Mitä tekee kissaemo, kun sillä on tylsää

Mitä minun ilmeeni kuvastaa? Kenties sitä suunnatonta ylpeyttä, mitä lapsistani tunnen. Tai sitten sitä suurta rakkautta niitä kohtaan. Ja jos mamilta kysytään, niin se kuvastaa sitä suunnatonta arvostusta omia ihmisiä kohtaan.. Kaikki väärin, juuri tässä kuvassa se kuvastaa sitä, että minulla on tylsää, kun tenavat nukkuvat. Tosiasiahan on se, että kyllä siinä vanhemmankin mieli nuortuu, kun tenavien touhua seuraa ja toinen tosiasia on se, että niiden unitarve on kyllä vielä suurempi kuin minun. Nytkin ne tuolla kiipeilypuun ylätasanteella hakevat parhaita uniasentoja ja koska mua ei väsytä yhtään, niin mulla on tylsää. Tälle tylsistymiselle ajattelin myös jotain tehdä. Kas näin, se on napsis vaan ja oho, Säde heräsi ihan vahingossa. Sori... en mä tarkoittanut. Mitä ihmettä, sieltä kuului vain tuhahdus ja Säde meinas jatkaa vaan uniaan. Paino sanalla meinas... On se Säde minun häntääni sen verran useasti höykyttänyt, että joskus on syytä kiinnittää huomiota siihen, kun emo tekee samaa. Ja ihan vaan tehostekeinona hurja ilme kehiin. Kummasti rupesi olemaan säpinää yläkerrassa. Mutta kuten kaikki tietävät, en mä tosissani ollut. Ja kävinkin heti nuolemassa hännän puhtaaksi ja pyytämässä anteeksi Säteeltä herätyksen. Säteen ilmekin pikku hiljaa laantui ja antoi minulle anteeksi. Anteeksi antoi, joo, mutta jatkoi unia. Hohhoijaa, mulla on tylsää. Joskos vaikka hepulihetken kehittäis ihan yksikseen...