torstai 12. marraskuuta 2009

Nopeat syö hitaat...

... tai ehkä ennemminkin nopeat jättää hitaat ilman herkkupaloja. Tämän mä sain karvaasti kokea - jälleen kerran. Vaikkakin, mun ruokahalu on kohentunut selvästi leikkauksen jälkeen ja olen oppinut ruuan kerjäämisen jalon taidon, niin silti tämä perusharkitsevuus on vielä jäljellä.

Ja mitä sitten tapahtuikaan? Myös meillä oli kylässä - ns. viimeisellä visiitillä - varsin herkullisen näköinen öttiäinen. Mami oli onnettoman hidas ja ei ehtinyt ikuistamaan sitä tosi asiaa ja FAKTAA, että MINÄ näin sen ennen Sädettä. Kamera on tietenkin mamin käsissä vasta siinä vaiheessa, kun Säde sitä tutkii. Öttiäinen oli kaikkinensa varsin vilkasliikkeinen ja hetkessä oli vaihtanut sijaintiaan jo korin toiselle puolelle - Säde salamana perässä. Mutta sitten - sitten se tapahtui! Öttiäinen pomppas suoraan mun jalkojen juureen ja kas vain - ateria oli siinä kuin tarjottimella. Ja sit, just joo. Jostakin takavasemmalta tulee tuulispää ja nappaa sen herkun mun nenän edestä. Ilme kertokoon mielipiteeni asiasta.... Ja sitten se kehtaa vielä maiskutella. Toivottavasti saa edes mahanpuruja siitä mönkijästä. Kovin on yrittänyt vikistä, että todistusaineiston mukaan hän näki sen ennen minua. Mami, sen kerran kun sitä kameraa olis tarvittu oikeasti, niin et sitten voinut liikkua yhtään nopeammin???

3 kommenttia:

Ritva kirjoitti...

Voi sinua Viivi :-)... Aina se Säde ehtiikin ennen kuin ajatuksesi ovat valmiit toimintaan.. Onneksi tuolla ilmeellä saa pidettyä nöyrät palvelijat entistä palvelualttiimpina ;-).

Anonyymi kirjoitti...

Noin käy aina myös meillä!
Minä pyydystän ja Siirin ronti tulee syömään. t-Saaga

Karvalapset kirjoitti...

On se niin VÄÄRIN!!!!! *angst*