keskiviikko 30. tammikuuta 2008

Tämä punnitus..

.. siitä punnituksesta ei siis näköjään pääse eroon, joten on vain sopeuduttava tilanteeseen. Kuten kaikki näette, niin valvon hyvinhyvin tarkkaan prosessin kulkua ja sitä, että mami varmasti äärimmäisellä varovaisuudella käsittelee lapsiani ja palauttaa heidät välittömästi minulle toimituksen jälkeen.

Seuraavaksi vielä kunnon poseerauskuvat kaikista vaakalta, esimerkillisen kauniisti osaavat kyllä olla vaakalla. Toisaalta, se on ihan luonnollista, koska kyseessä ovat minun äärimmäisen kiltit lapseni. No okei, jos ollaan ihan rehellisiä, niin lapsosten huomio taitaa täysin kiinnittyä siihen puhdistusaineen hajuun, joka vaakasta lähtee... Mutta ainahan saa toivoa kilttejä ja kuuliaisia lapsia:




Sisu on ensimmäisen viikon aikana tuplannut painonsa ja vauhti sen kuin kiihtyy. Onnea vaan mamille sitten, kun hänen vuoronsa tulee ruokkia tätä ahmattia! Simba ja Saaga ovat tulleet maltillisemmin, keskimäärin 10 gramman vuorokausikasvulla. Lapseni täyttivät siis tänä aamuna viikon! Onnittelut heille siitä. Viikko sitten näihin aikoihin oli hyvin erilaiset tunnelmat, nythän tää imetyskin menee jo ihan rutiinilla.

sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Saanko esitellä lapseni!

Makustelin tovin isukin ja mamin ehdottamia nimiä ja juu, ei ne ihan pöllöjä ole nimeämisessä. Lisäksi olen oppinut luottamaan siihen, että mami ja isukki ihan vähän lainaavat lapsiani, jos lapset silti pysyvät ihan kosketusetäisyydelläni. Mutta siis, lainaamiset tarvii tapahtua silti hyvin nopeasti ja mitään kuvaussessiota ei siis pystyyn pistetä (toim.huom. joten ei marinoita kuvien laadusta...). Mutta asiaan, saanko esitellä saapumisjärjestyksessä:

Esikoiseni, tuleva leijonakuningas, Redcheetah's Simba. Pienien alkuvaikeuksien jälkeen vauhdikkaammin eteenpäin. Paino käväisi miinuspuolella, mutta sitten lähdettiin onneksi oikealle kiihdytyskaistalle. Pienokainen kävi heikommasta liikkumisestaan huolimatta heti ensimmäisenä tervehtimässä ja hakemassa sisaruksensa laumaan mukaan. Parin ekan päivän aikana vähän myös oman tiensä kulkija eli menee mieluummin vapaalle nisälle kuin taistelee varatusta. Tarkkailee siis selvästi leijonakuninkaan elein laumaansa ja varmistaa, että muilla on hyvä olla. Tai toisaalta, antaa muiden tehdä työn, koska helpommallakin voi päästä eli mennä valmiille aterialle, niin kuin oikeatkin leijonaurokset tekevät =).


Toisena tullut, varsinainen sisupussi ja vauhtiveikko, Redcheetah's Sisu. Heti ensi töikseen maailmaan tultua lähti kohti pesän seinää välittämättä siitä, että istukka tuli siellä perässä pienenä painona. Menee juuri sille nisälle, mille haluaa, keinoja kaihtamatta. Ja jos ei yläkautta saa sisarusta irti nisästä, niin sitten voidaan kokeilla alakautta tai sivusta jyräten. Päämäärä on tärkein, ei se matka sinne. Ja juu, tää on se tuhatjalkainen energiapakkaus, joka mun kylkeä monotti. Tästä ei ole epäilystäkään. Kasvukäyrä ollut ensimmäisinä päivinä ihan omilla urilla sisaruksiin verrattuna.


Kolmantena, heti Sisun vanavedessä tullut kuopukseni, Redcheetah's Saaga. Tarunhohtoista ja erilaista hehkua turkissa jo heti syntymästä lähtien ja kiepsautti isukin heti syntymänsä jälkeen pikkutassunsa ympäri. Luonnollista näin, koska vain isukki oli todistamassa lisäkseni Saagan syntymää. Kävi jo kohdussa kovaa kisaa Sisun kanssa ja se matsi vaan jatkuu. Tarmokkaasti pistää vastaan velipojan nisänvaltausyritykset ja pari kertaa on onnistunut jo veljen kiepsauttamaan nurin. Tehokas etutassujen käyttäjä eli nisästä skabatessa "vatkaa" niillä kuin mikäkin tehosekoitin.



Ajan kuluessa katsotaan sitten, onko ensivaikutelma se, joka kertoo eniten, vai meneekö roolit ihan nurin niskoin. Nimet kuinkin on ja pysyy, ellei sitten satu käymäänkin niin, että tuli poika nimeltä Saaga...

perjantai 25. tammikuuta 2008

Väritrion päivän kohokohdat

Ihan en heti vielä suostu tähän yksittäiskuvaukseen, mutta tämän verran annoin periksi, että saatte nähdä lapseni ilman minua.

Minulle kerrottiin tänään nimiehdotukset. Mietin niitä vielä tovin ja kun olen lopullisesti nimet hyväksynyt, niin sitten saatte yksittäiskuvat nimien kera, sopiiko? Sitä odotellessa tällainen ruokailukuva, imuvoimaa löytyy...

Eli otsikon mukaisesti, lapseni lähinnä nukkuvat ja syövät, sekä tappelevat...

Viivi palasi kehiin



Hei vaan kaikille ja isosti kiitoksia kaikista onnitteluista myös minulta. Mamin höpinät (vähän outoja ne kyllä olikin...) saa taas siirtyä syrjään ja mä palaan paikalleni. Yllä on perheemme unihetki tältä aamulta, aika kiva kisukasa, vai mitä? Nyt maltoin hetkeksi jättää lapset pesään yksinään nukkumaan. Tosin koko ajan kuuntelen, mitä tapahtuu ja onko tarvetta käydä kurkkaamassa. Minä olen siis mami, tunne on aika hieno, tosin on siinä kovasti huoltakin. Mutta ylpeä olen lapsistani (ja lasteni isän osuudesta!).

Siitä synnytyksestä... haluaisin oikaista pari juttua. Ensinnäkin se, että kuka tässä sen koko odottamisen ja kantamisen hoiti??? Mami luulee, että se oli pitkällistä ja tuskastuttavaa vain hänelle. Just joo, olis itte hoitanut itselleen samassa suhteessa lisäpainoa ja tullut vasta sitten kommentoimaan. Sit se noiden pesähössötys, ihan mahdotonta. Mähän oli jo aikoja sitten päättänyt, että minun lapseni syntyvät isukin peitolle tai isukin peiton alle, molemmat kävivät mielessä. Tiistai-iltana yritinkin vaivihkaa kadota takavasemmalle, mutta pahus soikoon, kun mami kuuli mun rapsuttelun isukin peiton päältä ja kiikutti mut saman tien saunaan. Ihan epäreilua peliä! Ihan viime hetkillä yritin vielä viimeistä iskua ja mamin silmän välttäessä livahdin ihan h-hetkellä vielä kohti isukin peittoa, mutta taas jäin kiinni. Tosin siinä vaiheessa oli jo vähän kiire, sillä esikoisen jalat näkyivät jo... Eli meinas käydä nolosti niin, että punainen poitsu olis pudonnut käytävän lattialle. Tässä kohtaa täytyy kyllä antaa lisäpisteitä mamin nopealle reagoinnille.

Mitä sitten tulee tuohon ns. armottomaan valittamiseen...? Onko se jotenkin armotonta, jos noin joka kolmas minuutti kuitenkin kävin pesemässä mamin naaman? Ja jos synnyttävän äidin tahtoa ei noudateta pesän suhteen, niin vähemmästäkin alkaa marmatus. Oli muuten herttaista katsoa, kuinka mami nukkui puoli tuntia kodinhoitohuoneen lattialla ennen kuin aloin tuon nuolemis- ja kommentoimissession. Siihen se mami yritti pötkähtää kesken synnytyksenkin, mutta onneksi nousi nopeasti, kun kävin hakemassa hänet juuri ennen toisen syntymistä.

Itse h-hetket meni vähän niin kuin sumussa. Sen muistan, että Pacoa tuli manattua pariin otteeseen. Kyllä ne isät vaan pääsee helpolla, käydään vain nauttimassa ja muut saa tehdä kaiken työn, ja työtä siinä olikin. Eka tuli ihan jees, mutta sitten ne kaksi seuraavaa pistivät kilpajuoksun pystyyn ja tahtoivat tulla samalla kertaa. Siinä piti sitten harrastaa pientä kohdunsisäistä organisoimista, jotta sain ne nätisti jonooon. Tietty olihan se ekan tupsahtaminen vähän hämmentävää.. varsinkin, kun poitsu oli aikas vaisu. Onneksi joku sisäinen ääni kertoi, että nuoleminen ja kuonolla tökkiminen saattais auttaa ja niin vain auttoikin. Seuraavat kaksi olivatkin sen verran vikkeliä, että meinasivat karata ihan nuolemattakin.

Ainiin, siitä istukasta piti sanomani. Yäk... jos kerta mami ei sitä syönyt, niin miksi munkaan olisi pitänyt se syödä??? Ja mitä tulee napanuoriin, niin joku ilmeisestikin unohti kertoa synnytysvalmennuksensa jälkeen, että se olis pitänyt purra poikki. Toisaalta pitihän mamille jotain hommaa tässä jättää, muuten olis vallan tylsistynyt.

Nyt siis kohti uusia haasteita, kuten kasvatusongelmia. Sitä en muuten ymmärrä, miksi ihmeessä isukki tai mami käy kaksi kertaa päivässä nappaamassa lapseni johonkin laitteeseen. Himputti, eivätkö ne luota minuun kykyihini, häh?

Mami pyysi myös kauniisti, joska saatais lähikuvat lapsista. Harkitsen vielä sitä... Mutta hei, nyt pitää mennä katsomaan, että kaikki varmasti hengittävät.

torstai 24. tammikuuta 2008

Kiitos!!!

Tuhannet kiitokset kaikille onnitteluja lähettäneille!!!! On upeaa huomata, kuinka moni elää hengessä ja jännityksessä mukana. Meille on tullut viestejä niin sähköpostilla, tekstiviestillä kuin bloginkin kautta. Ja niitä on tullut niin tutuilta kuin vähän vierailtakin. Mamin kollegan Leenan viestissä oli oheinen runo, joka kuvastaa syntymän hetkeä ja sen hetken hienoutta:

"tänään on juuri oikea päivä muurahaisen lentää kuuhun
ja tehdä siellä sellainen taika
että namusia sataa suuhun"

Tänään oli tarkoitus esitellä jokainen lapsukainen lähikuvalla, mutta Viivi-emo oli asiasta eri mieltä. Punnituksenkin pitää tapahtua niin nopeasti, että siinä ei kamera pysy perässä. Saatikka sitten, että otettaisiin sellaiset "kukkana kämmenellä" lähikuvat... Yritämme huomenna uudestaan. Lisäksi Viivi yrittää palata huomenna kehiin ja kertoa oman versionsa synnytykseen valmistautumisesta ja sen kulusta. Tänään Viivi jo malttoi hetkeksi tulla katsomaan muun maailman menoa, mutta ei niin kauaksi aikaa, että olis ehditty juttua kertomaan.. =)

Tulevasta myös sen verran, että Viivin ja Pacon lapsista tulee Redcheetah's S-pentue. Viivihän on P-pentueesta ja Geri-äidillä kasvaa parhaillaan ihan mahtava TT-tiimi eli T-pentue. Katsotaan, tuleeko meiltä pahamaineiset SS(S)-joukot...

keskiviikko 23. tammikuuta 2008

Tunnelmat ensimmäisenä iltana

Pienten pentusten ensimmäinen päivä on kääntymässä iltaan. Viivi hoitaa lapsosiaan suurella rakkaudella ja pentujen punnitseminen onkin vähän haasteellista, sen verran nopsasti emo hakee lapsensa pois vaa'alta. Neljättä ei tosiaankaan tullut, eli masu vaan vähän hämäili ja hyvä niin... Viivi on meinaan aikas "hoikassa" kunnossa näin raskauskilojen karistua alle vuorokaudessa. Onneksi ruoka maistuu tuoreelle emolle erittäin hyvin, samoin vesi.

Karvalasten serkkujoukko: tuhannet kiitokset ihanasta yllätyksestä! Voimme kuvitella, että pentujen ollessa juuri tuossa iässä toivoisi ajan pysähtyvän... Erityisesti hilpeyttä aiheutti se verhon vetoleikki =) Mutta kaikkinensa, jo ne on lumoavia otuksia niin vastasyntyneinä kuin vähän isompinakin. Ihania serkku-herkkuja meillä, olisipa mukava nähdä. Lämpimät rapsutukset myös Pilville, sinulla on erittäin kauniita nuorukaisia siellä.

Tässä neljä kuvaa tältä päivältä... voi sitä äitiyden onnea, kun katsoo Viiviä pienten lasten kanssa.




Näiden kuvien myötä myös erityisrakkaat ja lämpimät terveiset lasten isälle eli Pacolle, teitte hienoja lapsia Viivin kanssa ja uskomme, että pentujen aikanaan esiintulevan luonteen myötä tämä mielipide vain vahvistuu!

Ne syntyi sittenkin!

Pitkällisen ja tuskastuttavan odottelun jälkeen maha alkoi sittenkin jakaantumaan. Pikaisesti päivitys Viivin väsyneeltä, mutta onnelliselta mamilta kaikille hengessä mukana eläneille (kiitos!!!) nyt ja yritän tänään vielä laittaa pari kuvaakin tänne.

Eli tapahtumat alkoivat viime yönä klo 02.00 armottomalla valituksella ja siitä reilun tunnin päästä myös työnnöillä. 23.1.2008 klo 03.38 näki päivänvalon Viivin esikoinen, punainen poika painoltaan 91 grammaa. Alku oli vähän tahmeaa, mutta kyllä se liikekin alkoi siitä löytyä pikku hiljaa pienen nuoleskelun ja tönimisen jälkeen.

Sitten alkoi odottelu ja odottelu ja odottelu....Tässä vaiheessa selvästikin aseteltiin syntymäjärjestystä uusiksi ja vasta 06.45 tuli seuraavat isommat supistukset ja työnnöt perään ja klo 07.00 putkahti todella terhakka riistapoika, myös 91 gramman painoinen.

Ja pian perään klo 07.35 tupsahti käytännössä ilman ennakkovaroitusta beige tyttö, syntymäpainoltaan 85 grammaa (tosin vaaka kertoi ensin lukeman 63 g ja se vähän säikäytti... onneksi huomasimme pienen miinusmerkkisen lähtöpainon). Myös tytteli oli heti tosi terhakka ja mönki nisälle velipoikien seuraksi.

Eli meillä on väritrio: punainen - riista - beige!!! Ja mikä herttaista, punainen esikoinen kävi heti miten tervehtimässä molemmat myöhemmin tulleet sisarukset.

Kaikkinensa synnytys meni hyvin. Viivi ei oikein vaan hokannut istukan perimmäistä tarkoitusta synnytyksen jälkeen, eikä myöskään sitä, mitä napanuoralle piti tehdä. Mami auttoi napanuoran nyrhimisessä, istukat mamikin jätti rauhaan... Myös isukki oli ansiokkaasti mukana synnytyksessä ja suurkiitos Ritvalle henkisestä ja muustakin tuesta ja avusta!

Nyt uusi perhe lepäilee synnytyspesässään ja näky on jotain sanoin kuvaamatonta ja vangitsevaa. Viivin elkeet ovat vielä vähän sellaiset, että siellä saattaa olla yksi tulokas vielä, mutta voi ne olla jälkisupistuksiakin. Kaikkinensa on erittäin rauhassa ja hoitaa todella antaumuksella pikkuisiaan.

Mami lähtee kartuttamaan puolen tunnin yöunisaldoa ja palaa linjalle illan suussa!

tiistai 22. tammikuuta 2008

Lattiaa kuuraamaan?

Mami uhkasi laittaa minut kuuraamaan lattiaa ja pesemään saunaa, jos ei kohta ala mitään tapahtumaan.. Se nyt vaan on niin hätäinen ja mitä se nyt sitten odottaakaan tapahtuvaksi, niin kyllähän minä jo kuurailen lattiaa, kun juoksen häntä kaarella ympäri taloa ja välillä kylkimyyryäkin kaarteissa. Mun masussa on muuten hurja mönkiminen ja taistelu käynnissä, itse asiassa välillä tuntuu jo siltä, että joku tulee massusta ulos ihan tuosta kyljen kautta...??? Ilmeisesti tuo mun syömä possu on vähän vauhdikkaampaa lajia, kun niin pistää masun poukkoilemaan =)

perjantai 18. tammikuuta 2008

Näin mamma hyppää..

... juu, mulle tuli yhtäkkiä sellainen tuntemus, että mulla saattaa olla vähän kiireitä tässä tulevina viikkoina ja leikin osuus saattaa ehkä jäädä vähän vähemmälle. Tämän sisäistettyäni olenkin yrittänyt leikkiä vähän varastoon. Olin hypyissäni vaan niin nopea, ettei noi oikein ehtineet asetella kameraa siihen parhaaseen mahdolliseen asentoon, joten kuvat ovat enemmän tai vähemmän "pimeitä" ja vähän sinne päin... Idea käynee kuitenkin selville eli miksi mahan pitäisi estää pitämästä hauskaa?


Noi ihmiset olivat hieman ihmeissään ja loinkin heihin sellaisen vähän paheksuvan katseen, että älkää suottaa luokitelko mua miksikään vanhukseksi tai jotenkin muuten rajoittuneeksi vain sen takia, että masu on vähän kasvanut.

Okei, ei siinä kahdella jalalla kauaa voinut seistä, sen verran se paino kuitenkin tuntui..

Sit mitä tulee siihen edellisellä kerralla mainitsemaani "kissa ja hiiri" -leikkiin, niin mami pelasi ihan epäreilua peliä ja siksi en vielä voi millään tunnustaa hävinneeni. Hän nimittäin leikitti mua samalla ja höynäytti niin mut ylhäältä otettuun kuvaan. Onneksi sekin meni vähän epätarkaksi, joten siksikin se hylätään leikin tuloksesta. Eli mä johdan vieläkin!!


Tässä masuprojektissa tuli muuten ihan uusi käänne, nimittäin mami ei lähtenytkään tänään aamulla sinne jonnekin, missä hän yleensä päivät luuhaa. Ja näin olin ymmärtävinäni, että myöskin ensi viikon on mun seurana. Ihan jees, toivottavasti palvelu on erinomaisen hyvää ja voin vähän niin kuin lomailla.

keskiviikko 16. tammikuuta 2008

Miten masun kanssa voi nukkua

Lupasin vähän kuvakoostetta siitä, kuinka masun kanssa on tullut toimeen muualla kuin vain siellä saunatyynyn päällä. Ensiksi pientä tilannetietoa, painoa minulla oli maanantaina noin 3,6 kg eli nousua lähtötilanteeseen on 1,3 kg, ei hassummin siis. Tiputtelua olen jatkanut, mutta edelleenkin olen erittäin virkeä (kuulemma liiankin leikkisä...) ja syön hyvin. Sitä inhaa kuumemittariakaan ei ole onneksi näkynyt.

Ensimmäisenä kuva siitä, miten uni maistui ihka uudessa pesässä (joo, pesälle ei kannata antaa kauneuspisteitä... jos olisin itse päässyt suunnitteluun mukaan, olisi värimaailma ja pintamateriaalit olleet jotain ihan muuta... mutta kun ei mun mielipidettä ikinä mistään kysytä...). Mutta kuten näette, uni tulee oikein hyvin. Osallistuin pesän pehmustamisen testaamiseen hyvin tiiviisti, jolla varmistin juuri oikean kerrostuman eri materiaaleille. Eilen mami vielä viritteli siihen lisäpehmusteita ja jo vain kelpasi yöllä siinä köllötellä.

Edelliseen vielä liittyen, onneksi olen niin sikeäuninen ja en näe painajaisia jokseenkin kummallisista seinistä.... Nyt pesä on sijoitettu mun ehdottomaan lempparihuoneeseen Pacon käynnistä lähtien eli saunaan. Ilmeisesti noilla on toiveissa, että jotenkin ottaisin sen mun vakipaikaksi tässä viikon sisällä... Noh, katsotaan nyt, miten siinä käy.

Sitten toinen aika jännä paikka, nimittäin kulmasohvan nurkka ja se ihana tyynykasa siinä nurkassa. Sinne on hyvä piiloutua joko kokonaan pienen masun kanssa tai sitten nyt isomman masun kanssa nukkua sellaisessa puolittain istuvassa asennossa, missä masu ikään kuin vajoaa tyynyjen sisään.


Mamin etumuskin täyttää harvoin ja valittuina hetkinä ne kriteerit, jotka levähdyspaikalta nyt olen vaatinut. Isukki on siinä paaaaaaljon parempi ja yleensä olenkin huristelemassa isukin hellässä huomassa ja voih ja aah, kun isukki hellästi rapsuttelee mua mahasta. Ekstaasiin.... Mutta siis, kyl tääkin menettelee isukin puuttuessa.


Tässä sitten saunatyynyn ja isukin lisäksi topkolmen joukossa oleva kolmas paikka eli puukori takan ääressä, mikäli puukori on tyhjä ja mikäli takassa on tuli. Tässä on hyvä köllötellä kyljeltään ja antaa lämpöhoitoa masussa asustaville.

Tosin tässä kohtaa en voi olla kommentoimatta sitä, että kyljellään ollessani mami yleensä tuijottelee ihan haltioissaan mun masua ja sen liikehdintää. Kyllä minäkin mieluusti tuijottelisin sitä, kun JONKUN MUUN masua ja kylkiä monotetaan useamman jalan voimalla sisältä päin. Varsinkin tuossa mun vasemmassa kyljessä tuntuu olevan joku tuhatjalkainen energiapakkaus. Jos saan joskus tilaisuuden vaihtaa pari sanaa tämän tyypin kanssa, niin pieni kehityskeskustelu ja käytöskoulu on kyllä paikallaan.

Mikäli puukori on täynnä, niin sitten yleensä asetun siihen näin tai sitten vielä rennommin kuten edellisessä päivityksessä oli esimerkki:


Myös meidän olohuoneen matto on ihan jees. Siinä voi köllötellä myös kyljeltään, mutta yleensä olen kyllä erinäköisissä massu mattoa vasten olevissa sammakkoasennoissa, kuten alla. Välillä jalat ovat harallaan ja välillä yritän kannatella itseäni jaloilla. Silloin on vain vähän hankala nukkua.

Tässä kylkiasennossa on se huono puoli, että matto ei anna riittävästi periksi mahalle ja tulee tällainen räjähtämäisillään olevan ilmapallon tuntuinen olo.

Mutta siis, päivä menee hyvin nopeasti keksiessä mitä erilaisimpia asentoja... Iltaisin meillä on muuten sellainen mamin "kissaksi ja hiireksi" kutsuma leikki, jossa mami yrittää kamera kädessä tulla mun perässä ja ottaa ylhäältä päin kuvaa mun masusta ja minä joko kipitän piiloon tai sitten pötkähdän nukkumaan. Se on hauskaa ja toistaiseksi olen käytännössä voittanut tämän leikin, kuten kuvista näkyy =)

maanantai 14. tammikuuta 2008

Valmiuden testaus

Päätin viikonloppuna testata huoltojoukkojen valmiustasoa... Aloin lauantaina vähän tiputtelemaan tuolta peräpäästä ja jatkoin sunnuntaina sitä niin, että sitten piti jo kutsua apuja paikalle. Ritva-tädin mukaantulo jo rauhoitti tuota lähintä huoltajaa ja kiitos myös Pilvi-siskon lähipiirille, vastaavat jaetut kokemukset estivät kauhukuvien valtaamisyrityksiä!

Testauksen tulos oli siis se, että valmiustaso on kohdillaan ja itse asiassa vähän turhankin kohdillaan näin jälkikäteen ajatellen... Se kuumeen mittaus oli kirjaimellisesti ihan pepusta. Mutta ilmeisestikin vähän niin kuin kerjäsin sitä (toim. huom. kuumetta ei onneksi ollut). Lisäksi kuulin sellaisia lausahduksia kuin "tulppa peppuun" ja "jalat ristissä istuminen". En ehkä välttämättä haluakaan tietää, mitä ne tarkoittavat, mutta eilen jätin kyllä hyppimiset vähän vähemmälle, josko se auttaisi.

Seuraavaan päivitykseen tulee kuvakooste erilaisista nukkumisasennoista silloin, kun masu on päässyt paisumaan. Tässä esimakua siitä, kuinka rennosti voi ottaa.

Kunnianosoitus

Mä sain Perditan jengiltä tällaisen!!! Ihan uskomattoman hieno juttu ja piristys erityisesti mamille aina niin ankeaan maanantai-aamuun..


Tän toimintaohjeet ovat tässä:
Palkinnon saa jakaa eteenpäin kymmenelle henkilölle, joiden blogit tuovat iloa ja inspiraatiota ja saavat olon tuntumaan mukavaksi blogimaassa. Valituille voi jättää kommenttilaatikkoon viestin asiasta.
(The award rules say: “Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times.”


Minä en tätä jaa kymmenelle, vaan tarkkaan ja harkitusti valitulle porukalle ja jätän loput odottamaan... =) . Lisäksi otan ehkä vähän erilaisen kannan kommentteihin.
Eli ensimmäisenä kiitos ja kiitos samoin:
http://www.kissanpaivia.com/perditanjengi/ : jos joku, niin tän porukan palvelusväki jaksaa ja ei voi kuin kadehtia sitä aktiviteettien määrää, mitä jengille tarjotaan ja kuinka palvelusväki jaksaa myös jakaa kuulumiset niin aktiivisesti! Jos hylätyt kissat saisivat joskus kokea murto-osankin tästä huolenpidosta...

http://karvalapset.blogspot.com/: rakas Pilvi-sisko, suuri taistelija ja suuri voittaja, monelle palvelusväen edustajallekin esimerkki, jollaista ei toista löydy! Ihan pienistä ei kannata valittaa, saatikka lannistua. Upeaa, että neljä pientä lapsukaista on kasvamassa ja sitä kautta levittämässä "Pilviluonnetta" eteenpäin.

http://tassunjalki.blogspot.com/: Pilvi-siskon tukijoukko, jonka toisista välittämisen ja rakkauden kissoja kohtaan voi aistia kauempaakin. Juuri eilenkin saimme sen kokea puhelimen välityksellä, kokemusten jakaminen rauhoitti!

http://www.starstrucks.net/: ei varsinaisesti blogi (sallittaneen....), mutta loikka venäjänsinisten puolelle. Aku-serkun kasvatuskoti, jossa Akun pieni tyttö saa parhaillaan ensieväät elämänsä taipaleelle. Tätä kautta on pieni liekki alkanut Akun myötä kytemään myös venäjänsinisten suuntaan...

sivusto "Redcheetah's" : pientä painetta... sitä odotetaan...

Viisi huomionosoitusta jää siis vielä odottamaan... tarkkailemme aktiivisesti, kuka ne ansaitsee... =)

keskiviikko 9. tammikuuta 2008

Jokaisen odottavan mamman lisävaruste

Edellisen päivityksen kommenttikenttään kävin jo tästä vihjaisemassa, mutta siis vinkiksi kaikille odottaville kissamammoille... SAUNATYYNY!! Se on niin ergonomisesti muotoiltu, että paisuneen masun masuasukkeineen saa näppärästi asetettua siihen keskiosaan niin, että kaikilla meillä on hyvä olla: masu saa olla rauhassa joko osin tai kokonaan kuopassa ja minä en paina sitä eikä masu paina minua! Suosittelen lämpimästi!

torstai 3. tammikuuta 2008

Isot kisut esittäytyy

Lupasin kuvia isoserkuista, joten jos isot kisut pelottaa, niin nyt kannattaa sulkea silmät...

Aloitetaan tässä sarjassa meidän pienimmästä isosta serkusta eli Afrikan villikissasta. Se on oikeasti tässä kuvassa, mutta on yhtä näppärä piiloutumaan kuin meikäläisetkin. Isukki ja mami pyysivät kertomaan, että muistuttaa varsin paljon erästä tiettyä a-alkuista vikkelää tutumpaakin kissarotua.. =) Vähän on isompi ja ennen kaikkea välttelee ihmisiä "jonkun verran" enemmän, mutta muuten väritys ja profiili oli kummallisen tuttu. Oli kuulemma harvinaista, että oli kahteen otteeseen ylipäätänsä näyttäytynyt.

Sitten siirrytään sarjassa eteenpäin eli gepardi. Tämänkin suhteen oli tapahtunut ihme alueella, koska oli satanut kuin e:n p:stä ja alueella liikkuu erittäin vähän gepardeja ja silti isukki ja mami olivat onnistuneet bongaamaan 9 gepardia samana aamuna! Safariauton kuljettaja sekä jäljittäjäkin olivat ihan ihmeissään näkemästään.

Ja taas askel asteikossa ylöspäin... eli leopardi. Tässä on kyllä sitä jotakin. Ja jos joku, niin myös tää veikkonen osaa piilosilla olon ja myös jälkien jättämättömyyden taidon!

Itse kuningas ei esittelyjä tarvitse:

Niin minäkin rakastan sinua....

Mammat ruokalevolla, osaavat ottaa ihan yhtä rennosti kuin meikäläisetkin. Lapsoset oli kuulemma viety "tarhaan" oppimaan, kuinka käyttäydytään, kun mamit lepää. Eli ne oli tylysti piilotettu ja käsketty pysymään siellä. Tää käskytyksen taito tarvii opetella kyllä itsekin, jos alkavat käydä hermoille.

Lisäksi isukki ja mami olivat käyneet gepardien suojelupuistossa, jossa olivat päässeet tutustumaan 7 kk:n ikäisiin gepardinpentuihin ja 2,5 vuotiaaseen aikuiseen poitsuun. Karva niillä oli ollut kuulemma tosi karhea eli ei mitään mahiksia meikäläisten rinnalla kilpailla turkin pehmeydestä! Katsokaa nyt noiden ilmettä, vähemmästäkin voisi tulla mustasukkkaiseksi!!! Jos tuon olisivat vielä roudanneet mukanaan, niin kyllä olisivat saaneet kuulla, kuinka minä olisin sen ajanut pihalle ja pian! Ärrr!!!

Tässä siis kaksi pentua, joita oli kaikkiaan ollut neljä ja sen perään sitten ison poitsun lähipotretti.


Ja osaa ne isot serkutkin merkitä, mitkä katokset kuuluu itselle..

No, tällaista siis tälla kertaa. Osoittaa muuten sen, ettei se omena kauas ole esihistorian puusta pudonnut, ihan niillä on samat elkeet kuin meillä vähän kooltaan pienemmillä kissoillakin. Egon suuruus on sitten ihan jotain muuta... Seuraavalla kerralla taatusti kuvia minusta, eihän tämä muuten mikään minun blogini olisikaan! Olisko muuten vinkkejä siitä, mikä asento olis nukkumiseen paras? Alkaa meinaan ottaa toi maha vähän päähän, kun ei kunnon asentoa meinaa millään löytyä..

Pilvi-tädin terveiset välitetään heti miten vauvoille ja hurjasti tsemppiä sinne teille! Siskoni on kivunnut ehdottomasti samalle jalustalle Geri-mamin kanssa, kun puhutaan minun esikuvistani ja kissoista, joita kunnioitan ja arvostan sekä rakastan yli kaiken! Ja kiitos kaikille muillekin joulu- ja muista toivotuksista!