Kuin kaksi marjaa?

Katselimme tuossa iltana eräänä valokuvia ja ihan pakko tuoda tänne näytille kaksi kuvaa. Syy tähän on se, että minua ja Sädettä on sanottu niin samannäköisiksi, ettei meitä toisistaan erota. Ai samannäköisiä vai? Kuin kaksi marjaa vai? Mustikka ja mansikka ehkä.. Tarviiskos useampikin kommentoija vähän vahvempia silmälaseja? Nooh, ehkä tämä meni vähän kepposen puolelle =). Onhan se totta, että kun me ravaamme tuhatta ja sataa pitkin kotia, niin ei noi mami ja isukkikaan meitä aina erota. Kameralla saa vaan niin ihmeellisiä tuloksia riippuen kuvakulmasta ja valaistuksesta. Mä voisin väittää, että meistä kumpikaan ei ole ihan parhaimmillaan noissa kuvissa. Säde on jokseenkin sädehtivän kirkastuneen näköinen ja minä... en minä noin mökö ole!

Meille on muuten ilmestynyt satunnainen vieraileva aby-orava. Aby-orava (Aby Sciurus vulgaris), tieteellinen nimi Aby Linnaeus. Orava kuuluu lahkoon täystuho Rodentia. Suvun tieteellinen nimi aby sciurus viittaa siihen, että aby-orava aivan kuin istuu oman häntänsä tukemana. Kukapa ei tunnistaisi aby-oravaa! Aby-orava on helppo tunnistaa: sillä on pitkä ja välillä pörröinen häntä sekä satunnaisesti tupsupäiset korvat. Se istuu ympäristöä tähystellessään pystyasennossa takajalkojensa varassa, päästelee kurnuttavia ja purnuttavia ääniä ja kiirehtää jo taas samassa juoksuun ja loikkaan! Yhtä kiipeilypuun reunaa se laskeutuu pää edellä vauhdilla alas, hyppelehtii yli ruokapöydän sekä kirjahyllyn ja kipuaa jo vauhdilla kohti yläkerran kaidetta! Kaiteelta toiselle se hyppii vaivatta, loikkien tarkoin ja harkitusti (joopa joo...), pitäen pitkää häntäänsä suorana tasapainottamassa (ai, voi sitä silläkin termillä kutsua, jos tasapainottamiseen kuuluu mm. maljakoiden ja muidenkin kippojen kaataminen siinä samalla...). Kaikkinensa kuitenkin aby-orava herättää hyvää mieltä siellä, missä milloinkin viipottaakin.

Siinä sulle ja sun oravilles, tuumaa tämä ihan perinteinen aby-täystuho.

Koiranilma

Joo... ne haukkuvat nelijalkaiset ja pahalta haisevat otukset saavat ihan vapaasti olla tuolla ulkona. Lupaan, että tänään tai tällaisella kelillä muulloinkaan en tule ajamaan niitä kauemmaksi. Toki tälläkään säällä ei ole lupaa tietty tulla meidän pihalle. Ei ole minulle tehty tämä sunnuntainen vaakatasossa vettä ja tuulta -sää. Mä päätin jo aamulla, että tämä on oikea asento ja tekeminen tälle päivälle. No, ehkä joustan sen verran, että vähän jos silmiä avaan. Niin, ja kiitokseksi tästä, aamiainen vuoteeseen, joohan mami, joohan? Ja mieluusti myös lounas ja päivällinen. Säde kävi vinkumassa terassille, mutta yllättäen hänkin tajusi pian, että peitosta se ilo on tänään revittävä, jos jostain meinaa iloa saada. Ja Sädehän teki työtä käskettyä, milloin möyri peiton alla, milloin peiton sisällä ja milloin reunan yli tippuenkin.

Kissakuvahaaste 86 "Sutjakka"

Osallistumme tämän viikon kissakuvahaasteeseen, jonka aiheena on "Sutjakka" ja tarkennuksena akrobaattisuus. Takan edessä voi lämmitellä hyvin monenlaisessa asennossa, kuten Viivi ohessa näyttää. Silti äkkiseltään voisi väittää, että vähemmän akrobaattisessa asennossa voisi olla vähän miellyttävämpää... tai ainakin vähemmän niskoja jäykistävää...

Pizzatorstai

Pizzaperjantai muuten trimmaa paljon paremmin kuin pizzatorstai.. No joo, tolla meidän palvelijalla ja sihteeriköllä on kuulemma mukamas niin kiirusta siellä missä arkipäivät aina luuhaa (olis vähän tehokkaampi...), että nää meidän kuulumisten päivitykset ovat nyt tällä kertaa jo vähän vanhoja. Mami otti Säteestä taannoin mamin sanojen mukaisesti "ruokavarkaissa" kuvasarjan, joka on jo jäänyt vähän unohduksiin. Tämä itse asiassa liittyy siihen taannoiseen formulahetkeen, kun noi päättivät vähän mässytellä pizzaa. Ja meidänkö olis sitten pysyä tapahtuman ulkopuolella, heh heh. Tosin ihan epäreilua, että meille jätetään vain jämät, kenelleköhän tästä voisi valittaa? Ja jos ei itse puoliaan pidä, niin kukas sitten?

Mmmm, mitäs namia täällä on... ainakin kinkkua ja juustoa ja huumaavasta tuoksusta päätellen myös murunen katkarapua. Ei tästä mitään tule, tuossa menee kaikki maut ja tuoksut sekaisin, nää parhaat palat on ehdottomasti siirrettävä vähän kauemmaksi. Mitä, mitä se mami marisee ja motkottaa. Kiitos isukki, että pidit mun puolia ja annat hoitaa ruokailun loppuun. Noniin, nyt maistuu, juu-u kyllä täältä se aurajuustokin löytyi, kun sai rauhassa makustella ja maistella.

Näyttelypäivä

Jippi-ai-jee!!! Riemuhuuto siksi, että se näyttelypäivä on kuitenkin jo takana päin. Tällä kertaa matka sinne ei onneksi ollut pitkä ja paikalla oli isosti sukua: me, Siiri ja Saaga, veljeni Paroni, tenavien Paco-isä, serkkutyttö ja serkkupoika sekä puolisiskoja ja -veljiä.

Alkajaisiksi tällainen häkkilintu-kuva. Säteen mielipide päivästä tai häkistä taitaa käydä selväksi varsin hyvin... Mites meillä sitten meni! Minä sain sertini ja paljon kauniita sanoja, mutta tuomari ei oikein tykännyt siitä, että minulla oli sellainen evvk-asenne... Säde sai bonuspisteet täydellisistä korvistaan! Värin parhaan valinnassa voiton vei itänaapurin ihme eli Highgaitpaws Magic Gold, joka oli myös tuomarin paras ja lopulta koko kategorian paras nuori! Ei ollut turha keikka itänaapureilla!!! Siiri sai myös kovasti kehuja ja hävisi värin parhaassa vain isälleen eli Pacolle, joka myös pääsi paneeliin, mutta jäi yhden äänen päähän voittajasta. Entäs Saaga? Meidän kaunottarella oli loistava päivä! Ensimmäisessä värin parhaan kisassaan Saaga otti voiton kotiin ja entäs sitten, sitten vielä valittiin tuomarin parhaaksi! Kyllä me olimme haljeta ylpeydestä, kun ottaa vielä huomioon sen, että Saaga käyttäytyi todella hienosti ja kauniisti. Ohessa meidän missin kuvakin tuomaripöydältä. Jotkut ehkä huomaavatkin aikamoista yhdennäköisyyttä isänsä käytökseen vastaavassa tilanteessa... Paneelissa Saaga sai yhden äänen ja voittajaksi kolmella äänellä tosiaankin selvisi se riistapoika Venäjältä. Eikä Saagan saavutukset tähän loppuneet, kiitos Saagan loistotuloksen minä olin kategorian paras siitosnaaras ja tenavien isä Paco oli kategorian paras siitosuros! Miettikääs sitä ja kyllä oli hienot pokaalit ja raksuvarannotkin taas hetkeksi täytetty lahjakortilla.

Tässä vielä näyttelykuvat Siiristä ja Säteestä ja lisäksi täältä löytyy lisää kuvia näyttelypäivältä.

Meillä oli Säteen kanssa näyttelyn osalta sellainen ovela suunnitelma, joka onnistui puolittain. Nimittäin, mami kertoi, että hän aikoo mennä Säteen kanssa sunnuntainakin näyttelyyn, minut oli vapautettu jo etukäteen tästä "kunniasta". No, eihän siitä nyt mitään tule, että a) minä jäisin yksin ja b) Säde joutuu menemään yksin näyttelyyn. No way! No, suunnitelma meni näin, että minä tekeydyn kipeäksi lauantaina näyttelyssä ja mami ei sitten raaski jättää mua kotiin sairastamaan yksin, vaan jää Säteen kanssa myös kotiin. Joo-o, tältä osin kaikki menikin loistavasti, mutta suunnitelmaan ei kyllä kuulunut se, että mulle tungetaan lääkelitkua kurkkuun - jak. Niin, siis en tainut pelkästään tekeytyä kipeäksi, vaan se huonovointisuus oli kyllä ihan aitoa. Säde jäi nyt kyllä paljosta velkaa, sillä ekakskin hän vältti toisen näyttelypäivän, tokaksi mulla oli huono olo, kolmanneksi mulle annettiin lääkettä ja neljänneksi mä jouduin olemaan siinä oksunhajuisessa häkissä. Eli suunnitelma todellakin onnistui vain osittain... ensi kerralla tarvii kyllä miettiä kaikki mahdolliset variaatiot, missä voi tällaiset suunnitelmat mennä pieleen. Nyt toivotaan, että se huonovointisuus menee oikeasti ohi, joohan!

Ensikosketus terassiin

Lupasin taannoin lisätietoa meidän terassista. Tähän voi oikeasti heti alkuun sanoa, että kyllä sitä hyvää kannattaa odottaa, vaikka sitten vähän kauemminkin. Noi ovat puhuneet siitä terassin lasituksesta ties kuinka kauan ja syyttäneet jotain kaupungin virkamiestä ja rakentajaa viivyttelystä ja jahkailusta, mutta nyt - nyt se on totta. Terassihan meillä toki siis on ollut, mutta ei me olla saatu siellä vapaana olla. Nyt saadaan! Vitsi, me oltais Säteen kanssa valmiita muuttamaan sinne ja jahtaamaan öttiäisiä sekä tietty ottamaan aurinkoa.

Tässä alkuun nämä ensikosketuskuvat terassiin lasituksen jälkeen. Kyllä me oltiin ihan täpinöissämme! Ja mikä parasta, siitä saa yhden lasin siirrettyä syrjään ja saamme haistella verkon läpi ihan oikeaa ulkoilmaakin ja tietty, tätä kautta ne ihanat öttiäisetkin pääsevät sisälle. Mutta on se vaan mahtavaa tsuumailla pellon ja naapureiden tapahtumia kunnon lasiseinän lävitse. Se tihrustaminen ikkunan ja sälekaihtimien raoista alkoikin jo vähän kyllästyttää. Ja jos ei tuo meidän elohiiri-ikiliikkuja-energiapakkaus sisällä malta olla paikallaan, niin voinette kuvitella, millainen touhotus sillä täällä oli heti alusta lähtien päällä. On kuin olis lentoon lähdössä ihan koko ajan.
Sitten siihen aurinkokylvyn puoleen. Nämä otokset ovat sitten jo parin tutustumispäivän jälkeen, kun sinne ilmestyi muutakin kuin vain meidän kiipeilypuu. Kuvat puhukoot puolestaan. Vinkkinä niille, joille kuvat eivät kerro riittävästi, kyllä - minä nautin auringosta ja lämmöstä!

Talouspaperin paikka

... on täällä, eikö teidänkin mielestänne? Mami ei vaan sitä meinaa millään uskoa. Tästäkin hän ne noukki pinoon pöydälle ja huomasi seuraavana aamuna, että turha väittää vastaan. Paperit löytyi jälleen lähes tulkoon samalta paikalta. Sitten mami otti epäreilut keinot käyttöön ja laittoi paperit laatikkoon, ihan tyhmää.