Siiri oli säilyttänyt vielä pienen etumatkan kasvukäyrällä, mutta ei se Saaga kaukana ole. Saaga puolestaan on säilyttänyt etumatkan sen suhteen, kun puhutaan pomppuvoimassa. Mutta onneksi Siiri ei edelleenkään välitä, vaikka vähän huteja hypyissä tuleekin, kun yrittää päästä samoihin korkeuksiin kuin sisko. Kaikkinensa mami ja isukki huokuivat tyytyväisyyttä ja onnellisuutta Siirin ja Saagan elämästä uudessa kodissa. He veivät tenaville sen ikivanhan ja "vähän" kulahtaneen lempilelun eli turkoosinsinisen karvapallon jäänteet. Oli kuulemma silmät kirkastuneet ja turrukka oli aiheuttanut jopa murinaa. Vanhat muistot siis olivat palanneet kehiin hyvinkin kirkkaina. Tosin mami ja isukki epäilivät, että se lelu on lopullisesti tuhottu jo parissa päivässä, sen verran kovakouraista oli jälleennäkemisen riemu kuitenkin. 
Kaikki kuvat eiliseltä löytyvät siis täältä sekä myös tuolta pentugalleriasta. Vauhtia oli siihen malliin, että iso osa kuvista on vähän sinne päin.. Minulle kerrottiin, että minä pääsen näkemään Siirin ja Saagan Hyvinkäällä näyttelyssä. Vaikka tuo näyttely mulle aiheuttaakin inhoväristyksiä, niin kyllä minä silti kovasti jo odotan sitä viikonloppua, että saan nähdä Siiri-säheltäjän ja Saaga-satumaisen pitkän tauon jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti