Kukkuu...

Ihan ensimmäiseksi tietenkin kaikille oikein erinomaisen hyvää alkanutta uutta vuotta! Tässä tulikin vähän pidempi kirjoitustauko, kun ei tuo sihteeri ole mukamas taas ehtinyt. Tekosyitä kaikki, sehän me tiedetään. No, ensi alkuun lyhyesti kuulumisia. Vietimme Säteen kanssa joulun perinteiseen tapaan Ritva-tädin hellässä hoidossa ja noi oli jossakin kaukana juuri niitä värikkäitä tipujakin katselemassa, joihin taannoin viittasin. Taaskaan en siis päässyt mukaan. Mutta eipä sille mitään voi, en mä ehkä olisi niistä lentomatkoista kuitenkaan edes tykännyt ja sitä paitsi, Ritva-tädillä on nii'in kiva olla! Ison iso kiitos taas palvelusta meidän molempien puolesta!

Vuosi on alkanut hyvin vaihtelevissa merkeissä, on tullut suru-uutisia, mutta tiedossa on toivottavasti jotain erittäin iloistakin lähipiirissämme, tästä sitten myöhemmin enemmän. Säde kajautteli juoksuhuutonsa uuden vuoden alkajaisiksi ja johan siinä olikin, mitä kuunnella - se tyttö tekee kaiken kyllä ihan täysillä. Tästä hyvänä esimerkkinä taannoinen päivä, kun päätimme Säteen johdolla oikein porukalla testata tätä "sirpaleet tuo onnea" -fraasia. Mami laittoi aamulla meille kerman jämät lautaselle herkuksi ja kun eihän se meidän Säde malta katsoa, mihin hyppää, niin arvatkaa, hyppäsikö suoraan lautasen reunalle... Sen jälkeen kermaa ei ollut pelkästään seinillä, pöydällä, ikkunassa, lattialla, mamin päällä, MINUN päällä, vaan Säteen naama ja tassut olivat aivan valkoiset. Olipa tytöllä aamupuhdetta, kun nuoli itseään puhtaaksi. Ja niin oli mullakin, tosin mä nuolin itseäni samalla Sädettä pahasti mulkoillen (vois ajoittaa hyppynsä niin, että mä ehdin pois alta ja sitä paitsi, se siitä herkusta sitten...). Illalla sitten piti samaisen tyttösen hypätä niin kovaa vauhtia keittiön saarekkeelta astianpesukoneen päälle, että jarrut eivät riittäneet. Seuraukset: iso leipälautanen kaatui ison pippurimyllyn päälle, joka puolestaan kaatui keraamisen ruokakupin päälle, joka puolestaan rikkoutui. Sirpaleet tuo onnea, niinhän se on ja kuin pisteenä i:n päälle, pudotti isukki vielä lasin lattialle. Nyt sitä onnea siis odotellaan - olis jo meidän suvun vuoro.

Mutta hei, jotain äärimmäisen kaunista on tarjolla tällä kertaa kuvien muodossa! Isukki ja mami kävivät katsomassa, mitä Siirille ja Saagalle kuuluu ja voi, heillä tuntuu olevan asiat kyllä enemmän kuin hyvin ja kohdallaan. Ohessa joitakin otoksia vierailulta, katsokaa ja huokailkaa ihastuksesta!