Meidän isukki

Kenellekään ei varmastikaan ole jäänyt epäselväksi aikaisemminkaan, kuinka ihana meidän isukki meidän mielestä on. Hän osaa juuri ne otteet, joita pikkukissa nimeltä Viivi ei voi mitenkään vastustaa. Tästä johtuen mä myös usein mamin mielestä suorastaan palvon isukkia niin ilmeillä kuin eleillänikin. No, näin varmasti on...

Huomaatko isukki, mä jumaloin sua, olet maailman kaikkeuden paras palvelija! Ja huomaahan kaikki muutkin, että isukki on mun - vain MUN! Kuules isukki, äläpäs tuijota sitä telkkua, mulla olis sulle vähän asiaa. Noin, nyt on paljon parempi, nyt saat minun jakamattoman huomioni (vai kuinka päin se menikään). Ja vielä lähemmäksi, kiitos! Noin, pusu leuanpäähän ihan kuin minä tykkään pusuista nenänpäähän. Ja kuin pisteenä i:n päälle, vähän hierontaa vielä pusun perään. Säteessäkin heräsi lopulta pieni mustispeikko kesken oman vilttinsä polkemisen. Mahtoi tytölle tulla mieleen, että jos ei hänkin muista riittävän usein osoittaa rakkauttaan, niin jääköhän hän vaille herkkutikun.. Olisit vaan pysynyt siellä vielä tovin, mulla on isukin kanssa vielä suukottelut kesken. Kun tuo mamikin on lupautunut pysymään tuolla kameran takana, niin isukki olis ollut ihan kokonaan mun.. No, annetaan nyt Säteellekin näytön vuoro. Hänellä on vähän erilainen lähestymistapa hellyyden osoitukseen. Säde ei ole ikinä ollut mikään sylikissa, mutta sen sijaan puskukissa on! Kun Sädettä taputtaa pepusta, alkaa armoton otsalohkon hinkkaaminen.
Tässä vaiheessa iski sitten mamiinkin jo mustis, isukilla on syli täynnä misuja ja hän vaan täällä kameran takana joutuu olemaan. Ei muuta kuin kamera sivuun ja samaan kasaan karvatassujen kanssa.