikeasti välillä kumma, kun pieni viaton kissa tekee kamalan työn ja mönkii paksun ja painavan peiton suojiin ja hakee itselleen juuri sen parhaimman asennon ja juuri kun alkaa uni tulla, niin eikö tule myös kamera ja räps ja räps ja räps. Johan siinä nyt nukkumatti säikähtää vähemmästäkin tai ainakin tulee painajaisia. Onko teillä vastaavia kokemuksia? Ihan vaan unta kaaliin, ei muuta, se oli mun tavoitteena ja taas piti suuttua, että saa rauhassa nukkua. On tää taas tätä ihmeellistä touhua - ei arvosteta toisen päiväunia! Kai ne kohta tulee ja nostaa mun tassua ylös ja katsoo, nukunko vai en... ja hengitänkö vai en.

torstai 3. toukokuuta 2012

Vappukuulumisia

Synttärit oli ja meni ja niitä juhlittiin ihan kunnolla. Kiitos vielä kerran kaikille onnitteluista. Sainkin (kuulemma myös Säde siinä sivussa... en vain ymmärrä, miksi lahjani pitää olla jaettu) yhdistetyksi kesä- ja synttärilahjaksi uuden viihtymiskeskuksen lasiterassille ja se oli kyllä mamilta nappiostos. Tämä on ollut ylivoimaisesti paras meidän kiipeilypuista ja sen ainoa huono puoli on se, että siinä on vain yksi umpipesä. Jostain syystä Sädekin on siihen ihastunut ja melkein pitää vuoronumerot ottaa käyttöön. Tarvittais tuotekehittelyä kerrostaloasunnon näkökulmasta!
Ja jottei tule pahamieli, niin kyllä ne isukki ja mamikin hankkivat itselleen oman viihtymiskeskuksen terassille. Täytyy myöntää, että ei sekään ole hassumpi.
Vappuviikonloppu oli ihanan aurinkoinen ja asuimme kyllä hyvin tehokkaasti terassilla. Tässäpä siis ensi alkuun näytteitä siitä, miten uutta viihtymiskeskusta voi hyödyntää eri tavoin. Riehumisesta mami ei ehtinyt ottaa kuvia tai tarkemmin, ne kuvat oli sellaisia, että ei sieltä kyllä meitä löytynyt, meno oli sen verran vauhdikasta.
Muuten tunnelmia vappuviikonlopulta tässä - aurinkoa, lepoa, pesuhetkiä, päikkäreitä isukin kanssa... LOMAA ja IHANAA AURINKOA!.
Kun yöaika koitti, niin onneksi hätä oli lähellä, jopa kahden vaihtoehdon muodossa. Lämpöpuhallin toimii aina ja niin myös isukin villasukat!
Palvelijan lämmittävästä kainalosta nyt puhumattakaan...