Terassikausi on todellakin avattu

Loma loppui - loma loppui, vaikka ei meistä kukaan sitä oikeasti olis halunnut, ainakaan vielä. Se kyllä todellakin pitää paikkansa, että kun on kivaa, niin aika kuluu kuin siivillä. Noilla oli kuulemma ollut ihan huisin kivaa Pekingissä ja kaupunki oli ollut äärimmäisen positiivinen yllätys, no kiva heille se sitten. Mutta kivaa oli meilläkin Raija-tädin luona - suuren suuri kiitos jälleen kerran! Kun noi tulivat hakemaan meitä, yritin mennä viltin alle piiloon, mutta ei se oikein onnistunut, olin vissiinkin liian hidas. Vähän piti perinteisesti mököttää kotona, mutta jo sitten ekana yönä oli pakko antaa periksi ja ryömiä mamin kainaloon peiton alle huristelemaan ja Säde tuli lämmittämään mamin niskaa. Oli meillä vähän ollut ikävä heitä..

Viittasimme edellisessä postauksessa siihen, että terassikausi on avattu. Näin todella on ja ai että se tuntui hyvälle. Se todella antoi toivoa siitä, että ehkä tämä talvi joskus loppuukin, vaikka sunnuntaiaamuna olikin tyly yllätys odottamassa uusiutuneen lumipeitteen muodossa. Tässä vähän ensimmäisiä tunnelmia terassilta - tätä lisää ja PALJON, eikö totta? Ja lopuksi Säteeltä varoituksen sananen: vaviskaa kaikki pihan pikku- ja isot pedot: olen kerännyt koko piiiiiiiiitkän talven voimia ja kohta tulen taas näyttämään, ketkä tämän pihan valtiattaria ovat. Nauttikaa vaan viimeisistä hetkistä, kun vielä pystytte meille ikkunan takaa ilkkumaan, kohta tilanne todella muuttuu! Nih!

Pieni luova tauko

Me jäämme lomalle - ja pääsemme Raija-tädin hoitoon! Raija-täti on aina niin upeasti järjestänyt meille lämpimät kelit ja auringonpaisteen parvekkeelle, että maltamme tuskin odottaa loman alkua! Eipä sillä, sitä odottaa meidän palvelijatkin, jotka luottavat siihen, että heidän palattuaan lomalta on täällä jo kevät täydessä vauhdissa. He ovat höpisseet jostakin muurista ja ankasta ja kielletystä kaupungista, mitä sitten ne tarkoittavatkaan - eipä voisi vähempää kiinnostaa. Me keskitymme nyt viime hetken listan miettimiseen, mitä kaikkea odotammekaan täysihoitolomapaikaltamme!

Palataan taas asiaan vähän myöhemmin lomakuulumisten kera! Ihania auringonpaisteita ja aurinkokylpyjä!

Ps. terassikausi jo avattu - vähänkö teki hyvää turkille!

Osaa se Sädekin

Ja hänen mielestään ennen kaikkea "mahtuu se Sädekin". Mami kun aina vitsailee, että Säteen peppu on niin paljon isompi kuin Viivin, ettei se Säde joka rakoseen mahdukaan, vaikka yritystä onkin. Mutta ähä kutti - mami sai taas jäädä kakkoseksi. Minä esittelin pesävaihtoehdoksi kameralaukkua jokunen tovi sitten, ei se oikein miellyttänyt. No, Säde päätti pistää vielä paremmaksi. Laukun kansi oli melkein kiinni ja ei kun vaan meidän ankerias luikerteli sinne sisään ja asettautui söpösti istumaan. Tähän hätään todistamaan ehti tosin vain kännykkä... No, ei se Sädekään kauaa "pesässään" viihtynyt, joten kaksin tuumin voidaan todeta, ei ole kameralaukusta pesäksi.

Jatkosöpöilyt

No niin, tässä sitten laajempi kuvapläjäys Mintun neljästä punaisesta pahol... eikun ihanuudesta ;-). Vauhtia oli Lappeenrannassa siihen malliin, että yhtään onnistunutta "perhepotrettia" ei aikaiseksi saatu eli aina puuttui joku/jotkut, oli enemmän peppuja kuin naamoja näkyvillä, silmät oli puolitangossa, emolta "puuttui" pää tai sitten vaan ei kameran vauhti riittänyt mukana. Kuten pentujen ihmispalvelija osuvasti totesi: "Kuvat ovat ihan pentueen näköisiä, menoa ja meininkiä riittää!".

Sitä siis tuli todellakin lopputulokseksi, vaikka ainahan toki tämän ikäisistä vaaveista tulee niitä hellyttäviä uni- ja patsastelukuviakin. Suun putsaus kuvista puhumattakaan. Ohessa siis otoksia niin poseerauksesta, patsastelusta, nukkumisesta, riehumisesta, kiusaamisesta kuin tietenkin myös Minttu-emosta, joka on ollut aivan loistava emo. Sen kummemmitta höpinöittä, ohessa pentusöpöyttä ihasteltavaksenne! Nimiä emme sitten edes yritä laittaa paikalleen, kun ei ne kaikki oikein mene kuitenkaan...

Ennakkosöpöysvaroitus

Tämä ennakkovaroituksena, näitä ihanuuksia tulee tässä ensi/seuraavan viikon aikana yhden täyden postauksen verran enemmänkin. Mami kävi eilen Ritva-tädin kanssa katsastamassa minun tyttären-tyttäreni lapset eli Siirin Minttu-tytön nelikon Lappeenrannassa. Seitsemän viikkoa vanhat punaiset ihanuudet saivat mamin taas huokailemaan enemmän kuin ns. laki sallii. Tässä Aarteen ja Alman välistä sisarusrakkautta siis ensimaistiaisena. Vai onko kuitenkin kyse siitä, että pitää tarkistaa, ettei sisarus vaan ole saanut paremman makuista ruokaa... Enemmän heistä ja siis myös Ameliasta ja Aurorasta seuraa perässä, kunhan palvelijamme ehtii asialle tehdä vähän enemmän.

Pesä se on tämäkin

Kun nyt lähdettiin tälle pesäteemalle, niin kerta vielä kiellon päälle. Tästä näkee taas sen, kuinka hurjan sopeutuvaisia me kissat olemme ja kuinka kamalan tiukkapipoja ja ristiriitaisia palvelijat taas ovat. Meille kun kelpaisi mikä tahansa laatikko, mutta jo vain tulee huutoa, kun väärään laatikkoon menee. Huokaus.

Tässäkin Säde nöyränä ja vaatimattomana tyttönä kipusi tyhjään takkapuulaatikkoon, jonne mami itse oli jättänyt ison kasan puuroskaa pohjalle. Tämän kun mami näki, niin kamala huuto ja mekastushan siitä tuli ja kun Säde vielä todella tottelevaisena tyttönä lähti pesästä pois, niin sitten se vasta huuto syntyikin - seis siihen paikkaan, stop, pysähdy, Säde--- tule mamin luo, Säde--- älä mene sinne sohvalle, Säde--- älä nyt ainakaan sinne sänkyyn mene. Säde--- seis ja heti! Ikään kuin se nyt Säteen syy oli, että mamin laatikkoon jättämättä roskat tarttuivat Säteen turkkiin ja sitten putoilivat ympäriinsä sen jälkeen, kun mami ensin oli käskenyt tytön laatikosta pois. Vähemmästäkin hämmennyksestä pikkukisu menee sekaisin ja Säde meni tämän jälkeen lattialle nukkumaan koko ajan varovasti mamia katsoen, että mikä nyt on pielessä.

Elä nyt näiden kanssa - mutta onneksi me olemme ymmärtäväisiä ja sopeutuvaisia! Onko teillä kissakamuilla samanlaisia ongelmia?

Uusi pesä(kö)?

Olemme monesti laittaneet tänne kuvia erilaisista pesäviritelmistä. Joskus ne ovat noiden tarvikekoreja tai niiden päällisiä, joskus lehtikoreja tai puukoreja. Myös käsilaukut ja jumppalaukut on testattu, erilaisista kainalovirityksistä puhumattakaan.

Sen sijaan kameralaukkua emme ole taineet ennen esitelläkään. Tosin tämä oli nopeasti testattu, ei ollut kiva. Siellä oli pohjalla kaikkea pientä krääsää ja jotenkin tuo pintamateriaali tuntui inhottavalta minun hellää hipiääni vasten ja sotki turkkini ihan perusteellisesti. En siis suosittele. Kamera pysykööt laukussaan ja minä muissa pesissä.