Terassikausi on todellakin avattu

Loma loppui - loma loppui, vaikka ei meistä kukaan sitä oikeasti olis halunnut, ainakaan vielä. Se kyllä todellakin pitää paikkansa, että kun on kivaa, niin aika kuluu kuin siivillä. Noilla oli kuulemma ollut ihan huisin kivaa Pekingissä ja kaupunki oli ollut äärimmäisen positiivinen yllätys, no kiva heille se sitten. Mutta kivaa oli meilläkin Raija-tädin luona - suuren suuri kiitos jälleen kerran! Kun noi tulivat hakemaan meitä, yritin mennä viltin alle piiloon, mutta ei se oikein onnistunut, olin vissiinkin liian hidas. Vähän piti perinteisesti mököttää kotona, mutta jo sitten ekana yönä oli pakko antaa periksi ja ryömiä mamin kainaloon peiton alle huristelemaan ja Säde tuli lämmittämään mamin niskaa. Oli meillä vähän ollut ikävä heitä..

Viittasimme edellisessä postauksessa siihen, että terassikausi on avattu. Näin todella on ja ai että se tuntui hyvälle. Se todella antoi toivoa siitä, että ehkä tämä talvi joskus loppuukin, vaikka sunnuntaiaamuna olikin tyly yllätys odottamassa uusiutuneen lumipeitteen muodossa. Tässä vähän ensimmäisiä tunnelmia terassilta - tätä lisää ja PALJON, eikö totta? Ja lopuksi Säteeltä varoituksen sananen: vaviskaa kaikki pihan pikku- ja isot pedot: olen kerännyt koko piiiiiiiiitkän talven voimia ja kohta tulen taas näyttämään, ketkä tämän pihan valtiattaria ovat. Nauttikaa vaan viimeisistä hetkistä, kun vielä pystytte meille ikkunan takaa ilkkumaan, kohta tilanne todella muuttuu! Nih!