Meidän Säde on rauhallinen...

... ja nyt ei ole edes aprillipäivä. Ehkäpä se ikä tuo kokemuksen myötä varmuutta ja ihan aina ei tarvitse hösätä ja riehua. Tässä viime aikoina on jo useampaan otteeseen kuultu mamin ja isukin suusta sellaisia lausahduksia, että missä Säde – ai nukkumassa / onpas Säde rauhoittunut / onkohan Säde terve, kun se ei juokse ympäriinsä / mitä, Säde on paikallaan, vaikka keittiössä kolistellaan jne. Nooh, ettei nyt jää liian rauhallinen kuva, niin kyllä ne adhd:n merkit edelleenkin täyttyvät, mutta ehkä asteikossa on tultu kuitenkin aste lievempään suuntaan – ja se astekin merkitsee jo silminnähtävää ja kaikin puolin huomattavaa eroa.

Tästä rauhoittumisesta on sekin todisteena, että kerrankin Säteestä saatiin kuvia, joissa tyttö on ihan oikeasti paikallaan ja että ilme on kuitenkin ns. lähellä normaalia. Yleensähän Säteellä on ties millaisia virnistyksiä kuvissa. Nyt tosin kuvaussessio alkoi ihan käsittämättömällä ujouskohtauksella – ei minusta kuvia, en mä ole kuvauksellinen, mun viikset eivät ole nyt oikeassa asennossa jne jne.
Mutta ujous oli ohimenevä ilmiö ja vaihteeksi tässä siis erilaisia lähikuvia Säteestä koko lukijakunnan ihmeteltäväksi.