Tunnustus

Saimme tunnustuksen Helmiltä! Kiitos Helmi, olemme kovin otettuja!!!


Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Aloitetaan kertomalla kahdeksan todellakin satunnaista asiaa meistä niin, että neljä ekaa menee Säpsylle ja neljä vikaa minulle.
1. Syön roskia (vaikka ei mua pidetä edes nälässä, mutta kun se on kivaa)
2. Tykkään siitä, kun minua taputetaan pepun päältä.
3. Minun korvistani lähtee hurja räpsytys-ääni, kun heilutan päätäni eli korvani ovat kaiketi aika isot ja notkeatkin.
4. En koskaan peitä pissaani (noloa ehkä, mutta kun on niin kiire seuraavaan touhuun).

5. Kellahdan palvelijan sylissä aina yllättäen selälleni ja olen ollut ilmeisen onneakas, kun toistaiseksi joka kerta minut on saatu kiinni ja en ole pudonnut sylistä pois.
6. Suutun kamalasti, jos valjaat laitetaan uloslähtiessä ensin Säpsylle ja vasta sitten minulle.
7. Minulla on noiden mielestä hassu tapa nuolla papan sormia sen jälkeen, kun pappa on käynyt tupakalla.
8. Osaan avata ovia.

Me jaamme tunnustuksen eteenpäin siten, että se menee yhteensä 8 kisukaverille. Palvelijat saavat sitten päättää, miten toteuttavat tunnustuksen.
1 - 3: Lulu, Lea ja Lotta
4 - 6: Pilvi, Morris ja Santtu
7 - 8: Miss Marple ja Columbo

Lisäksi bonuksena Ritva-täti voisi kertoa Redcheetah's kissalasta kahdeksan satunnaista asiaa!

Aamuhetki kullan kallis

Meillä on isukin kanssa aina aamuisin tehdään yhdessä kivaa -hetki. Me nimittäin luetaan sanomalehti aina yhdessä! Säpsyn ja mun mielestä kyse on yhdessä tekemisestä, mutta isukki on välillä eri mieltä, eikö olekin erikoista? Mitä pahaa tässä voisi olla? Eikä silläkään väliä, onko lehti pöydällä, lattialla tai tuolilla, me menemme aina isukin kanssa sitä hyvin tarkkaan lukemaan. Ja jos isukki yrittää lukea sitä ns. ilmassa eli käsissä, menemme sitten isukin ja lehden väliin syliin lukemaan sitä ja heiluttelemme tassulla lehteä. Meille tämä yhteinen aamuhetki on oikeasti tosi tärkeä juttu!

Erilainen lähestymistapa

Siinä missä Säpsykkä menee ns. tuulta päin vaarojen uhatessa, otan minä tällaisena harkitsevaisempana tapauksena erilaisen lähestymiskulman asiaan. Peppu piiloon vaan, sillä ongelmat välttää, eikö? Nojoo, enhän mä mikään nössö ole! Ja kyllä se poispelottava laserkatse onnistuu täältäkin, nih! Täältä on hyvä tehdä yllätyshyökkäyksiä, toisin kuin kajarin päältä! Ja sitä paitsi, täällä on lämminkin!

Vastaisku vierailijalle

Säde ilmeisestikin otti vierailija-haukan tosisssaan ja alkoi harjoittelemaan uskottavia "vihollisasentoja". Kyllähän tämä kaukaa katsoen voisi vaikka haukasta tai erityisesti pöllöstäkin mennä. Mami sitä paitsi kutsuu Sädettä muutenkin pöllöpääksi, kun sen pää kiertää niin hyvin ympäri... eihän Sädettä muuten pöllöpääksi kutsuttaisi... ;-). Ja tätä laserkatsetta nyt säikähtäisi se kettukin, vai mitä mieltä olette?

Vierailija

Olemme monen kisukaverin blogeista saaneet viime viikkoina lukea vierailijoista, jotka ovat tehneet tosi läheistäkin tuttavuutta kisukavereidemme reviirille. Näin meilläkin ja lisäksi se kesäinen citykettu oli meillä käymässä. Mutta se, miksi mami on erityisen tarkkana meidän ulkoilun suhteen ollut, on taas ilmoittanut olemassaolostaan. Tässäpä siis syytä sille, miksi jäimme häkkiolennoiksi, kun mami ei pystynyt koko aikaa olemaan meidän lähistöllä pihalla. Inha koukkunokkahan yritti hyökkäillä jokunen vuosi sitten meidän kimppuun ihan enemmänkin, mutta on nyt pitänyt vähän enemmän etäisyyttä, kunnes siis nyt. Toki tuo kuvassa oleva otus ei ole se suurin vaara, mutta kuten sanotaan: mitä isot edellä, sitä pienet perässä... Katsokaas kun naapuripellolla tämän nokkaeläimen "isoserkku" veti antaumuksella pulupaistia massuunsa, niin siinä vaiheessa mamilla nousi taas niskakarvat pystyyn. Puluhan ei lopun perin ole kovin paljoa ainakaan meikäläistä pienempi... Eli kaiken kaikkiaan mamilla on varmasti ihan hyvä tarkoitus, vaikka se ei aina tunnukaan siltä.

Häkkiolennot

Kyllä on tosi reilua nauttia pihalla ja touhuta mukamas omia juttuja, kun meidät jätetään tänne häkin toiselle puolelle. Syystäkin mami tunsi piston sydämessään nähdessään meidän ilmeet tässä kuvassa. Ihan turhaa tekosyiden keksintää se, että oli mukamas sellaisia touhuja, että ei joutanut meidän kanssa olemaan saatikka vahtimaan, ettei haukka/kettu tms. luontokappale tule liian lähelle meitä. Pah, huonoa palvelua se vaan on, kun ei osaa priorisoida meidän tarpeita edelle.

Siis ihan varmasti nytkin menetimme ainaskin kymmenen herkkuöttiäistä. Mäkin näen niitä kerralla jo vaikka kuinka monta...