Viivi ja Viivin vilttihimo

Minuun on iskenyt vilttihimo. Olen toki ennenkin tykännyt esim. mennä peiton alle nukkumaan tai sitten viltin alle köllöttelemään yhdessä isukin ja/tai mamin kanssa. Mutta nyt se vilttihimo on viety äärimmilleen. Kaikki sai alkunsa siitä, kun alkuvuodesta noi kiikutti ihan kaikki matot mattujarruineen ulos pakkaseen. Olipa tosi kivaa, kun ne tuli jääkylminä takaisin. Kuulemma hyvä juttu, haloo??!! No, mattojarru sitten katosi ulkona ollessa ja noi päättelivät, että olisko pupu roudannut sen omaan pesäänsä lämmikkeeksi tms. Tätä hetken kuunneltuani ja vaihtoehtoja punnittuani totesin, että ei tyhmä pupu, pitäähän sitä ns. pahan päivän varalle varautua ja eihän sitä koskaan tiedä, koska vuoden takainen toistuu. Silloinhan noi olivat yötä poissa ja meiltä pamahti lämmitys rikki pakkasyönä. Saatte uskoa, että olimme lievästi kiukkuisia noille, kun saimme värjötellä kylmentyvässä talossa yön yli. Ärr...

Siis pitkän alkujohdannon jälkeen olen todennut, että vilttejä on ehkä kuitenkin parempi jemmata omiin piiloihin, jos hädän hetkellä niitä ei ole saatavilla. Erityisesti mami vaan ei tykkää tästä mun viltinroudauksesta ei sitten yhtään. Hyvähän sen on sanoa, kun tietää kaikki vilttijemmansa ja minä en niihin kaikkiin käsiksi pääse. Tässä taannoin mä ihan vaivihkaa sitten pikkuisen kulmasta pidin ensin kiinni, ihan vain sillä, että se viltti ei katoa minnekään väärään paikkaan... juupa juu, oma reitti oli siinä mietinnässä. Mamin ote herpaantui ja ei kun menoksi keittiön kautta saunan lauteiden alle. Hei Säde, pois siitä! Sun kuuluis auttaa mua, eikä hankaloittaa tätä juttua. Jos heittäydyt hankalaksi, saat hommata kylmän tullen omat vilttisi, tähän et sitten koske. Ole nyt edes hiljaa, ettei mami kuule! Noniin, kiitti ihan hirveesti Säde, nyt se mami roikkuu tuolla toisessa päässä ja viltinvetokisahan siitä tuli. Arvannette kuinka käy, kun toiset käyttää epäreiluja otteita ja nappaavat mut esim. syliin ja kiikuttavat sohvalle yhdessä viltin kanssa. Ikään kuin enää kelpaisi korvikelämmittely, kun oma viltinkäyttövapaus vietiin pois.

No, multa ei perinteisestikään sisukkuutta puutu ja tasaisin väliajoin tämä toistuu meillä. Tuo Säde pitäs vaan saada koulutettua niin, että ei heti paljasta mun aikeita. Kyllä tämä tästä vielä viltinpiiloksi muuttuu...