Perjantai-illan odotus

Niin, aloin tosiaankin reilu kaksi viikkoa sitten pitkähkön odotuksen jälkeen kajauttelemaan kutsuhuutoja tuon komeamman sukupuolen suuntaan. Aikaisemmin nämä minun kutsuhuudot ovat kaikuneet kuuroille korville ja siitä syystä pidinkin nyt vähän mamia jännityksessä ja annoin hänen odottaa seuraavaa kutsuhuutokonserttia. Mutta nyt minusta sitten alkoi tuntua siltä, että ehkäpä tällä kertaa tärppäis, jotenkin oli sellainen "hytinä". Kun perjantai 16. marraskuuta koitti, niin silloin tiesin, että nyt tapahtuu jotakin ja olin ihan joka välissä malttamattomana ovella, josko voisin ottaa vastaan sen suuren sulhon!

Toisaalta myös muistin sen, että minun pitää olla oikeasti kauneimmillani ja kävin aina ovitarkastusten välillä myös pesemässä itseni ja ojentamassa jokaisen karvan siihen juuri oikeaan asentoon.

Jotenkin se ilta vaan kesti ja kesti... ja välillä minulle iski jo väsykin. Mutta niinhän se on, että odottavan aika on toooodella pitkä.

Mutta sitten, sitten se ovikello soi ja kuulin jo, kuinka kutsuhuutooni vastattiin!!! Jippii... odotus on viimeinkin loppunut. Kuinkas sitten kävikään, no siitä sitten ensi kerralla.

Yksi on joukosta poissa...

.... nimittäin lempinimi. Rakkaalla lapsellahan on aina paljon lempinimiä ja minullakin niitä on aika liuta: V-P, ViiviPouta, Höppänäpöppänä, Vimpulapimpulapampulapumpula (ja kaikki näiden yhdistelmät), Karvajalka, Höpönassu, Viipukkavaapukka ja sitten on myös yksi, jota en niin mieluusti mainosta... meinaan haisupeppu (mitä se sitten tarkoittaakaan, mutta jotenkin minusta tuntuu, että se ei ole kovin mairitteleva lempinimi...).

Näiden lisäksi on ollut viime viikonloppuun asti sellainen lempinimi kuin Neitsykäinen. Tämä on nyt siis poistunut joukosta, koska en enää ole neitsykäinen =). Ihan kaikkea en heti kerro, mutta seuraava sarjakuva kertonee ehkäpä sen, mistä on ollut kysymys:



Tosin meillä ei ollut käymässä Wagner, vaan aivan täydellinen Komistus... Nyt pidetään kaikki yhdessä peukkuja, että tarina saa jatkoa muutenkin kuin vain tapahtumarikkaan ja lukumäärissä mitattuna ERITTÄIN aktiivisen viikonlopun muodossa...

Jatkoa edelliseen..

... niin, olen löytänyt mamista ihan uusia ulottuvuuksia. Mikä onkaan parempi, pehmoisempi, lämpöisempi, sopivamman kokoinen, sopivamman mallinen... niin siis mikä? Nukkumapaikka meinaan. Jaa mitenkäkö tämä siis mamin liittyy? No tietty, mamin peppu on ihan täydellinen pikkunokosten ottamiseen!!!

Ja arvatkaa mitä, myös isukki on kanssani samaa mieltä siitä, että mamin peppu on täydellinen (tyyny).

Nukkumatti, nukkumatti Viivin....

Huomasitte varmaankin, että olen lisännyt linkkeihin Tassunjälki-blogin. Kannattaa käydä tutustumassa, on tosi kivoja juttuja ja kuvia Pilvi-siskon lähipiiristä. Mutta siis, minäkin sain sieltä idean esitellä pari unipaikkaani. Normaalistihan olen tutimassa yöt isukin ja mamin sängyssä, mutta muutama muu lempipaikkakin löytyy. Tässä ne esiteltynä, ei kuitenkaan missään paremmuusjärjestyksessä.

Heti sen ihanaisen auringon kadottua alkaa onneksi keinolämmitys toimia kotona eli takka... Se lämpö on jotakin huumaavaa ja ah, niin ihanaa... Iltaisin tuleekin monesti otettua pienet nokoset takan äärellä ja siihen on myös monia tapoja.

Tapa 1: peruspesäasento: kerälle kääriytyen tai sitten pää reunaa vasten... uni on taattu! Huomatkaa viininpunainen rättini, ilman sitä pesä ei ole mitään ja sen olen jo mamille opettanut, että rättini pesu tulee tapahtua nopeasti ja mieluusti ei ollenkaan!!!

Tapa 2: kun oikein kova väsy iskee, niin aina ei kaikki kropan jäsenet ehdi mukaan, vaan osa jää pesän ulkopuolelle. Jos mami olisi oikein valveutunut, olisi tähän tuotu minulle tyyny pään alle... mutta eihän sitä aina voi kaikkea vaatia ja odottaa.

Tapa 3: tämä on ehkä se yleisin tapa... eli tarjolla on sekä umpi- että avopesä, mutta mikäli takan edessä on myös puulaatikkona toimiva banaanilaatikko, niin tämä jälkimmäinen vie voiton. Tämä on sellainen juttu, mitä isukki ja mami jaksaa aina ihmetellä, mutta siellä laatikossa nyt vaan on niin kiva olla ja en mä välitä, vaikka se on vähän muhkurainen puista johtuen tai vaikka sieltä vähän roskiakin tarttuu turkkiin. Ne on nopeasti ravisteltu pois esim. sohvalle ja siitähän mami tykkää... Alla olevassa kuvassa minä kurkkaan juuri sieltä laatikosta, jos oikein tarkkaan katsotte.

Sitten on sauna.... Se on vähän niin kuin mun rantalomakohde. Sinne minä majoittaudun yleensä siitä hetkestä lähtien, kun saunan kiuas on napsautettu päälle ja siellä olen siihen saakka, kun kiukaasta jotain lämpöä lähtee. Isukilla ja mamilla on saunassa on myös sellaiset kivat saunatyynyt, jotka minä olen nykyään käytännössä ominut.

Joskus uni tulee myös sohvan selkänojalle... varsinkin jos mami sattuu olemaan unikaverina...

Näiden esillä olleiden lisäksi otan päivisin torkkuja yläkerran nojatuolin selkänojan päällä tai joskus myös makuuhuoneessa sängynpeiton alla. Mutta kuten sanottua, niin ihan kaikkea ei teidänkään tarvitse nähdä!!!

Voitteko kuvitella...

.... mami loukkasi minun tunteitani eilen ja pahasti!!! Kun olin viime jouluna Ritva-tädillä hoidossa, sain mukaani sieltä oheisessakin kuvassa vasemmalla vähän näkyvän keltaisen ruokakupin (vitsi, Paroni ja minä oltiin tuolloin tosi pieniä...).

Ruokakupista on tullut minulle toooosi rakas ja kun nämä ruokailuhetket ovat muutenkin minulle niin tarkkoja toimituksia, niin kupin rooli on siinä tosi merkittävä, kuten itse kullakin on esim. lautasen rooli.

Niin, mitä se mami sitten teki eilen??? Otti minun kupin ja laittoi siihen pesuainetta. No, tässähän nyt siis ei mitään ihmeellistä, näin tapahtuu joka päivä. Mutta sitten, sitten ei tapahtunutkaan mitään kupin suhteen, vaan se jäi killumaan täydessä lastissa vettä ja pesuainetta pöydälle ja minulle tungettiin eteen ruoka pakastusrasiassa. PAKASTUSRASIASSA????!!!! Haloo....??? Koska pelkkä ilme ei näköjään riittänyt kertomaan, mitä mieltä asiasta olin, niin piti ottaa järeämmät keinot käyttöön. Mun ruokakupin ja raksukupin alla on sellainen muovinen alusta ja kun sinne sopivasti asettelee tassun alle ja "kuopaisee", niin jo vain alkaa tapahtumaan... Hihii... mami oli saada sydärin, kun kuului vain kuopskuops ja kilinkolinmäiskis ja kas vain, tämä ruokakupiksi kutsuttu pakastusrasia ja raksukuppi olivat molemmat sisältöineen hujan hajan pitkin pöytää. Jo alkoi mennä perille, mistä puristi. Kummasti puhdistui oma rakas ruokakuppi pikavauhdilla ja siihen ilmestyi ruoka ja kyllä, ruoka maistui hyvälle. Vähän piti vielä asiaa päivitellä illalla ja marmattaa sopivan tilaisuuden tullen mamille. Eiköhän asia mennyt perille, että näin suuria muutoksia normaalipäivärutiineihin EI saa tulla...

Suuri saalistaja, osa 2

Minun "ukkini" teki meille (en voi ehkä kuitenkaan sanoa, että vain minulle) lintulaudan pihalle. Onneksi isukki ja mami hokasivat, että minä tykkään siitä tosi paljon ja se on ikään kuin minun leikkimökkini. Mun maakoukku on sillein sopivasti, että yllän siitä aina kurkkimaan, onko leikkimökkini sisältö kunnossa...
Tosin pääasiallinen leikkimökkini tarkoitus on tietenkin suuren saalistajan vaistojen noudattaminen =) Näkisittepä pikku tipusten ilmeet, kun ne tulee lintulaudalle herkkupalan toivossa ja siellä olenkin minä, minä suuri "herkkupala" suu auki odottamassa.. njähnjäh. Vähänkö olen saanut hyvät naurut monta kertaa, kun tipuset tekee viime hetkellä käsijarrukäännöksiä. Tosin on ne aika oveliakin, kun niitä neljästä suunnasta tulee samanaikaisesti.. Sit tulee vähän kiire joko väistyä takavasemmalle tai tyytyä säikyttämään vain yhtä tipusta. Täytyy kyllä myöntää, että tipuset ovat ihan superrohkeita ja eivät vähempää voisi loppujen lopuksi säikkyä satunnaisista minun säikyttelyistä =)

Tämä leikkimökki on asemoitu myös niin loistavasti, että pääsen tsuumailemaan sen elämää myös päivisin sisältä käsin. Varsinkin näinä päivinä se on osoittautunut tosi arvokkaaksi asemoinniksi, koska ulkona on KYLMÄ!!!!!!!! Mihin himputtiin se kesä ja kärpäset katosi??? En minä ole mitään kylmää ja märkää ja sitä valkoista moskaa toivonut. Johan se nyt on, kun ei ulkona kunnolla pisulle pääse, saatikka kunnon metsästysreissuille. Katsokaa nyt tätäkin kuvaa, voiko jollakin olla enemmän kivaa, kun pitkin isoja kiviä matelee kuin mikäkin lisko ja vaanii herkkupaloja nauttien samalla auringon turkkia hivelevistä säteistä?

Tai sitten tämä, enää ei pääse ruohikkoon maastoutumaan ja hyppimään sieltä kaiken maailman siivekkäiden säikähdykseksi suoraan niiden kimppuun. On se niin väärin... minulla ikävä kesää... tule pian kesä.. anteeksi kesä, jos jotenkin loukkasin sinua ja siksi olet mennyt pois.

Vieraileva somali näyttäytyy

Taannoin viittasin klo 19.00 hepulihetkessä vierailevaan somalikissaan... tämä somalikissahan on meikäläisen pitkäkarvainen versio. Mutta siis, monelle varmaankin jäi vähän epäselväksi, mitä se esim. hännän osalta tarkoittaa. Tässä hyvä esimerkki siitä.

Tässä vierailevan somalikissan esiinmarssin aiheutti se, että lintulaudan läheisyyteen alkoi tulla vähän turhan suuri tipunen ja jouduin jo vähän pörhistelemään sille. Toisaalta juuri päättyneenä viikonloppuna saman ilmiön aiheutti se inhan kylmä valkoinen moska, jota taivaalta tuli. Eli yhteenvetona, vieraileva somali voi tulla kylään joko hepulihetkenä, ärhentelyhetkenä, kylmänähetkenä... ja lisäksi joskus se kurkistaa myös peilistä ja ikkunastakin takaisin. Se on sellainen juttu, mitä minä en ihan ymmärrä. Ensi kerralla muuten lisää näistä minun lintulautaleikeistä.