Pari päivää tämän jälkeen alkoivat tapahtumat sitten vyörymään... ja meille saapui Ritva-täti kylään. Olishan se pitänyt arvata, jollei lääkärikeikkaa, niin sitten näyttelykeikka. Ei muuta kuin katti kainaloon, boxiin ja kohti satamaa. Jouduin siis taasen ihan ulkomaille asti. Mami oli satamassa odottamassa ja pian olimmekin jo laivassa ja matkalla kohti Tallinnaa. Välillä yritin muistuttaa olemassa olostani ja siitä, että paikat puutuu boxissa, mutta eipä tuolla tulosta tullut. Onneksi matka meni nopeasti ja hups vaan, olimme hotellissa ja pääsin jaloittelemaan. Huone oli hetkessä haltuunotettu ja todettu siedettäväksi ja eikun välipalan kautta päikkäreille. Jo tässä vaiheessa tiesin, mitä tuleman piti, mutta nyt keskityin vain lepäämään. Lauantaiaamuna mä olin tätä mieltä näyttelyyn lähtemisestä – tervetuloa vaan hakemaan mut täältä sängyn alta.


Tuomarina meillä oli jo moneen kertaan koettu Jarmo Räihä ja tässä Markus Wikströmin ottama kuva arvostelusta ja ilmehan kertoo kaiken - tää on taas tätä...





Lauantai-iltana noi katosivat jonnekin syöpöttelemään ja mä pääsin Jaanan luokse hoitoon – meillä oli nii'in kivaa! Olinkin hieman närkästynyt, kun mami sitten yöllä kävi mut kaappaamassa Jaanan viekusta omaan huoneeseen. Kiitos Jaana vielä kerran!
Kotimatka sitten vähän muuttui, kun tuuli perui pikkupaatin kulkemisen ja siirryimme sitten kerralla todella isoon laivaan! Vähän mua aluksi ihmetytti se ihmisvilinä, mutta äkkiäkös mä totuin siihen ja ylväästi GIC-arvonimen mukaisesti tsuumailin porukkaa välillä mamin ja Ritva-tädin sylissä ja välillä heidän välissä. Home sweet home – se on totta ja olipa ihana tulla kotiin ja omiin tuttuihin unipaikkoihin. Kyllä on Säteen silmät olleet lautasen kokoiset, kun olen tapahtumista kertonut. Säde on jotain yrittänyt piipittää, että isukki on sitä hemmotellut, mutta sillä nyt on tapana aina vähän liioitella.. kai?
10 kommenttia:
Onnittelut hienosta saavutuksesta. :)
Vau,hienoa!
ti onnea!!
Siiri ja Saaga lähettävät ison onnittelupusun äidilleen ja ovat kuulema hänestä kovasti ylpeitä!
Paljon onnea Suurelle Kansainväliselle Herkkusienelle!
Onnea!! kuules mami, tästä kunniasta ei ihan pienellä määrällä katkiksia selvitäkkään.
Kyllä sinä Viivi vaan olet NIIIIIN KAUNIS! <3 Suuret aplodit ja onnittelut valmistumisesta.
Kuva, jossa olet sängyn alla valkoiseksi lepakoksi tekeytyneenä on mahtava. Täytyykin kokeilla samaa, jos ihmiset yrittävät jotain salakavaluuksia juonia.
Onnittelut vielä kauniille ladylike-Poudalle! Ja kylläpä ne kioskikuoharit maistuikin... kiitos vielä! :-)
p.s. Kyllä tuo Pablokin illalla jotain supatteli korvaan kauniista abyleidistä ja vähän oli pettyneen oloinen, kun ei tätä enää sunnuntaina treffannutkaan... ;-)
Suuronnittelut Neiti Marplen ja Columbon tädiltä ja sedältä :0)
Onnittelut valmistumisesta.
Isosti onnea kauniille Ladylle!
Lähetä kommentti