Ruuhkaa

Säännöllinen takkakausi on alkanut ja sehän tietää ruuhkaa... meinaan takan edessä. Viime talvena Säde tykkäsi pääosin pötkötellä pesässään takan päällä, mutta nyt tenava on tuntunut laskeutuneen niin sanotusti maan pinnalle ja sisukkaasti tunkee itsensä mun pesään, vaikka sillä omakin olis täällä alhaallakin.
Ja sainpä myös huomata sen, että sehän pentele ei anna edes periksi, vaikka päälle menis seisomaan. Hmph, pitääks mun vai antaa periksi? No en ikinä! Ei sitten auta muuta, kuin sovittaa pikkupeppuni tähän viereen ja sitten pikku hiljaa hivuttautuen vallata tilaa ja kohta se Säde antaa periksi. Niinhän sä luulet, emoseni - tuumasi Säde ja makasi kuin sementissä kiinni olleena. No, kyllähän se sopu sijaa antoi ja mahduimme molemmat tänne lämmittelemään. Kuupasta olen onneksi jo päässyt eroon, kyllä se kestikin. Karvaakin on alkanut vähän kasvamaan, joten kohta se inha leikkaus on muisto vaan, ja pian vielä unohdettukin muisto. Mami nauroi mulle illalla, että taisin taantua leikkauksen myötä pennun tasolle, niin paljon enemmän virtaa ja leikkihaluja minusssa kuulemma nyt on.

Tulevasta sen verran, että mami on väsäilly jotain 25 asiaa minusta - juttuja. Niissä on vielä vaan karmaisevia virheitä, jotka meidän täytyy Säteen kanssa oikaista ennen niiden julkaisemista. Nyt kaikille oikein ihanaa viikonloppua!