maanantai 29. syyskuuta 2008

Sukukokous

Meillä oli vähän ruuhkaa tänä viikonloppuna. Toisin sanoen, meillä oli sukukokous, kun mun oma emoni Geri, veljeni Herra-Paroni ja isotätini Elea olivat meillä kylässä. Niiden omassa kotona oli kuulemma muutto käynnissä ja siellä ei tarvittu työnjohtoa enempää kuin jo oli käytettävissä. Vähän kyllä tätä ihmettelen, sillä mistä muka parempaa työnjohtoa olis saatavilla kuin mitä me kissat olemme? No, itsepähän noi palvelijat kärsivät päätöksestään, kun koko muutto kuitenkin menee ihan sekaisin ilman kunnon työnjohtoa. Niin, siis sukukokous tuli koolle lauantaina ja kovin oli ruuhkaa ajoittain esim. terassilla. Terassista enemmän myöhemmin, mutta se on ihana, kun sinne tuli lasitus! Sieltä ei malttaisi lähteä millään pois ja sinne oli sukukin kokoontumassa koko ajan. Ei me ihan niin tiivisti oltu kimpassa kuin silloin aikanaan, kun vielä asuin emoni luona. No, ei sentään niin pahojakaan sukuriitoja ole päässyt syntymään, että oltais toistemme kimppuun käyty. Lähinnä sellaista aikuismaista keskustelua sopivan välimatkan päästä. Toi mun täti on muuten aikas haka ruokailemaan, kuulemma saisin mallia ottaa! Tässä kuva minun hyvin itsetietoisesta ja arvonsatuntevasta Elea-tädistä: Ja kuten kuvasta näkyy, niin terassi oli Eleallekin mieleen, ja kenellepä ei olisi siinä auringonpaisteessa ollessaan. Ja mitä tulee arvonsatuntevaan, niin sillä elämänkokemuksella, mitä Elealla meihin verrattuna on, niin saa ja pitääkin arvonsa tuntea! Minäkin annoin ihan suosiolla yläkerran lempparikaiteen Elean käyttöön.

Sitten on vuorossa oma, upean kaunis emoni, Geri. Kovasti on kuulemma Geri siirtänyt ulkonäköään mun välityksellä tyttärentyttärelleen Siirille ja joo'o, näin on. Ehkei kuva ihan täysin sitä kerro, mutta luonnossa enemmänkin. Entäs sitten veljeni, Herra-Paroni. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että nyt oli aika painua talviunille. Tai sitten hän saattoi myös aavistaa muita paremmin sen, että kotiin mentyä edessä on niin paljon uutta ja ihmeellistä sen muuton jäljiltä, ettei sitten kyllä pitkään toviin ehdi unesta haaveillakaan!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Vau, vähänkö on kivaa, ku teillä käy sukulaisia ja muitakin kisuystäviä kylässä! Mulla ei ikuna käy, ainoastaa se yks musta rakki aina välil käy! :( Tääl maalla kyl meidän naapuris asuu kisuja, mut ne ei tuu koskaa pihalle tutustuu! Tai nooh...täytyy myöntää etten mäkään oo nyt kovin paljon ulkoillu, ku meinaa noi luonnonäänet vähän pelottaa, ku oon tottunu kaupungin erilaisiin ääniin. ;)