Ensikosketus terassiin

Lupasin taannoin lisätietoa meidän terassista. Tähän voi oikeasti heti alkuun sanoa, että kyllä sitä hyvää kannattaa odottaa, vaikka sitten vähän kauemminkin. Noi ovat puhuneet siitä terassin lasituksesta ties kuinka kauan ja syyttäneet jotain kaupungin virkamiestä ja rakentajaa viivyttelystä ja jahkailusta, mutta nyt - nyt se on totta. Terassihan meillä toki siis on ollut, mutta ei me olla saatu siellä vapaana olla. Nyt saadaan! Vitsi, me oltais Säteen kanssa valmiita muuttamaan sinne ja jahtaamaan öttiäisiä sekä tietty ottamaan aurinkoa.

Tässä alkuun nämä ensikosketuskuvat terassiin lasituksen jälkeen. Kyllä me oltiin ihan täpinöissämme! Ja mikä parasta, siitä saa yhden lasin siirrettyä syrjään ja saamme haistella verkon läpi ihan oikeaa ulkoilmaakin ja tietty, tätä kautta ne ihanat öttiäisetkin pääsevät sisälle. Mutta on se vaan mahtavaa tsuumailla pellon ja naapureiden tapahtumia kunnon lasiseinän lävitse. Se tihrustaminen ikkunan ja sälekaihtimien raoista alkoikin jo vähän kyllästyttää. Ja jos ei tuo meidän elohiiri-ikiliikkuja-energiapakkaus sisällä malta olla paikallaan, niin voinette kuvitella, millainen touhotus sillä täällä oli heti alusta lähtien päällä. On kuin olis lentoon lähdössä ihan koko ajan.
Sitten siihen aurinkokylvyn puoleen. Nämä otokset ovat sitten jo parin tutustumispäivän jälkeen, kun sinne ilmestyi muutakin kuin vain meidän kiipeilypuu. Kuvat puhukoot puolestaan. Vinkkinä niille, joille kuvat eivät kerro riittävästi, kyllä - minä nautin auringosta ja lämmöstä!