Sertiä pukkaa...

Takana on TAAS näyttelyviikonloppu... se tuli minulle ihan puskan takaa... Jotenkin olin ymmärtänyt, että tein viimeksi riittävän selväksi sen, mitä mieltä näistä olen. Ilmeisesti tuo mami ei olekaan niin helposti huijattavissa (julkiset kehut meinaan kelpaa aina, vaikken sitä julkisesti suostu myöntämäänkään). Ja näyttelykamatkin kasattiin sen verran piilossa, että lauantaiaamuna onnistuivat MELKEIN höynäyttämään minut kuljetuskoppaan ilman "kissa ja hiiri" -leikkiä. Mutta siis vain melkein. Tällä kertaa suunnistettiin molempina päivinä Tikkurilaan ja niin, nythän luokkana oli Champion-luokka! Tässä on Heikki Siltalan ottama kuva ensimmäiseltä päivältä:

Lauantaina tuomarina oli Thea Friškovec ja sunnuntaina Nurit Pahl. Se minun on pakko sanoa, että olipa kivat tuomarit molempina päivinä. Toiselta sain arvosteluseteliin sydämiä ja toiselta tähtiä =). Ja mitä muuta niissä luki? Aivan superpaljon superlatiiveja ja erinomaisia arvosteluja. Erityiskehut sain molemmilta turkistani ja korvistani. Tosin Nurit oli sitä mieltä, että vaihdan vähän turkkia parhaillaan. Siinä hän oli kyllä ihan väärässä, olen täysin tyytyväinen turkkiini ja en ole ajatellut vaihtaa sitä kenenkään kanssa. Samoin minun kasvoistani ja ilmeestäni tykättiin ja kommentoitiin, että minulla on loistava "tuhma aby-katse". Totta kai on, kun ärisinkin samalla... eli kyllä, en ollut ihan kiltisti tälläkään kertaa ja se oli kyllä piirre, josta kommentoitiin arvosteluseteliinkiin. Mutta mamin onneksi tyydyin vain ärisemään ja puhisemaan. Lisäksi vähän moitteita tuli pienestä koosta, mutta pöh, mä en mikään jättiläinen halua olla. Mikä oli siis viikonlopun saldo? KAKSI sertiä ja KAKSI värin paras-titteliä. Mami oli sitä mieltä, että ylitin odotukset huimasti... (luottamuspula???). Tuomarin parhaan valinnoissa lauantaina minut "pesi" karvaton kissa (eli se turkki olisi ehkä kuitenkin kannattanut vaihtaa tai jopa luovuttaa sille???) ja sunnuntaina pitkällisen harkinnan jälkeen voiton vei korat, joka olikin lauantaina voittanut koko kategorian paneelissa. Kaiken kaikkiaan yllättäen olenkin nyt enää yhden sertin päässä seuraavasta tittelistä, joka onkin sitten jo International Champion. Kuten titteli paljastaa, niin se ei tule kasaan enää kotimaisin voimin, vaan vaatii yhden ulkomailla saadun sertin. Ymmärsin mamin puheesta, että sen yrittäminen saa jäädä sitten vähän myöhemmäksi ja että nyt on suunnitelmissa erään toisen projektin läpiviemisen yrittäminen tässä välissä. En ihan täysin ymmärrä, mitä mami sillä tarkoittaa, mutta eiköhän se ole kuitenkin jotain tositosi kivaa (kun se ei kerta ole näyttely...).

PS. Mitä pienet edellä, sitä isot perässä!!! Minun ehkä pienoinen yllätysserti sunnuntailta oli tarkoitettu esimerkiksi ja kannustukseksi Kimille! Ja terveiset selvästikin meni perille ja niistä otettiin oppia! Ferrarinpunaisten valjaiden omistajana lähetän lämpimät onnittelut Kimille! We are the champions...