tiistai 8. marraskuuta 2011

Vakiintuneet - vai pinttyneet - tavat?

Jokaisessa kisukodissa on varmastikin niin palvelijoilla kuin kisuillakin vakiintuneita tapoja, jotka aina toteutuvat sen yhden ja saman kaavan kautta. Eikö totta? Meillä mami tässä iltana eräänä naureskeli meille, että onhan se totta, että totutulta polulta ei sovi poiketa, ettei vaan tule liian isoja ylläreitä. Ja mihinkäs hän tällä viittasi?

No, kerrotaan nyt sitten. Me tykätään Säpsyn kanssa mennä iltaisin heti hellimään ja moikkamaan isukkia ja mamia sänkyyn, kun he ovat sinne asettuneet. Ja aamuisin me tykätään tehdä sama myös heti, kun he heräävät. Tosin aamuisin me yleensä ollaan jo valmiiksi siellä heidän kanssaan nukkumassa. Mutta siis jos ei olla.

Meidän reittimme menee AINA näin ja tästä ei oikeasti ole ollut poikkeuksia:
- Minä: hyppään isukin puoleisesta reunasta sänkyä suoraan isukin tyynylle ja menen isukin pään ja sängyn päädyn välistä mamin rinnan päälle seisomaan ja poljen pari kertaa. Sen jälkeen käännyn ja poljen mamia vähän aikaa massusta ja sitten taas käännyt ympäri ja jatkan nenu mamin nenussa kiinni polkemista.
- Säpsy: hyppää aina isukin jalkopäästä sängylle ja kävelee isukin polvien päältä isukin ja mamin väliin ja suuntaan mamin oikeaan kainaloon. Kaatuu kyljelleen ja aloittaa mamin oikean rinnan/kyljen polkemisen ja katsoo palvoen minua.

Heti, kun minä olen polkenut tarpeeksi, hyppään mamin puoleisesta reunasta lattialle ja samoin, Säde hyppää heti mamin massun kautta vauhtia ottaen perässä. Näin me tehdään, sängyssä on varmasti jo urat näillä poluilla.

Näihin pohdintoihin ja julkistuksiin Säde voisi tuumata näiden kuvien perusteella, että entäs sitten? Onko vakiintuineissa tavoissa jotain pahaa? Säteen mielestä asia on selvästikin itsestään selvyyttä ja eipä tyttö jaksa sitä sen enempää pohtia, vaan vaipuu unten maille nauttien lämpötyynystä.

9 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Oi, lämpötyyny! Sepä on hieno kissakodin kaluste.
Vai että ihan samat reitit? Meillä ei. Onpa hauska kuulla! Vaadimme ne polku-urat esittelyyn ;-D

Naukulan Mamma kirjoitti...

Rutiinit kunniaan! Niin toteaa täällä myös Helmi (tapojensa orja) Ihanat kuvat!

Heidi kirjoitti...

Tottakai pitää olla jotain rutiineja kunhan ei jää niiden vangiksi! Meilläkin on kissoilla monia tuttuja rutiineja mm. ruoka-ajoista muistuttamiseen!

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Rutiinit tuovat ilmeisesti kissoille onnellisuuden. :) Kollollakin on paljon rutiineja.

Viivi kirjoitti...

Saila: harkitsimme hetken, mutta taitaa mennä ainakin K18-osastolle, ellei jopa kokonaan sensuroidulle, kun koekaniinit eivät suostu moista toistamaan, ellei mami ole sängyssä ja mamihan on sängyssä ilman vaatteita... ;-)

Naukulan Mamma: Kiitos! Mitkä ovat Helmin "pinttyneimmät" tavat?

Heidi: Ahaa, mitäs keinoja muistutukseen teillä on? Meillä on ruokakaapin oven vaativa tuijotus ja Säteen kaiken maailman keimailut sekä Viivin ylettömän myrtsi ilme. Voitais yrittää tämäkin saada kuvattua tänne.

Sirpa ja Kollo: juuri näin, se varmasti luo turvallisuutta myös!

Naukulan Mamma kirjoitti...

Helmin pinttyneistä tavoista voisi joskus tehdä oman juttunsa, mutta niitä ovat mm. kanssani meikkaaminen, pissaaminen aina samaan kohtaan vessassa, terhakka kynsien teroitus kun tulen kotiin, kehrääminen kun lähden ulos ovesta.

Helmi kirjoitti...

Toivottavasti Naukulan Mamma ei nyt puhu minusta, vaikkakin -hih- kovin tutulta kuulostaa!

Voiko tuollaiseen asentoon oikeasti nukahtaa? Voi varmaankin, jos kerran saa kaikki tassut yhtä aikaa lämpimään.

Jenni kirjoitti...

Ihana kertomus! Ei sitä turhaan sanota, että rutiinit ovat kissoille tärkeitä. :) Mitä taas nukahtamiseen tulee, niin meidän havaintojen mukaan siinä EI ole mitään rutiineja. Lähes minne tahansa ja missä asennossa tahansa voi nukahtaa. :)

Viivi kirjoitti...

Helmit on sellaisia hassun hauskoja, mutta ah - niin ihania - niin kissoina kuin ihmisinäkin :-)
Tosin tuo kehrääminen mamman lähtiessä ulos on hieman kyseenalainen...

Jenni ja Helmi: juu - kissa voi nukahtaa ihan mihin tahansa asentoon vaan ja ihan minne vaan...