Noniin, tähän Säteen hanimuunkuvien väliin vähän muutakin asiaa - ennakkotiedoista poiketen. Mä olen nimittäin ollut mamille äärimmäisen vihainen.
Tässä viime vuoden elokuisessa postauksessa mami kirjallisesti julisti näin: "Lisäksi mami lupasi, että pääsen eläkkeelle näyttelytouhuista. Olin niin kiltisti viimeisessä näyttelyssäni, että mami ja Ritva-täti jo höpöttelivät, että vieläkö pitäisi näyttelyuraa jatkaa, mutta onneksi nyt pitivät lupauksensa ja sain sunnuntaiksi jo vapautuksen näyttelyhössötyksestä. Jostain optiosta sitten leikattuna puhuivat, mikä lie leikattu optiokuponki, nyt en siitä jaksa stressata." Tämän option tarkoitus valkeni hyvin karvaasti viikko sitten sunnuntaina ja mami raahasi minut Rurokin näyttelyyn ja ekaa kertaa kastraattiluokkaan. Mä olin suoraan sanoen järkyttynyt saamastani kohtalosta. Eipä sillä, näytelmät meni hyvin ja sain paljon tuomarilta kehuja. Tosin väitti, että minulle oli hieman extraa kertynyt massuun - juupajuu, katsois vaan omaa massuansa ennen kuin noin alkaa toisille sanomaan! Mutta siis, tykkäsi ihan valtavasti ja kehui kauniiksi - olikos tuo nyt yllätys. Tuomarin parhaan valinnassa jäimme kakkoseksi venäjänsiniselle, joka voitti lopulta koko kategorian eli käytännössä kai mä olin siis kategorian kakkonen - noin niin kuin savolaisittain ajateltuna.. hehehe. Nojoo. Mua ikuistettiinkin useampaan otteeseen - tässä ensin Markus Wikströmin ottamat kuvat:
Ja tässä puolestaan Pekka Savolaisen ottamia kuvia.
Kuten kuvista näkyy, niin kiukkuni mamia kohtaan ei ihan peittynyt edes arvostelupöydällä. Mutta mikä kivaa, niin naapurihäkissä oli Violan "pikkusisko" Lootus eli Silkkihienon Surya Lyra. Neiti oli niin kaunis ja äärimmäisen kiltti ja hyväkäytöksinen. Pyydänkin nyt Lootukselta ihan julkisesti anteeksi, kun taisin sulle kerran ärähtää niin, että sun piti pistää pää ihan palvelijan jalkojen väliin. Ei se sun vika ollut, ärähtelyt oli tarkoitettu mamille!
Sitten pikapäivitys Siirin lapsosiin. Siellä on kasvettu ihan hurjaa vauhtia ja viimeisimmät painot ovat 251 g ja 219 g. Kerrastaan hienoa siis! Myös silmät ovat auenneet ja kovasti odottelemme tuoreita kuvia kenties tännekin julkaistavaksi, kunhan valoa on riittävästi ilman salamaa ottamiseen.
Tosin hyvin fiksuina kissoina tiedämme, että välillä pitää myös muistaa suojautua auringolta ja sellaiseen käy oikein hyvin esim. matto.
Noi ovat monesti todenneet, että Säde matkii mua ihan kaikessa (se kyllä pitää paikkansa ja on välistä kohtuullisen rasittavaa...). No kylässäpä tyttö hämääntyi sen verran, että erehtyi luulemaan puista kissaa minuksi..?? Liekö liika lämpö vähän pehmentänyt näkökykyä. 
Ja ettei meistä vaan höpötellä kylässäkään mitään vääriä tietoja, niin toki tämä laadunvalvonta pitää muistaa suorittaa aina - ajasta ja paikasta riippumatta.
