Perinteisesti minä vietin pitkiä hellittelyhetkiä papan kanssa siinä meidän yhteisessä lempituolissa. Pappa kuulemma niin sanotusti hätistelee muita hänen tuolistaan poiskin, mutta ei hän minua raaskinut ajaa pois. Sen sijaan minä annoin sen verran tilaa, että pappa mahtui mun viereen. Ja kyllä, muistin myös papan hiukset pestä tasaisin väliajoin.
Mutta kuten aina ennenkin, niin nytkin annoin myös Säteen tulla välillä tähän tuoliin nokosille.
Tällä kertaa keskityin myös sivistämään itseäni, tosin sitä Säde ei voinut ymmärtää, vaan kävi hieman ihmeissään kulmiaan nostamassa, että mitäs siellä lehden välissä luuhaat.
Säde sen sijaan sivisti itseään opiskelemalla savolaisten tipupaistien ulkonäköä ja liikeratoja.
Taas tuli sen tosi kivan ajan jälkeen mieleen se yksi kysymys, miksi mummolaan on niin kamalan pitkä matka?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti