torstai 14. huhtikuuta 2011

Kiusa....

... se on pienikin kiusa. Sen verran kekseliäitä mekin olemme, että aina se pieni kiusanhenki siellä takaraivossa muistuttaa olemassa olostaan ja tilaisuuden tullen vie voiton siitä tylsästä terveestä järjestä. Kuka muka pystyisi vastustamaan kiipeilypuun pesän reunan yli roikkuvaa häntää? Tuskin kukaan sitä pystyy vastustamaan, en edes minä, kuten ehkä muistatte tämän vanhan postauksen. Taisi tästä jäädä Säteelle vähän ns. hampaanrakoon...

Toisaalta tämäkin tilanne on aika herkullinen. Toinen on ylätasanteella jo pitkät tovit haaveillut kesästä ja seurannut pihalla juoksevien rusakoiden ja lentävien tipusten touhuja. Siinä sitten pikku hiljaa alkaa uni tulla silmään. Noh, ei muuta kuin salamaloikka juuri uneenvaipuvan emon kimppuun ja da-daa - hippaleikki on taattu ja siinä leikissä yllättäjä määrää suunnan ja yllätetty vauhdin! Varmuuden vuoksi vielä todiste toistekin päin, voi sieltä ylhäältäkin tehdä yllärihyppyjä ja siitä vasta juoksu syntyykin.. voin kertoa ihan kokemuksesta. Johan se elämä vallan tylsää oliskin, jos ei pientä jännitystä ja kiusaa leikin muodossa toistemme päänmenoksi keksittäisi, eikö totta?

3 kommenttia:

Sirpa kirjoitti...

Kunnon hippaleikkiä ei voita mikään. :)

Heidi kirjoitti...

Pieni härnäys kuuluu asiaan ja KUKAAN ei voi olla täppäämättä, jos toisen häntä roikkuu silmien edessä kuin kiusallaan! :D

Mamma N kirjoitti...

Sitä paitsi tuo upea tornihan antaa mahdollisuuksia vaikka mihin :D !